Lukijain kysymyksiä

● Kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” sivulla 279 sanotaan: ”Jumalan kirous lepäsi Eedenin ulkopuolella olevan maan yllä vedenpaisumukseen asti, eivätkä ihmiset ole sen jälkeen voineet ponnistuksistaan huolimatta muuttaa maanviljelyksellä nykyisin laajalti asuttua maata paratiisiksi.” Merkitseekö tämä sitä, että maa ei ole nyt sen kirouksen alainen, mikä lausuttiin siihen aikaan, kun Aadam poistettiin Eedenin paratiisista? – U. L., Kanada.

Kyllä se on tarkoitus. Kun Jumala ajoi Aadamin pois Eedenistä, niin hän sanoi: ”Koska noudatit vaimosi esityksiä ja söit siitä puusta, mistä minä käskin sinua olemaan syömättä, niin kirottu olkoon maa sinun kauttasi, kärsien on sinun hankittava elatuksesi siitä niin kauan kuin elät; orjantappuroita ja ohdakkeita on se tuottava sinulle, niin että sinun on syötävä villikasveja. Otsasi hiessä on sinun ansaittava elatuksesi.” (1. Moos. 3:17–19, Ak) Nooan aikainen vedenpaisumus puhdisti vuosisatoja myöhemmin maan jumalattomuudesta jättäen jäljelle ainoastaan Jumalan silmissä vanhurskaiksi lasketut ihmiset, jotka olivat antautuneet tosi palvontaan. Jehova antoi heille hyvän alun, lausui uudelleen käskyn lisääntyä ja täyttää maa ja asetti eläin- ja kasvikunnan ihmisen alaisuuteen ilman mitään rasittavaa kirousta maalle: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden.” Mutta huomattakoon, että sitä toimeksiantoa, mikä lausuttiin Aadamille maan alamaiseksi tekemisestä, ei sisällytetty Nooalle annettuun, mikä ilmaisi, ettei sitä voitu toteuttaa pelkästään kirouksen poistamisella. – 1. Moos. 1:28; 6:17; 8:21; 9:1–17.

Vain muutamia vuosisatoja myöhemmin verrattiin erästä osaa maasta Eedeniin sen rehevän kauneuden takia: ”Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha.” (1. Moos. 13:10) Eikä seuraavakaan raportti, minkä vakoilijat antoivat Luvatusta maasta, tunnu puhuvan kirotusta maasta, mikä antoi ainoastaan villikasveja ravinnoksi: ”Ja he tulivat Rypälelaaksoon; sieltä he leikkasivat viiniköynnöksen, jossa oli rypäleterttu, ja kahden miehen täytyi kantaa sitä korennolla; samoin he ottivat granaattiomenia ja viikunoita.” Kun nämä vakoilijat esittivät myöhemmin nämä hedelmät israelilaisille, niin he sanoivat tuosta maasta: ”Se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät.” (4. Moos. 13:23–28) Mooses ei kuvaillut totisesti kirottua maata käyttäessään näin hehkuvia sanoja Luvatusta maasta, jonka huoltaja oli Herra:

”Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan, nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan, maahan, jossa sinun ei tarvitse puutteessa leipääsi syödä eikä mitään puutetta nähdä, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea.” ”Sillä se maa, jota sinä menet omaksesi ottamaan, ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota sinä, siemenesi siihen kylvettyäsi, jalalla polkien kastelit niinkuin vihannestarhaa. Vaan se maa, jota te menette omaksenne ottamaan, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta, maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina katsovat, vuoden alusta sen loppuun saakka. Ja jos nyt tottelette minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi. Ja minä annan sinun karjallesi ruohoa kedoillasi; ja sinä syöt ja tulet ravituksi. Varokaa, ettei teidän sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että poikkeatte pois ja palvelette muita jumalia ja niitä kumarratte; muutoin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän sulkee taivaan, niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoansa, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra teille antaa. Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran teidän Jumalanne, käskyjä.” – 5. Moos. 8:7–9; 11:10–17, 26–28; katso myös Jes. 51:3; Hes. 20:6, 15; 36:35; Jooel 2:3.

