Miten suhtautumisesi valtaan vaikuttaa elämääsi
1. Missä määrin suhtautumisesi valtaan vaikuttaa elämääsi, ja miten voit arvioida, millainen suhtautumisesi on?
SE, MITEN suhtaudut valtaan, vaikuttaa suurimpaan osaan ihmissuhteistasi ja niistä saamaasi onnellisuuteen. Se vaikuttaa perheyhteyksiisi sekä uskonnollisiin ja maallisiin yhteyksiisi, jotka käsittävät joka päivän lähes jokaisen tunnin. Näissä suhteissa ei ole tärkeätä muistaa vain se, että sinä tunnustat vallan, vaan se, miten sinä suhtaudut kyseiseen valtaan. Ymmärrätkö sen välttämättömäksi ja useissa tapauksissa rakkaudelliseksi varaukseksi hyväksesi? Vai pidätkö sitä sellaisena, mikä pitäisi voida kiertää, jos se tulee epämukavaksi tai on vastoin sitä, mistä sinä pitäisit? Sinä voit arvioida selvästi suhtautumisesi valtaan tarkastelemalla lyhyesti niitä elämäsi aloja, joita se koskettaa, harkitsemalla tilanteita, jotka voivat syntyä sen johdosta, miten suhtaudut siihen. Nämä suhteet voidaan suurin piirtein jakaa kahteen ryhmään, kristillisen seurakunnan ulko- ja sisäpuolella oleviin. Tarkastelemme niitä vuoron perään.
VALTIOVALTA
2. a) Mistä jonkun suhtautuminen valtiovaltaan ilmenee? b) Mikä on oikea tapa suhtautua sellaisiin vallanpitäjiin?
2 Suhtautumisesi valtiovaltaan näkyy tavallisesti siitä, millä tavalla suhtaudut sen valtion edustajiin, jonka alaisuudessa elät. Saatat joutua kosketuksiin sellaisten edustajien kuin poliisien, tuomareiden, hallitusviranomaisten, veronkantajien tai opettajien kanssa. Oltaessa tekemisissä tällaisten kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevien vallanpitäjien kanssa oikea suhtautuminen kuvastuu suhteellisen alamaisuuden periaatteen tunnustamisesta ja hyväksymisestä. Yleinen taipumus on pitää vallanpitäjiä ilman muuta pahoina ja siksi halveksia heitä. Tämä halveksunta ilmenee usein siten, ettei totella lakeja, jotka näyttävät tarpeettomilta tai epäoikeudenmukaisilta, esimerkiksi joitakin liikennesääntöjä, tai siten, että harjoitetaan ”pientä” vilppiä tullien ja verojen maksussa. Tai se saattaa omaksua sellaisen muodon, että käytetään arvoa alentavia slanginimiä poliiseista ja muista valtion edustajista. Tästä jälkimmäisestä tavasta on kiinnostavaa panna merkille, miten Salomo neuvoi juutalaisia Israelin valtakunnan alaisuudessa: ”Älä makuuhuoneessasikaan toivota pahaa kuninkaalle.” (Saarn. 10:20, Um; Apt. 23:5) Ja Pietari osoitti, että kristittyjen tulee soveltaa tätä periaatetta maallisiin hallitsijoihin nykyään: ”Kunnioittakaa kaikkia, . . . kunnioittakaa kuningasta.” – 1. Piet. 2:17.
3. Miksi on tärkeätä kehittää oikeaa suhtautumista valtiovaltaan nyt?
3 Miksi tämä on niin tärkeätä, kun kerran nämä vallanpitäjät kuuluvat häviävään järjestelmään? Sen suhtautumisen eli asenteen takia, minkä se kehittää valtaa kohtaan sekä meissä itsessämme että myös lapsissamme ja niissä, joiden kanssa olemme yhteydessä. Olemassa olevat valtion vallanpitäjät eli hallitusviranomaiset toimivat nyt ”Jumalan palvelijana, sinulle hyväksi”, ja heihin täytyy suhtautua tässä valossa, miten epätäydellisiä yksityiset hallintomiehet lienevätkin. Asennoituminen heitä vastaan pienissäkin asioissa merkitsisi nousemista meidän aikaamme varten tarkoitettua ”Jumalan säätämystä vastaan”. (Room. 13:2, 4) Jehovan uudessa järjestyksessä me tarvitsemme oikeaa suhtautumista siihen valtaan, jota Valtakunnan hallitus ryhtyy käyttämään, epäilemättä maallisten hallintomiesten välityksellä. Heidän on tuona aikana ehkä käsiteltävä paljon sellaista, mitä me nyt pidämme maallisina toimintoina. Olisi varmasti epäviisasta viedä mukanaan halveksuva asenne niitä miehiä kohtaan, jotka on nimitetty hoitamaan näitä asioita Jumalan hallituksen alaisuudessa.
