”Teidän vapautuksenne on lähellä”

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” – Luuk. 21:28.

1–7. a) Mitä Vatikaanin hävitystä ilmoittavat uutisotsikot merkitsisivät kristikunnan uskonnoitsijoille? b) Mitä kahden tärkeimmän islamin pyhäkön hävityksen ilmoittavat otsikot merkitsisivät muhamettilaisille?

KUVITTELE lukevasi sanomalehdestä seuraavat otsikot:

² ”Vatikaani tuhottu! Ydinpommin tekemä suunnaton kuoppa ei ole jättänyt jälkeäkään apostoli Pietarin otaksutusta haudasta ja luista!”

³ Merkitsisivätkö tällaiset otsikot maailman sanomalehdissä mitään roomalaiskatolilaisille tai oikeastaan kristikunnan kaikille uskontokunnille? Merkitsisikö tällainen tosiasia niille pitkän ajanjakson loppua ja suurta epävarmuutta sen suhteen, miten jatkaa tulevaisuudessa? Kyllä!

⁴ Myös: ”Ohjukset pyyhkäisseet Mekan maan päältä! Pyhäkkö, joka sisälsi kunnioitetun mustan kiven, on hävinnyt räjähdyksessä!”

⁵ Merkitsisivätkö tällaiset otsikot maailman lehdistössä mitään islamilaismaailmalle? Merkitsisikö se sen aikakauden loppua jättäen täyttämättömän tyhjiön sen tulevaisuudennäkymään? Kaiken huippuna:

⁶ ”’Kalliomoskeija’, muslimimaailman toiseksi pyhin paikka, räjähtänyt olemattomiin! Profeetta Muhammedin pyhä kallio tuhoutunut!”

⁷ Lisäisivätkö tällaiset uutisotsikot muslimien vakaumusta siitä, että heiltä on päättynyt eräs aikakausi jättäen suuren uskonnollisen tyhjyyden? Kyllä!

 8. a) Mitä v. 70 tapahtunut Jerusalemin ja sen temppelin hävitys merkitsivät siellä palvoville? b) Miten tämä merkitys palvojille ilmenee?

⁸ Roomassa kävijät, jotka kulkevat Tituksen riemukaaren läpi matkallaan Forum Romanumilta Colosseumiin, näkevät veistoksia, jotka on tehty erään maailmankuulun kaupungin ja sen pyhäkön vuonna 70 tapahtuneen hävityksen muistoksi. Kysymyksessä on Jerusalemin kaupunki ja sen temppeli, jonka Rooman senaatin Juudean provinssin hallitsijaksi määräämä kuningas Herodes Suuri rakensi. Merkitsikö tuon kuuluisan kaupungin ja sen temppelin hävitys mitään siellä palvoneille miljoonille ihmisille? Merkitsikö se heille erään kansallisen ja uskonnollisen aikakauden loppua? Totisesti se merkitsi, kuten maallinen historia todistaa. Kun juuri tämä hävitys ennustettiin 37 vuotta etukäteen, niin ajattelivatko ne neljä miestä, jotka ennustuksen kuulivat, sen merkitsevän sellaista heidän kansalleen? Ilmeisesti he ajattelivat. Kysymys, jonka he tekivät tälle Profeetalle hänen hätkähdyttävän ennustuksensa jälkeen, osoittaa tämän.

 9. Miten ihmiskunnan historian erään tärkeän aikakauden lopun tunnuksena on samanlainen tapaus, ja mikä on näin ollen tarpeellista?

⁹ Yhtä lailla on ihmiskunnan historian erään tärkeän kauden lähestyvällä lopulla tunnuksena samanlainen hämmästyttävä tapaus kuin vuonna 70. Vapautuksen tarve tulee hyvin ilmeiseksi ja nyt kiireellisen tärkeäksi. Tämä tulossa oleva tapaus vaikuttaa satoihin miljooniin kristikunnassa, tapaus, joka itse on mittasuhteiltaan niin yleismaailmallisen tapahtuman edeltäjä, että se koskee koko ihmiskuntaa. Me tarvitsemme vapautusta sellaisesta maailmantuhosta!