Huomatkaa, että maan eedenmäinen kauneus katosi tottelemattomuuden tähden, ja israelilaisten senjälkeinen kapinallinen uskottomuus aiheutti Luvatun maan paratiisimaisen tilan häviämisen. Maata ei ole nyt määrätty kasvamaan orjantappuroita ja ohdakkeita Eedenissä lausutun kirouksen seurauksena. Se kirous hävisi vedenpaisumuksen vesien mukana. Monissa osissa maata on nykyään luonnollisia henkeäsalpaavan ihania ja suurenmoisia paikkoja, ja ihmiset ovat muuttaneet toiset seudut loistaviksi puistoiksi ja puutarhoiksi. Mutta enimmäkseen ihmiset ovat tuhonneet maata ja hävittäneet eläin- ja kasvikuntaa kaupallisen ahneuden tai pelkän hävityshimon takia. He ovat unohtaneet tai jättäneet huomioonottamatta Jumalan tarkoituksen ihmisen ja maan suhteen, hylänneet Jehovan tosi palvonnan ja saattaneet itselleen Jumalan epäsuosion eikä siunauksia, niinkuin israelilaisetkin tekivät. Raamattu puhuu tottelemattomuudesta johtuvista kirouksista, ja nämä kiroukset saavuttavat huippunsa Harmagedonissa, jolloin maan jumalattomat asukkaat tuhotaan, kun Jehova Jumala ”turmelee ne, jotka maan turmelevat”, Kristuksen kautta. (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 27:15–26; 28:15–68; Jes. 24:5, 6; Ilm. 11:18) Ilmestyskirjan 22:3 mainitsee tottelemattomuudesta ja väärästä palvonnasta johtuvan kirouksen: ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva.” Hengellisen Israelin voideltu jäännös on puhdistettu menneistä palvonta-asioita koskevista laiminlyönneistä, ja sen palvontakenttä on tullut puhtaaksi ja siunatuksi kuin alkuperäinen Eeden. Harmagedonissa varjeltuneita ja ylösnousseita käytetään Jehovan määräaikana ja Kristuksen valtakunnan alaisuudessa toteuttamaan toimeksianto, mikä koskee kirjaimellisen maan alamaiseksi tekemistä ja sen muuttamista maailmanlaajuiseksi paratiisiksi, mikä on Jehovan ylistyksen täyttämä. – Ps. 150:1–6.

● Valo (2. Kirja) sanoo, että Saatanan sitominen eli heittäminen syvyyteen, mistä puhutaan Ilmestyskirjan 20:2, 3:nnessa, merkitsee hänen kuolemaansa. ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” puhuu sivulla 270 Saatanasta ja hänen paholaisistaan, että ne heitetään ”kuolemantilan kaltaisen toimettomuuden syvyyteen”. Miksi tämä jälkimmäinen kirja puhuu siitä tällä tavalla? – R. S., Kalifornia.

”Totuus on tekevä teidät vapaiksi” rinnastaa Ilmestyskirjan 20:3:nnessa mainitun syvyyden, mihin Saatana heitetään, Roomalaiskirjeen 10:7:nnessä olevan syvyyden kanssa, missä Jeesus makasi kolme päivää kuolleena. Siksi se tekeekin tämän johtopäätöksen: ”Se syvyys, mihin Saatana, Perkele, heitetään tuhanneksi vuodeksi, on sama tila, missä Kristus Jeesuskin oli kolmena päivänä, nimittäin kuolema”. (Sivu 351) On totta, että Saatana on täysin poissa olemassaolosta ollessaan tuhat vuotta sidottuna syvyydessä, mutta tuo myöhempi lausunto, mikä esitetään tästä kirjassa ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”, antaa asian merkitykselle suuremman laajuuden. Kun sanotaan, että Saatana heitetään ”kuolemantilan kaltaiseen toimettomuuden syvyyteen”, niin se sallii ajatella, että Saatanan ruumista ei ehkä hajoiteta kokonaan, vaan että on mahdollista, että se säilytetään jollakin henkiruumiille sopivalla tavalla samoin kuin me saatamme säilyttää lihaa ja verta olevan ruumiin jääkaapissa tai jäädytettynä. Luomus Saatana on tietysti kuollut, mitä häneen tulee, ollen täysin eloton ja tiedoton eikä vain jonkinlaisessa horroksessa, missä elämäntoiminnat jatkuvat. Jumalahan voi helposti säilyttää tuon henkiluomuksen ruumiin ja vain palauttaa sen uudelleen eloon niiden tuhannen vuoden lopussa tuoksi ennustetuksi ”vähäksi ajaksi”. Ohimennen sanoen ei Jeesuksen ruumis mädännyt hänen mentyään syvyyteen, vaan Jehova Jumala hajoitti sen ihmeen avulla. (Ps. 16:10 [” . . . Pyhäsi nähdä turmelusta”, KJ]; Apt. 2:31) Sen erikoistavan, millä Saatana sidotaan syvyyteen, ei pitäisi aiheuttaa väittelyä. Tärkeää tässä on se, että hän on oleva täysin poissa tieltä ja kyvytön sekaantumaan tuhatvuotiskauden siunattuihin toimenpiteisiin. Kun hänet on sitten herätetty henkiin ”vähäksi ajaksi”, niin hänen lopullinen kuolemansa ja ruumiinsa hajoitus ovat täydelliset ja pysyvät, mikä kuvataan sillä, että hänet heitetään, ei tällä kertaa syvyyteen, vaan ”tuli- ja tulikivijärveen”. – Ilm. 20:10.

● Mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan Kristuksesta: ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”? – J. D., Kanada.

Kolossalaiskirjeen 2:8, 9 kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan hyvin selventävästi näin: ”Varokaa: kenties saattaa olla joku ihminen, joka tahtoo viedä teidät saaliinaan filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perimätiedon mukaan, maailman alkeisasiain mukaan eikä Kristuksen mukaan; koska jumalallisen ominaisuuden koko täyteys asustaa hänessä ruumiin hyväksi.” Niiden siis, jotka kuuluvat ”Kristuksen ruumiiseen”, täytyy odottaa Päältään Jeesukselta kaikkia siunauksiaan ja kaikkea opastustaan ja ohjaustaan, mitkä tulevat Jumalalta, eikä ihmisfilosofeilta ja perimätietojen säilyttäjiltä. Jeesuksessa on kaiken sen täyteys, mitä me tarvitsemme, sen jälkeen kun hänet herätettiin Jumalan henki-Poikana, kuolemattomana ja jumalallisena.

● Onko naisen välttämättä peitettävä päänsä johtaessaan Raamatun kotitutkistelua? Milloin tätä peitettä tarvitaan tai ei tarvita, se aiheuttaa paljon pohdintaa ryhmässämme. – P. W., Ohio.

Hänen ei tarvitse peittää päätään johtaessaan Raamatun kotitutkistelua, koska se ei ole seurakunnankokous, vaan sellainen, minkä hän itse on järjestänyt. Häntä ei ole määrätty silloin johtamaan seurakunnankokousta. Mutta jos hänen miehensä olisi läsnä siinä kotitutkistelussa, niin hän peittäisi päänsä, jos hän rukoilisi tutkistelun alussa tai lopussa. Tämä olisi sopusoinnussa seuraavan ohjeen kanssa: ”Jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee [sen, joka on hänen päänsä].” – 1. Kor. 11:3–16.

Me katsomme pään peiton tarpeelliseksi kahdessa tilanteessa: 1) kun sisar saa määräyksen seurakunnan tai teokraattisen järjestön kautta pitää järjestystä ja johtaa seurakunnankokouksia ja 2) kun hän on naimisissa ja hänen täytyy osoittaa alamaisuuttaan sille, jonka Jumala on tehnyt perheen pääksi, aviomiehelleen. Nämä kaksi periaatetta auttavat kutakin ratkaisemaan eri tilanteitten vaatimukset.

Jotkut esimerkit saattavat auttaa käsittämään nämä periaatteet. Seura määrää pelkkien sisarten muodostamassa ryhmässä sisaret asemiin, joissa tavallisesti on veljet. Kun nämä sisaret palvelevat lavalla seurakunnankokouksissa, niin he osoittavat tunnustavansa miehen teokraattiseksi pääksi ja että he palvelevat miehen asemassa vain olosuhteitten vaatiessa sitä. He osoittavat tämän tunnustuksensa pitämällä pään peittoa, hattua tai liinaa tai jotakin muuta sopivaa peitettä. Jokaisen sisaren, joka johtaa eli on puheenjohtajana jossakin seurakunnankokouksen osassa, tulee tehdä samoin, olkoonpa hän ryhmän palvelija tai ei.

