Jehovan siunaaminen päivittäisissä yhteyksissämme toisiin
”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 10:31.
1. a) Miten kauaskantoinen on 1. Kor. 10:31:ssä oleva Raamatun periaate? b) Mitä puolta päivittäisestä elämästämme tarkastelemme tässä kirjoituksessamme ?
JEHOVAN siunaaminen merkitsee sitä, että me ylistämme häntä, tuotamme hänelle kunniaa. Jehovan kristityt todistajat ovat hänen antautuneina palvelijoinaan omistaneet täydellisesti elämänsä Jumalansa Jehovan siunaamiseen. Me tarkastelemme sen tähden sydämestämme kiinnostuneina apostoli Paavalin sanoja: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Me panemme merkille, että samalla kun Paavali käsittelee kristityn näkemystä syömisestä ja juomisesta, niin hän tässä jakeessa esittää laajan periaatteen – kaiken tekemisen Jumalan kunniaksi – jonka pitäisi vaikuttaa kaikkeen mitä teemme. Me tiedämme tosi kristittyinä, että meidän toisille suorittamamme palvelus, seurakunnan kokouksissa käymisemme ja niihin osallistumisemme ja henkilökohtainen sekä perhetutkistelumme ovat kaikki tapoja, joilla me siunaamme ja ylistämme Jehovaa. Mutta näiden elämämme ensisijaisten toimien lisäksi useimmat meistä käyttävät joka päivä suurimman osan ajastaan johonkin muuhun. Miten voimme siunata Jehovaa tänä aikana ja tämän ajan mukanaan tuomissa yhteyksissä?
2. Minä aikoina kristittyjen on välttämätöntä olla epäuskoisten yhteydessä, ja mitä meidän tulee varoa?
2 Meidän on hyvä tässä kohdassa huomata, että vaikka tosi kristityt eivät etsi maailmallisten ihmisten seuraa, niin heidän on usein välttämätöntä pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin. (Joh. 17:15, 16) Isien täytyy usein viettää suurin osa valveillaolotunneistaan työssä maailmallisten tovereitten kanssa hankkiakseen aineellisen toimeentulon perheelleen. Saadakseen opetusta koululaisten täytyy viettää huomattava osa ajastaan koulutovereitten kanssa, joita ei kiinnosta Jehovan siunaaminen. Muutoin kuin tällaisen välttämättömän yhteyden ollessa kysymyksessä tosi kristityt välttävät seurustelemista tai ystävystymistä niiden kanssa, jotka eivät heidän tavallaan rakasta Jehova Jumalaa. Täten menetteleminen on viisasta ja johtaa elämään. – 1. Kor. 15:33; Sananl. 13:20.
3. Missä muissa tilanteissa kuin henkilökohtaisessa tutkistelussa, kokouksissa ja kenttäpalveluksessa meidän tulisi olla kiinnostuneita Jehovan siunaamisesta?
3 Koska niin monien kristittyjen täytyy olla maailmallisessa seurassa joka päivä vastuittensa ja velvollisuuksiensa täyttämiseksi, niin me tarkastelemme sitä, miten voimme siunata Jehovaa sanoillamme ja ajatuksillamme kaikissa päivittäisissä yhteyksissämme. Tähän sisältyvät lisäksi ne tilaisuudet, jolloin kokoonnumme veljiemme kanssa rentoutumaan, ja nekin ajat, jolloin olemme yksin. Miten me sitten voimme siunata Jehovaa päivittäisissä yhteyksissämme?