4. Mainitse esimerkki siitä, miten voidaan säilyttää tasapainoinen suhtautumistapa maalliseen valtaan sovittelematta kristillisissä periaatteissa.
4 Sellaisillakin aloilla, joilla maallinen valta ja Jumalan valta näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, on viisasta osoittaa kunnioitusta valtiovaltaa kohtaan niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi lapsesi saattaa käydä koulua, jossa opetusviranomaisen valta vaatii lapsia oppimaan kehitysteoriaa. Olisiko sopivaa puhua epäkunnioittavasti lapsesi opettajasta ja siten kehittää hänessä halveksuntaa tätä valtaa kohtaan? Ei. Voisit sen sijaan selittää, että kristitty voi osoittaa asianmukaista kunnioitusta valtaa kohtaan kuuntelemalla, mitä opetetaan, ymmärtäen, että opettajaa vaaditaan opettamaan tätä ainetta. Voisit myös osoittaa, ettei tämä merkitse sitä, että on uskottava kaikki, mitä kuulee, sen enempää kuin kenenkään tarvitsee olla yhtä mieltä vallassa olevan poliittisen puolueen näkemysten kanssa vain siksi, että se käyttää valtaa häneen nähden. (Sananl. 14:15) Näin säilytetään oikea, tasapainoinen suhtautumistapa opettajan valtaa kohtaan sovittelematta kristillisissä periaatteissa.
5. Onko viisasta sekaantua kapinaan vallassaolijoita vastaan, ja miksi on niin?
5 On myös epäviisasta tempautua mukaan nykyisiin suuntauksiin, jotka johtavat mielenosoituksiin kulloisiakin vallanpitäjiä eli siviiliviranomaisia vastaan. Sananl. 24:21, 22 (Um) puhuu ”niistä, jotka kannattavat muutosta” Jehovan voidellun kuninkaan hallintoon. Annettu neuvo kuuluu: ”Niihin . . . älä sekaannu. Sillä heidän onnettomuutensa nousee niin äkisti, että kuka on tietoinen niiden tuhosta, jotka kannattavat muutosta?” Tätä periaatetta voisivat varmasti soveltaa kristityt, jotka kohtaavat nykyistä kapinallisuutta vallanpitäjiä vastaan, mikä kapinallisuus on usein väkivaltaista. Pahimmin vahingoittuvat tavallisesti mellakoitsijat itse. Kristitty odottaa, että Jehova parantaa ihmiskunnan viat, kun Hänen valtakuntansa ”kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta” iskee ja murskaa ”kaikki ne muut valtakunnat” ilman meidän suoranaisia tekojamme. – Dan. 2:34, 44.
MAALLINEN TYÖ
6. a) Miten jotkut suhtautuvat työnantajansa valtaan? b) Voiko sellainen suhtautuminen olla oikeutettua? Miksi niin?