10. Miksi vapautus on mahdollinen, ja mitä se merkitsee vapautetuille?

¹⁰ Tätä maailma ei ota huomioon; muutenhan voisimme järkevästi odottaa sen tekevän jotain sen suhteen. Mutta sinä lukija voit tehdä jotain sen suhteen, jos todella haluat iloita vapautuksesta, mikä on mahdollinen sen pettämättömän lupauksen perusteella, joka tulee korkeimmalta auktoriteetilta. Ihmisen kokema suurin maailmanahdinko on tulossa meitä kohti, mutta vapautuskin on tulossa niille, jotka eivät ainoastaan kaipaa sitä, vaan jotka ottavat myös oikeat, ennalta määrätyt askeleet saavuttaakseen sen. Vuodesta vuoteen lisääntyvät ympärillämme merkit, jotka osoittavat vapautuksen lähestyvän! Sen tulo merkitsee sitä, että vapautetut tulevat sellaisen ihmisen hallitusta ylemmän maailmanhallituksen alaisiksi, joka kykenee olemaan sille täysin siunaukseksi eikä tuhoksi.

11. Miksei pitäisi epäillä sitä, että me lähestymme erään aikakauden loppua, ja onko mitään syytä toivoa, että ihminen aikaansaisi paremman järjestyksen sen jälkeen?

¹¹ Kuka tarkkaavainen ihminen voi nykyään epäillä sitä, että me lähestymme erään aikakauden loppua? Tämä väkivallan aikakausi, mihin ensimmäinen maailmansota syöksi äkkiä ihmiskunnan vuonna 1914, ei voi olla saavuttamatta suurta huippukohtaansa tuhossa, jollei jokin yli-inhimillinen voima pysähdytä sitä ennemmin. Toistuvat osoitukset siitä, että ihmiset ja kansat eivät kykene hallitsemaan itseään, johtavat ehdottomasti koko maailman pettymyksen ja hämmennyksen tilaan, missä ihmiskunnalla ei ole mitään ulospääsytietä siitä koituvasta sekasorrosta. Kaikilla inhimillisen toiminnan pääaloilla, politiikassa, valistustyössä, moraalissa, yhteiskunnallisessa elämässä, rotujen välisissä suhteissa ja uskonnossa, vallitseva käymistila noudattaa psykologisia lakeja ja turmelee perusteellisesti ihmiseltä tosi ihmisarvojen tajun ja vääristää sen, mitä ennen pidettiin asiain normaalina tilana. Mitään inhimillisiä mittapuita ei enää kunnioiteta, tunnusteta eikä noudateta. Asiainkulku kiihtyy kiihtymistään jouduttaen tämän aikakauden lopun päällesyöksähdystä kaikkine ominaispiirteineen. Entä sitten? Onko mitään syytä uskoa, että ihminen voi toivoa jonkin ihmeellisen uuden ja paremman järjestyksen tulevan ihmisen taholta, nousevan hänen loppuun palaneen vanhan järjestyksensä tuhasta? Ei!

12. a) Mistä tämän vapautuksen täytyy tulla? b) Kuka viittasi tähän lähteeseen, ja minkä vaikutuksen se teki hänen kuulijoihinsa?

¹² Niin vastenmielisenä kuin uskontoa vastustavat ihmiset voivat ajatusta pitääkin, niin avun on kuitenkin tultava ihmissuvulle ihmistä korkeammasta lähteestä, ystävällisestä taivaallisesta lähteestä eikä demonisesta taivaallisesta lähteestä. Sen on tultava siitä ainoasta lähteestä, johon se suuri Profeetta viittasi, joka puhui vapautuksesta neljälle seuraajalleen heidän istuessaan Öljymäellä ja katsellessaan Jerusalemin kaupunkia temppeleineen. Siellä olivat tämän Profeetan vihamiehet, jotka olivat vakavasti päättäneet tappaa hänet, samoin kuin hänellä on vihamiehensä nykyäänkin. Kukin lukija voi itse päättää, onko hänkin vihollinen vai ei, sen perusteella, miten hän suhtautuu Jeesuksen Kristuksen nimen mainitsemiseen. Hänen neljä seuraajaansa, hänen ystävänsä, jotka kuulivat hänen rohkaisevat sanansa vapautuksesta, olivat Rooman provinssista Galileasta olevat neljä kalastajaa, nimittäin Pietari ja hänen veljensä Andreas sekä Jaakob ja hänen veljensä Johannes. Miksi vapautus oli heille tervetullut ajatus? Miksi he puhuivat tuolle Profeetalle aikakauden lopusta, ”maailman lopusta”? Kolme luotettavaa historioitsijaa osoittaa miksi, ja siten tehdessään he antavat meille nykyään paljon ajattelemisen aihetta.

