Kristityn naisen edut
1. Millainen vaimo nainut kristitty nainen haluaa olla?
KLASSILLINEN kuvaus ihannevaimosta on Raamatussa Sananlaskujen 31. luvussa. Mutta tässä epätäydellisten miesten ja naisten maailmassa on vaikea löytää sellaista vaimoa. Sen tähden henkeytettyjen Kirjoitusten tämän osan kirjoittaja pantiinkin huomauttamaan: ”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.” (Jakeet 10–12) Nainut kristitty nainen haluaa olla tällainen vaimo, vaimo, johon hänen miehellään on täydellinen luottamus, vaimo, joka on siunauksena miehelleen niin kauan kuin he kumpikin elävät.
2. Miten koti voi todistaa vaimon kyvykkyyden?
2 On monia käytännöllisiä tapoja, joilla nainen voi olla tällaiseksi siunaukseksi miehelleen ja lapsilleen, ja kun hän noudattaa näitä tapoja, niin hän saa paljon iloa ja tyydytystä. Koti, mikä pidetään puhtaana, siistinä ja järjestyksessä, on tavallisesti todistus siitä, että siinä asuu kyvykäs vaimo. Se todistaa siitä, että ”hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö”. Uskollinen naisevankeliuminpalvelija todistaa silläkin tavalla yhdyskunnassaan, että hän on Jehovan antautunut palvelija. – Sananl. 31:27.
3. Mitä tilaisuuksia vaimolla on osoittaa kykyjään, kun hänen miehensäkin on antautunut Jehovan palvelija?
3 Jos hänen miehensä on myös Jehovan antautunut todistaja, tällaisella kristityllä naisella on todella monia tilaisuuksia osoittaa kykyjään vaimona. Hän voi tukea miestään uskollisesti hänen palvelustoiminnassaan osallistuen hänen kanssaan talosta-taloon-saarnaamiseen, tehden uusintakäyntejä kiinnostuneitten luo ja johtaen Raamatun kotitutkisteluja. Kenties mies on sen lisäksi, että hän on työssä koko päivän ja osallistuu muina aikoina julkiseen saarnaamistoimintaan, myös valvoja tai apulaispalvelija seurakunnassa, mikä asettaa hänen ajalleen lisävaatimuksia. Vaikka hänen ensimmäinen velvollisuutensa koskeekin hänen perhettään, eikä hän todella voisikaan palvella oikein, jollei hän huolehtisi tästä velvollisuudestaan, niin hänen vaimonsa uskollinen ja rakkaudellinen tuki auttaa häntä paljon hänen vastuutehtäviensä menestyksellisessä hoitamisessa. Vaimo voi tehdä hänelle mahdollisimman mukavaksi hänen eri tehtäviensä valmistelun ja auttaa kalliin ajan säästämisessä hänelle ja itselleen noudattamalla hyvää aikataulua kotona, valmistamalla ateriat aikanaan ja olemalla valmis lähtemään täsmällisesti seurakunnan kokouksiin. Hän haluaa olla miehensä kanssa yhteistoiminnassa perhetutkistelun rakentavassa ohjelmassa. Toisinaan tarvitsee antautunut aviomieskin kannustusta näissä asioissa, ja viisas ja tahdikas vaimo voi antaa sitä ystävällisesti ja teokraattisesti, niin kuin Lappidotin vaimo Debora kannusti tuomari Baarakia siinä työssä, minkä Jehova oli määrännyt hänen tehtäväkseen. – Tuom. 4:8, 9.
4. Miten kristitty vaimo voi miehensä alaisuudessa auttaa lapsiaan kulkemaan Jehovaa miellyttävää tietä?
4 Kristitty vaimo voi miehensä ohjauksessa tehdä paljon lasten kasvattamisessa sillä tiellä, mitä heidän tulee kulkea miellyttääkseen Jehovaa. Hänen tulee auttaa heitä kehittämään oikeaa kunnioitusta isäänsä kohtaan, niin etteivät he tee koskaan mitään hänen asemansa horjuttamiseksi perheen päänä. Hänen tulee saattaa lapset oikean käytöksen teille myöskin esimerkillä eikä vain sanoilla. Hänellä on epäilemättä enemmän aikaa lapsilleen kuin hänen miehellään, ja hän voi käyttää tämän ajan hyvin lasten arvostuksen vahvistamiseksi totuutta, Jehovan järjestöä, kokouksia ja hyvän uutisen saarnaamista kohtaan sekä heidän auttamisekseen osallistumaan kokouksiin ja evankeliuminpalvelukseen siinä määrin kuin he pystyvät. – 1. Tim. 5:10.
