”Rakkaus ei koskaan häviä”

”Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Kor. 13:8.

 1. Mihin rakkautta voidaan verrata? Mitä täytyy tehdä sen kauneuden lisäämiseksi?

RAKKAUS on kuin kallisarvoinen jalokivi, monitahkoinen timantti. Se on kaunis, katsotpa sitä millä tavalla tahansa. On tosiaan sanottu runollisesti: ”Nuoruus: vain hetkinen, kauneus: vain kukkanen, mut’ rakkaus: se helmi, mi voittaa maailman.” Niin kuin timantilla lukuisine heijastuspintoineen rakkaudellakin on vaikka kuinka monta vivahdetta, kaikki hyviä, kaikki haluttavia, kaikki vaikuttavia ja sydäntä lämmittäviä. Mutta rakkautta voidaan alussa verrata hiomattomaan joskin kauniiseen kiveen. Piilevä ominaisuus, mikä vetää toisia puoleensa, onnellistuttaa heitä, lämmittää heitä, on olemassa hiomattomana. Miten voisimme hioa sitä sen loiston lisäämiseksi? Miten voisimme kristittyinä ottaa tämän timantin ikään kuin hiomattomana ja saada sen säteilemään välkkyvässä kauneudessa? Meidän täytyy ensin loistaa Jumalan sanan valoa rakkauden jalokiveen.

 2. a) Mistä huolimatta Jehova on osoittanut rakkautta? b) Miten Jumala ja Kristus ovat ilmaisseet rakkautta lunnaitten yhteydessä?

² Jehova on ylivoittoinen rakkauden osoittamisessa. Luoja on ilmaissut tätä verratonta ominaisuutta tuhansia vuosia uskollisesti, ehtymättä, huolimatta ihmiskunnan itsepäisyydestä – tehden kaiken tämän, vaikka se on ollut ansaitsematonta. Jehova ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. Korkein on ollut ”hyvä kiittämättömille ja pahoille”. Jeesus Kristus voi todistaa kaiken tämän vuorisaarnassaan. (Matt. 5:45; Luuk. 6:35) Tosiaankin sekä Jehova että Kristus ovat ilmaisseet suurta rakkautta lunnaitten yhteydessä. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Ja Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Jeesus Kristus teki juuri siten lampaankaltaisille omien sanojensa mukaisesti: ”Minä olen se hyvä paimen. . . . minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh. 10:11, 15) Miten ihmeteltävät esimerkit rakkaudesta meillä onkaan Jehovassa ja Hänen Pojassaan!

 3. Mitä ominaisuutta täytyy ilmaista ja keitä kohtaan Jehovan suosion saamiseksi?

³ Saadaksemme Jehovan suosion meidän täytyy Jumalan ja Hänen Poikansa tavalla osoittaa rakkautta. (1. Joh. 3:21–23) Tosi kristityt pitävät sen tähden kiinni kahdesta Kristuksen ilmoittamasta käskystä: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt. 22:37–39) Tällaisen rakkauden osoittaminen on mahdollista kristityille, sillä heillä on Jumalan henki ja he tuottavat sen hedelmiä, joista yksi on rakkaus. – Gal. 5:22.

 4. Mitä rakkaus on Paavalin mukaan?

⁴ Rakkaus on ominaisuus, mitä ei voi kielin kertoa. Sen määritteleminen on mahdotonta. Kuitenkin Paavali kirjoitti siitä henkeytettynä: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä [ystävällinen, Um]; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Kor. 13:4–8) Voimme nähdä helposti, että rakkaus ei voi karkottaa, vaan sen täytyy viehättää. Se viehättää luonnostaan vetäen ihmisiä yhteen. Se on tehnyt näin totisesti Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa, sillä se on yhtenäinen kautta maailman. Mutta tutkikaamme nyt huolellisesti tämän jalokiven, rakkauden, eri vivahteita, eri tahkoja.

”RAKKAUS ON PITKÄMIELINEN JA YSTÄVÄLLINEN”

 5. a) Mitä Jehovan pitkämielisyys on merkinnyt monille? Suvaitseeko hän loputtomasti väärintekemistä? b) Millä tavoilla voimme olla pitkämielisiä?

