Uhrautuvaisuuden hengen elvyttäminen

”Jos joku haluaa olla minun seuraajani, hänen täytyy jättää itsensä taakse.” – Luuk. 9:23.a

 1. Mitä sellaista Jeesus Kristus sanoi, mikä osoitti hänen kehottaneen toisia uhrautuvaan elämään?

KRISTILLISYYDEN Perustaja sanoi kerran: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen ja turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.” Jeesus Kristus kehotti ilmeisesti toisia uhrautuvaisuuden tielle lausuessaan edellä olevat sanat, jotka on kerrottu Pyhässä Raamatussa Luuk. 9:23–26:ssa.

 2. Mitä kysymyksiä voidaan tehdä tämän kehotuksen suhteen?

² Mutta eikö tämä kehotus ole hiukan vanhentunut? Miksi pitäisi olla kiinnostunut uhrautuvaisuuden tiestä nykyään, kun kukaan ei välitä paljon niistä, jotka uhrautuvat, ja kun on niin paljon, mitä nykyisellä maailmalla on tarjottavana ja minkä hyväksi voi työskennellä? Miksi jonkun pitäisi ’kieltää itsensä’, kun ihmiset kaikkialla tekevät juuri päinvastoin, pitävät puoliaan ja vaativat yhä enemmän vapautta? He haluavat enemmän sitä hyvää, mitä tällä maailmalla on, ja ajattelevat, että heillä on oikeus ottaa sitä väkisin, jolleivät muuten saa. Miksei pitäisi yrittää ’voittaa omaksensa koko maailmaa’ tai ainakin hyvää osaa siitä? Onko todella totta, että uhrautuvaisuuden noudattaminen ’hänen tähtensä’ voisi hyödyttää asianomaista siinä määrin, että se pelastaisi hänen elämänsä? Raamattu ja tosi kristittyjen äskeinen historia antavat eräitä erittäin rohkaisevia vastauksia. Sellainenkaan henkilö, joka on vain heikosti kiinnostunut hengellisistä asioista, ei voi muuta kuin olla kiinnostunut näihin kysymyksiin annettavista vastauksista ottaen huomioon maailmassa nykyään ilmenevän kunniallisuuden, nuhteettomuuden ja uhrautuvaisuuden puutteen.

 3. Millaisen maailman se jättää, joka lähtee uhrautuvaisuuden tielle?

³ Mutta onko tämä maailma niin paha? Onko sen elämäntapa niin paha, että sen välttäminen on niin tärkeä? On, eikä sen pitäisi olla yllätys kenellekään, että maailma kokonaisuudessaan tulee yhä nautinnonhaluisemmaksi ja materialistisemmaksi. Eräs luotettavimmista profeetoista, apostoli Paavali, edeltäkertoi tämän asiaintilan eräässä ennustuksessaan: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1–5) Me näemme kaikkialla ympärillämme selvästi nyt tämän ennustuksen täyttymyksen. Tosiaan, jos sanomme vain, että ihmiset ovat tulossa nautinnonhaluisemmiksi ja materialistisemmiksi, niin se on hyvin lievää puhetta. Kaikkialla näkyy todellisuudessa kapinan ja anarkian henki.

 4. Ketkä ovat kiinnostuneita uhrautuvaisuudesta, ja miten tämä ennustettiin?

⁴ Mutta onko sellaisia, jotka välittävät uhrautuvaisuuden hengen kehittämisestä? Kyllä, Jehovan tosi palvelijat ovat sellaisia. Tämäkin ennustettiin. Ps. 110:3 sanoo: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.”

