’Nauti hyvää vaivannäkösi ohessa’
”Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.” – Saarn. 5:17.
1. Millainen Jumala Jehova on, kuten osoitetaan 1. Timoteuksen kirjeen 1:11:ssä, ja mitä voimme näin ollen aiheellisesti päätellä hänen haluavan älyllisten luomustensa suhteen? (5. Moos. 12:18; 26:11; Ps. 32:11)
KORKEIN Jumala Jehova on erittäin onnellinen ja nauttii täydellisyydestään ja töistään. (1. Tim. 1:11) Lisäksi hän haluaa älyllisten luomustensa, erityisesti uskollisten palvelijoittensa, saavan osansa tästä onnellisuudesta.
2. Miten se, mitä me havaitsemme aisteillamme, ilmaisee, että Jehova on ’varannut meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme’?
2 Ovathan jo meidän aistimme tarkoitetut havaitsemaan tavattoman määrän erilaisia nähtävyyksiä, ääniä, hajuja, makuja ja rakenteita. Millaista mielihyvää voivatkaan aiheuttaa upeat auringonlaskut, tähdittyneet taivaat, polveilevat joet, tyynet järvet, ryöppyävät vesiputoukset, rauhalliset metsäpolut ja -ladut, rehevät niityt ja lukemattomina timantteina säihkyvät hanget! Miten herkullisilta voivatkaan maistua tuoreet hedelmät tai hyvin valmistetut, ravitsevat ateriat ja hyvät jälkiruoat! On nautinto tuntea vieno tuulenhenkäys hellepäivänä, ja vielä suurempi nautinto tuntea niiden kosketus tai syleily, joita rakastamme. Ja eikö ole mieluisaa kuunnella pulppuilevia puroja, laineitten loiskintaa rantaa vasten, lehtien kahinaa tuulessa, lintujen sirkutusta ja laulua sekä onnellisten lasten naurua? Ja millaista mielihyvää voidaankaan saada hiihtolenkistä raikkaassa ilmassa tai kävelyretkestä metsän tai viehättävän puiston halki hengittäen syvään kukkien suloista tuoksua! Meidän on totisesti oltava yhtä mieltä henkeytetyn apostoli Paavalin kanssa: Jumala ”varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme”. – 1. Tim. 6:17.
3. Miten Raamattu sanoo Jumalan suhtautuvan siihen, että me nautimme ruoastamme ja juomastamme?
3 Jumalan tarkoitus on ehdottomasti, että me saamme iloa siitä, mitä hän on niin anteliaasti varannut koko ihmiskunnalle. (Apt. 14:16, 17) Viisas kuningas Salomo tuli tähän johtopäätökseen tutkittuaan huolellisesti maallisia asioita. Hän sanoi: ”Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.” – Saarn. 5:17.
4. Miten Jeesuksen Kristuksen esimerkki osoittaa olevan sopivaa, että kristityt nauttivat aineellisista hyvyyksistä?
4 Tämän täytyisi epäilemättä pitää paikkansa Jehovan kristityistä palvelijoista. Kristillisen seurakunnan pää Jeesus Kristus antoi täydellisen esimerkin aineellisten hyvyyksien nauttimisessa. Hän ei ollut suinkaan askeetti. Hän otti vastaan kutsuja aterioille ja pitoihin. (Luuk. 5:29; 7:36; 14:1; 19:5, 6) Hänen ensimmäinen ihmetyönsä – veden muuttaminen parhaaksi viiniksi – lisäsi hääjuhlan nautinnollisuutta. (Joh. 2:1–11) Ymmärtämättä Jeesuksen tasapuolisuutta näissä asioissa jotkut syyttivät häntä väärin: ”Katso! Syömäri ja viininjuoja.” (Matt. 11:19) He eivät ymmärtäneet, että Jeesus Kristus käytti sopivasti Isänsä runsaita anteja, samalla kun hän antoi aina hengellisille asioille etusijan. – Matt. 6:24–34.
SUHTAUDU JÄRKEVÄSTI NAUTINTOIHIN
5. Keiden keskuudesta Raamatun ennustuksen mukaan löydetään nautintoja rakastavat ”viimeisinä päivinä’, ja miksi tämä aiheuttaa vaaran Jehovan uskollisille palvelijoille?