5. a) Millaisen ympäristön hyväksi kristitty vaimo työskentelee kodissa ja miksi? b) Miten hän saa runsaan palkan lastensa suhteen? Miehensä suhteen?
5 Kristitty vaimo voi tehdä paljon onnellisen ja rauhaisan ympäristön luomiseksi kodissa. Hän ymmärtää, että se on paras ilmapiiri lasten kasvattamiseksi henkiseen ja hengelliseen kypsyyteen. Samalla kun hän aina tukee miehensä asemaa päänä, hän auttaa puolestaan paljon lempeydellä ja ymmärtämyksellä perhepiirin hyvinvointia. Hän on viisas ja tahdikas puheessaan, ja ”hänen kielellään on lempeä opetus”. Tästä hän saa korjata runsaan palkan, kun hän näkee lastensa tulevan henkilökohtaisen vastuun ikään ja antautuvan omakohtaisesti tekemään Jehovan tahdon. Hänen poikansa, jotka arvostavat hänen tässä näyttelemäänsä osaa, ”kiittävät hänen onneansa”, ja hänen aviomiesomistajansakin ylistää häntä. Hyvä vaimo tuottaa totisesti kunniaa yhteiskunnassa miehelleen hänen ollessaan kristittynä evankeliuminpalvelijana ja perheensä päänä. ”Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.” – Sananl. 31:26, 28, 23.
EDUT SEURAKUNNASSA
6. Miten uskolliset naisevankeliuminpalvelijat ovat siunaus toisille seurakunnassa, ja millä tavoilla tällaiset naiset voivat edistyä siinä avussa, minkä he voivat antaa Valtakunnan työn eteenpäin viemiseksi?
6 Uskollisten kristittyjen naisten läsnäololla seurakunnassa, heidän työskentelyllään seurakunnan kanssa hyvän uutisen palvelijoina, on hyvä vaikutus kaikkiin seurakunnan yhteydessä oleviin. Heidän säännöllisyytensä kokouksissa käymisessä ja kenttäpalvelusjärjestelyille antamansa tuki riittävät usein jo sinänsä toisten kannustamiseksi samanlaiseen toimintaan, vaikka me emme ehkä huomaakaan sitä. Mutta kun antautunut nainen edistyy palveluksensa tehokkuudessa, niin hän voi ottaa lisäetuja. Hän voi esimerkiksi olla niin pätevä, että hänet voidaan määrätä valmentamaan toisia seurakunnassa hyvän uutisen saarnaamisessa. Hän voi myös parantaa osanottoaan kokouksiin ja siten osaltaan saada edun kannustaa toisia rakkauteen ja oikeisiin töihin. (Hepr. 10:23–25) Ja jos hän voi laajentaa etujaan ryhtyäkseen tienraivauspalvelukseen, niin vielä suuremmat ilot ja siunaukset odottavat häntä.
7. a) Mitä kristitty nainen haluaa pitää mielessään seurakunnan yhteydessä? b) Miksi Jehova ottaa huomioon sukupuolieroavaisuudet seurakunnan järjestelyissä?
7 Mutta kristitty nainen haluaa aina pysyä teokraattisen järjestyksen puitteissa, joihin Jehova on hänet asettanut. Hän ei halua olla Mirjamin kaltainen ja puhua veljiä vastaan tai kilpailla heidän kanssaan, vaan hän haluaa aina käytöksessä ja keskustelussa antaa hyödyllisen tukensa järjestölle, paikalliset palvelijat mukaan lukien. Jehova on suurin Järjestelijä. Hän tietää, miten yksilöt saadaan työskentelemään yhdessä yksimielisyydessä kaikkien iloksi ja rakennukseksi. Hän tuntee naiset paljon paremmin kuin kukaan ihminen, sillä hän loi ensimmäisen naisen, ja hän tuntee ne olosuhteet, mitkä koituvat parhaiten naisen onneksi. Hän tietää, miten nainen voi parhaiten palvella häntä hänen ylistyksekseen. Näistä syistä hän ottaa huomioon sukupuolieroavaisuudet järjestönsä palvelusjärjestelyissä.