6 Tässä vanhassa asiainjärjestelmässä on usein tapana tehdä maalliselle työnantajalle niin vähän kuin mahdollista, juuri sen verran, että työnteko hyväksytään. Työntekijöiden kuullaan toisinaan kerskuvan siitä, miten vähän he voivat tehdä työssä ja ”selviytyä nuhteluitta”. Se, joka tietää, mitä Raamattu ilmoittaa lähitulevaisuudesta, voi jopa järkeillä: ”Tämä liike tuhoutuu kohta Harmagedonissa joka tapauksessa, miksi siis tehdä kovasti työtä sen pitämiseksi toiminnassa?” Saattaapa hän käyttää tällaista pettävää järkeilyä puolustellakseen ajankäyttöään muun tekemiseen silloin kun sitä ei huomata, kuten raamatullisen puheen valmistamiseen tai toisille työntekijöille saarnaamiseen niinä tunteina, jotka hän on sitoutunut tekemään työtä työnantajalleen. Hänen pitäisi kysyä itseltään: ”Onko tämä rehellistä? Onko se rehtiä työnantajaani kohtaan? Jos kysyisin työnantajaltani, saisinko menetellä näin, niin mitähän hän vastaisi?” Se, onko työnantaja itse epärehellinen tai epäoikeudenmukainen, ei vaikuta asiaan. Kaikki muu toiminta kuin se, minkä olet sopinut työnantajasi kanssa suorittavasi sinä aikana, josta hän maksaa sinulle, saattaisi sinun suhtautumisesi hänen valtaansa kohtaan epäilyttävään valoon. Henkilö, joka tekee tällaisia, ei halua ajatella olevansa varas, mutta eivätkö hänen tekonsa merkitse samaa kuin että hän käyttää epärehellisesti aikaa, josta työnantaja maksaa? – Hepr. 13:18.
7. a) Miten toiset vaikuttavat joihinkuihin työssä? Valaise. b) Miten oikea suhtautuminen valtaan työssä ilmenee?
7 Toinen tähän liittyvä seikka, jota on hyvä ajatella, on tämä: ”Olenko antanut toisten työntekijöitten vaikuttaa suhtautumiseeni työnantajan valtaan? Noudatanko heidän huonoja tapojaan tulla työhön myöhästyneenä, lopettaa liian aikaisin tai vain olla jouten?” Raamatun neuvo kunkin suhteesta ”omistajaansa” eli työnantajaansa on: ”[Olkoot] heille mieliksi, . . . etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että [kristityt] Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.” (Tiit. 2:9, 10; Kol. 3:22, 23) ’Näpistellä’ voi muillakin tavoilla kuin ottamalla rahaa tai tavaroita työnantajaltaan, kuten yllä on osoitettu. Jos myös työnantajansa tietämättä joku ottaa palkallista ”sairaslomaa”, kun hän ei ole todella sairas, hän osoittaa halveksuntaa työnantajan valtaa samoin kuin valehtelemista ja varastamista koskevia Jehovan lakeja kohtaan. Näissä asioissa, joita työntekijät yleensä pitävät ”pieninä”, kukin voi harkita suhtautumistaan valtaan ja sitä, omaako hän niitä kristillisiä piirteitä, joita Jehova haluaa niiltä, jotka tulevat elämään Hänen uudessa järjestyksessään. Oikeaa suhtautumista valtaan voi kukin osoittaa saamalla iloa työn suorittamisesta, sen hallinnasta ja siinä päteväksi tulemisesta siten kehittäen hyviä tottumuksia tulevaisuutta varten, kun hän on Jehovan vanhurskaitten valvojien vallan alaisuudessa.
VALTA PERHEESSÄ
8. a) Kenen vastuulla on lapsen suhtautuminen valtaan? b) Onko helpompaa olla sellainen lapsen isä tai äiti, joka on leväperäinen kurinpidossa?
8 Kun siirrymme seurakunnan sisäpuolella oleviin suhteisiin, niin tulemme vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen. Vanhempien vallan kysymyksessä ollen ei lapsen asia ole kehittää yksin omaa oikeaa suhtautumistaan. Vanhempien on tehtävä aloite, erityisesti lapsen varhaisina kehitysvuosina. Se merkitsee sen tekemistä, mitä sanotaan Sananl. 13:24:ssä (Um): ”Joka rakastaa [poikaansa], se etsii häntä kurituksen antamiseksi.” Kun kuria tarvitaan ja sitä seuraa joka kerta hyvin perusteellisesti ajateltu oikaisu ja neuvonta, niin se tavallisesti synnyttää lapsissa oivallisen kunnioituksen vanhempien valtaa kohtaan. Mutta tämä näyttää monista vanhemmista vaativan liian paljon vaivannäköä, kun he haluavat levätä huolista, joita tulee muilta suunnilta heidän elämässään. Kaukonäköinen isä tai äiti näkee kuitenkin kauemmaksi kuin lapsensa kurittamiseen liittyvään välittömään työhön. Hän näkee sen sydäntä lämmittävän hyödyn, minkä lapsi, joka on kehittänyt oikean suhtautumisen valtaan, voi tuoda koko perheelle. Salomo sanoi: ”Kurita poikaasi, niin hän tuottaa sinulle levon ja antaa paljon mielihyvää sielullesi.” (Sananl. 29:17, Um) Lapsi osoittautuu näin ollen todella virvoituksen lähteeksi ja merkitsee vähemmän työtä isälle tai äidille, joka on halukas ryhtymään ponnisteluihin varhaisessa vaiheessa juurruttaakseen häneen syvän kunnioituksen vanhempien valtaa kohtaan.