13, 14. a) Miksi Jeesus ja hänen neljä seuraajaansa olivat silloin niillä tienoin? b) Mitä Jeesus sanoi Herodeksen temppelistä sen ihailijoille?

¹³ Oli kolme päivää ennen kevätjuhlaa, jota vietettiin muistoksi siitä, kun kansa vapautui mahtavan maailmanvallan, faaraoitten Egyptin, jatkuvasta sorrosta vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua. Satojatuhansia pyhiinvaeltajia virtasi kohti Jerusalemia, alueelle, josta on sittemmin tullut pyhä myös arabeille ja koko muhamettilaiselle maailmalle. Profeetta Jeesus ja ne neljä kalastajaopetuslasta olivat pyhiinvaeltajien joukossa. Niin Jeesus ja hänen opetuslapsensa kävivät sitten tiistaina, keväisen niisankuun 11. päivänä, temppelissä, jonka kuningas Herodes Suuri oli rakentanut sille paikalle, missä nyt seisoo muhamettilainen moskeija, Kalliomoskeija. Temppeli oli niin suurenmoinen, etteivät jotkut opetuslapset voineet olla huomauttamatta sitä kaunistavista kallisarvoisista kivistä. Herodeksen temppeli näytti olevan tarkoitettu seisomaan siinä loistossaan vuosisatoja sen Jumalan kunniaksi, jota siinä palvottiin. Mutta historialliset tosiasiat osoittavat Jeesuksen olleen oikea profeetta, kun hän sanoi noille temppelin ihailijoille:

¹⁴ ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” – Matteuksen kertomus 24. luvun jakeissa 1–3.

15. a) Mitä aiempaa ennustusta tämä ennustus johdonmukaisesti seurasi? b) Mitä tuon aiemman ennustuksen kiviin sisältyi?

¹⁵ Tämä vakava ennustus seurasi luonnollisena johtopäätöksenä sitä kauheaa ennustusta, jonka hän oli lausunut juuri pari päivää ennen tätä. Kun hän ratsasti keskellä riemuitsevaa ihmisjoukkoa alas Öljymäkeä kohti Jerusalemia, niin hän pysähtyi ja itki sanoessaan sille: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” (Luuk. 19:41–44) Sanat ”sinuun kiveä kiven päälle” sisältävät temppelin kivet. Roomalainen kenraali Titus, jota käytettiin tämän kauhean ennustuksen toteuttamisessa, ei kyennyt varjelemaan pyhää Herodeksen temppeliäkään. Jeesuksen profeetallisten sanojen piti toteutua.

16. Mistä aiemmasta Jerusalemin kokemuksesta nuo opetuslapset saattoivat päätellä, että sen tuleva hävitys merkitsisi erään aikakauden loppua?

¹⁶ Täydellinen hävitys pyhälle Jerusalemin kaupungille ja sen temppelille! Mitä muuta se voi merkitä noille neljälle Jeesuksen opetuslapselle kuin erään aikakauden loppua heidän kansalleen? Se oli oleva toinen kerta, jolloin pakanalliset sotajoukot hävittäisivät Jerusalemin ja sen temppelin. Opetuslapset muistivat Jerusalemin ja sen temppelin ensimmäisen hävityksen, jonka Babylonian sotajoukot toimeenpanivat kuningas Nebukadnessarin johdolla vuonna 607 eaa., ja että se oli merkinnyt heidän kansansa loppua riippumattomana teokraattisena valtakuntana, jota kuningas Daavidin, beetlehemiläisen Iisain pojan, kuninkaalliset jälkeläiset olivat hallinneet. Jerusalem jäi silloin autioksi 70 vuodeksi, ja ei-juutalaiset pakanakansat alkoivat todella niissä olosuhteissa tallata Jerusalemia. Vaikka palvova jäännös kansasta palasikin pakkosiirtolaisuudestaan Babyloniasta noiden 70 vuoden päätyttyä ja otti uudelleen haltuunsa Juudan maan, niin ei valtakuntaa perustettu enää Daavidin kuninkaallisen jälkeläisen hallittavaksi. Persian uusi maailmanvalta määräsi vain käskynhaltija Serubbaabelin hallitsemaan Juudan maata. Pakanat tallasivat jatkuvasti Daavidin valtakuntaa, jonka valtaistuin oli Jerusalemissa.