8. Mitä rajoituksia oli naisilla lihallisen Israelin seurakunnassa, mutta mitä Paavali kumminkin selittää niistä, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä?
8 Israelin kansan päivinä olivat naisten edut Jehovan temppelissä suoritettavan palvonnan yhteydessä hyvin rajoitetut. Yksikään nainen ei voinut esimerkiksi palvella leeviläispappina eikä suorittaa velvollisuuksia temppelipalveluksen yhteydessä. Kukaan nainen ei saanut istua valtaistuimella Israelin hallitsijana, ja ainoa nainen, joka oli siinä asemassa, oli vallananastaja Atalja, joka kuoli julkeutensa vuoksi. (4. Moos. 3:1–10; 2. Kun. 11:1–20) Mutta hengellisen Israelin yhteydessä apostoli Paavali kirjoitti kohdistaen sanansa yhtä hyvin antautuneille naisille kuin antautuneille miehillekin: ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia [poikia, Um] Kristuksessa Jeesuksessa. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” – Gal. 3:26, 28, 29.
9. a) Mitkä edut Valtakuntaan ja pappeuteen nähden ovat tarjolla kristityille naisille? b) Mihin toimintaan antautuneet naiset osallistuvat nyt pyhän hengen toiminnan seurauksena?
9 Tämä merkitsi sitä, että naisilla voi nyt olla miesten kanssa ihmeellinen toive päästä perijätovereiksi Kristuksen Jeesuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa. Joillakuilla naisilla oli nyt mahdollisuus päästä kuninkaiksi ja papeiksi ja hallitsemaan Kristuksen Jeesuksen kanssa muiden 144 000:n muodostamaan valtakuntaluokkaan kuuluvien ohella. Nämä eivät ole kuitenkaan naisia, vaan loistavia henkiluomuksia taivaissa. (Room. 8:16, 17; Ilm. 20:6; 14:1) Aina tähän päivään asti on näiden 144 000:n jäännöksen joukossa uuden maailman yhteiskunnassa ollut uskollisia naisia, joilla on tämä suurenmoinen toive. Heidät on voideltu pyhällä hengellä Kristuksen ruumiin jäseniksi, ja heistä on sellaisina tullut ”Jumalan poikia” jäännöksen voideltujen miesjäsenten ohella. Samoin kuin läsnä oli naisia, kun pyhä henki vuodatettiin helluntaina, niin että he saivat miesten mukana sen ihmelahjoja, nytkin naiset yhtä hyvin kuin miehetkin saavat osansa pyhästä hengestä, mikä ohjaa ja vahvistaa heitä Jehovan palveluksessa, jotta hekin julistaisivat ”Jumalan suuria tekoja”. – Jooel 2:28, 29; Apt. 1:14; 2:1–11.
NAISEN KÄYTTÄYTYMINEN SEURAKUNNASSA
10. Mitä ohjeita naisen käytöksestä seurakunnassa on 1. Timoteuksen kirjeen 2:11–13:ssä ja 1. Korinttolaiskirjeen 14:33, 34:ssä?
10 Vaikka naiset, jotka antautuivat ja menivät kasteelle varhaiskristillisen seurakunnan päivinä, sikisivät myös pyhästä hengestä niin kuin miehetkin, he olivat silti vielä lihassa, joten Jehova otti tämän huomioon ja antoi apostolien välityksellä ohjeita oikeasta teokraattisesta asiain johtamisesta. Niinpä luemme 1. Timoteuksen kirjeen 2:11–13:stä: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva.” Myös 1. Korinttolaiskirjeen 14:33, 34:ssä luemme: ”Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia.”
11. a) Miksi nämä neuvot eivät voi merkitä sitä, että naisten ei pidä koskaan puhua seurakunnan kokouksissa? b) Mitä siis merkitsee heille, että heidän tulee ’olla vaiti seurakunnankokouksissa’?