MAALLISESSA TYÖSSÄMME
4. Millä muulla tavalla kuin hyvällä käytöksellämme me voimme siunata Jehovaa työpaikassamme?
4 Teillä kristityillä perheenpäillä on raskas vastuu perheenne huoltamisesta, ja sen täyttäminen saattaa teidät usein maailmallisten ihmisten yhteyteen työpaikassanne. Teidän hyvä käytöksenne on luonnollisesti hyvä todistus sellaisille ihmisille ja tuottaa kunniaa Jehovalle. Mutta työpaikalla meillä on myös useita tilaisuuksia siunata Jehovaa puheellamme. Eikö työtovereittemme keskustelu keskitykin tavallisesti maailman olosuhteitten ja tapahtumien ympärille? Sitä mukaa kuin maailman olosuhteet vaikeutuvat ja mutkistuvat ja ihmisten aito huolestuneisuus kasvaa, lisääntyvät meidän tilaisuutemme työtovereitten ajatusten suuntaamiseksi Jehovan lupaamaan ratkaisuun, joka on ilmaistu Raamatussa. – Luuk. 21:25–33.
5. Miten me voimme parhaiten opettaa työtovereillemme Raamattua? Mitä haluamme välttää?
5 Antaessamme tällaista todistusta työtovereillemme haluamme noudattaa Paavalin Timoteukselle esittämää kehotusta, jossa hän sanoo muun muassa: ”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, . . . sävyisästi ojentaa vastustelijoita.” (2. Tim. 2:23–26) Niin, käyttämällä tahdikkaita kysymyksiä, houkuttelemalla heidät ulos kuorestaan, saamalla heidät puhumaan ja saamalla heidät ajattelemaan Raamatun näkökantaa ja sitten käyttämällä johdonmukaista päättelyä voimme alkaa opettaa heille Jehovan tuntemusta. Välttäkäämme kaikessa tässä kinasteluja ja ’tyhmiä väittelyjä’. Me haluamme puhua heidän kanssaan ja pohtia heidän kanssaan ystävällisellä ja lempeällä tavalla, ja tällä tavalla me voimme tuottaa kunniaa Jehovalle.
KOULUSSA
6. Miksi nuoremmilla julistajilla on erinomaisia tilaisuuksia todistaa koulua käydessään?
6 Milloinkaan aikaisemmin eivät nuoret vielä oppilaina koulussa ollessaan ole olleet niin tietoisia ja huolissaan ympärillään olevan aikuisten maailman pulmista ja epäoikeudenmukaisuuksista kuin nykyään. Koskaan eivät nuoret ole koettaneet saada selville elämän merkitystä niin kuin nyt. Tämä merkitsee sitä, että meillä, jotka olemme kristittyjä nuoria, on verrattomia tilaisuuksia siunata Jehovaa ollessamme koulutovereittemme ja opettajiemme seurassa. Psalmista kehotti meitä tekemään niin sanoessaan: ”Ylistäkää Herraa . . . te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.” – Ps. 148:7, 12, 13.
7. Mitä etuja sinulla on puhuessasi luokkatovereillesi?
7 Pidä luokkaasi omana ainoalaatuisena alueenasi, millä ylistät Jehovaa. Se on alue, jonka muodostavat sinun ikäisesi ihmiset, ja heillä on samat harrastuksetkin kuin sinulla. Sinun ei tarvitse koskaan merkitä ”ei tavattavissa”. Monet ovat nuoruutensa tähden avomielisiä, totuutta etsiviä, kykeneviä tekemään johtopäätöksiä ja ennakkoluulottomia. Kun havaitset kiinnostusta, voit tehdä uusintakäynnin heidän luoksensa melkein mihin aikaan hyvänsä, koska he ovat aina paikkeilla. Ja he tuntevat sinut luokkatoverina, ei vieraana, ja puhuvat näin ollen kanssasi empimättä. Sinun omat luokkatoverisi ovat tosiaan monella tavalla oivallisin ja mitä hedelmällisin ihmispelto, mikä sinulla on siunataksesi Jehovaa. – 1. Kor. 3:6–9.
