poikkeaa tältä tosi viisauden tieltä, niin mitä hän voi tehdä? Hän voi aina esittää äänettömän rukouksen, että Jumalan henki hänen Poikansa kautta ilmenisi ja pääsisi vallalle. Sitten hänen omakohtaisen panoksensa keskusteluissa tulisi kuvastaa hänen luottamustaan Kristuksen johtoon. Tähän johtoon uskomisen puute ilmenisi, jos hän tuntisi, että hänen täytyy ’ajaa pakolla’ jokin asia läpi tai jollakin tavalla yrittää painostaa toisia hyväksymään hänen näkökantansa. Hän noudattaa viisaasti hengen täyttämän apostolin neuvoa: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” – Room. 12:10.

TOTTELEVAISUUS ’KRISTUKSEN LAILLE’

Kristittyjä kannustetaan ’olemaan kuuliaiset johtajilleen’ keskuudessaan eli niille, jotka hallitsevat heitä. (Hepr. 13:17) Mutta tämä ei merkitse tietenkään sitä, että vanhimmistot laatisivat omat lakinsa tai muovaisivat sääntöjä omien henkilökohtaisten katsantokantojensa mukaan ja sitten vaatisivat kaikkia paikallisseurakunnassa olevia mukautumaan niihin. Sen sijaan nämä vanhimmat johtavat antamalla esimerkin uskollisesta pitäytymisestä siihen, mitä apostoli kutsui ”Kristuksen laiksi”, ”uskon laiksi”, joka on Jumalan sanassa. He kehottavat veljiään tottelevaisuuteen tätä lakia kohtaan. (Gal. 6:2; Room. 3:27) He saavat myös ohjausta tämän uskon lain soveltamisesta hallitsevan elimen ja sen käyttämien edustajien välityksellä.

Vanhinten tulee esimerkiksi käyttää hyvää harkintaa kehottaessaan seurakunnan jäseniä osallistumaan tietojen esittämiseen lavalta kristillisissä kokouksissa, ja tämä voi sisältää siitä huolehtimisen, ettei asianomaisen ulkonäkö ole sellainen, millä olisi haitallinen vaikutus seurakuntaan yleensä. Mutta heidän ei missään tapauksessa tulisi yrittää valvoa sitä, miten seurakunnan jäsenet pukeutuvat omassa kodissaan tai jokapäiväisessä toimessaan, jollei – luonnollisesti – heidän pukeutumistapansa ole niin äärimmäinen, että se aiheuttaa yleistä moitetta yhdyskunnassa.

Niin, he ymmärtävät, että asioissa, joissa henkilön omatunto määrää, mitä hän tekee, heidän tulee viisaasti noudattaa Kristuksen esimerkkiä niin kuin apostoli Paavali. Kun Paavali sanoi: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä”, hän oli juuri käsitellyt omantunnon asioita. Eräissä tapauksissa Paavali tiesi, että joillakuilla oli heikon omantunnon vuoksi väärä näkemys, mutta hän ei yrittänyt kuitenkaan panna omaa omaatuntoaan heidän määrääjäkseen, ja hän neuvoi toisiakin olemaan tekemättä sitä sanoen, että heidän tuli pikemminkin ”kantaa heikkojen vajavaisuuksia”. – 1. Kor. 10:25–33; 11:1, Um; Room. 14:1–23; 15:1.

Meidän kaikkien on tarpeellista varmistautua ei ainoastaan siitä, että meillä on oikea kanta asiassa, vaan myös siitä, että me menettelemme oikealla tavalla noudattaen Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä. Se henki, minkä vaikutuksesta me toimimme toistemme kanssa, merkitsee niin paljon sen rakkaudellisen sopusoinnun saavuttamisessa, mikä tuo hengellisen kasvun ja lisääntymisen.

Kristus Jeesus johtaa nyt kaikkia opetuslapsiaan kautta maailman Valtakunnan saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen valtavassa työssä. Ei ainoastaan ihmisten henki ole kysymyksessä vaan myös Jumalan ja hänen Poikansa nimen kunnia. Nyt on kaikkien aikojen aika meidän ’olla samaa mieltä, että meillä on sama rakkaus, että olemme sopuisat ja yksimieliset emmekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä’, vaan olemme nöyrämielisiä. Osoittakaamme siten, että meillä on ”se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli”, ja että me nyt todella alistumme hänen johtoonsa. – Fil. 2:1–8.

Kirje Nicaraguasta

KOHTA sen jälkeen kun maanjäristys tuhosi Managuan joulukuun lopulla, saatiin seuraava kirje veli Witherspoonilta, sikäläiseltä Vartiotorni-seuran haaratoimistonvalvojalta. Monet Vartiotornin lukijat ovat syvästi huolissaan kristittyjen veljiensä hyvinvoinnista Managuassa, ja he huomaavat tämän 25.12. päivätyn selostuksen erittäin kiinnostavaksi. Se oli osoitettu N. H. Knorrille, Vartiotorni-seuran presidentille:

”Saatoin kuulla puheesi selvästi puhelinkeskustelussamme tänä aamuna. Kiitos, veli Knorr, meihin kohdistuvasta rakkaudestasi ja huolehdinnastasi, ja me kiitämme Jehovaa sellaisen rakkaudenjärjestön muodostamisesta, jonka hän on rakentanut tänä kriittisenä aikana. Maanjäristyksen jälkeen saamamme apu tuli nopeasti.

”Ensimmäinen ja ankarin tärähdys kohtasi Managuaa noin kello 00.40 joulukuun 23. päivänä. Kaikki lähetystyöntekijät olivat vuoteessa. Kun järistys lakkasi, me menimme nopeasti ulos keskelle katua. Kaksi lisäjäristystä seurasi pian sen jälkeen. Taloja sortui kaikkialla ympärillämme. Mutta me emme saaneet naarmuakaan. Kaupunki peittyi paksuun tomuvaippaan. Kun se hälveni, niin että lähes täysikuu paistoi läpi, me näimme ensimmäisen pilkahduksen