⁵ Paavali sanoi: ”Rakkaus on pitkämielinen ja ystävällinen.” (Um) Pitkämielisyys merkitsee sitä, että me siedämme toisten heikkouksia ja epätäydellisyyksiä. Jehova on tehnyt niin, ja se on merkinnyt monille pelastusta. (Room. 2:4; 2. Piet. 3:9, 15) Hän ei siedä tietenkään loputtomasti väärintekemistä. Paavali sanoi epäjumalia palvoville ateenalaisille: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt.” (Apt. 17:29–31) Jumalan esimerkkiä seuraten meidän tulee olla kärsivällisiä toisia kohtaan, jotka saattavat olla hitaampia ruumiillisesti tai henkisesti, kenties iäkkyyden takia. Rakkaus etsii keinoja myötätuntoisen huomaavaisuuden osoittamiseksi. Se ei merkitse sitä, että meidän täytyy sietää jatkuvasti väärintekemistä tai että me itse rikomme Raamatun periaatteita. Mutta jotain voidaan tehdä tavalla tai toisella. Ei ole kysymyksessä mikään Raamatun periaate. Miksi pitää kiinni siitä, että meidän tapamme on ainoa oikea sellaisissa tilanteissa? Se voisi johtaa vain rakkaudettomiin tekoihin, kiistoihin ja onnen menetykseen. (1. Kor. 9:22) Jeesus, joka käski Pietaria antamaan anteeksi ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”, korosti sitä, että meidän tulee olla kärsivällisiä ja anteeksi antavia. (Matt. 18:21, 22) Voimme sen tähden hyvin kysyä itseltämme: ”Olenko minä todella kärsivällinen? Olenko myötätuntoinen? Asetunko toisen sijaan? Annanko anteeksi?” Jos olet pitkämielinen ja voit vastata myöntävästi, niin rakkautesi tämän tahkon täytyy loistaa kirkkaasti!

 6. a) Mainitse esimerkkejä ihmisystävällisyydestä. b) Miksi voidaan sanoa, että kristityn elämä on ystävällisyyselämää?

⁶ Mutta entä ystävällisyys? Rakkaus on ystävällinen. On olemassa inhimillisen ystävällisyyden tekoja, ja onnettomuuden aikoina ihmiset ovat usein alttiita ihmisystävällisillä tavoilla. Maltan asukkaat osoittivat haaksirikkoiselle Paavalille ja toisille ”suurta ystävällisyyttä”. (Apt. 28:2) Mutta he eivät tehneet sitä siksi, että Paavali oli Jehova Jumalan palvelija. He vain ilmaisivat hyväntekeväisyyttä, joskin hyvin runsaasti. Kun nykyään onnettomuus kohtaa, niin monet ilmaisevat ihmisystävällisyyttä. He auttavat kärsivää lähimmäistään. Esimerkiksi helmikuussa 1953 kohtasi onnettomuus Alankomaita, kun padot murtuivat ja maa joutui tulvaveden alle. Eräs kirjoittaja sanoi tarkastellessaan tätä ja muita samanlaisia tapahtumia: ”Toisinaan voi sattua, että yleisö on liian antelias. Huopia lahjoitettiin niin runsaasti Alankomaiden onnettomuuden uhreille, että ne olisivat riittäneet koko Hollannin kansalle vuodeksi.” Kun vaikeus kohtaa kristittyjen hengellisiä veljiä ja sisaria jossain osassa maailmaa, niin ystävällisyys ja rakkaus panee tosi kristityt toimimaan. Uskonveljet lahjoittavat aineellisia tarvikkeita maista, jotka eivät ole joutuneet kärsimään. Mutta kristityt ottavat elämäntehtäväkseen ystävällisyyden osoittamisen erityisesti hengellisin tavoin eikä ainoastaan aineellisesti. He käyttävät aikaansa ja varojaan sekä kuluttavat voimaansa ystävällisyyden ja rakkauden teoissa auttaen ihmisiä hengellisellä tavalla evankeliuminpalveluksellaan. Antautunut kristitty ei siis rajoitu tilapäiseen ihmisrakkauteen eikä tilapäiseen ohimenevään ihmisystävällisyyteen. Hänen elämänsä on ystävällisyyselämää. – 1. Tim. 4:16.