17. a) Miksei makkabealaisvaltakunta merkinnyt keskeytystä Daavidin valtakunnan tallaamisessa? b) Mitä julistus ”taivasten valtakunta on tullut lähelle” merkitsi monille nöyrille ihmisille siinä maassa?

¹⁷ Tosin kansa pääsi toisella vuosisadalla eaa. riippumattomaksi pakanoista ja perusti valtakunnan, mutta se oli makkabealaisten käsissä. Nämä makkabealaiskuninkaat kuuluivat Leevin sukukuntaan ja olivat pappeja eivätkä Juudan sukukuntaa ja Daavidin kuninkaallista sukua. Tämä makkabealais-leeviläinen valtakunta loppui vuonna 63 eaa., kun roomalaiset kenraali Pompeiuksen johdolla ottivat maan valtaansa. Siten tuli nyt vapautuminen Rooman maailmanvallan herruudesta sorretun Juudan kansan haluksi. Kun Johannes Kastaja ja sen jälkeen Jeesus tulivat julistamaan: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”, niin se oli tervetullut uutinen monille nöyrille ihmisille Galilean ja Juudean maassa. ((Matt. 3:1–4; 4:12–17) Se merkitsi monille sorretuille vapautusta Rooman ikeestä ja teokraattisen valtakunnan perustamista kuningas Daavidin oikeudenmukaisen perillisen käsiin Jerusalemissa. – Apt. 1:6.

PAKANAIN AIKOJEN TÄYTYI JATKUA LOPPUUNSA ASTI

18, 19. a) Mitä Jeesus tarkoitti sanomalla ”taivasten valtakunta on tullut lähelle”, ja mitä hän ei tarkoittanut? b) Mitä Jeesus sanoi niin ollen kansalle sen ”huoneesta”?

¹⁸ Mutta Jeesus ei antanut lupausta Rooman ikeestä vapautumisesta. Päinvastoin hän ennusti Rooman maailmanvallan nujertavan kansan ja Jerusalemissa olleen Daavidin kuningassuvun pysyvän pakanallisten maailmanvaltojen tallaamana. Koska Jeesus syntyi ihmisperheeseen Daavidin kuninkaallisen huoneen jäsenenä, niin hän oli Daavidin teokraattisen valtakunnan oikeudenmukainen perillinen. Koska hänet oli voideltu Jumalan hengellä ja hän oli sorretun kansan keskuudessa, niin ”taivasten valtakunta”, ”Jumalan valtakunta”, oli tullut lähelle. (Luuk. 17:20, 21; ”sisällisesti teissä” = ”teidän keskellänne”, Um) Jeesus ei tarkoittanut sitä, että Jumalan taivaallinen valtakunta, joka oli vapauttava koko ihmiskunnan sortavista maailmanvalloista, olisi silloin ollut läsnä. Sen sijaan piti pakanain aikojen, joiden kuluessa kuningas Daavidin jälkeläisten käsissä olevan Jumalan valtakunnan oikeuksia tallattaisiin, jatkua määrättyyn loppuun asti. Jerusalemia ja sen uskonnollisen palvonnan pyhää huonetta ei pitänyt säästettämän. Niin ollen Jeesus sanoi kansalle:

¹⁹ ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen’.” – Matt. 23:37–39.

20. a) Milloin noita Psalmista 118:26 lainattuja sanoja oli käytetty Jeesuksesta? b) Milloin ja keiden piti käyttää jälleen noita sanoja?

²⁰ Kaksi päivää aikaisemmin, jolloin riemuitseva kansanjoukko seurasi Jeesusta hänen kuninkaallisella ratsastuksellaan Jerusalemiin, se lausui juuri nuo sanat profeetallisesta Psalmista 118:26, mutta Jerusalemin uskonnolliset johtajat eivät ajatelleet samalla tavalla kuin kansa eivätkä, että Jeesus oli ennustettu ”Siunattu”, joka tuli Jehovan nimessä. (Matt. 21:1–9; Mark. 11:1–11; Luuk. 19:28–40; Joh. 12:12–19) Ei ole sen tähden ihme, ettei Jeesus ollut esiintyvä uudelleen heille lihassa Daavidin valtakunnan oikeudenmukaisena voideltuna perillisenä Jerusalemissa! Hän oli menevä pois eikä heidän pitänyt enää nähdä häntä lihassa. Ja kuitenkin oli tuleva päivä, jolloin hän oli tuleva valtakuntaan ja istuva valtaistuimelle Jehova Jumalan oikealle puolelle. Silloin niiden, jotka huomaisivat todistuksen siitä, että hän oli tullut valtakuntaansa ja oli läsnä valtaistuimella, piti nähdä hänet uskon silmin. Heidän piti ymmärtää, että oli aika sanoa: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan] nimeen.” (Ps. 110:1–6; Apt. 2:34–36) He ovat halukkaita sanomaan häntä ”siunatuksi”, koska hänen tulonsa valtakuntaansa merkitsee vapautusta heidän vihollisistaan.

