Lukijain kysymyksiä
● Millainen on Jehovan todistajien käsitys rotujen välisestä avioliitosta? – Ranska.
Jehovan todistajat pyrkivät aina harkitsemaan Raamatun kantaa asioissa. Raamattu ei käsittele nimenomaan rotujen välistä avioliittoa, mutta se osoittaa kuitenkin, miten Jehova Jumala suhtautuu ihmiskuntaan, ja antaa ohjaavat periaatteet avioliittoa harkitseville.
Raamatussa ei opeteta eikä anneta ymmärtää missään kohdassa, että jokin rotu on toista parempi. Jehova Jumala kelpuuttaa hyväksytyiksi palvelijoikseen ihmisiä kaikista roduista erotuksetta. Raamattu sanoo: ”[Jumala] on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää.” (Apt. 17:26, 27) ”Jumala [ei] katso henkilöön, vaan . . . jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34, 35.
Raamattu ei siis ilmaise missään, että rotueroavuuksilla itsessään olisi mitään tekemistä avioliittoon sopivuuden kanssa. Leskien uudelleen avioitumisesta apostoli Paavali kirjoitti: ”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.” (1. Kor. 7:39) Kristitty on siis vapaa avioitumaan kenen kanssa tahansa, joka on raamatullisesti ja laillisesti vapaa tekemään siten, mikäli tuo toinen on myös todella uskova.
Onko sitten mitään muita tekijöitä, jotka ansaitsevat tarkastelua? Kyllä, sillä kristityt koettavat noudattaa hyvää arvostelukykyä ja viisautta kaikessa, mitä he tekevät. Heitä kehotetaan muun muassa: ”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan”, niitä kohtaan, jotka ovat kristillisen seurakunnan ulkopuolella. – Kol. 4:5.
Rotujen väliset avioliitot ovat monin paikoin tulemassa yleisemmiksi. Ihmiset matkustelevat enemmän ja havaitsevat usein toisten maiden ihmisten menettelytavat ja tottumukset viehättäviksi. Sotakin on näytellyt osaansa, ja monet eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset sotilaat ovat ottaneet aasialaisen vaimon. Monien katsantokanta rotujen välisiin avioliittoihin nähden on näin ollen jossain määrin avartunut.
Kaikki eivät kuitenkaan omaksu tätä avartunutta katsantokantaa, eivätkä kaikki arvosta Raamatun mittapuita. Ihmismaailmassa on jäljellä monia syvälle juurtuneita ennakkoluuloja. Koska kristitty on realistinen, niin hänen täytyy suhtautua elämään sellaisena kuin se on – eikä sellaisena kuin hän toivoo sen ehkä olevan.
Muutamissa paikoissa on jopa lakeja, jotka tekevät rotujen väliset avioliitot laittomiksi. Kun näin on, niin kristittyjen raamatullinen velvollisuus on totella niitä, koska sellaiset lait eivät tee heille mahdottomaksi palvoa Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:24; Room. 13:1) Jos kristitty haluaisi muuttaa seudulle, jossa tällaiset lait eivät ole pakollisia, niin hän on luonnollisesti vapaa tekemään siten.
Toisissa yhdyskunnissa aiheuttavat paikalliset ennakkoluulot syrjintää ja epäystävällistä suhtautumista joitakin ihmisrotuja kohtaan. Nämä ennakkoluulot eivät tee rotujen välisiä avioliittoja vääriksi, mutta ne voivat kuitenkin antaa arvostelukykyiselle kristitylle aiheen ajatella sellaisen avioliiton mielekkyyttä. Siitä huolimatta, millainen rodullinen tausta puolisoilla on, avioliitto itsessään vaatii kummaltakin paljon mukautumista, jotta se olisi menestyksellinen ja tuottaisi onnea. Inhimillinen epätäydellisyys aiheuttaa sen, että kaikki avioliitot tuovat jossain määrin ”ruumiillista vaivaa”, kuten apostoli Paavali viisaasti osoittaa. (1. Kor. 7:28) Joillakin seuduilla, joissa rotuennakkoluulot ovat voimakkaat, tämä voi aiheuttaa lisäkireyttä aviosuhteeseen ja voi olla erittäin koettelevaa tuleville lapsille. Kristityn tulee sen tähden harkita hyvin syvällisesti todennäköisiä seurauksia, ennen kuin hän alkaa ajatella rotujen välisen avioliiton mahdollisuutta.