 5. Mitä heillä on, minkä edestä kannattaa uhrata?

⁵ Näiden kristittyjen mielessä täytyy olla jotain arvokasta, minkä edestä he uhraavat nyt. Heillä on. Tosi kristityt tietävät, että Jumalan valtakunta on perustettu taivaissa ja on hallinnut jonkin aikaa. Me olemme tosiaan pitkällä lopun ajassa, eikä tällä vanhalla asiainjärjestelmällä ole enää paljon aikaa jäljellä. Kun Jumala ryhtyy kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen kautta toimimaan vapauttaakseen tämän maan niistä, joita ei kiinnosta kaiken tekeminen Hänen tavallaan, niin on liian myöhäistä tulla enää Jumalan turvapaikkaan. Raamatun ennustukset täyttävät maailman tapahtumat ilmaisevat varmasti, että tällä pahalla asiainjärjestelmällä on jäljellä ainoastaan muutamia vuosia. Miten voitaisiin siis löytää mitään arvokkaampaa, jonka edestä uhrautua, kuin Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta, kannustettaessa niitä, joilla on vanhurskauden rakkautta, ottamaan luja kanta nyt tämän valtakunnan puolelle? Mitään parempaa syytä ei voisi löytyä!

 6. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Raamatun näkökannan tuntemuksesta?

⁶ On siis olemassa tosi tarve elvyttää uhrautuvaisuuden henki. Tätä valtakuntaa koskeva hyvä uutinen täytyy saarnata, ja sen tekemiseen tarvitaan uskollisia, innokkaita Jumalan palvelijoita. Sen arvostaminen, mitä uhrautuvaisuuteen sisältyy, auttaa pysymään uskollisessa vaelluksessa. Uhrautuvaisuus ei ole suinkaan pelkkää muodollisuutta. Me haluamme päästä sen tosi henkeen.

MITÄ UHRATAAN?

 7. Mitä uhrautuvaisuuteen sisältyy ja mitä ei?

⁷ Sillä uhraamisella, mistä puhumme, ei ole mitään tekemistä kenenkään toisen uhraamisen tai minkään sellaisen uhraamisen kanssa, mikä kuuluu jollekulle toiselle. Me puhumme itsensä uhraamisesta, uhrautuvaisuudesta. Mielipuoli diktaattori on halukas uhraamaan tuhansien elämän päästäkseen omiin itsekkäisiin päämääriinsä, usein vakuuttuneena siitä, että hänen asiansa on oikea. Niin sanotuissa ”vapaissa” maissa olevat mellakoitsijat, jotka hävittävät omaisuutta ja ihmishenkiä, ovat syypäitä samaan. Samoin anarkistit ja vallankumoukselliset. Mutta tosi kristillinen uhri koskee kristittyjä itseään eikä vedä mukaan eikä velvoita toisia.

 8. a) Mm. mistä asioista luopuminen pitäisi nähdä selvästi? b) Miksi ei niistä luopumisen pitäisi olla vaikeata?

⁸ Uhraaminen koskee jostain luopumista. Se koskee melkoisessa määrässä sellaisista aineellista laatua olevista seikoista luopumista, jotka viehättävät lihaa ja ovat Jehovalle suoritettavan täydellisen ja esteettömän palveluksen tiellä. Jotkin näistä aineellisista viehätyksistä tai lihallisista haluista voivat johtaa siihen, että syntinen eli langennut liha antautuu niihin liikaa, johonkin, mikä on joko suoraan tuomittu Jumalan sanassa tai mistä varoitetaan voimakkaasti. Ylensyöminen ja -juominen kuuluvat tähän luokkaan. Uhkapeli tai uhkapelijärjestelyihin läheisesti liittyminen on toinen. Läheinen seurustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun ei ole vapaa tekemään niin, tai seurustelu sopimattomalla tavalla on edelleen sellainen. Luopumisen sellaisesta, mikä ei kuulu oikeuksiimme, voimme hyvin helposti nähdä tarpeelliseksi. Sitä paitsi sellainen tavallisesti vahingoittaa ruumiillista ja henkistä terveyttä. Pidättyminen sellaisista seikoista ei tavallisesti ole liian vaikeata ja kuuluu todella kristityksi tulemisen perusteihin.