21. Minkä kysymyksen nuo Jeesuksen ennustukset herättivät hänen neljän opetuslapsensa mielessä Matteuksen mukaan?

²¹ Kun ne Jeesuksen neljä kalastaja-opetuslasta kuulivat hänen sanansa, että hän tulee jälleen Jehovan nimessä, ja kun he kohta sen jälkeen kuulivat hänen ennustuksensa Jerusalemin temppelin kivien maahan kaatamisesta, niin he kysyivät häneltä: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” – Matt. 23:38–24:3.

22, 23. Mitä opetuslasten sana ”se” tarkoitti, ja miten Jeesuksen vastaus osoittaa tämän oikeaksi?

²² Opetuslasten sana ”se” sisälsi kieltämättä silloin Öljymäellä istuvien opetuslasten näkyvissä olleen Jerusalemin ennustetun hävityksen. Ennustuksessa, jonka Jeesus sitten esitti vastaukseksi heidän kysymykseensä, hän puhui varmasti sen Jerusalemin tulevasta hävityksestä, jonka Rooman legioonat toimeenpanivat vuonna 70, mikä oli silloin ainoastaan 37 vuoden päässä. (Matt. 24:15–20) Kertomuksessaan Jeesuksen ennustuksesta lääkäri Luukas puhuu Jerusalemin hävityksestä hyvin yksityiskohtaisesti (Luuk. 21:20–24) ja sanoo:

²³ ”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston [oikeuden jakamisen, Um] päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”

24, 25. a) Miksi juutalaiskristityt Jerusalemissa ja Juudeassa olivat ennen tämän ennustuksen täyttymistä varustautuneet toimimaan tottelevaisesti? b) Miten he toimivat, ja mitä se merkitsi heille?

²⁴ Ennen kuin tämä ennustus täyttyi vuonna 70 ja jo ennen kuin juutalaiset kapinoivat vuonna 66 ja aiheuttivat Jerusalemin toisen hävityksen, opetuslapset Luukas, Matteus ja Markus olivat kirjoittaneet kertomuksensa Jeesuksen ennustuksesta. Nämä henkeytetyt kertomukset olivat siis jo keiden hyvänsä Jerusalemissa ja Juudeassa olevien juutalaiskristittyjen tutkittavina ja sitten noudatettavina sen jälkeen, kun roomalainen kenraali Cestius Gallus yritti selvittää kapinan nopeasti mutta lopetti äkkiä piirityksen ja vetäytyi pois ympäröityään Jerusalemin kaupungin sen pyhään ympäristöön leiriytyneillä sotajoukoillaan.a

²⁵ Ennen kuin Rooman sotajoukot voivat palata uuden kenraalin Tituksen johdolla, uskolliset juutalaiskristityt pakenivat tuomitusta Jerusalemista ja Juudean provinssista. He etsivät turvaa enimmäkseen Jordan-virran itärannalta Perean provinssista. Heidän tottelevainen toimintansa tiesi heille vapautusta, kun Rooman sotajoukot myöhemmin hävittivät Jerusalemin ja sitten kiitivät läpi Juudean provinssin hävittäen kaupungit ja tappaen juutalaisia kymmenintuhansin sekä vieden lopuksi 97 000 henkiin jäänyttä juutalaista vankeuteen ja orjuuteen.