9. a) Arvostavatko lapset vanhempia, jotka eivät käytä valtaa? b) Miten kauaskantoista on vanhempien lapsissaan kehittämä kunnioitus valtaa kohtaan?
9 Isä tai äiti, joka hemmottelee lastaan ja antaa hänen pitää oman päänsä sen sijaan että käyttäisi vanhempien valtaa siinä, missä sitä tarvitaan, saa havaita seuraavan pitävän paikkansa: ”Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.” (Sananl. 29:21) Nuorilla on niukat kiitokset annettavana niille vanhemmille, jotka eivät osoita riittävää kiinnostusta antaakseen itseltään kurin ohella eikä lompakostaan aineellista. Te vanhemmat olette suuressa määrin vastuussa lapsenne suhtautumisesta valtaan, eikä Jumalan sanasta pahasti löydy myötätuntoa niille, jotka sanovat: ”Minä en kerta kaikkiaan voi pitää lastani kurissa.” Nuorten suhtautumisella vanhempien valtaan on syvällinen vaikutus siihen, millä tavalla he suhtautuvat myös perheen ulkopuolella olevaan valtaan; siksi tulee vanhempien harkita huolellisesti, kun he seuraavalla kerralla haluaisivat mieluummin ’levätä’ kuin antaa tarvittavaa kuria.
10. Miten kristitty vaimo voi myötävaikuttaa lastensa suhtautumistapaan valtaa kohtaan, ja miten se hyödyttää häntä itseään?
10 Yksi seikka, joka vaikuttaa voimakkaasti nuorten suhtautumistapaan valtaa kohtaan, on se, mitä he huomioivat siitä tavasta, jolla vanhemmat ilmaisevat oman suhtautumisensa johtoasemaa koskevan periaatteen soveltamisessa. (1. Kor. 11:3) Sanooko aviomiehesi aina, kun hänen lapsensa kysyy ratkaisua johonkin asiaan: ”Mene kysymään äidiltä”? Oletko sinä vaimo, joka toimii tavallisesti miehestään riippumattomasti ja käyttää kaikkea valtaa lasten suhteen, niin että he tulevat sinun luoksesi melkein kaikissa asioissa, sen sijaan että menisivät isänsä luo? Sinä huomaat, että tällainen edistää edellä mainittua asennetta aviomiehessäsi tai ehkä se saa hänet tulemaan harmistuneeksi siitä, että sinä olet ottanut isälle oikeudenmukaisesti kuuluvan vallan. Yritä ohjata lapset isänsä luo tärkeämmissä asioissa. Se aikaansaa monissa tapauksissa kolminkertaisen hyödyn – hän tuntee täyttävänsä asianmukaisen osansa päänä, ja sinä saat mielihyvää siitä, että sinulla on mies, joka on todella ”talon herra”, ja lapsilla on varttuessaan oikea suhtautumistapa valtaan. He näkevät vanhempien vallan vakaana ja yhtenäisenä rintamana ja heidän kunnioituksensa ansaitsevana.
11. a) Mikä pulma voi syntyä kysymyksen ollessa vaimon kunnioituksesta aviomiehensä valtaa kohtaan? b) Miten viisas vaimo käsittelee tilanteen?