 9. Mitä sellaista on, josta ei ehkä ole kovin helppo luopua tai johon ei ole ehkä niin helppo omistaa vähemmän aikaa?

⁹ Mutta miten on niiden nautintojen laita, jotka vain muodostavat ”normaalin” elämän? Eikö ole oikein elää niin kuin muutkin kunnon ihmiset ympäristössä tai maassa elävät? Lupaahan Raamattu meille maallisen paratiisin, missä voimme nauttia sellaisen tekemisestä, mitä normaalit ihmiset luonnostaan haluavat tehdä. Mitä väärää siinä on, jos on koti, joka on kyllin suuri, niin että siinä on mukava asua, jos käyttää aikaa valistaviin harrastuksiin, katselee parempia televisio-ohjelmia ja pysyttelee tarmokkaana ja terveenä esimerkiksi harrastamalla uintia, soutua, hiihtoa ja matkustamista? Me nautimme epäilemättä näistä Jumalan uudessa järjestyksessä Harmagedonin jälkeen, joten miksemme nauttisi näistä puhtaista ja terveellisistä asioista nyt?

10. Jolleivät nämä asiat ole itsessään vääriä, niin mikä vaara niissä saattaa olla?

¹⁰ Nämä asiat eivät sinänsä ole vääriä. Kysymys on siitä, mikä on parasta, eikä siitä, mikä on luvallista. Kun näistä nautitaan oikealla tavalla, ne voivat olla hyödyllisiä. Kysymys on vain oikeasta suhteellisuuden tajusta. Se kysyy jäljellä olevan ajan parasta mahdollista käyttöä. On kyettävä arvioimaan eli arvostelemaan asiat, jotta voisi päättää eli ratkaista, mikä on todella arvokasta ja hyödyllisintä, ja erityisesti, mikä on riittävän arvokasta toimintaa tänä aikana. Mikä oli kannattavaa Nooan aikana? Matt. 24:38, 39 sanoo: ”Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet [välittäneet, Um], ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki.” Jeesus ei sanonut, että kaikki heidän toimintansa oli väärää itsessään. Heidän olisi vain pitänyt kuunnella, mitä Jumalalla oli sanottavana heille Nooan, ”vanhurskauden saarnaajan”, välityksellä. Näiden elämän ”normaalien” asioitten ei olisi pitänyt täyttää heidän elämäänsä siinä määrin, että ne olisivat syrjäyttäneet sen, mikä Jumalan tahto oli sinä aikana. Samoin Jehovalla on nykyään meille paljon tärkeämpää tehtävää kuin liiallisesti kietoutua maailman normaaleihin harrastuksiin. Sellaisista asioista luopuminen koituu luultavasti yhdeksi uhrautuvaisuuden suuremmista koetuksista. – 1. Kor. 7:29–31.

11. Mitä tarvitaan tasapainon säilyttämiseksi näissä asioissa?

¹¹ Tärkeätä on kyetä näkemään oikeassa valossa, mistä nyt luovutaan, verrattuna siihen palkkaan, mikä on saavutettavissa. Se palauttaa mieleemme Eesaun. Hän ei arvioinut arvoja hyvin. Hän oli halukas luopumaan verrattomasta esikoisoikeudestaan jonkin muhennoksen takia. (1. Moos. 25:29–34) Jeesuksella ei ollut paikkaa, mihin olisi päänsä kallistanut, mutta hän piti kiinni nuhteettomasta ja uhrautuvasta vaelluksesta saadakseen palkan, joka oli luvattu hänelle. Hänellä oli suhteellisuuden tajua, hänellä oli hyvä arvojen taju. Apostoli Paavalillakin oli hyvä suhteellisuuden taju. Fil. 3:8:ssa hän kirjoitti: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.”

12. a) Mistä muusta sen on luovuttava, joka omaksuu kristillisyyden? b) Miten apostoli Paavali valmistaa meitä, niin että meillä voi olla oikea näkemys?