 7. Esitä ystävällisyyden tarvetta valaiseva esimerkki.

⁷ Otaksu nyt, että olet seurakunnan kokouspaikassa, Valtakunnansalissa. Mitä sinä näet katsellessasi ympärillesi? Ystävälliset kasvot tervehtivät sinua. Vain silloin tällöin saatat havaita ilmeissä toisenlaista vivahdetta. Sinun kristitty sisaresi, joka asuu erimielisessä huonekunnassa kätkee rohkeasti tuskan, minkä hän on kokenut. Kun hän palaa kotiin, niin häntä voivat odottaa ikävyydet. Ehkä hän on saanut maksaa tästä rauhaisasta, hengellisesti rakentavasta kokouksesta monta onnetonta hetkeä. Hän vuodatti kyyneleitä ennen kotoa lähtöään vastustavan puolison tähden, vaikka sinä et ehkä koskaan saakaan tietää sitä. Millaista rakkautta ja huomaavaisuutta sinä osoittaisitkaan tätä Jumalan ”lammasta” kohtaan, jos vain tietäisit hänen olosuhteensa! Kuinka tuntisitkaan sydämellisyyttä häntä kohtaan! Sinä et suinkaan jättäisi huomaamatta häntä etkä lausuisi mitään epäystävällistä sanaa hänelle ajattelemattomalla hetkellä. Saattaapa tämä sisar nähdä välttämättömäksi vähentää hiukan kokouksissa käyntiäkin miehensä vaatimuksesta, vaikkei hän lyökään kokonaan laimin kokoontumista kristittyjen tovereittensa kanssa. Alammeko me halveksia häntä? Meidän ei tule tehdä niin, sillä jos hän tekee parhaansa, niin Jehova tietää sen eikä ole tyytymätön. Muista, että Jumala ”näkee sydämeen”. (1. Sam. 16:7) Olisi todella epäystävällistä moittia häntä. Hän tarvitsee apua eikä masentavia sanoja, ystävällisyyttä, eikä arvostelua. Kun puhumme rohkaisevasti hänelle, lämmitämme hänen sydäntään, teemme hänet todella onnelliseksi siitä, että hän kuuluu niin ihmeelliseen, rakkaudelliseen järjestöön. Ja osoittaessamme ystävällisyyttä me hiomme yhtä rakkauden jalokiven tahkoa.

 8. Miten ystävällisyyttä osoitetaan palveluksessamme?

⁸ Ystävällisyyttä osoitetaan myös silloin, kun kärsivällisesti selitämme totuuksia ihmisille palvelustyössämme, vaikka heidän saattaakin alussa olla vaikeata käsittää joitakin seikkoja tai soveltaa Raamatun periaatteita elämässään ja ajattelussaan. Mutta ystävällisyyden ilmaiseminen on tärkeätä niin kotona, palveluksessa kuin seurakunnan kokouksissakin. Se on rakkautemme tärkeä piirre. Meitä kehotetaan sen tähden: ”Olkaa . . . toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” – Ef. 4:32.

RAKKAUS EI KADEHDI, EI KERSKAA

 9. a) Miten meidän tulee suhtautua, kun jollekulle uskotaan vastuuasema seurakunnassa? b) Koska ”rakkaus ei kadehdi”, niin miten meidän tulee katsella kateutta?

⁹ ”Rakkaus ei kadehdi.” Kateus ei sen tähden ahmaise meitä, jos meillä on rakkautta. Me emme salli rakkautemme tukahtua, jos jollekulle toiselle uskotaan vastuuasema kristillisessä seurakunnassa. Me emme kiellä häneltä toimeliasta tukeamme kateuden tähden. Me kiitämme sen sijaan Jehovaa siitä, että hengellinen veljemme voi käyttää hyviä ominaisuuksiaan ja kykyjään Jumalan maanpäällisen järjestön edistämiseksi. Me iloitsemme hänen menestyksestään. Kateus ymmärretään siksi mitä se on – synniksi. Galatalaiskirjeen 5:26:nnen neuvo saa sijansa sydämessämme: ”Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.”