8. Milloin on yksi tilaisuus todistaa luokkatovereillesi, ja millä tavalla sinä esittäisit sanomaa?
8 Satunnaisissa keskusteluissa yhden tai useamman koulutoverimme kanssa voimme usein kääntää keskustelun Raamatun näkemykseen maailman pulmista ja Raamatun esittämään ratkaisuun, Raamatun ennustuksiin tai Raamatun neuvojen käytännöllisyyteen nuorten nykyään kokemien pulmien ja paineitten ollessa kysymyksessä. Tällöin on jälleen tärkeätä, että ilmaisemme ajatuksemme vilpittömällä, tyynellä tavalla kaikkina aikoina, samalla kun osoitamme huomaavaisuutta heidän näkökantojaan kohtaan. Meidän tulee käyttää johdonmukaista päättelyä tällaisissa keskusteluissa, opettaa ajatuksia herättävin kysymyksin ja olla ystävällisiä, ei itsevarmoja suhtautumisessamme. – 2. Tim. 4:2; 1. Piet. 3:15.
9. a) Miten voit ylistää Jehovaa koulussa oppitunnilla käytävissä keskusteluissa, ja miten voit parhaiten valmistautua sellaisiin tilaisuuksiin? b) Miten jotkut nuoret todistajat ovat menestyneet todistaessaan koulussa?
9 Keskustelut oppitunnilla tarjoavat usein oivallisia tilaisuuksia todistuksen antamiseen. Luonnontieteiden tunnit avaavat meille mahdollisuuden esittää ne terveet syyt, joiden vuoksi me uskomme Jehovaan elämän Luojana, sekä todisteet Raamatun tieteellisestä tarkkuudesta. Tämä voidaan tehdä yksityiskeskustelussa opettajamme tai luokkatovereittemme kanssa tai keskusteltaessa asiasta tunnilla. Tällaisiin tilaisuuksiin on hyvä valmistautua tutkimalla huolellisesti kirjat Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? ja Onko Raamattu todella Jumalan sana? Jos näissä julkaisuissa olevien todistelujen hyvät kohdat ovat selvästi mielessämme, niin me olemme valmiit tilaisuuden tarjoutuessa antamaan kiitoksen ja kunnian Jehovalle. Monet kristityt nuoret ovat havainneet viisaaksi pitää näitä kirjoja mukanaan koulussa, koska keskustelu näistä aiheista saa usein monet luokkatoverit halukkaiksi tutkimaan asiaa tarkemmin. Eräs hyvän uutisen nuori julistaja kertoo edellä mainitusta Kehitysoppi-kirjasta: ”Levitin eräänä päivänä yhdeksän kirjaa yhdessä luokassa. Seuraavana päivänä jätin yhden pojalle, joka ei ollut koskaan aikaisemmin puhunut todistajien kanssa. Hän valvoi koko yön lukien sitä ja sanoi myöhemmin: ’Otan niitä viisi kappaletta!’” Eräs 12-vuotias nuorukainen sanoo: ”Opettajani luki hiukan sitä kirjaa ja suositteli sitä seuraavana päivänä luokalle. Näin sain levitetyksi 34 kappaletta!” Niin, samalla kun useimpia nuoria opetetaan epäilemään Jehovan luomisvoimaa ja hänen olemassaoloaankin, kristityt nuoret voivat tehdä paljon osoittaakseen, että he ’muistavat Luojaansa nuoruudessaan’. – Saarn. 12:1.
10. a) Mitä aiheita kristitty nuori voisi käyttää esittääkseen Raamatun näkemyksiä koulutunneilla? b) Miksi Saarn. 12:12, 13:n neuvo on sopiva?
10 Historian tunneilla meillä voi olla mahdollisuus osoittaa Raamatun muuttumaton historiallinen tarkkuus ja siten antaa ylistys Jehovalle Raamatun Tekijänä. Suomen kielen tunnit tarjoavat tilaisuuksia pitää puheita koko luokalle. Kristitty nuori voi valita aiheeksi Jumalan olemassaolon, jonkin uskonnollisen opin tai kiistakysymyksen, täydellisen hallituksen tai minkä tahansa monista muista raamatullisista aiheista, jotka sallivat hänen esittää selvästi Raamatun kannan ja opetuksen asiasta. Luokalla on usein mahdollisuus keskustella aiheesta puheen jälkeen. Tämä antaa erinomaisen tilaisuuden todistaa lisää ja havaita, ketkä luokkatoverit ovat aidosti kiinnostuneita Raamatusta. Heidän kiinnostustaan voidaan myöhemmin lisätä yksityiskeskusteluissa. Tällä tavalla voimme auttaa koulutovereita arvostamaan Saarn. 12:12, 13:ssa olevan Jehovan neuvon viisautta: ”Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.”
