kenelle antaisit kunnian? Veistokselle vai veistäjälle? Kuka voisi arvostaa kiitossanojasi? Eikö veistäjä?

Olipa epäjumalankuva tehty mistä aineesta tahansa, aine ei luonut itseään. Myöskään se, joka teki kuvan, ei luonut ainetta. Kaiken täällä maan päällä olevan aineen on sen sijaan täytynyt saada alkunsa kaikkiviisaasta Luojasta, joka teki maasta rajattoman kauniin ja vaihtelevan. Mitä meidän mielestäsi pitäisi näin ollen palvoa – luotua vai Luojaa?

Viisas menettely on palvoa Luojaa, jonka nimen Raamattu kertoo olevan Jehova. (Ps. 83:19, Um) Raamattu selittää, millaiset uhrit miellyttävät Häntä, sanoessaan: ”Uhratkaamme . . . Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” Jehova Jumala arvostaa näitä erinomaisia uhreja, ja sellaisia uhraaville hän lupaa palkaksi ”pelastuksen”, niin, ikuisen elämän. Miten viisasta onkaan sen tähden palvoa Jehovaa! – Hepr. 13:15, 16; 6:9–12.

Miten suhtautua epäjumalankuville annettuihin uhreihin?

Entäpä jos jonkun luona vieraillessasi hän osoittaakseen sinulle vieraanvaraisuuttaan ottaisi ruokaa epäjumalankuvan alttarilta ja tarjoaisi sitä sinulle? Olisiko väärin syödä sitä?

Ensimmäisellä vuosisadalla epäjumalanpalvojilla oli tapana syödä epäjumalille uhrattuja ruokia samalla tuntien kunnioitusta epäjumalaa kohtaan. Syödessään palvoja tuli osalliseksi demonijumalasta, jota epäjumalankuva edusti. (1. Kor. 10:18–22) Niinpä kristityille annettiin neuvo ’karttaa epäjumalille uhrattua’. Jehovan palvojan olisi väärin syödä epäjumalankuvalle uhrattua ruokaa siinä mielessä, että hän osallistuu epäjumalanpalvontaan. – Apt. 15:28, 29.

Joku saattaisi kuitenkin ottaa hieman ruokaa alttarilta ja tarjota sitä vieraille syötäväksi ajattelematta epäjumalaa tai sen palvontaa. Olisiko siinä mitään eroa? Raamattu huomauttaa sellaisesta tilanteesta: ”Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa [ettei epäjumala ole mitään maailmassa, Um] ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.” Niinpä ”jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi.” – 1. Kor. 8:4–13.

Vaikka ei näin ollen olisi väärin syödä ruokaa sellaisissa olosuhteissa, on tarpeellista harkita kysymystä, miten henkilön syöminen vaikuttaisi toisiin. Kristitty ei koskaan haluaisi kenenkään ajattelevan, että hän osallistuu epäjumalanpalvontaan. Sen tähden hän saattaa viisaasti pidättyä syömästä, jotta ei antaisi väärää vaikutelmaa ja ehkä kompastuttaisi jotakuta. – 1. Kor. 10:25–29.

Elottomien epäjumalankuvien palvonta ei voi koskaan hyödyttää ihmistä. Niillä ei ole ajatuksia eikä tunteita, eivätkä ne siksi voi arvostaa niille annettuja uhreja. Miten erinomaista onkaan, että on olemassa elävä Jumala, Jehova, joka todella arvostaa uhrejamme ja joka ”palkitsee ne, jotka häntä etsivät”! – Hepr. 11:6.

Juodako vai ei?

● Monin paikoin on laillista nauttia alkoholijuomia, mutta järkevä ihminen välttää toimimasta ikään kuin se olisi pakollista. Kiinnittäen huomion siihen, mikä on todella tärkeätä, Raamattu sanoo: ”Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” – Room. 14:17.