10. Miksi on kerskattava Jehovasta eikä itsestämme?

¹⁰ Mutta otaksukaamme, että me olemme vastuuasemassa. Onko meillä syytä kerskua saavutuksestamme? Rakkaus ”ei kerskaa”. Meillä ei ole mitään, mitä emme olisi saaneet. (1. Kor. 13:4; 4:7) Me saatamme olla paimenia, joilla on valvonta, mutta muistakaamme, että me emme koskaan menetä lampaan asemaa tällaisen tehtävän takia. Keidenkään ei tule lampaina kerskua itsestään. Kenestä sitten? 1. Korinttolaiskirjeen 1:31 vastaa: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.” Kuinka sopivaa onkaan, että kaikki lampaat kerskaavat kaikkien lampaitten Suuresta Paimenesta! Ja miksi emme kerskaisi Jehovasta? Me voimme istuttaa ja kastella, niin kuin Paavali ja Apollos tekivät, ”mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6–9) Entä sitten huomispäivä? Jos me kerskaamme tänään ja turvaamme yksin itseemme, se saattaa olla kohtalokasta. Huomaa apostolin varoitus: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Älä unohda, että ”jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä”. (Gal. 6:3; Room. 11:18) Jos me siis kerskaamme Jehovasta emmekä itsestämme, me menettelemme rakkaudellisesti eikä ylpeästi. Me hiomme ja kirkastamme siten jälleen yhtä rakkauden jalokiven tahkoa. Kuinka niin?

11. a) Miten joku voi ilmaista ”lihallista mieltä”? b) Miten meidän tulee suhtautua toisiin?

¹¹ Apostoli osoitti edelleen, että rakkaus ”ei pöyhkeile”. Me emme voi jättää tätä huomioon ottamatta, yhtä rakkauden monista piirteistä. Joku saattaa olla kunnianhimoinen tai suhtautuu itseensä liian vakavasti. Hän voi uskoa, että hänen pitäisi oikaista asioita toisten elämässä. Suoraan sanoen, hän saattaa ajatella olevansa lähimmäisensä yläpuolella. Mutta eikö häneltä puuttuisi tällöin rakkautta? Kyllä, sillä hänellä on ”lihallinen mieli”. (Kol. 2:18) Tämä ei merkitse tietenkään sitä, että valvojan tulisi laiminlyödä tilaisuuksia ihmisten auttamiseksi hengellisesti tai että toistenkaan tulisi se lyödä laimin. Mutta jotkin asiat ovat henkilökohtaisia, ja ne tulee jättää sellaisiksi. (Gal. 6:5) Tässä on Kolossalaiskirjeen 3:12:nnen neuvo erittäin sopiva: ”Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen.” Tarkistakaa hengellinen pukunne. Toimikaa rakkaudellisesti pitäen ”toista parempana kuin itseänne”. – Fil. 2:3.

RAKKAUS EI KÄYTTÄYDY SOPIMATTOMASTI EIKÄ ITSEKKÄÄSTI

12. Koska ”rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti”, niin miten meidän tulee käyttäytyä?

¹² Hioessamme tätä rakkauden jalokiven tahkoa teemme hyvin, kun muistamme, että rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti”. Se merkitsee sitä, että me olemme hienokäytöksisiä kotona, seurakunnassa ja evankeliuminpalveluksessa. Me emme ole karkeita ja epäkristillisiä. Emmekä me menettele moraalittomasti pyrkien itsekkäästi turmelemaan toista. (1. Kor. 10:8; 2. Piet. 2:9, 10) Mutta meidän täytyy ajatella oikein voidaksemme toimia oikein. Meidän täytyy karttaa rivoutta. Efesolaisille sanottiin: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” (Ef. 5:3, 4; Kol. 3:5–8) Kristityt ovat näyttämöllä. Me olemme teatterinäytelmä sekä ihmisten että enkelien edessä. (1. Kor. 4:9, Um) Millaisia henkilöitä me olemme nykyisessä näytelmässä, jos unohdamme tehdä sitä, mikä on rakkaudellista, jos tuotamme ajattelemattomuudessamme häpeää Jehovalle, jota meidän tulee rakastaa ylinnä? Älköön sellaista tapahtuko koskaan!