5 Vaikka Jumalan palvelijat saavatkin siis aivan oikein mielihyvää ruoasta ja juomasta sekä erilaisista rentoutumistavoista, niin on olemassa ansoja, joita on vältettävä. Raamatun ennustusten mukaan olisi nimikristittyjen keskuudessa ”viimeisinä päivinä” oleva ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Tim. 3:4) Tällaiset ihmiset alkavat elää nautintoja varten ja panevat huvitusten tavoittelun ensi sijalle elämässään. Nautintoa tavoittelevien voimakkaan nykyisen vaikutuksen vuoksi Jehovan uskollisten palvelijoiden täytyy olla varuillaan, ettei se ala vaikuttaa heidän ajattelutapaansa.
6, 7. a) Minkä järkevän johtopäätöksen kuningas Salomo teki ilonpidosta ja naurusta? b) Miten meidän on oikein ymmärrettävä Salomon sanat?
6 Kuningas Salomon esittämä realistinen näkemys nautinnoista voi olla mitä hyödyllisin. Hän kertoo tutkimuksestaan ja havainnoistaan: ”Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. Naurusta minä sanoin: ’Mieletöntä!’ ja ilosta: ’Mitä se toimittaa?’” – Saarn. 2:1, 2.
7 Mihin Salomo oikein kiinnittää tässä huomiomme? Hänen sanansa tekevät selväksi, että kiihkeä huvitusten tavoittelu ei voi tuoda aitoa ja kestävää onnellisuutta. Hän huomasi, että ilo eli ilonpito sinänsä oli ”turhuutta”, tyhjyyttä. Asia on näin, koska tällainen ”ilo” ei voi aikaansaada mitään todella arvokasta. Huvitukset ja nauru voivat tosin auttaa ihmistä unohtamaan pulmansa tilapäisesti. Mutta pulmat eivät häviä, vaan ne on kohdattava taas, kun huvitteluaika on ohitse. Ja sitä paitsi kun joku vain heittää mielestään hyvin tärkeät asiat ajattelemattomasti nauraen, niin hän ei käytä tervettä järkeä ja saattaa hyvinkin ärsyttää toista. Hänen nauruaan voidaan siitä syystä sanoa ”mielettömäksi”. Jos taas on kyse ”ilosta” eli ilonpidosta, joka voisi liittyä ainaiseen leikinlaskijaan, niin sillä ei ole mitään todellista arvoa. Salomo kysyikin: ”Mitä se toimittaa?” Niin, mitä todellisia ja merkityksellisiä tuloksia sellainen ilonpito saa aikaan?
8. Millä tavalla voimme hyötyä, jos noudatamme opetusta, joka voidaan saada Salomon suorittamasta tutkimuksesta?
8 Jos annamme niiden tosiasioitten ohjata itseämme, jotka Salomon tarkka tutkimus paljasti, niin emme varmastikaan salli nautintojen varjostaa emmekä tunkea pois hengellisiä toimintojamme. Se vaatii olemaan kohtuullinen sen suhteen, kuinka monissa seuranpitotilaisuuksissa käy ja kuinka paljon käyttää niihin aikaa. Jos me kuluttaisimme usein melkoisen osan yöstä seuranpitoon, niin miten voisimme olla seuraavana päivänä valppaita osallistumaan hengellisiin tilaisuuksiin, kuten seurakunnan kokouksiin tai julkiseen todistamiseen? Jos myöhään valvominen huvittelun takia tekisi jonkun liian väsyneeksi hengellisiin toimintoihin, niin eikö huvitusten tavoittelu ole silloin hillitöntä? Vaikka meidän on sopivaa nauttia terveellisistä, rakentavista seuranpitotilaisuuksista ja muista rentoutumismuodoista, niin ne eivät saa tulla tärkeiksi asioiksi elämässämme. Suurin tyydytyksemme meidän pitäisi jatkuvasti saada elämästä, joka keskittyy Jehova Jumalan uskolliseen palvelukseen.
9. Mitä niiden kristittyjen ehkä täytyy varoa, jotka ovat pohjimmiltaan vakavia?
9 Koska toisaalta ilolla ja naurulla on asianmukainen sijansa Jumalan palvelijoitten keskuudessa, niin kristittyjen, jotka ovat pohjimmiltaan vakavia ja joita jotkin rentoutumismuodot kiinnostavat vain vähän, ei tule halveksia tai arvostella toisia uskovia, jotka ehkä nauttivat urheilusta, tanssista tai muista huvituksista terveellä tavalla. (Room. 14:10–12) Raamattu neuvoo: ”Älä ole kovin vanhurskas.” (Saarn. 7:17) Ihmisen tulee siis varoa olemasta liian huolestunut ja tekemästä kiistakysymyksiä varsinaisesti henkilökohtaisista asioista. Tällainen liikavanhurskaus voisi johtaa siihen, että hän osoittaa harkitsematonta intoa ja, mikä vielä pahempaa, armotonta, rakkaudetonta suhtautumista, joka voisi saada hänet menettämään Jumalan suosion ja siunauksen.