Eri rotuihin kuuluvilla ihmisillä saattaa olla hyvin samanlainen entisyys yhteiskunnallisesti samoin kuin sivistyksen ja koulutuksen suhteen. Tai heidän entisyytensä voi olla hyvin erilainen. Toisinaan erilaiset tavat, asenteet ja tottumukset, joilla on eri tausta, näyttävät lisäävän kiinnostusta avioliittoa kohtaan. Kuitenkin kovin erilainen entisyys samaankin rotuun kuuluvien aviopuolisoiden keskuudessa voi aiheuttaa ja aiheuttaakin pulmia ja tekee avioelämään sopeutumisen vaikeammaksi. Ratkaisua tehdessään kristityn tulee myös oikein punnita nämä seikat – sekä toisen onnen että oman onnensa hyväksi.
Kristityn velvollisuus on julistaa toisille Valtakunnan hyvää uutista. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Hän voi näin ollen yhtenä tekijänä harkita, tuleeko rotujen välinen avioliitto todennäköisesti vaikuttamaan vakavan epäedullisesti hänen yhdyskunnassaan olevan väestön asenteeseen hänen Valtakunnan julistustyötään kohtaan. Kristuksen Jeesuksen ja hänen apostoliensa esimerkit osoittavat, että he olivat halukkaita luopumaan sellaisesta, mihin heillä oli oikeus, sen sijaan että olisivat vakavasti estäneet ihmisiä ottamasta vastaan Jumalan sanan totuutta. – Room. 15:3; 1. Kor. 10:32, 33.
Mutta punnittuaan syvällisesti kaikki nämä tekijät kunkin kristityn täytyy tehdä oma ratkaisunsa – hyvin omintunnoin ja Jumalaan ja lähimmäiseensä kohdistuvan rakkauden perusteella.
● Eikö ollut väärin, että Juuda oli suhteissa naisen kanssa, jonka hän luuli olevan portto, niin kuin Raamattu sanoo? – USA.
Todellisuudessa Juuda ei ollut suhteissa porton kanssa, vaan otti tietämättään poikansa Seelan paikan ja toteutti lankousavioliiton ja tuli laillisen jälkeläisen isäksi. Katsokaamme asian taustaa:
Kun Juudan toinen poika Oonan kuoli Jumalan tuomion toimeenpanossa, niin Juuda lähetti miniänsä Taamarin takaisin tämän isän kotiin, kunnes Juudan kolmas poika Seela olisi tullut kyllin vanhaksi yhdistettäväksi hänen kanssaan. Mutta sittenkään, kun Seela oli kasvanut aikuiseksi, Juuda ei antanut häntä avioon Taamarin kanssa. Kun sitten Juudan vaimo oli kuollut, Taamar pukeutui portoksi ja istuutui sen tien varteen, jota Juudan piti kulkea. Kun Juuda ei tuntenut miniäänsä ja otaksui hänet portoksi, niin hän oli suhteissa hänen kanssaan. – 1. Moos. 38:11–18.
Koska Taamaria pidettiin odottamassa lankousavioliittoa Juudan kolmannen pojan Seelan kanssa, niin kun Juuda sai tietää Taamarin olevan raskaana, hän julisti tälle kuolemantuomion, koska tämä oli tehnyt itsestään porton. Kun kävi ilmi, että Juuda itse oli tietämättään saattanut hänet raskaaksi, niin Juuda huudahti: ”Hän on oikeassa minua vastaan [miksi?], koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle.” Juuda ei ollut naimisissa siihen aikaan; hän oli leski, joten hän ei tehnyt syntiä vaimoaan kohtaan. Ja hän erehtyi pitämään valepuvussa olevaa Taamaria naimattomana porttona, joka ei ollut avioliiton pyhissä siteissä. Kun naista, jonka hän otaksui olevan portto, ei voitu löytää, niin hän ymmärsi voivansa joutua halveksituksi, ts. koska hän väitti olleensa suhteissa temppeliporton kanssa, vaikkei ketään sellaista porttoa tiedetty olevan niillä main. – 1. Moos. 38:20–26.
Taamarin menettely ei ollut avionrikkoinen. Hänen kaksospoikiaan ei pidetty synnissä, haureudessa syntyneinä kunniattomina poikina. Sillä kun beetlehemiläinen Booas otti mooabilaisen Ruutin lankousavioliittoon, niin Beetlehemin vanhimmat sanoivat Booaalle: ”Tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle.” (Ruut 4:11, 12) Ja niin Peres on lueteltu Jeesuksen Kristuksen kunnioitettavien esivanhempien joukossa. (Matt. 1:1–3; Luuk. 3:23–33; ”Faares” = ”Peres”, Um) Pereksen äiti Taamar ei enemmän kuin Ruutkaan sukupuolisesti etsinyt nuorta miestä. – Ruut 3:10.