26. Miten ankara niiden päivien kosto eli Jumalan oikeudenjakaminen oli?

²⁶ Kun Masadan linnoitus Kuolleen meren länsirannikon keskivaiheilla kukistui, niin Rooman sotajoukot kukistivat koko Juudean provinssin ja puhdistivat sen kaikista kapinallisista. Juutalainen historioitsija Flavius Josephus arvioi 1 100 000 juutalaisen kuolleen Jerusalemin 5-kuukautisen piirityksen aikana 14:nnestä niisankuuta 6:nteen elulkuuta (6. syyskuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan), jolloin kenraali Titus valloitti kaupungin. Jos varhaisimmat päivät, jolloin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin ensimmäisen kerran vuonna 607 eaa., olivat Jumalan koston päiviä, niin nämä Jerusalemin toisen hävityksen päivät olivat yhtä hyvin Jumalan ”koston päiviä”, jolloin jaettiin oikeutta taivaasta, kuten Jeesus oli ennustanut kolme päivää ennen kuin hänet murhattiin verivelkaisen Jerusalemin muurien ulkopuolella.

27. Mikä kysymys herää nyt Jeesuksen ennustuksen soveltamisen laajuudesta?

²⁷ Nämä tapahtumat merkitsivät totisesti silloisen juutalaisen asiainjärjestelmän ja sen kotimaan ja pääkaupungin ja palvontatemppelin loppua. (1. Kor. 10:11; Hepr. 9:26–28) Mutta oliko Jerusalemin ja Juudean autioitus historian etäisin tapaus, johon se Jeesuksen ennustus ulottui ja soveltuu, jonka Matt. 24:3–25:46, Mark. 13:3–37 ja Luuk. 21:7–36 kertovat?

28. Oliko vapautus Jumalan valtakunnan avulla tullut Jeesuksen ennustuksen täyttyessä kirjaimelliselle Jerusalemille ja Juudealle?

²⁸ Kun nyt Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin vuonna 70 ja koko Juudea kukistettiin vuoteen 73 mennessä, niin oliko henkiin jääneillä juutalaiskristityillä syytä uskoa Jumalan valtakunnan tulleen? Ei! Näkivätkö he uskossa Jeesuksen messiaanisessa valtakunnassaan ja sanoivatko he: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen”? Eivät! Oliko luvattu ”vapautus” tullut, erityisesti vapautus Rooman maailmanvallasta, Jerusalemin ja Juudean autioittajasta? Ei! Kristittyjen havaittiin siihen aikaan olevan yhä suureksi osaksi Rooman valtakunnan alueella, vaikka heitä oli sen ulkopuolellakin Parthiassa, Intiassa, Skyytiassa, Etiopiassa ja muualla. Vieläpä yli kahden vuosisadan ajan juutalaisten vuosina 70–73 kärsimien onnettomuuksien jälkeen Rooman valtakunta vainosi kristittyjä kauhealla tavalla, jopa keisari Konstantinuksenkin ajan jälkeen.

29. a) Milloin pakanakansat olivat alkaneet tallata Jerusalemia? b) Mitä Jeesus ennusti näin ollen tästä osoittaakseen, että hänen ennustuksensa ulottui yli vuoden 70?

²⁹ Rooman valtakunta oli neljäs pakanallinen maailmanvalta, joka oli tallannut kuningas Daavidin kuninkaallisen perillisen johdossa olevaa Jerusalemin valtakuntaa: ensin Babylonia, toiseksi Meedo-Persia, kolmanneksi Kreikka (Makedonia) ja neljänneksi keisarillinen Rooma. Rooman provinssin Juudean autioitus oli niin perusteellinen, että Rooman keisari Vespasianus myi sieltä maapalstoja pakanaostajille. Siksi Jeesuksen Öljymäellä vuonna 33 lausumien sanojen oli ulotuttava paljon yli vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen, sillä puhuessaan Jerusalemin piirityksestä ja kukistumisesta Jeesus ennusti: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Senkin jälkeen, kun Rooman valtakunta menetti otteensa keski-itään, maa, jossa kuningas Daavid ja hänen kuninkaalliset seuraajansa olivat hallinneet, pysyi poliittisten pakanavaltojen alaisuudessa. Mikään kuningas Daavidin oikeudenmukaisen perillisen hallitsema messiaaninen valtakunta ei voinut nousta valtaan, ennen kuin nuo ”pakanain ajat” olisivat päättyneet Jumalan omana edeltä määräämänä aikana.

”SUURI AHDISTUS”

30, 31. Mitä se tapa osoittaa, jolla Jeesus kuvaili ”suuren ahdistuksen” heti kerrottuaan Jerusalemin piirityksen ja kukistumisen?