11. Mitä ominaisuuksia täytyy harjoittaa esitettäessä Raamatun totuutta luokkatovereille, ja mitä voidaan rukoilla, niin kuin varhaiskristitytkin rukoilivat?
11 Pelottomuus ja rohkeus ovat ominaisuuksia, joita me tarvitsemme voidaksemme käyttää hyväksemme kaikkia tilaisuuksiamme ylistää Jehovaa koulussa. Eräs veli, joka on iloinnut koko ajan tienraivauspalveluksesta ja Beetelin palveluksesta yhdeksisen vuotta päästyään oppikoulusta, sanoo: ”Kun muistelen kouluvuosiani nyt, niin huomaan, miten runsaasti minulla oli silloin tilaisuuksia ylistää Jehovaa, ja ajattelen monia luokkatovereitani, jotka hyvin todennäköisesti olisivat suhtautuneet suosiollisesti. Mutta käytin harvoin niitä tilaisuuksia, koska minulta puuttui rohkeutta, joka minulla nyt on, puhua Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan vapaasti. Toivoisin voivani palata taaksepäin ja elää ne päivät uudelleen!” Oletko sinä vielä koulua käyvä nuori Jehovan todistaja? Tee rukouksestasi samanlainen kuin oli varhaiskristittyjen rukous, kun he sanoivat: ”Ja nyt, Herra, . . . anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi.” (Apt. 4:29) Tee anomuksestasi Paavalin efesolaisille veljilleen esittämän anomuksen kaltainen. Hän pyysi, että he rukoilisivat hänen puolestaan, ”että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, . . . että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee”. (Ef. 6:19, 20) Millaista kunniaa kristityt nuoret voivatkaan tuottaa Jehovalle olemalla pelottomia ja rohkeita siunatessaan Jehovaa päivittäisissä yhteyksissään toisiin!
12. Mikä saa nuoren väkemme erottumaan tämän järjestelmän muista nuorista? Mainitse esimerkki.
12 Ei ainoastaan nuoren väkemme puhe saa heitä erottumaan tässä asiainjärjestelmässä olevista, vaan myös heidän oivallinen käytöksensä, joka tuottaa siten ylistystä Jehovalle. (Fil. 2:14, 15) Miten ylpeä ja onnellinen eräs kristitty äiti olikaan, kun hän sai seuraavanlaisen kirjeen pikku tyttösensä opettajalta: ”Opettaja ei usein voi kirjoittaa tällaista kirjettä, mutta teidän pikku tyttönne on melkeinpä parhaimmin käyttäytyvä ja hyvätapaisin nuori nainen, mitä olen koskaan tavannut täällä tai missään muuallakaan. Uskokaa pois, hän on kunniaksi teille, ja minä vain toivoisin saavani pitää hänet oppilaanani vielä monta vuotta.” Eikö hän ollut enemmän kuin äidilleen kunniaksi, kunniaksi Jehovalle, jonka vanhurskaat periaatteet ohjasivat hänen elämäänsä? Ajatelkaahan, miten Jehovan sydän iloitsi, kun tämä tyttönen siunasi häntä päivittäisissä yhteyksissään toisiin!
KOKOONTUESSAMME VELJIEMME KANSSA
13. Minä muuna aikana voimme siunata Jehovaa päivittäisissä yhteyksissämme?
13 Meidän on hyvä rentoutua ja virkistäytyä veljiemme seurassa. Se varmistaa sen, että olemme oikeassa seurassa, ja sallii meidän rentoutua tarvitsematta olla varuillamme, mikä tunne liittyy aina maailmalliseen seuraan. – Ps. 133:1.