11 Yksi suurimpia pulmia, mikä vaimolla voi olla vallan suhteen perheessä, on siinä tapauksessa, kun hänen persoonallisuutensa on hallitsevampi tai kyvykkäämpi. Ehkä hän huomaa oikean suhtautumistavan säilyttämisen miehensä valtaa kohtaan vaikeaksi, jollei tämä täytä hänen odotuksiaan. Hänen edessään on kaksi menettelytapaa. Hän voi omaksua miehen vallan, vaikka se on vastoin Jumalan ohjetta, tai hän voi osoittaa suhtautuvansa oikein valtaan, täyttäköönpä vallanpitäjä hänen odotteensa tai ei. Vaimo, joka omaksuu jälkimmäisen menettelytavan ja odottaa rakkaudellisesti miehensä ratkaisuja, on paljon onnellisempi kuin jos hän yrittäisi ottaa mieheltään vastuun. Kun vaimo ottaa nöyrästi ja tahdikkaasti huomioon miehensä, niin ne ominaisuudet, jotka ovat välttämättömiä vallan käytölle, voivat jopa lisääntyä miehessä. Tämä lisää niitä toisia ominaisuuksia, jotka saivat vaimon ensiksi rakastamaan häntä, ja aikaansaa onnellisen suhteen, joka ei ole mahdollinen ilman Raamatun viisasta neuvoa. (Ef. 5:33) Jos vaimo suhtautuu oikein valtaan, niin hän ei sellaisissakaan tilanteissa, jotka näyttävät koettelevan hänen kunnioitustaan äärimmilleen, heti otaksu tapauksensa olevan poikkeus. Hän tutkii ensin itseään ja yrittää soveltaa Jumalan sanan terveitä periaatteita ja Hänen palvelijoittensa ehdotuksia.
VALTA SEURAKUNNASSA
12. Miten kristilliseen seurakuntaan kuuluvien vaimojen tulee suhtautua sen valtaa koskevaan järjestelyyn?
12 Jokseenkin samalla tavalla kuin miehellä on avioliitossa valtaa naisen suhteen, miehellä on kristillisessä seurakunnassakin tiettyä valtaa naiseen nähden. Naisen, joka on ”saavuttanut tasa-arvoisuuden miehen kanssa” nykyaikaisessa yhteiskunnassa, on toisinaan vaikea hyväksyä tätä. Jehovan järjestössä on enemmistö naisia, ja heidän myöntymisensä miehen valtaan on todistus siitä, millä tavalla Jehovan sana voi vaikuttaa. Nainen, joka tulee tähän järjestöön ja joka on maallisessa toimessa, missä hänellä on valtaa monien muiden, miestenkin, suhteen, voi havaita vaikeaksi hillitä itseään sellaisen mieshenkilön läsnä ollessa, joka ei ole niin kykenevä johtamaan toisia kuin hän. Mutta jos hän hyväksyy jatkuvasti paikkansa Jehovan järjestelyssä ja näkee siinä Hänen menettelytapansa, niin hän osaltaan edistää arvokkaalla tavalla seurakunnan rauhaa ja sopusointua. – 1. Tim. 2:12.
13. Kun joku on eri mieltä niiden tekemien ratkaisujen suhteen, joilla on toimivalta, niin miten hänen tulee suhtautua tilanteeseen?
13 Jos joku ajattelee ja toimii siihen suuntaan, että hän katsoo olevansa pystyvyydeltään ja arvostelukyvyltään etevämpi kuin se, jolla on toimivalta, niin se voi johtaa asianomaisen pettymykseen ja seurakunnan eripuraisuuteen. Mutta entä jos meidän on vaikeata alistua johonkin ratkaisuun tai toimintatapaan, jonka vallan omaava valvoja on esittänyt? Sen sijaan että hautoisit sitä tai yrittäisit saada toiset näkemään, miten väärä se on, ilmaise oikeaa suhtautumistapaa hyväksymällä sen ohje, jolle on määrätty valta hoitaa asia. Vaikka sinun mielipiteesi olisikin parempi tässä yhdessä tapauksessa, niin oletko sinä pätevämpi tai halukas hoitamaan hänen asemaansa muissa suhteissa? Lisäksi voidaan erehtyäkin. Toisinaan jokin näennäisesti väärä menettely osoittautuukin lopulta oikeaksi, ehkä Jehovan ohjauksen kautta.
14. Mitä voidaan tehdä sellaisten auttamiseksi, jotka valittavat nimitetyn valvojan päätöksiä vastaan?
14 Ja jos joku yrittäisi kiihottaa mielialoja ’kannattaen muutosta’ sanoin ja teoin, niin auta häntä saamaan oikea näkemys vallasta. Silloin ei johtavan veljen ’tarvitse käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, mikä hänellä on rakentamiseksi, ei kukistamiseksi’. (2. Kor. 13:10; Hepr. 13:17) Rauha ja sopusointu, jotka tulevat seurakuntaan, kun siinä olevat suhtautuvat oikein valtaan, ovat paljon tärkeämpiä kuin tehtävien suorittaminen ”tehokkaimmalla” tavalla. Jos meillä on ehdotus, josta tiedämme varmasti, että se on kyllin tärkeä harkittavaksi, niin on parasta odottaa sopivaa aikaa ja esittää se oikealla tavalla sille, jolla on valta käsitellä se, niin kuin kuningatar Ester muinoin teki. – Est. 4:11; 5:1, 2; 7:1–3.