¹² On eräs toinenkin syy, miksi kristillinen elämä on uhrautuvaa elämää. Se koskee sitä näkemystä, mikä maailmassa olevilla on meistä, kun meidät todetaan Jehovan kansaan kuuluviksi. Jokainen haluaa, että hänestä ajateltaisiin hyvää. Kuka tahtoisi olla halveksittu, varsinkaan jos se tapahtuu epäoikeudenmukaisesti? Mutta se, joka tekee itsensä huomatuksi Jumalan palvelijana, ei tahdo tällä tavalla suurentaa huomattavuuttaan tässä maailmassa. Tämä hänen on uhrattava. Ei ole helppo kestää halveksintaa, kuten on kirjoitettu 1. Kor. 4:13:ssa: ”Meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” Pane merkille Paavalin kuvaus sellaisesta ihmisestä, joka tavallisesti hyväksyy totuuden, ja siitä näkemyksestä, mikä maailmalla kokonaisuudessaan on niistä, jotka ovat Jehovan palvelijoita: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’.” – 1. Kor. 1:26–31.

EI OLE HELPPO OLLA UHRAUTUVA

13. a) Onko muuttuminen joistakuista vaikeata? b) Mikä on parempi näkemys?

¹³ Joidenkuiden on vaikea tehdä muutosta, mikä saa heidät erottumaan maailmasta. Se vaatii heidän mielestään liikaa uhrausta. Näin ei tule olla. Tartu sen sijaan tilaisuuteen näyttääksesi selvästi, minkä vuoksi sinä oikein olet erilainen. Nämä ovat tilaisuuksia eivätkä esteitä. Niillä, jotka ovat nuoria ja vielä koulussa, on monia erinomaisia tilaisuuksia nousta sen puolesta, minkä he tietävät oikeaksi, ja antaa siten tehokas todistus. Ehkä sinun on luovuttava pukumalleista, muotihullutuksista, puolueista, suosiosta tai yliopistosta. Siten tehdessäsi annat kannustavan esimerkin jollekulle, jolla saattaa olla taipumusta vanhurskauteen. Äitejä ja perheenemäntiä ei ehkä hyväksytä täysin ympäristössä, mutta se ei ole tärkeätä. Tärkeätä on seisoa sovittelematta totuuden puolella siitä huolimatta, mitä toiset saattavat ajatella tai sanoa. Sama koskee isiä ja aviomiehiä heidän maallisessa työpaikassaan.

14. Mitä tapahtuu joillekuille kieltäytymisen yhteydessä?

¹⁴ Toisista ei muutoksen tekeminen ole todellakaan ainoastaan vaikeata vaan jopa mahdotonta. He tutkivat jonkun Jehovan todistajan kanssa melkoisen ajan ja sitten lopettavat. He ymmärtävät, että tämä on epäilemättä totuus, mutta he näkevät, mistä heidän olisi kieltäydyttävä, eivätkä he tunne voivansa tehdä sitä. Toiset ovat jopa ottaneet antautumis- ja kasteaskeleetkin, palvelleet uskollisesti jonkin aikaa ja sitten jääneet pois. Jos aikoo ponnistella eteenpäin kypsyyteen, niin tässä uhrautuvaisuusvaelluksessa kysytään uskollisuutta. Apostoli Paavali menetti yhden matkatovereistaan tällä tavalla. ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” (2. Tim. 4:10) Mikä häpeä, että näin kävi, kun suurenmoinen edistyminen oli tapahtunut!

15. Onko uhrautuvaisuuden tieltä pois jääminen puolustettavissa?

¹⁵ Mutta kenessä on todellisuudessa vika, kun joku menee kristilliseltä uhrautuvaisuuden tieltä takaisin maailmalliseen nautinnonhaluiseen vaellukseen? Varmastikaan ei Jumalassa. Hän ei ole sallinut kiusausten tulla liian suuriksi, niin että lankeemus olisi ollut väistämätön. Päinvastoin, 1. Kor. 10:13 osoittaa: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Jehova auttaa eikä estä. Epäilemättä monet seikat houkuttelevat ihmistä uhrautuvaisuuden tieltä takaisin materialistiseen maailmaan. Mutta kun niin tapahtuu, se ei ole Jumalan vika.