14. a) Miten voimme tehdä seurustelustamme toisten kristittyjen kanssa sekä rentouttavan että hengellisesti rakentavan, ja miten Hepr. 10:24, 25:ssä oleva Paavalin neuvo ilmaisi tämän? b) Millä tavoilla mm. voimme tehdä yhteen kokoontumisistamme sekä nautittavia että rakentavia?
14 Vaikka voimme rentoutua katsellessamme huolellisesti valittua ohjelmaa televisiosta, pelatessamme jotakin lukuisista peleistä tai vain vieraillessamme, me voimme tehdä tilaisuudesta sekä rentouttavan että hengellisesti antoisan ottamalla hengelliset asiat keskustelunaiheeksi. Eikö ole ilmeistä, että apostoli Paavalilla oli tällaisetkin tilaisuudet mielessään, kun hän sanoi: ”Ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme [yhteen kokoontumistamme, Um], niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25) Jos olemme isäntänä, niin haluamme suunnitella niin, että osa illasta vietetään kehottaen ”toinen toistamme . . . rakkauteen ja hyviin tekoihin”. Yksinkertainen keino, joka on osoittautunut hyvin nautittavaksi ja rakentavaksi monille veljille, sen tekemiseksi on antaa kunkin läsnä olevan kertoa, miten hän tuli tuntemaan ja otti vastaan totuuden. Olemmepa tunteneet Jehovan kuinka kauan tahansa, niin näiden kokemusten kuuleminen samoin kuin omien kokemustemme kertominen elvyttää Jehovaan omaamamme suhteen arvostusta ja vahvistaa uskoamme hänen järjestöönsä. Tai isäntä saattaa haluta valita jonkin ajatuksia herättävän luvun Raamatusta, ja koko ryhmä voi lukea sen sitten yhdessä. Sellaisesta jakeesta, jota jokainen läsnä oleva ei täysin ymmärrä, voidaan keskustella, ja se voi johtaa kiinnostavaan raamatulliseen pohdintaan, joka vahvistaa suuresti uskoa. Kuinka mieluisa tällä tavalla veljiemme kanssa vietetty ilta voikaan olla! Miten suurta mielenylennystä ja iloa tunnemmekaan tällaisen seurustelutilaisuuden jälkeen vain siksi, että olemme rentoutumisaikanammekin ’tehneet kaiken Jumalan kunniaksi’! – 1. Kor. 10:31.
KUN OLEMME YKSIN
15, 16. a) Miten voimme siunata Jehovaa ollessamme yksin, ja mitä voimme rukoilla sellaisena aikana? b) Onko rukoilemisemme rajoitettu määräaikaisiin tilaisuuksiin, ja minkä neuvon Paavali ja Pietari antoivat rukousedun suhteen?
15 Me joudumme usein päivittäisessä elämässämme olemaan yksin. Perheenemännät saattavat viettää suuren osan päivästä yksin hoitaessaan kotitöitä. Isät voivat olla yksin työssä tai työmatkoilla. Lapset ovat monesti yksin leikkimässä tai kesälomalla. Mutta sinä voit kysyä, miten voimme yksin ollessamme siunata Jehovaa jokapäiväisissä yhteyksissämme toisiin?
