Kristukseen. Hän on Ensimmäinen. Meidän täytyy muistaa hänet. Meidän täytyy jatkuvasti ”pysyä kiinni päässä, siinä, josta koko ruumis, ollen varustettu ja sopusointuisesti liitetty yhteen nivelien ja nivelsiteitten avulla, jatkaa kasvamistaan Jumalan antamin kasvuin”. (Kol. 2:19, Um) Todistellessaan tätä tärkeää ykseysasiaa ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään apostoli viittasi äkkiä kymmenennessä luvussa Herran ateriaan eli muistonviettoon. Hän asetti heidän eteensä varoittavana esimerkkinä autiomaassa olleet israelilaiset, jotka luopuivat Jehova Jumalasta palvomaan epäjumalia, jotka edustivat paholaisia, ja harjoittivat siten hengellistä sekä ruumiillista haureutta. Hän varoitti sitten kristittyjä tovereitaan ”pakenemaan epäjumaluutta”. Todistusperusteena tämän tekemiselle hän käski heitä harkitsemaan, mitä hänellä oli sanottavaa Herran illallisesta. Tämän aterian perusajatus oli ykseys Kristuksen kanssa.

Paholaisten kanssa osallistuminen kielletty

 1. Mitä todisteluja Paavali esitti paholaisten palvontaa vastaan selitettyään Herran illallista?

APOSTOLI Paavali lisäsi Herran illallista koskevaa selitystään sanomalla: ”Koska on yksi leipä, niin me olemme yksi ruumis, vaikka meitä onkin monta, sillä mehän osallistumme kaikki tuohon yhteen leipään. Katsokaa sitä, mikä on lihallinen Israel: Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, osallistu alttariin? Mitä minun on siis sanottava? Ettäkö se, mikä uhrataan epäjumalalle, ei ole mitään, tai että epäjumala ei ole mitään? Ei, vaan minä sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat paholaisille eivätkä Jumalalle, enkä minä tahdo teidän tulevan osakkaiksi paholaisten kanssa [osallistuvan paholaisiin, Mo]. Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään. Vai ’yllytämmekö me Jehovaa kiivauteen’? Emme suinkaan me ole häntä väkevämpiä?” – 1. Kor. 10:17–22, Um.

 2. Miten muinaiset israelilaiset osallistuivat Jumalan alttariin?

² Kun muinaisessa Israelissa uhrattiin yhteysuhreja ja kiitosuhreja, niin uhraajat samoin kuin papitkin söivät osia uhreista. Jumalalle annettu uhri edusti sen uhraajaa kuvaten, että hänen elämänsä edestä piti antaa elämä; ja kun hän söi osan uhrista, niin hän osallistui uhriin alttarin kanssa. Hän tuli osakkaaksi alttarin kanssa, ’osallistui alttariin’. (Mo) Alttari sai osan uhrista, sillä sen eräät osat, rasva jne., poltettiin alttarilla; ja henkilö, joka uhrasi uhrin papin välityksellä, sai osan uhrista. Se uhrattiin Jehova Jumalalle; ja koska alttari oli hänen, niin uhraaja ja Herra Jumala olivat yhteydessä keskenään. (3. Moos. 19:5, 6; 22:29, 30; 5. Moos. 12:17, 18; 27:5–7) Rauhaisat suhteet uudistettiin siten tai niitä edistettiin Jumalan ja uhraajan välillä.

 3. Miksi eivät leipään osallistuvat voi osallistua myöskin paholaisten palvontaan?

³ Israelin ulkopuolella olleet pakanakansat uhrasivat alttareillaan omille jumalilleen ja epäjumalilleen. He uhrasivat tosiaan paholaisille. Kun israelilaiset luopuivat Jehovasta, niin ”he uhrasivat riivaajille, epäjumalille”. (5. Moos. 32:17; Ps. 106:37) Sillä tavalla he olivat yhteydessä paholaisten, Jehovan vihollisten, kanssa; he ’osallistuivat paholaisiin’. (Mo) Kristityt eivät saa olla osakkaita paholaisten kanssa, mistä syystä he eivät saa sekaantua epäjumalanpalvelukseen. Tämä merkitsee myöskin ahneutta, sillä ’ahne on epäjumalanpalvelija’, ja ’ahneus on samaa kuin epäjumalanpalvelus’. (Ef. 5:5; Kol. 3:5) Jeesus ei palvonut eikä palvellut koskaan paholaisia. Kun Saatana Perkele, ”paholaisten päämies”, tarjosi Jeesukselle tämän maailman valtakuntia Jeesuksen palvonnan vastineeksi, niin Jeesus vastasi tottelevansa Jumalan käskyä palvoa yksistään Jehova Jumalaa. (Matt. 12:24; 4:8–11) Jeesus ei palvonut yhtäkään epäjumalaa, vaan ainoastaan elävää Jumalaa. Hän ei osallistunut millään tavalla paholaisiin eikä ollut yhteydessä heidän kanssaan. Hän karkoitti koko maallisen palvelusaikansa kuluessa paholaisia riivatuista ihmisistä ja kieltäytyi sallimasta heidän todistaa hänen olevan Kristus. Jos me haluamme siis omata yhteyden Kristuksen kanssa hänen ruumiinsa jäseninä ja jos me haluamme osallistua muiston vertauskuviin arvollisella tavalla, niin me emme voi vajota minkäänlaiseen epäjumalanpalvelukseen. Varsinkaan emme nyt, jolloin maallisia järjestöjä ja sankareita epäjumaloidaan, kuten Yhdistyneitä Kansakuntia ja kuuluisia maailman henkilöitä. Me emme voi olla ”yksi ruumis” eli ”yksi leipä” Kristuksen Jeesuksen kanssa ja samalla kertaa epäjumalanpalvelijoita.

”JEHOVAN PÖYTÄ” JA ”JEHOVAN MALJA”

 4. Miksi Paavali puhuu muistonvieton yhteydessä Jehovan maljasta ja pöydästä?

⁴ Mutta jos apostoli viittaa siihen maljaan, mistä Jeesus antoi opetuslastensa juoda, ja happamattomaan leipään, minkä hän mursi heille syötäväksi, niin miksi hän puhuu sitten ”Jehovan maljasta” ja ”Jehovan pöydästä”? Hän sanoo: ”Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään.” (1. Kor. 10:21, Um) Apostoli puhuu näin siksi, että muiston vertauskuvien esittämät asiat olivat Jehovan varauksia, mitkä hän teki Kristukselle kuuluvien hyväksi.

 5. Mistä ennustuksesta Paavali lainasi ”Jehovan pöydän”, ja mihin se siinä soveltui?

⁵ Tekstikriitikota ymmärtävät Paavalin lainanneen sanat ”Jehovan pöytä” Malakian 1:7, 12:nnesta (kreikkal. LXX). Profeetta Malakia sanoo siinä: ”Te uhraatte saastutettua leipää minun alttarillani. Ja te sanotte: Missä me olemme saastuttaneet sinut? Siinä, että te sanotte: Jehovan pöytä on halveksittava. Mutta te halvennatte sen [Jumalan nimen], kun te sanotte: Jehovan pöytä on saastutettu ja sen hedelmä, nimittäin