11 Merkitseekö tämä sitä, että nainen ei voi koskaan puhua seurakunnan kokouksessa? Ei se voi sitä merkitä. Naiset saivat silloin samoin kuin miehetkin hengen lahjoja, joihin kuului myös kielillä puhuminen ja ennustaminen, ja nämä vaativat heitä puhumaan seurakunnassa. Missä merkityksessä heidän tuli sitten ’olla vaiti seurakunnankokouksissa’? Ilmeisesti niissä tapauksissa, joissa puhuminen olisi ilmaissut alamaisuuden puutetta. Sisaren ei siis havaittu kiistelevän veljien kanssa eikä julkisesti arvostelevan heitä kokouksessa eikä toisille seurakunnan jäsenille muina aikoina, eikä hän käyttänyt valtaa veljiin nähden opettajana. Jos naisella oli kysymys sen johdosta, mitä miesjäsen sanoi seurakunnassa, niin hänen tuli ottaa se esille miehensä kanssa kotona. – 1. Kor. 14:35.
12. Miten naiset voivat osallistua esimerkiksi tutkistelukokouksiin ja kuitenkin säilyttää teokraattisen paikkansa?
12 Mutta tämä ei merkitse, että hänen pitäisi olla tyystin vaiti. Esimerkiksi seurakunnan kokouksissa antautuneet naiset voivat esittää selityksiä kysymyksiin, mitkä tehdään tutkistelun tai kertausten aikana, ja siten auttaa suuresti kokousten tekemisessä eloisiksi ja rakentaviksi kaikille läsnäolijoille. Jos mieshenkilö antaa väärän selityksen kuulijoille esimerkiksi Vartiotornin tutkistelussa, niin se ei vaadi sitä, että jos sisarta kehotetaan esittämään lisähuomautuksensa, hänen pitäisi olla yhtä mieltä ilmaistun väärän ajatuksen kanssa. Mutta hän ei arvostele selityksellään eikä äänensävyllään veljen vastausta. Hän voi tahdikkaasti ottaa lainauksen siitä, mitä Vartiotorni itse sanoo siitä kohdasta, ja mahdollisesti aloittaa lausuntonsa seuraavanlaisin huomautuksin: ”On kiinnostavaa panna merkille, kuinka tutkistelumme kappale selittää tämän . . . ” Jos läsnä on toisia kypsiä veljiä, niin on tietysti parempi, että kun johtaja huomaa jonkun veljen vastaavan väärin, hän pyytää näiltä lisäselityksiä tähän kohtaan kaikkien hyödyksi ja siten välttää mahdollisen kiusallisen tunteen.
13. Mikä on kaikkien uskollisten naisevankeliuminpalvelijain halu, ja mitkä kysymykset kumminkin heräävät?
13 Kaikkien uuden maailman yhteiskunnan uskollisten naisevankeliuminpalvelijoitten halu on käyttäytyä sopusoinnussa päämiehen asemaa koskevan Jehovan periaatteen kanssa. Heidän kuuliainen tukensa tässä asiassa – mikä on tyystin vastakkainen monien maailman naisten menettelylle, on todellakin siunaus uuden maailman yhteiskunnalle ja edistää suuresti siinä vallitsevaa ihmeellistä ykseyttä ja sopusointua. Mutta silloin tällöin herää kysymyksiä tästä päämiehen asemasta, kuten: Milloin sisarelta oikein vaaditaan pään peittämistä? Milloin sisar voi esittää rukouksen toisten läsnä ollessa, ja jos hän rukoilee, tarvitseeko hän aina päänpeitettä?
PÄÄN PEITTÄMISTÄ KOSKEVAT RAAMATUN PERIAATTEET
14. Minkä periaatteen yhteydessä Paavali tarkastelee kysymystä naisen pään peittämisestä, ja mitä hän sanoo siitä 1. Korinttolaiskirjeen 11:4–7:ssä?