16 Me voimme tehdä sen etsimällä yhteyttä Jehovaan sellaisina aikoina. Kaikki kristityt voivat puhua Jehovan kanssa minä aikana hyvänsä, olkootpa he minkä ikäisiä tahansa. On suuri ilo puhua Jumalan kanssa odottamattomina ja suunnittelemattomina aikoina, kuten esimerkiksi silloin, kun satumme olemaan ulkona kauniina, kirkkaana päivänä. Me voimme puhua Jehovalle sydämestämme kävellessämme. Ylistä ja siunaa Jehovaa syvästi kiitollisena siitä, että elät ja että tunnet hänet, ja kiitollisena totuudesta, jonka hän on antanut meille. Kehitä taipumusta tällaiseen rukoushenkiseen yhteyteen Jehovan kanssa, niin että tunnet halua puhua hänelle minä aikana tahansa ja erityisesti yksin ollessasi. Paavali kehotti tessalonikalaisia veljiään: ”Rukoilkaa lakkaamatta”, ja Pietari sanoi: ”Olkaa . . . raittiit rukoilemaan.” (1. Tess. 5:17; 1. Piet. 4:7) Älä rajoita ylistysrukouksiasi Jehovalle vain totunnaisiin, määräaikaisiin tilaisuuksiin. Älä anna milloinkaan Jehovalle esittämiesi henkilökohtaisten ajatuksenilmaisujesi menettää merkitystään ja sitä ominaisuuttaan, että ne lähtevät sydämestä. Muuan vanhahko veli sanoi rukoilevansa, kun hän herää yöllä. Hän sanoo: ”Esitän silloin parhaat rukoukseni.” Niin, rukoilemalla alituisesti me voimme siunata Jehovaa ollessamme yhteydessä hänen kanssaan.
17. Miksi meidän on hyvä ajatella Raamatussa mainittuja uskollisia miehiä ollessamme yksinämme?
17 Yksin ollessa on myös hyvä valita joku Raamatussa kuvailtu uskollinen henkilö ja ajatella hänen elämäänsä ja kokemuksiaan. Hepr. 13:7 (Um) sanoo: ”Muistakaa niitä, . . . jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja kun te tarkastelette, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” Sellaisten uskollisten muinaisten miesten elämä on päättynyt, ja se uskollinen tapa, jolla he ovat käyttäytyneet, on ollut aikakirjoissa jo monta vuosisataa. Me voimme siis koko sydämestämme jäljitellä heidän uskoaan empimättä tai miettimättä, onko heidän käytöksensä uskollista vai ei.
18. a) Valaise, miten voimme ajatella uskollisia veljiämme ja ajatuksissamme seurustella heidän kanssaan, vaikka olemme yksin ja vaikka he ovat saattaneet jo päättää elämänvaelluksensa. b) Miksi tämä on parasta seuraa, mitä meillä voi olla?
18 Esimerkiksi, kun olemme yksin ja teemme jotakin, mikä ei vaadi alinomaista huomiotamme, voisimme nähdä hyväksi ajatella apostoli Paavalin uskollisuutta ja kestävyyttä. Ajattele hänen kohtaamiaan koetuksia ja elävöitä ne mielessäsi. Kuvittele mielessäsi, miten hän vietti unettomia öitä vankilassa, miten häntä ruoskittiin, niin että hän sai 39 lyöntiä viisi eri kertaa. (2. Kor. 11:23–33) Näe, miten Lystran asukkaat kivittivät häntä ja jättivät hänet makaamaan maahan kuin kuolleena kaupungin ulkopuolelle. Tunne opetuslasten ilo, kun he kokoontuvat hänen ympärilleen ja hän nousee ylös ja, vaikka häntä onkin lyöty tuskallisesti ja ankarasti, palaa kaupunkiin ja sitten jo seuraavana päivänä lähtee Barnabaan kanssa jatkamaan lähetysmatkaansa. (Apt. 14:19, 20) Mieti sitten hänen sanojaan, että ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”. (1. Kor. 10:13) Tällä tavalla voimme yksin ollessamme valita parhaat seuralaiset, ja ajattelemalla heidän elämänvaellustaan me vahvistumme, ja se saa meidät siunaamaan Jehovaa, niin kuin hekin siunasivat.
19, 20. a) Miten jotkut ovat todenneet Valtakunnan laulujen kuuntelemisen ja opettelemisen suuriarvoiseksi? b) Kenen yhteydestä me iloitsemme laulaessamme ja miettiessämme näitä Valtakunnan lauluja?