³⁰ Rooman legioonien toimeenpanema Jerusalemin piiritys ja tuho ja koko Juudean kukistaminen oli todella ”suuren ahdistuksen” aikaa Juudan kansalle. Mutta se ei suinkaan noussut niihin ahdistuksen mittoihin, jotka Jeesus ennusti myöhemmin läsnäolonsa ja ”asiainjärjestelmän lopun merkkiä” (Um) koskevassa ennustuksessaan. Vaikka hänen ennustuksensa ”suuresta ahdistuksesta” seurasi heti hänen kuvailtuaan muinaisen Jerusalemin piirityksen, niin hänen käyttämänsä kieli osoittaa sen kuitenkin soveltuvan johonkin paljon suurempaan kuin Jerusalemin hävitykseen, johonkin sen kaltaiseen mutta sen jälkeiseen. Kertoessaan Jeesuksen ennustusta Matteus sanoo: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:21, 22.

³¹ Johannes Markuksen kertomus Jeesuksen profeetallisesta kielenkäytöstä sanoo: ”Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.” – Mark. 13:19, 20.

32. Mitä kysymyksiä teemme sopivasti ahdistuksista sen ilmaisutavan johdosta, mitä käytettiin ”suuren ahdistuksen” yhteydessä?

³² Jeesus puhui edempänä ennustuksessaan Nooasta ja hänen aikansa vedenpaisumuksesta, ja niin me kysymme: Oliko vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin hävitys suurempi ahdistus kuin 1 656 vuotta ihmisen luomisen jälkeen tulleen vedenpaisumuksen ahdistus? Oliko Rooman sotajoukkojen toimeenpanema Jerusalemin hävitys pahin ahdistus, mikä oli kohdannut siihen mennessä siitä lähtien, kun Jumala loi ihmisen Nooan ajan vedenpaisumuskin mukaan luettuna? Eikö Jerusalemin hävitystä seuranneina 1 898 vuotena ole sattunut mitään onnettomuutta, joka olisi ollut sen veroinen tai ylittänytkin sen? Eikö mitään sellaista ”suurta ahdistusta” ole ollut enää vuosien 70–73 jälkeen, joka olisi verrattavissa noiden vuosien juutalaisten ahdistukseen tai joka suuresti ylittäisikin sen? Entä ihmishenkien ja kaupunkien hävitys ensimmäisessä maailmansodassa vuosina 1914–1918 ja toisessa maailmansodassa vuosina 1939–1945? Jerusalemin ja Juudean autioitus ensimmäisellä vuosisadalla oli varsin vähäinen asia verrattuna noihin maailmanlaajuisiin taisteluihin. Tekikö Jeesus sitten erehdyksen arvioidessaan juutalaisten vuosina 70–73 kokeman onnettomuuden tuhoisia mittasuhteita? Niin ei olisi voinut käydä Jeesukselle. Miten meidän on siis käsitettävä hänen sanansa?

33, 34. Mitkä ennustuksen muut osat osoittavat, ettei Jeesus käyttänyt liioittelevaa kieltä Jerusalemin ja Juudean autioituksesta?

³³ Jeesus ei liioitellut tässä Jerusalemin ja Juudean autioituksen mittasuhteita. Hän tiesi ja ennusti etukäteen, että pakanain ajat, jolloin Daavidin valtakunnan oikeuksia tallattaisiin, jatkuisivat Jerusalemin hävityksen jälkeen. Hän vertasi paluu-läsnäolonsa päiviä Nooan päiviin, jolloin maailmanlaajuinen tulva hävitti koko ihmiskunnan paitsi Nooan perhettä arkissa, viitaten siten paljon pahempaan kuin Jerusalemin hävitykseen. Hän puhui ”kaikista maan sukukunnista” eikä ainoastaan Israelin kahdestatoista sukukunnasta, sanoen niiden parkuvan valittaen sen johdosta, minkä ne näkevät olevan tulossa. (Matt. 24:30) Kaikki tämä on tuossa yhdessä ja samassa ennustuksessa, joka koskee hänen läsnäolonsa ja ”asiainjärjestelmän lopun” ”merkkiä”.

³⁴ Edelleen Jeesus puhui 26 vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen apostolilleen Johannekselle antamassaan ilmestyksessä ”koko maanpiirin kuningasten” kokoamisesta ”sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” Harmagedonissa ja kuvaili sen jälkeen sen suunnattoman teurastuksen, mikä toimeenpannaan tässä Harmagedonin sodassa. (Ilm. 16:13–16; 19:11–21) Tämä osoittaa, ettei Jeesus käyttänyt liioittelevaa kieltä.