13, 14. a) Koska rakkaus ei itsekkäästi ”etsi omaansa”, niin mitä se merkitsee valvojalle? b) Mitä esimerkkiä valvojien ei tule unohtaa? c) Miten kristityt voivat rakkaudessa huolehtia hyvin toisten eduista?

¹³ Rakkaus ei itsekkäästi ”etsi omaansa”. Esimerkiksi valvojalle tämä merkitsee itsensä kuluttamista. Se vaatii häntä olemaan aina lähestyttävä. Hänellä ei tule olla koskaan liian kiire voidakseen auttaa toisia. Jos seurakunnan jäsenillä on pulmia, joita he eivät voi ratkaista, ja jos he tarvitsevat apua, niin eikö heidän tule tuntea vapaasti voivansa etsiä kypsän valvojan apua? Ja eikö hänen tule olla rakkaudellinen ja huomaavainen? Ajattelehan Jeesusta. Miten työteliäs hän olikaan! Kuitenkin voivat ihmiset lähestyä häntä. Hän saarnasi heille. Hän opetti heitä. Hän paransi heitä. Hän osoitti sääliä heitä kohtaan. Hänellä oli rakkautta heitä kohtaan! Hän antoi täydellisen esimerkin, jota kypsät ja rakkaudelliset valvojat eivät unohda. – Matt. 4:23; Mark. 1:21, 22; 2:13; Luuk. 7:13; Joh. 13:34; 15:9, 12.

¹⁴ Rakkaus panee meidät uhraamaan toisinaan omat oikeutemme ja olemaan suvaitsevaisia sellaisten tapojen suhteen, mitkä eivät itsessään ole epäraamatullisia. Korinton kristityt halusivat tietää, voiko syödä lihakaupasta ostettua lihaa, mikä oli peräisin epäjumalille uhratuista eläimistä. Sitä vastaan ei ollut mitään tosi syytä niin kauan kuin ei syöty uhriateriaa epäjumalien edustamien paholaisjumalien palvonnassa. Mutta jos sellaisen lihan syönti kompastuttaisi jonkun toisen, niin Paavali neuvoi kieltäytymään siitä. Hän sanoi: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; . . . Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:23–33) Samalla tavalla ajatteleva kristitty nykyään kieltäytyy esimerkiksi nauttimasta alkoholijuomia seurassa, missä sitä paheksutaan. Hänellä on raamatullinen oikeus nauttia niitä kohtuullisesti, mutta hän pidättyy, koska hän ei halua kompastuttaa jotakuta. Ole siis kiinnostunut toisten hyvinvoinnista ja rakentumisesta. Hio tämä rakkauden jalokiven tahko. Älä etsi itsekkäästi omia etujasi vaan toisten etuja ja hyvinvointia. Rakkaus panee sinut tekemään kaiken tämän, koska rakkaus ei koskaan häviä. – Fil. 2:4.