16. a) Milloin valmentamisen kieltäymykseen tulee alkaa? b) Miten jotkut vanhemmat ajattelevat tästä, mutta mikä on paras katsantokanta?

¹⁶ Missä iässä pitäisi aloittaa kieltäymyksen tie? Mitä aikaisemmin aloitetaan, sitä parempi. Lapsuus on paras aika. Vanhemmat, jotka pitävät lapsensa ahkerina arvokkaissa tehtävissä kodissa ja sen piirissä, saavat parhaat tulokset. Sen tulee olla työtä, jolla on merkitystä ja joka hyödyttää perhejärjestelyä, jolloin opitaan vastuun kantamista. Jotkut vanhemmat ajattelevat, että koska heidän oli tehtävä kovaa työtä ja heillä oli hyvin vähän lapsuutensa aikana, niin he aikovat huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on erilailla. He sanovat, ettei heidän lapsiltaan tulla pidättämään mitään niin kuin heiltä pidätettiin. Heillä oli lapsuudessaan nukkavierut vaatteet, huonot virkistäytymis- ja leikkivälineet tai ei lainkaan niitä ja hyvin yksinkertaista ruokaa sekä pitkät ja ankarat työpäivät. Mutta muista, ettei ole välttämätöntä muuttaa kaikkea tätä toimiaksesi lapsesi hyödyksi. Hanki hänelle tarpeelliset vaatteet, ole järkevä virkistyksen suhteen, anna hänelle terveellistä ruokaa, mutta miksi poistaisit työn? Liika vapaa-aika ei ole lainkaan hyväksi lapselle. Se on huonoa valmennusta tarmokkaalle, uhrautuvalle ja tuottoisalle elämälle Jehovan palvelijana, kun hän kasvaa miehuuteen. Ei ole helppoa voittaa tottumusta, joka on juurtunut syvälle, ja laiskuudesta voi tosiaan tulla tottumus. Entä seuraus? ”Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.” – Sananl. 21:25.

17. a) Mitä monet vanhemmat, jotka elivät puutteessa lapsuudessaan, ajattelevat siitä nyt? b) Mikä saattaa hyvinkin olla parasta, mitä isä tai äiti antaa lapselleen?

¹⁷ Todellisuudessa monet vanhemmat, joiden oli tehtävä kovasti työtä ja oltava vailla jotain kasvaessaan, ovat tavallisesti hyvin innokkaita kertomaan siitä nyt. He tekevät sen siksi, että he tietävät nyt hyötyneensä siitä paljon, ja he iloitsevat, että heillä oli sellainen kasvatus ja sellaiset olot. Sananl. 22:6 kehottaa: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” Poikiesi ja tyttäriesi opettaminen kieltäytymiseen voi hyvinkin olla arvokkainta, mitä he sinulta perivät. Ja muista, että sinun esimerkkisi saa tajuamaan antamasi suulliset opetukset.

18. a) Mistä Jumala varoitti israelilaisia? b) Mitä voimme oppia tästä?

¹⁸ Ei ole vaikeata tulla uudelleen mukavuutta rakastavaksi. Jumala tiesi, että epätäydellisen ihmisen luonnollinen taipumus on alaspäin. Suojellakseen kansaansa, israelilaisia, hän varoitti sen tähden sitä edeltä käsin siitä, mitä aineellinen yltäkylläisyys maassa, ”joka vuotaa maitoa ja mettä”, saattaisi tehdä heille. Nelikymmenvuotisen erämaavaelluksen vaikeuksien jälkeen heille sanottiin: ”Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” (5. Moos. 8:10–14) Niin, ne, jotka tulevat aineellisesti rikkaiksi, voivat helposti unohtaa Jumalan. He voivat alkaa luottaa itseensä eivätkä Jehovaan ja alkaa luisua alaspäin, mikä johtaa heidät pois totuudesta. Se oli eräs seikka, joka oli Jeesuksen mielessä, kun hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Matt. 19:23, 24) On välttämättä oltava äärimmäisen varovainen aineellisen rikkauden hankkimisen suhteen, jos tahtoo jatkaa uskollista Jehovan palvelemista. Paljon aineellisen rikkauden omistaminen ei yleensä edistä uhrautuvaisuuden hyvän kristillisen hengen kehitystä, niin kuin Jumala sanoi israelilaisille.