NAUTINNOT TULEE PITÄÄ KURISSA
10. Millaisia pulmia syntyi varhaiskristittyjen ”rakkaudenaterioitten” yhteydessä?
10 On selvää, että nautinnot täytyy pitää niille kuuluvalla sijalla, niin ettei synny vakavia pulmia. Tämä oli seikka, jonka kanssa ensimmäisen vuosisadan kristittyjen oli kamppailtava ’rakkaudenaterioittensa’ yhteydessä, jotka näyttivät olleen pitoja, joissa köyhätkin kristityt voivat nauttia hyvästä ruoasta sekä rakentavasta seurasta. Ikävä kyllä sellaiset henkilöt, joilta puuttui hengellinen näkemys, käyttivät hyväkseen näitä tilaisuuksia tyydyttääkseen itsekkäitä halujaan. Kristitty opetuslapsi Juudas viittasi siitä syystä eräisiin, jotka ovat kuin ”veden alle kätkeytyneitä kareja . . . rakkaudenaterioillanne”. (Juud. 12) Yhteydenpito tällaisiin vääristä vaikuttimista toimiviin henkilöihin olisi voinut johtaa asianomaisen kärsimään haaksirikon uskossaan. Apostoli Pietari kirjoitti samalla lailla: ”He pitävät ylellistä elämää päiväsaikaan nautintona. He ovat tahroja ja häpeäpilkkuja; he antautuvat hillittömällä mielihyvällä petollisiin opetuksiinsa juhliessaan kanssanne.” (2. Piet. 2:13) Tällaisten ihmisten yksinomaisena pyrkimyksenä oli aistillisen nautinnon tyydyttäminen sekä päivällä että yöllä. Teeskennellen kristittyä he harjoittivat Jumalasta vieraantuneen maailman häpeämättömiä menettelyjä. Tahrojen ja häpeäpilkkujen tavoin he tahrivat uskollisten kristittyjen erinomaisen maineen aiheuttaen suurta häpeää Jumalan pyhälle nimelle. Opettamalla ”petollisia opetuksiaan”, turmeltuneita näkemyksiään, heidän onnistui ilmeisesti muuttaa kristittyjen tervehenkiset kokoontumiset äänekkäiksi, meluisiksi nautintojen tyydyttämistilaisuuksiksi.
11. Mikä täytyy pitää poissa Jumalan kansan seuranpitotilaisuuksista?
11 Tässä on tärkeä opetus Jumalan palvelijoille nykyään. On erinomaista, kun kristityt voivat tulla yhteen ja nauttia toistensa seurasta sekä ruoasta ja juomasta kohtuullisesti. Mutta maailmallisuus täytyy pitää poissa näistä kokoontumisista, jotta ne olisivat hengellisesti rakentavia. Millaiset ovat kutsut, joissa alkoholijuomia nautitaan runsaasti, joissa soitto raikuu aamun pikkutunneille asti ja joissa ihmiset osallistuvat riehakkaaseen tanssimiseen? Ne ovat maailmalliset kutsut, juomingit, riippumatta siitä mitä kunnianarvoisia nimiä jotkut yrittänevätkin yhdistää niihin.
12. Mitä kristittyjen tulee ajatella hillittömästä ilonpidosta?
12 Tosi kristityt ovat saaneet tarpeekseen tällaisesta hillittömästä ilonpidosta eli juhlimisesta sinä aikana, jolloin he olivat tietämättömiä Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta. He eivät halua osallistua millään tavalla tilaisuuteen, jolle on tunnusomaista runsas juominen, epäjärjestys ja aistillisuus tai johon liittyy yksikin tällainen piirre tai joka lähenteleekään niitä. Kun he ovat nyt valistuneet, he panevat sydämelleen Raamatun neuvon: ”Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa, ei luvattomassa sukupuoliyhteydessä eikä irstaudessa, ei riidassa eikä mustasukkaisuudessa.” (Room. 13:13) ”Sillä riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa.” – 1. Piet. 4:3.
13, 14. Miksi nautintojen tavoittelijat ovat vakavassa vaarassa, kuten ilmenee Galatalaiskirjeen 5:21:stä ja Jesajan 5:11, 12:sta?