Juuda taas luuli olevansa suhteissa porton kanssa. Tässä suhteessa hän ei menetellyt oikein, sillä Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että mies on suhteissa vaimonsa kanssa, eikä että maa täyttyisi portoista. Juuda ei silti tehnyt syntiä siinä merkityksessä, että olisi rikkonut Jumalan lain nimenomaista käskyä vastaan, sillä Mooseksen laki annettiin vasta paljon myöhemmin. – 1. Moos. 2:24; vrt. 3. Moos. 19:29.
Kertomus Juudasta ja Taamarista ei ole Raamatussa ihmisten huvittamiseksi. Se muodostaa päinvastoin tärkeän osan siitä historiallisesta kertomuksesta, joka osoittaa, miten luvattuun Kristukseen eli Messiaaseen, Jeesukseen, johtava sukuhaara säilyi.
● Onko henkilö vapaa vastuusta veren pyhyyttä koskevan Jumalan lain rikkomiseen, jos hän saa verensiirron oikeudenpäätöksen nojalla, joka kumoaa hänen oman päätöksensä olla ottamatta verta? – USA.
Tämä riippuu olosuhteista. Mikään oikeudenpäätös ei luonnollisestikaan voi syrjäyttää Jehova Jumalan, Ylimmän Lainantajan, lakia. (Apt. 5:29) Ilmeisestikään ei kristitty voisi koskaan puolustaa suorittamaansa murhaa tai kiristystä tai aviorikosta, vaikka oikeusistuin määräisi hänet sellaisen suorittamaan.
Mikä voisi sitten aiheuttaa vastuun tällaisissa oikeudenpäätöksen perusteella tehdyissä verensiirroissa? Jos potilas ei puhuisi vakaumuksellisesti, kun hänellä olisi tilaisuus, eikä sitten myöhemmin panisi vastaan, niin se voisi myötävaikuttaa siihen, että hän saisi tahtomattaan verensiirron. Yksi seikka, joka on tärkeällä tavalla vaikuttanut joidenkuiden tuomarien päätökseen, on ollut potilaan vakaumus, se, että hän tuntee olevansa vastuussa Jumalan edessä. Sen tähden tapauksissa, joissa ei mikään ilmaise potilaan vastustavan oikeudenpäätökseen perustuvaa verensiirtoa, tuomarit ovat usein olleet taipuvaisia myöntymään auliimmin lääkärien ja sairaaloiden vetoomuksiin.
Useissa tapauksissa ovat Jehovan kristityt todistajat ryhtyneet toimenpiteisiin välttääkseen Jumalan lain rikkomisen, kun heillä on ollut edessään mahdollisuus, että oikeusistuin määrää verensiirron. Jotkut ovat voineet siirtää perheenjäsenensä tai sukulaisensa toisiin sairaaloihin, joissa oli saatavissa hoitoa, joka ei rikkonut Jumalan lakia. Jos potilaan tila olisi niin kriittinen, että hänen olisi käytännöllisesti katsoen mahdotonta säilyä hengissä, jos hänet siirrettäisiin sairaalasta pois lyhyeksikin ajaksi, niin tätä keinoa ei ilmeisesti voitaisi käyttää.
Joissakin tapauksissa henkilö on ehkä käyttänyt loppuun kaikki henkiset ja fyysiset mahdollisuutensa estää tällaista Jumalan lain rikkomista; hän saattaa olla jopa tajuton. Jos kaikista hänen yrityksistään huolimatta hänelle annetaan väkisin verensiirto, niin hänen täytyy jättää asia Jehovan käsiin luottaen hänen armoonsa. Hänen asemaansa tässä tapauksessa voidaan verrata sellaisen naisen tapaukseen, joka voidaan raiskata huolimatta hänen jatkuvista huudoistaan ja ruumiillisista ponnisteluistaan hyökkääjän torjumiseksi. Mooseksen lain mukaan sellainen nainen oli syytön. (5. Moos. 22:25–27) Mutta jos hän ei huutanut, hän ei ollut syytön. (5. Moos. 22:23, 24) Näin ollen Jumala odottaa kristittyjen nykyään ryhtyvän kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin (jotka eivät ole vastoin Jumalan sanaa) välttyäkseen osallistumasta Hänen verta koskevan lakinsa rikkomiseen.