35. Mistä näkökulmista katsoen Jeesus siis ilmeisesti puhui Jerusalemista?

³⁵ On näin ollen ilmeistä, että Jeesus käytti tässä Jerusalemin hävitystä profeetallisena kuvauksena eikä puhunut siitä ainoastaan kirjaimellisella vaan myös esikuvallisella tavalla, kuvaamassa jotain paljon suurempaa. Hänen mielessään oli siis suurempi uskoton tuomittu Jerusalem, ja hän itse asiassa ennusti suuremman uskottoman Jerusalemin hävityksen ja sen maailmanlaajuisen onnettomuuden, jonka alkuosa se on. Hän ennusti vastakuvallisesta Jerusalemista ja Juudeasta, nimittäin kristikunnasta, johon nykyisten tilastojen mukaan kuuluu lähes miljardi jäsentä ympäri maailman.

36. Miksi kristikunnan voidaan sanoa olevan vastakuvallinen uskoton Jerusalem ja Juudea?

³⁶ Kristikunta väittää olevansa hengellinen Israel, joka on uudessa liitossa Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Se väittää olevansa hengellinen Siion eli Jerusalem, jolle Jumalan lupaukset kuuluvat tai johon ne soveltuvat. Vatikaanivaltiossa olevaa kristikunnan paavia kunnioitetaan taivaallisen Jeesuksen Kristuksen sijaishallitsijana, hänen, joka on ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. (Ilm. 5:5) Kristikunnan ilmaantumiseen viitattiin Jeesuksen vertauksessa nisusta ja lusteista, ja hän ennusti samassa vertauksessa kristikunnan ja sen lusteen kaltaisten kristittyjen, vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja Juudean, hävityksen. – Matt. 13:24–30, 36–43.

MAAILMAN AHDISTUS PAKANAIN AIKOJEN PÄÄTYTTYÄ

37. Miten voimme nähdä Jeesuksen ennustuksen ulottuvan kristikunnan yhteydessä jopa päättyneen vuoden ylikin?

³⁷ Kun katselemme Matt. 24:21, 22:ssa ja Mark. 13:19, 20:ssä olevia Jeesuksen profeetallisia sanoja tästä näkökulmasta, niin voimme nähdä hänen ennustuksensa soveltuvan vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja Juudean, kristikunnan, nykyisiin viimeisiin päiviin. Jeesuksen ennustus siitä, mitä piti tapahtua, ulottui varmasti aina vuoteen 1914 ja sen yli, jopa päättyneenkin vuoden yli. Kuinka niin? Siitä tosiasiasta päätellen, että Jeesus sanoi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät”, ja lisäsi sitten vielä jotain. (Luuk. 21:24) Meidän ei tarvitse toistaa tässä todistusta siitä, että ”pakanain ajat” eli ”kansain määräajat” (Um) päättyivät lokakuun 1. päivän tienoilla vuonna 1914. Historia todistaa sen!

38, 39. a) Mistä vuodesta lähtien ovat Jeesuksen ennustuksen aikaisemmat sanat täyttyneet erityisesti kristikuntaan nähden? b) Mitä ”synnytystuskien alku” merkitsi kristikunnalle?

³⁸ Tuosta merkkivuodesta 1914 lähtien kristikunnassa ja muussa ihmismaailmassa ovat täyttyneet Jeesuksen ennustuksen alkupuolen sanat: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” – Luuk. 21:10, 11.

³⁹ Matteuksen rinnakkaiskertomus kuuluu: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt. 24:7, 8) Kun kansa nousi kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan vuosina 1914–1918, niin 24 sotaan sekaantuneista 28 kansasta oli kristikunnan, vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja Juudean, kansoja. Ensimmäinen maailmansota ja huomattavat nälänhädät, ruttotaudit ja maanjäristykset merkitsivät siis vääjäämättömästi erityisesti kristikunnalle ”synnytystuskien alkua”. Nuo ”synnytystuskat”, jotka olivat yhtä vaikeat kuin synnyttävällä vaimolla, eivät merkinneet sitä, että kristikunta olisi ollut synnyttämäisillään uuden kristillisen järjestyksen, kristillisyyteen kääntyneen maailman, vaan että se oli lähestymässä tuskallista kuolemaansa. Mutta tosi kristityt lähestyivät vapautumista!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 56]

Jerusalemissa olleet kristityt pakenivat turvaan, ennen kuin se hävitettiin v. 70.