13 Tämä on hyvin vakava asia. Ihmiset, jotka osallistuvat mässäilyihin tai juominkeihin, mainitaan Raamatussa niiden joukossa, jotka ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:21) Niinpä ne, jotka alkavat elää yksinomaan nautintoja varten, ovat suuressa vaarassa. Tätä tähdennetään voimakkaasti eräitten israelilaisten yhteydessä Jesajan aikana. Viini virtasi sangen vapaasti heidän juhlissaan. Yön edetessä mässäilijät tulivat äänekkäiksi ja meluisiksi. Heidän riehakasta juhlintaansa seurasi aistillinen musiikki, jonka tarkoituksena oli herättää himoja. Jehova kohdisti sen tähden profeettansa Jesajan välityksellä seuraavat sanat heille: ”Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina! Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit on heillä pidoissansa, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.” – Jes. 5:11, 12.
14 Tällaisia nautintojen tavoittelijoita kohtaa syystä voi-huuto eli onnettomuus. He eivät lainkaan ajatelleet Luojan miellyttämistä. Heidän ainoana päämääränään oli tyydyttää lihallisia halujaan jo päivän alusta lähtien. Nykyään ei ole toisin. Ne, jotka antautuvat hillittömään juhlintaan, eivät kiinnitä lainkaan huomiota Jehovan töihin. Kuinka kukaan voisi miettiä Jehovan suurenmoisia toimia aistillisen musiikin kaikuessa samalla kun syö ja juo ylenmäärin? Niin kuin Jesaja kuvailee, nautintojen tavoittelijat toimivat haluaan tyydyttäessään ikään kuin ei olisi olemassa mitään todisteita Korkeimman olemassaolosta ja toiminnoista. Jehova Jumala ei sen tähden hyväksy katumattomia remuajia sen paremmin kuin profeetankaan aikana.
15. Miten Jeesus varoitti vaarasta ruveta elämään nautintoja varten?
15 On merkille pantavaa, että Jeesus Kristus valpastutti opetuslapsensa sen suhteen, miten suuri vaara on tulla nautinnon tavoittelijoiksi, kun hän kehotti: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta.” (Luuk. 21:34) Kohtuuton syöminen ja juominen voi rasittaa sydäntä syyllisyyden tunteilla ja tunkea pois kaiken halun hengellisiin asioihin. Ihmisestä voi sen tähden tulla hengellisesti unelias, sokea niihin vastuisiin nähden, jotka seuraavat Jeesuksen Kristuksen opetuslapseutta. Jos hän pysyisi jatkuvasti sellaisessa tilassa, niin Jumalan Pojan tuleminen Jumalan koston toimeenpanijana yllättäisi hänet kuin ”ansa”. Jeesus varoitti: ”Se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:35, 36) ”Viimeiset päivät” eivät ole varmastikaan aikaa, jolloin kenenkään sopisi jättää huomioon ottamatta nämä sanat ja luiskahtaa maailmallisiin tapoihin seuranpitotilaisuuksissa.
MITEN EHKÄISTÄ PULMAT
16. Ovatko kristillisen seurakunnan kaikki jäsenet välttämättä hyviä tovereita?
16 Miten joku voi ehkäistä seuranpidon tulemisen maailmalliseksi ja niin ollen hengellisesti vahingolliseksi ja Jumalan paheksumaksi? On pidettävä huoli siitä, että kutsuvieraat eivät tuo tullessaan vahingollista vaikutusta. Apostoli Paavali osoitti Timoteukselle lähettämässään kirjeessä, etteivät kaikki kristillisen seurakunnan jäsenet ole välttämättä toivottuja tovereita. Hän kirjoitti: ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kullasta ja hopeasta vaan myös puusta ja savesta tehtyjä astioita, ja muutamat kunniallista tarkoitusta varten mutta toiset kunniatonta tarkoitusta varten. Jos sen tähden joku pysyy erossa jälkimmäisistä, hän tulee olemaan astia kunniallista tarkoitusta varten, pyhitetty, omistajalleen hyödyllinen, kaikkeen hyvään työhön valmistautunut. Pakene siis nuoruudelle ominaisia haluja, mutta pyri vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen, rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä.” – 2. Tim. 2:20–22.
17. Keiden seurakunnassa olevien kanssa kristittyjen ei tule pitää seuraa ja miksi ei? (2. Tess. 3:6–15)
17 Kristityillä on näin ollen vastuu pysyä selvästi erossa niistä, joiden käytös on vakavasti kyseenalaista. Heillä ei ole suinkaan velvollisuutta kutsua seuranpitotilaisuuksiinsa henkilöitä, joiden tiedetään olevan hillittömiä puheissaan tai jotka muuten menevät liiallisuuksiin. Tällaisten henkilöiden kutsuminen ei olisi heidän auttamistaan. Sen sijaan että heitä kannustettaisiin tekemään tarpeelliset muutokset, he voisivat hyvinkin päätellä, että heidän epäterveelliset sanansa ja tekonsa hyväksytään kristillisessä seurakunnassa.