15. Miten meidän tulee suhtautua Jehovan järjestön näkyvän hallitsevan elimen valtaan?
15 Jehova on antanut näkyvälle hallitsevalle elimelleen myös vallan ohjata palvojiensa työtä maan päällä tänä aikana. (Matt. 24:45–47) Seurakunta ja sen valvojat osoittavat suhtautuvansa oikein valtaan hyväksymällä halukkaasti sen painetun sanan, kirjeitten tai matkustavien edustajiensa välityksellä antamat neuvot. Joskus on taipumusta epäillä eräitten neuvojen sopivaisuutta, ehkä kun on kysymys puvusta tai hiusmuodista, ja pitää niitä asiattomana yksityiselämän ja ”vapauden” loukkauksena. Kuitenkin se, joka suhtautuu oikein valtaan, ymmärtää, mikä huoli Jehovan järjestöllä on siitä, millä tavalla Jumalaa edustetaan kauttamme maailmalle. (1. Kor. 4:9) Hän ei pidä ohjeita mielivaltaisina sääntöinä vaan todistuksena Jehovan rakkaudellisesta kiinnostuksesta palvojiaan kohtaan. – Sananl. 3:12.
16. Miten hengellisen ruoan edistyvä jakelu on vaikuttanut eräisiin, mutta mikä on oikea suhtautumistapa?
16 Jotkut puhuvat toisinaan sitä käsitystä vastaan, minkä Vartiotorni-seura on esittänyt joistakin Raamatun opetuksista. Esimerkiksi joidenkuiden oli vaikeata hyväksyä muuttunutta käsitystä Room. 13:1:n ”esivallasta”. Kompastuivatpa jotkut jopa pois antautumissuhteestaan Jehovaan tämän asian johdosta. He eivät suhtautuneet oikein Jehovan järjestön valtaan antaa hengellistä ”ruokaa ajallansa”. Kun joidenkuiden opetuslasten oli vaikeata hyväksyä, mitä Jeesus opetti eräästä kohdasta, ja he sanoivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” niin he ”vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa”. Pietari, joka suhtautui oikein Jeesuksen opetusvaltaan, totesi, ettei ollut muuta paikkaa, minne mennä etsimään totuutta, ja jäi siten elämän tielle. – Joh. 6:60, 66–69.
JEHOVAN VALTA
17. Miten joku osoittaa hyväksyvänsä Jehovan vallan?
17 Tärkein suhde, mikä ihmisellä on, on hänen suhteensa Luojaansa antautumisen kautta. Tähänkin vaikuttaa se, miten suhtaudumme valtaan. Tunnustammeko me Jehovan siksi, joka ’tutkii sydämen’, ja näin ollen ’otammeko hänet huomioon kaikilla teillämme’? (Jer. 17:10; Sananl. 3:6, Um) Me voimme osoittaa kunnioitusta Jehovan valtaa kohtaan tässä persoonallisessa antautumissuhteessa tottelevaisuudella, erityisesti aloilla, jotka voivat jäädä toisilta huomaamatta. Sellaiset seikat kuin itsesaastutus ja väärä tai moraaliton ajattelu voidaan hillitä, kun meillä on oikea näkemys Jehovan vallasta. Tämä osoittaa, miten vakavasti me suhtaudumme ainoalaatuiseen suhteeseemme Häneen. Me olemme alituisesti tietoiset hänen rakkaudellisesta kiinnostuksestaan meitä kohtaan ja otamme vastaan hänen valtansa ohjauksen elämässämme. Me pelkäämme rikkoa hänen lakejaan vastaan, emme kostotoimenpiteitten takia vaan siksi, että me ymmärrämme hänen tietävän, mikä on parasta meille ja että mikä tahansa muu menettely koituisi vahingoksemme.