14 Raamatussa osoitetaan selvästi, että naiselta vaaditaan pään peittämistä alamaisuuden merkiksi tietyissä tilanteissa. Mainittuaan päämiehen asemaa koskevan periaatteen 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:nnessa apostoli jatkaa soveltaen tämän periaatteen asiainkulkuun seurakunnassa. Muista, että siihen aikaan, jolloin tämä neuvo annettiin, oli myös hengen ihmelahjojen sääntely tarkasteltavana. Mutta se, mitä sanotaan pään peittämisestä, soveltuu pääasiassa edelleenkin seurakuntaan nykyään. Pane siis merkille, mitä 1. Korinttolaiskirjeen 11:4–7:ssä seuraa: ”Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä [sen, joka on hänen päänsä, Um]. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä [sen, joka on hänen päänsä, Um], sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.”
15. a) Miksi miehelle ei olisi sopivaa pitää päänpeitettä rukoillessaan tai johtaessaan seurakunnassa? b) Miksi naisen tulee pitää päänpeitettä samoissa olosuhteissa? c) Miksi Paavali vertasi naista, joka rukoilee ilman päänpeitettä seurakunnassa, naiseen, jonka pää on ajeltu?
15 Mies luotiin Jumalan kuvana ja kunniana toimimaan Jumalan edustajana vaimoonsa ja perheeseensä nähden, ja hänen piti ottaa se pään vastuu, minkä tämä järjestely toi hänelle. Hän toimi lisäksi seurakunnassa myös Kristuksen, seurakunnan pään, edustajana. Kun hän siis rukoili tai johti seurakunnan kokousta, ei hänelle ollut sopivaa kantaa päässään alamaisuuden merkkiä ikään kuin kunnioituksesta toisia näkyviä läsnäolijoita kohtaan. Jos hän olisi tehnyt siten, se olisi ollut kuin hänen päämiehen asemansa peittämistä ja toimimista siten kuin tämä ei olisi ollutkaan hänen normaali tehtävänsä. Täten hän ei olisi toiminutkaan Kristuksen oikeana edustajana seurakunnalle ja olisi siten häpäissyt päänsä, Kristuksen. Mutta naisen piti toisaalta peittää päänsä rukoillessaan tai ennustaessaan seurakunnassa, kunnioituksesta sitä teokraattista periaatetta kohtaan, että tämä oli tavallisesti miehen tehtävä, jottei olisi näyttänyt siltä, että hän yritti näytellä miestä, anastaa miehen aseman. Se olisi ollut häpäisevää, ei ainoastaan seurakunnan miesjäsenille, vaan myös hänen omalle päälleen, miehelleen, ikään kuin hän ei olisi tuntenut tarvetta olla alamainen hänellekään. Siksi Paavali todistelee, että jos nainen menettelisi sillä tavalla, niin hän voisi yhtä hyvin mennä tien päähän saakka ja leikkauttaa tukkansa lyhyeksi kuin mies tai orjatyttö. Mutta eikö tämä olisi häpeällistä? Se oli Paavalin aikana, sillä naisen pään ajelu tai hänen tukkansa leikkaaminen lyhyeksi oli tavan mukaan merkki siitä, että hän oli orja tai vielä huonompi: moraalittomuudesta tai aviorikoksesta tavattu nainen, joka on ajeltu yleisen halveksunnan merkiksi.
16. Mikä periaate on kysymyksessä päänpeiteasiassa, ja minkä vihjeen luonto itse antaa tässä yhteydessä?
16 Naisten tapana varhaiskristittyjen aikana oli käyttää päänpeitettä, kun he menivät julkisuuteen, sillä naista, jolla ei ollut päänpeitettä julkisuudessa, pidettiin moraaliltaan kevytmielisenä, naisena, joka ei tunnustanut isän eikä aviomiehen päänasemaa. Tämä ei ollut kuitenkaan peruskysymys. Se oli pään asemaa koskevan Jumalan periaatteen tunnustamiskysymys, ja Paavali todistelee jakeissa 13–15, miten luontokin ilmaisee tämän: ”Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä? Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.” Hänen pitkä tukkansa ei ollut kumminkaan riittävä päänpeite, kun hän rukoili tai ennusti seurakunnassa, muuten ei 6. jae olisi ymmärrettävä. Hänen pitkä tukkansa olisi sellaisissa tilaisuuksissa päinvastoin muistuttimena hänelle siitä, että hän tarvitsi päänpeitettä alamaisuuden merkiksi.