18. a) Minkä tulee opastaa Jumalan palvelijoita heidän kaikessa toiminnassaan? b) Mitkä seikat tavallisesti vaikuttavat sen hyväksi, että kristittyjen yhteenkokoontuminen on rakentavaa?
18 Aina kun Jumalan palvelijat nauttivat toistensa seurasta, heidän tulee pitää mielessään Raamatun kehotus: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Me voimme tehdä itsellemme kysymyksen: tuottaako tämä tilaisuus todella ylistystä Jehova Jumalalle? Tavallisesti voivat kaikki nauttia rakentavasta seurasta, kun seuranpitotilaisuudet pidetään kohtuullisen kokoisina, kun huolehditaan siitä, keitä kutsutaan, ja kun kristitty isäntä tunnollisesti ottaa täyden vastuun siitä, mitä tapahtuu. Jos esimerkiksi koko seurakunta nauttii yhdessä huviretkestä, niin vanhimmat haluavat varmasti käyttää vaikutusvaltaansa hyvään suuntaan. Tietenkin silloin, kun seuranpitotilaisuuksiin tulee ihmisiä erotuksetta seurakunnan ulkopuolelta, vanhinten on vaikeata ellei mahdotontakin valvoa terveen asiallisesti ryhmää. Kaikkien, jotka järjestävät seuranpitotilaisuuksia, tulee sen tähden pitää tämä mielessään ja välttää tilanteita, jotka ovat omiaan jäämään vaille asianmukaista valvontaa ja ohjausta.
19. Mitkä periaatteet voimme löytää Luukkaan 14:13, 14:stä ja Matteuksen 6:3:sta seuranpitotilaisuuksien suhteen?
19 Kristityn tulee pitää mielessään myös, miten tärkeätä on olla aina kutsumatta joitakuita harvoja valittuja nauttimaan kanssaan hänen työnsä hedelmistä. Voihan olla toisiakin uskovia, jotka arvostaisivat suuresti tervehenkistä seuraa ja hyötyisivät siitä paljon – kuten esimerkiksi iäkkäät ja lesket. Jeesus Kristus suositteli: ”Kun laitat pidot, kutsu . . . köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.” (Luuk. 14:13, 14) Olisi tuskin tämän suosituksen mukaista, jos joku järjestäisi niin ylelliset kutsut, että ne vaatisivat kutsuttuja maksamaan korvauksen kulujen peittämiseksi, jopa niin että se koituisi voitoksi hänelle isäntänä. Sitä paitsi voivat liian suuret pidot kohdistaa asiaankuulumatonta huomiota niiden järjestäjiin, mikä olisi sen Jeesuksen neuvon hengen vastaista, jonka mukaan ’vasen kätesi älköön tietäkö, mitä oikea kätesi tekee’. – Matt. 6:3.
20. Mitä hyvää voi koitua Raamatun periaatteiden soveltamisesta seuranpitotilaisuuksiin? (2. Piet. 3:11–14)
20 Kun Raamatun neuvoja noudatetaan, niin Jehova Jumalan palvelijat voivat tosiaan nauttia mielihyvää työnsä hedelmistä ja toisten osallistumisesta heidän iloonsa. He pysyvät hengellisesti valveilla ja torjuvat kaiken maailmallisuuden. Silloin voivat heidän seuranpitotilaisuutensa tuottaa kunniaa onnelliselle Jumalalle Jehovalle ja saada vilpittömät havainnoitsijat sanomaan: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Kor. 14:25) Sen lisäksi he pysyvät jatkuvasti hyväksyttyinä Jumalan ja Kristuksen edessä ja katsovat innokkaina kohti sitä aikaa, jolloin Suvereeni Herra Jehova ”pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta” ja ”laittaa kaikille kansoille . . . pidot rasvasta” – jotta ihmiset saisivat nauttia sitä tasapainoisesti kaikkien toisten rakkaudellisten varausten ohella Jumalan luomakunnassa. – Jes. 25:6–8.
[Kuva s. 8]
Rakentaako hillitön ilonpito?
[Kuva s. 9]
Vai pitäisikö sinun mieluummin etsiä tervehenkistä ajanvietettä perheen parissa?