19. Mikä on hyvä tasapaino aineellisen omaisuuden suhteen?

¹⁹ Ihmisellä on vain rajallinen määrä aikaa ja voimaa. Kun näitä kahta arvokasta hyödykettä käytetään aineellisen omaisuuden keräämiseen ja hoitamiseen, niin se ajaa ulos hengelliset asiat. Aineelliseen ei ainoastaan käytetä aikaa ja kuluteta voimaa, vaan myös mieli askartelee sen ajan hyödyttömissä asioissa. Hengellisyyttä rakennetaan ainoastaan, kun mieli ahkeroi hengellisissä asioissa. Se, että omistaa vähemmän tämän maailman hyvyyttä, kun kuitenkin on se, mitä tarvitsee, voi olla siunaus monella tavalla. (Sananl. 30:8) Se tavallisesti sallii omistaa enemmän aikaamme, voimaamme ja ajatuksiamme Valtakunnan etuihin.

20, 21. Jos on ehdotettu suurempaa joustavuutta palvelusjärjestelyissä, niin mitä se ilmaisee ja mitä ei?

²⁰ Mutta eikö Seura ole viime vuosina suositellut suurempaa joustavuutta seurakuntiemme palvelusaikatauluissa ja muissa palvelusasioissa sanoen, että seurakuntien ei tarvitse laatia jäykkiä sääntöjä ja järjestelyjä julistajille, vaan veljet voivat sen sijaan toimia palveluksessa silloin, kun he henkilökohtaisesti katsovat sen itselleen parhaaksi? Eikö ole tehty selväksi, että on esimerkiksi paikallaan tehdä uusintakäyntejä tai johtaa Raamatun kotitutkisteluja sunnuntaiaamupäivisin, sen sijaan että tekisi aina ensiksi talosta-taloon-työtä sunnuntaiaamupäivällä? Eikö tämä kaikki osoita, ettei meidän tarvitse pakottaa itseämme palvelukseen, kun emme tunne haluavamme, ja että saarnaamis- ja opettamistyö tulee tehdyksi jotenkin, eikä meidän tarvitse ponnistella niin ankarasti?

²¹ Kun asiaa tutkitaan huolellisesti, niin huomaamme, että se, mitä on ehdotettu, ei merkitse otteen löysentämistä, vaan sen sijaan sitä, että asiat voidaan järjestää yksityiselle julistajalle niin, että hän saattaa todellisuudessa aikaansaada enemmän, jos hän omakohtaisesti haluaa. Se sallii suuremman oma-aloitteisuuden Jehovalle suoritettavassa palveluksessa, ja Paavali sanoo: Sillä te tiedätte, ”että te saatte Herralta palkaksi perinnön”. (Kol. 3:23, 24) Monet Jumalan palvelijat ovat ymmärrettyään ehdotusten hengen suuresti lisänneet sekä aikaansa kenttäpalveluksessa että myös tehokkuuttaan. Me näemme näin ollen, että meidän on yhä ponnisteltava antautuneina kristittyinä uhrautuvaisuuden tiellä; todellisuudessa tämä tarve on nyt suurempi.

22. Mitä päättelemme uhrautuvaisuudesta?

²² Uhrautuvaisuuden tie ei ole helppo. Se vaatii kovaa työtä ja valppautta. Mutta kun ymmärrämme, kuka kehottaa meitä tähän menettelyyn ja edessä oleviin palkintoihin, niin myönnämme, että se totisesti kannattaa. Oikean näkemyksen omaaminen siitä ja sen tarpeellisuuden arvostaminen lisää niiden siunauksia, jotka nyt karttavat nautinnonhalun tietä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 441]

Lapsuus on paras aika kieltäymyksen aloittamiseen. Lapsille pitäisi antaa hyödyllisiä tehtäviä kodin piirissä