17. Missä asemassa nöyrä nainen tunnustaa olevansa?
17 Nainen, jolla olisi ajeltu pää, ei totisesti olisi kovin viehättävä, vai olisiko? Samoin, jos nainen ei olisi osoittanut kunnioitusta teokraattista järjestystä kohtaan esimerkiksi ennustamalla ilman päänpeitettä varhaisseurakunnassa, niin hän olisi ollut mitä epämiellyttävin Jehovasta ja toisista seurakunnan jäsenistä nöyryyden puutteensa takia. Uskollinen nainen tunnustaa asemansa Jehovan järjestelyssä. Paavali kirjoittaa jakeissa 8–10: ”Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.”
18. Mikä Paavalin mielessä ilmeisesti oli, kun hän sanoi, että naisen ”tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden”?
18 Miksi ”enkelien tähden”? Tämä ei voi tarkoittaa alamaisuuden osoittamista heille. Paavali ei mainitse 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:nnessa, että enkelit olisivat maan päällä olevien naisten päämiehiä. Enkeleitä ei ole määrätty johtoasemaan kristillisessä seurakunnassa eikä saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista. Ei ole siis kysymys siitä, että naisen pitäisi kantaa päänpeitettä kunnioituksesta jotakuta enkeliä kohtaan, jonka sijaisena hän olisi. Mutta sekä antautuneet miehet että naiset ovat ”teatterinäytös maailmalle, sekä enkeleille että ihmisille”. (1. Kor. 4:9, Um) Uskollinen nainen voi esimerkiksi antaa erinomaisen esimerkin enkeleille. Kun hän mukautuu kuuliaisesti Jehovan teokraattiseen kaavaan ollen alamainen aviomiespäälleen sekä osoittaa kunnioitusta seurakunnan miesjäseniä kohtaan, niin hän antaa oikean esimerkin taivaan enkeleille heidän uskollisesta alistuvaisuudestaan Jehovalle ja hänen hallitsevalle Kuninkaalleen, Jeesukselle Kristukselle.
19. Mitä seikkaa miehen ja naisen suhteesta Paavali valaisee 1. Korinttolaiskirjeen 11:11, 12:nnessa, ja mikä pitää sekä miehen että naisen nöyränä Jehovan järjestelyssä?
19 Mutta jotta mies ei saisi Paavalin esityksestä sellaista väärää käsitystä, että mies olisi kaikkea merkitsevä luomus ja nainen ei mikään, niin Paavali jatkaa ja sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 11:11, 12:ssa: ”Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa. Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.” Tämä juuri on tärkeätä pitää mielessä: asiainjärjestely, mikä koskee päätä, miehen ja naisen suhdetta, käyttäytymistä ja järjestystä seurakunnassa, on Jumalasta eikä ihmisestä. Tämä näkökanta pitää meidät tasapainossa, nöyrinä ja Jehovan siunauksia arvostavina, olemmepa miehiä tai naisia.
20. Mitä varten päänpeitekysymystä tarkastellaan tänä aikana?
20 Ilmeisesti tästä naisen asemasta Korinton seurakunnassa oli jonkin verran kiistaa, joten apostoli Paavali varasi aikaa esittääkseen periaatteet, jotta kaikki olisivat ymmärtäneet ne, ja lopetti sitten: ”Mutta jos joku näyttää kiistelevän jonkin toisen tavan puolesta, niin meillä ei ole muuta, eikä Jumalan seurakunnillakaan.” (1. Kor. 11:16, Um) Vaikka tämä ei ehkä ole kiistan aihe Jehovan todistajain keskuudessa näinä päivinä, niin näyttää kuitenkin olevan hyvä tarkastella tähän aikaan yksityiskohtaisemmin, miten tämä asia soveltuu käytännössä kristillisessä seurakunnassa nykyään. Me tarkastelemme sen tähden seuraavassa Vartiotornin numerossa eräitä olosuhteita, joissa päänpeitekysymys saattaa herätä, niin että uuden maailman yhteiskunnan uskolliset naisevankeliuminpalvelijat tietävät, miten tulee toimia oikein sopusoinnussa Raamatun ja hyvän kristillisen omantunnon kanssa.