18. Valaise, miten jonkun suhtautumista Jehovan valtaan voidaan koetella, ja selitä oikea suhtautumistapa tässä tapauksessa.
18 Yksi tilanne, mikä on erikoisen vaikea eräille, on ”rakastuminen” johonkuhun, joka ei ole antautunut Jehovalle. Tämä pitää erityisesti paikkansa silloin, kun niiden joukossa, jotka palvelevat Jumalaa, on harvoja puolisoiksi mahdollisia. Kysymys siitä, miten me suhtaudumme Jehovan valtaan tässä asiassa, johon liittyy voimakkaita tunteita, käy hyvin todelliseksi. ”Vapauden” halu tällä alalla voi panna liikkeelle tapahtumasarjan, joka on vetänyt monet takaisin vanhaan järjestelmään sellaisen puolison orjuuteen, jolla ei ole lainkaan kunnioitusta Jehovan valtaa eikä hänen vanhurskaita periaatteitaan kohtaan. Oikean suhtautumistavan omaavat eivät joudu tällaiseen tilanteeseen, koska he ymmärtävät, ettei Jehovan neuvo tällaisissa asioissa ole vain arvovaltaista puhetta, vaan että se perustuu rakkaudelliseen kiinnostukseen sitä kohtaan, mikä on parasta hänen palvojilleen ikuisesti. He tyytyvät odottamaan, kunnes tilanne voi korjaantua Jehovan keinoilla ja aikanaan.
VALTA UUDESSA JÄRJESTYKSESSÄ
19. Milloin on aika kehittää oikeaa suhtautumista valtaan ja miksi?
19 Nyt on aika alkaa muovata ajatteluamme vallan suhteen uutta järjestystä varten. Ei ole syytä uskoa, että Jehova muuttaisi menettelytapaansa ihmisten suhteen. Hän käyttää epäilemättä edustajiaan valvomassa maallisten toimintojen kulkua. Onko sinun vaikeata hyväksyä näiden edustajien valtaa hengellisellä tavalla nyt? Jos on, niin miten sinä sitten suhtaudut, jos he käskevät siihen aikaan huolehtimaan jostakin maallisesta vastuutehtävästä, kuten roskien keräämisestä?
20. Miten suhtautumisemme valtaan voi olla tärkeä meille tulevaisuudessa, ja mitä tämä suhtautuminen heijastaa?
20 Muista, että ensimmäinen ihminen koeteltiin tässä asiassa, kunnioituksessa valtaa kohtaan, ja saattaa olla, että tämä periaate sisältyy myös Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa loppukoetukseen. Ehkä tähän viitataan sillä, että siellä on ”maan neljällä kulmalla olevia kansoja”, jotka johdatetaan hyökkäämään Jehovan valtaa vastaan, jota ”pyhien leiri ja se rakastettu kaupunki” edustavat. (Ilm. 20:8, 9) Meidän suhtautumisemme valtaan heijastaa todella sitä, miten me ymmärrämme ja arvostamme Jehovan tarkoitusta sen kaikissa toisiinsa liittyvissä osissa. Kun joltakulta puuttuu ymmärrystä, niin hän tulee sellaiseksi kuin ”ymmärrystä vailla oleva hevonen tai muuli, jonka tulisuutta on hillittävä suitsilla tai riimulla”. (Ps. 32:9, Um) Jottei meitä tarvitsisi hillitä Harmagedonissa tai myöhemmin, on viisasta kehittää ja osoittaa ymmärrystä vallan suhteen ollaksemme sellaisia persoonia, joita Jehova haluaa uuteen vanhurskaaseen järjestykseensä. Silloin me työskentelemme sopusoinnussa hänen Kristuksen valtakunnan hallinnon välityksellä antamansa ohjauksen kanssa ja me teemme rauhaisasta paratiisimaastamme suurenmoisen todistuksen siitä hyödystä, joka tulee, kun suhtaudumme oikein valtaan.
[Kuva s. 325]
Kunnioitatko sinä työnantajasi valtaa vai teetkö vain sen verran kuin pidät tarpeellisena saadaksesi pitää työpaikkasi?
[Kuva s. 326]
Lapsi on virkistyksen lähde ja merkitsee vähempää työtä vanhemmille, jotka juurruttavat häneen syvän kunnioituksen vanhempien valtaa kohtaan