MUITA RAKKAUDEN PIIRTEITÄ

15. Minkä katsantokannan kypsä kristitty omaksuu vihan ja kaunan suhteen? Miksi?

¹⁵ Rakkaus ”ei katkeroidu” eikä ”muistele kärsimäänsä pahaa”. Viha ei ainoastaan vahingoita suhteita, vaan se on vahingollista myös terveydelle, sillä se rasittaa sydäntä. Salomo sanoi: ”Sävyisä [tyyni, Um] sydän on ruumiin elämä.” (Sananl. 14:30) Ota siis vaarin neuvosta: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” (Ps. 37:8) Viha on langenneen lihan työtä. (Gal. 5:19, 20) Ja kaunan kantaminen vahingoittaa sinua. Se on epäkristillistä. (Matt. 5:22; 3. Moos. 19:17, 18) Paavalilla ja Barnabaalla oli kerran erimielisyyttä. Mutta tämä epäsopu parani, eivätkä he kantaneet minkäänlaista kaunaa. (Apt. 15:36–41) Älä elätä siis mitään vihamielisyyttä, äläkä etsi epäkypsästi keinoa ja aikaa kostaaksesi jollekulle loukkaajalle. Älä katkeroidu äläkä muistele loukkausta. Muista, että näitäkin rakkauden jalokiven tahkoja täytyy hioa. – Room. 12:17.

16. Mistä rakkaus ei iloitse? Minkä yhteydessä se iloitsee? Vertaa kristittyjä ja pahan mielenlaadun omaavia tässä suhteessa.

¹⁶ Apostoli sanoi vielä, että rakkaus ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. (1. Kor. 13:6) Kristitty ei saa mielihyvää vääryydestä, vaikka vastustajatkin kokisivat sitä. (Sananl. 29:27) Mutta pahan mielenlaadun omaavat, Saatana, paholaiset ja jumalattomat ihmiset, riemuitsevat vääryydestä ottaen sen näkökannan, että ”tarkoitus pyhittää keinot”. Tämä oli yksi tekijä, mikä aiheutti maalle ja sen asukkaille maailmansodan tuhot tämän sukupolven aikana. Kaupunkeja tehtiin soraläjiksi, koteja tomuksi, paljon onnea murheeksi ja tuskaksi – ja miljoonat kohtasivat kuolemansa. Nämä ja muut kärsimysten syyt ovat niiden aiheuttamia, jotka iloitsevat vääryydestä, vihaavat sitä, mikä on oikein. Mutta kristityt iloitsevat Jehovasta, totuuden riemuvoitosta eivätkä minkäänlaisesta vääryydestä. Tulevaisuus on heillä todella suurenmoinen. He kylvävät rakkautta eivätkä vihaa, ja he korjaavat vuorostaan jatkuvasti Jumalan rakkautta onnellisuudessa nyt sekä hänen lupaamassaan uudessa järjestyksessä. – 2. Piet. 3:11–13; Gal. 6:7–10.

17. Esitä yksi tapa, millä rakkaus ’peittää kaikki’.

¹⁷ Tosi rakkaus ”kaikki . . . peittää”. Jos vaikeuksia tulisi, niin kristityt ovat sen tähden anteeksiantavaisia. He pitävät mielessään Kristuksen sanat: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” (Matt. 18:15–17) Tämä ensimmäinen askel erimielisyyksien selvittämiseksi on rakkauden teko, sillä juoru ei lähde liikkeelle, vaan loukkaajaa itseään lähestytään yksityisesti. Lisäaskeleita voidaan ottaa, jos se on välttämätöntä, mutta kuinka monet pulmat ratkeavatkaan aivan helposti tällä tavalla rakkauden avulla! Ne nähdään sellaisina kuin ne ovat – vähäpätöisinä henkilökohtaisina rikkomuksina, mitkä voidaan helposti antaa anteeksi ja unohtaa. Tosi kristityt eivät anna rakkautensa hävitä. He haluavat ’elää sovussa’, ratkaista pulmansa rauhallisesti. – 2. Kor. 13:11.

18. a) Miten me katselemme totuutta rakkaudessa? b) Miten kristittyjen tulee suhtautua hengelliseen ravintoon, mitä tarjotaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” kautta?