19 Ollessaan yksin kotona kristityt äidit ja vaimot ovat havainneet hyödylliseksi kuunnella Valtakunnan laulujen levytyksiä tai opetella ulkoa niiden sävelmät, niin että he voivat laulaa niitä työskennellessään. Eräs sisar sanoo: ”Toisinaan, kun olen kotona yksin, tunnen oloni hiukan masentuneeksi ja yksinäiseksi. Mutta sitten alan soittaa Valtakunnan lauluja sisältäviä äänilevyjä, jotka minulla on, ja se näyttää vaikuttavan ylentävästi ja kirkastavan päiväni.” Tämä sisar on nyt oppinut ulkoa monet näistä Valtakunnan lauluista. Jotkut ovat ottaneet tavoitteekseen oppia jokaisen Valtakunnan laulun sanat, niin että he voivat laulaa ne ulkomuistista kuullessaan sävelen. Näiden laulujen sanat ovat mitä rakentavimpia.
20 Katsohan esimerkiksi laulua n:o 28 laulukirjasta ’Laulakaa ja soittakaa sydämessänne’. Laulun nimi on ”Anna Jehovalle kiitos!” ja toisessa säkeistössä sanotaan: ”Hän ensinnä olkoon, jää itse sä taa! Näin loistoa taivaan voit ain heijastaa. Myös alati katsees luo vain Jehovaan, ain ens paikan saakoon työ arvokkain maan.” Miten paljon nuo muutamat sanat sanovatkaan! Kun pysähdymme miettimään sanoja, niin huomaamme, että jokaisessa Valtakunnan laulussa on syvällinen hengellinen merkitys ja hyöty. Kun laulamme näitä lauluja Jehovalle, niin nautimme yhteydestä häneen ja tuotamme hänelle kunniaa kaikella, mitä teemme. Noudata siis henkeytettyä kehotusta: ”Opettakaa ja neuvokaa jatkuvasti toisianne psalmein, Jumalan ylistyksin, hengellisin lauluin viehättävyydessä, laulaen sydämessänne Jehovalle.” – Kol. 3:16, Um.
21. Mitä meidän tulee koettaa tehdä kaikissa yhteyksissämme, ja minkä Raamatun periaatteen se toteuttaa?
21 Olemme nähneet tätä aihetta käsitellessämme, miten tarpeellista on ylistää Jehovaa kaikissa toimissamme ja yhteyksissämme. Vaikka meidän kenties onkin vastuittemme täyttämiseksi elämässä oltava yhteydessä sellaisiin, joilta puuttuu uskoa, niin me voimme käyttää niitä tilaisuuksia kunnian antamiseksi Jumalallemme. Pitäkäämme työpaikassamme sellaista yhteyttä tilaisuutena tutustuttaa työtovereitamme Jehovaan ja hänen tarkoituksiinsa ystävällisellä ja järkevällä tavalla. Jos käymme koulua, niin käyttäkäämme etuamme antaa vilpitön todistus rohkeasti luokkatovereillemme ja opettajillemme. Kun olemme kokoontuneina yhteen veljinä, niin voimme elvyttää toistemme uskoa, arvostusta ja intoa keskustelullamme. Ja kun olemme yksin, niin etsikäämme yhteyttä Jehovaan laulun ja rukouksen välityksellä sekä ajatuksissamme menneitten uskollisten Jumalan palvelijoitten seuran välityksellä. Siunatkaamme Jehovaa läpi elämämme ja kaikissa päivittäisissä yhteyksissämme ja tehkäämme siten ”kaikki Jumalan kunniaksi”. – 1. Kor. 10:31.
[Kuva s. 421]
Maailman olosuhteiden huonontuminen saattaa avata maallisessa työssä tilaisuuksia suunnata huomio Jehovan tarkoituksiin
[Kuva s. 422]
Kristityillä nuorilla on oivallisia tilaisuuksia puhua Jehovan työstä koulussa, esimerkiksi luonnontieteiden tunneilla
[Kuva s. 424]
Kun me joka päivä nautimme Jehovan kätten työstä, meidän on hyvä ilmaista hänelle kiitollisuutemme