¹⁸ Rakkaus ei salli meidän hylätä totuutta. On sanottu että ”todellisuus on tarua ihmeellisempi”. Mutta jos se on totuus, niin rakkaus hyväksyy sen. Miksi? Koska rakkaus ”kaikki . . . uskoo”. Rakkaus ei ole silti narrimainen eikä herkkäuskoinen. Jos jokin on sopimatonta tai epätodenmukaista, niin rakkaus ei salli meidän hyväksyä sitä. Rakkaus panee meidät kumminkin hyväksymään arvostaen ne totuudet, mitkä on kerrottu Jumalan sanassa. Se saa meidät ottamaan hengellistä ravintoa, mitä varataan ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” kautta. (Matt. 24:45–47) Me emme suhtaudu siihen epäillen. Jos me olisimme epäileviä tässä suhteessa, niin olisimme kuin meren rauhattomat, myrskyisät aallot. Oletko tarkkaillut raivoavia aaltoja, joita ehkä vaihtelevat tuulet ajavat? Niiden liikkeet ovat oikullisia. Jos me olemme epäileviä, mekin olemme tällaisten aaltojen kaltaisia. Siksi Jaakob kirjoitti meidän hyväksemme: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, . . . niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.” – Jaak. 1:5–8.

19. Rakkaus ”kaikki . . . toivoo”. Mitkä kaikki?

¹⁹ Kristityn täytyy myös panna toivonsa kaikkeen, mitä Jumalan sanassa on. Tessalonikalaisia kehotettiin: ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1. Tess. 5:8) Sotilas, joka menee taisteluun ilman asianmukaisia varusteita tai suojeluvälineitä, voi tuskin odottaa säilyvänsä hengissä. Jos rakkautemme pettää, niin millaisia hengellisiä sotureita me olemme? Meillä ei ole ”uskon ja rakkauden haarniskaa” eikä erittäin tärkeätä kypäriä, ”pelastuksen toivoa”. Rakkaus näin ollen ”kaikki . . . toivoo”, kaikki, mikä on Jumalan sanassa, Pyhässä Raamatussa, ja todella perustuu siihen. – Joh. 17:17.

20. Mitä rakkaus auttaa meitä kestämään?

²⁰ Vielä yksi rakkauden jalokiven tahko on se, että ”se kestää kaikki” (Um). Jumalaan kohdistuva rakkaus tekee mahdolliseksi vainon kestämisen. Senkin jälkeen, kun apostoleita ruoskittiin ja häväistiin Kristuksen nimen tähden, he ”opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta”. (Apt. 5:40–42) Vainon aiheuttama kärsimys voidaan kestää Jumalan antamalla voimalla. (Fil. 4:13) Mutta entä jos me saamme nuhteita Jumalalta hänen Sanansa tai järjestönsä kautta? Muista silloin tätä viisasta neuvoa: ”Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.” (Sananl. 3:11, 12) Älköön rakkautesi pettäkö! Ota vastaan oikaisu. Älä salli sen koskaan ajaa itseäsi pois Jumalan järjestöstä tai tappaa rakkauttasi sitä tai Jehovaa kohtaan. – Ps. 141:5.

21. a) Mistä kristityt ovat riippuvaisia voidakseen osoittaa rakkautta? b) Miksi rakkautta tulee helliä?

²¹ Rakkauden osoittaminen ei tunnetusti ole aina helppoa. Sinun täytyy sen tähden ponnistella sen hyväksi ja turvata Jehovan henkeen. Jos teet siten, niin sinä voit osoittaa rakkautta, sillä se on Jumalan hengen hedelmä. (Gal. 5:22, 23) Päätä osoittaa rakkautta, mikä vetää puoleensa. Ja muista tämä: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” (Sananl. 17:17) Tehden yhteenvedon rakkauden henkeytetystä arvioinnistaan Paavali sanoi: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Rakkaus on se suurenmoinen ominaisuus, mikä kyllästää kristillisen seurakunnan. Rakkaus säilyy Harmagedonissa samoin kuin tosi kristitytkin, jotka sitä osoittavat. (Ilm. 16:14, 16) Pidä siis lujasti kiinni rakkauden jalokivestä. Älä hellitä siitä. Älä anna kenenkään riistää sitä itseltäsi. Helli sitä! Se osoittautuu aina siunaukseksi sinulle, kristityille veljillesi ja kaikille, joiden kanssa olet tekemisissä. Osoita sitä nyt ja aina. Muista: ”Rakkaus ei koskaan häviä”! – 1. Kor. 13:8.