Kun sisaret, jotka toimivat palveluskokouksen tai Vartiotornin tutkistelun tai ryhmän kirjantutkistelun puheenjohtajina, pitävät pään peitettynä, niin toisten sisarten, jotka vain lukevat loppuyhteenvedoksi kappaleet tällaisissa kokouksissa tai jotka osallistuvat näytteisiin tai kertovat kokemuksia tai vastaavat kuulijoitten joukosta kysymyksiin, ei tarvitse pitää tällaista peitettä.

Sisarten, jotka johtavat rukousta seurakunnankokouksissa, tulee peittää päänsä. Naisen hiukset eivät riitä peitoksi. Jos siten olisi, niin ei tätä kysymystä olisi koskaan herätettykään.

Mutta kun sisar tapaa kiinnostuneen kentällä, huolehtii hänestä ja aloittaa oman Raamatun kotitutkistelunsa, niin hänestä ei tule silloin seurakunnankokouksen johtajaa. Vain jos hänen miehensä on läsnä, hänen täytyy pitää peitettä rukoillessaan, koska miehen läsnäolo saattaa voimaan toisen periaatteen, alamaisuuden osoittamisen perheen päälle. Jos mies on totuudessa, niin hänen tulisi luonnollisesti rukoilla, ja jos hän tekee sen, niin sisar, hänen vaimonsa, voi johtaa kokouksen ilman pään peitettä.

Mitä taas tulee aterioilla pidettäviin rukouksiin, niin talossa olevan miehen tulee pitää ne. Jollei hän halua tehdä sitä syystä tai toisesta, vaan pyytää vaimoaan, niin tämän tulee peittää päänsä, jotta hän osoittaisi tunnustavansa sen teokraattisen periaatteen, että mies on pää perhesuhteitten ollessa kysymyksessä. Jollei hänen miehensä ole läsnä, niin hän voi rukoilla peittämättömin päin, niinkuin hän tekee rukoillessaan yksityisestikin. Jos aterioilla rukoileva sisar on naimaton, niin että hänellä ei ole miestä päänään, niin hänen ei tarvitse pitää peitettä päässään, olkoonpa hän omassa kodissaan tai ystävänsä kodissa tai lähetyskodissa. Mutta jos joku veli on läsnä, niin tämän veljen tulee rukoilla kaikissa tilanteissa.

Asia päätyy siis tähän: Jos on kysymyksessä seurakunnankokous, missä sisar toimii puheenjohtajana tai rukoilee, niin hänellä tulee olla pään peite. Jollei ole seurakunnankokous, mutta jos hän on sellaisessa asemassa, että hänen tulee osoittaa tunnustavansa päänsä aviosuhteessa, jos tämä nim. on läsnä, niin hänen tulee peittää päänsä. Hän ei osoita tätä alamaisuuden merkkiä toisen vaimon miestä kohtaan. Eikä naimaton sisar tai leski osoita tätä alamaisuusmerkkiä toisen vaimon miestä kohtaan. Tällaisilla sisarilla, jotka eivät ole naimisissa, ei ole miestä päänään niinkuin naineilla naisilla. Ainoa kerta, missä naimaton sisar huolehtii päänsä peittämisestä, on silloin, kun hän joutuu sellaisiin seurakunnallisiin olosuhteisiin, mitkä vaativat sitä.

Olemme vastanneet tähän melko pitkästi, koska se tulee esille usein. Monissa maissa, joissa naiset käyvät tavan mukaisesti pää peitettynä tai hunnutettuna, siitä ei tule kysymystä. Ottaen huomioon kaiken, mitä tästä asiasta on sanottu, ehdotamme, että jokainen sisar ratkaisee tästä lähtien itse, milloin peittämistä vaaditaan, tehden niinkuin hän uskoo omantuntonsa mukaan oikeaksi tilanteissa, joita ei ole nimenomaisesti esitetty tässä, mutta joissa asia voidaan ratkaista tässä esitettyjen periaatteitten mukaan. Jos hän epäröi eikä ole varma omassatunnossaan jossakin erikoistilanteessa, niin hänen tulee pitää peitettä tunteakseen mielensä ja omantuntonsa rauhalliseksi ja levolliseksi.

Kun nyt tunnemme asiaa koskevat periaatteet, niin osoittakaamme kristillistä kypsyyttä ja soveltakaamme niitä itseemme omantunnontarkasti, ilman että meidän tarvitsee kysellä toisilta jokaista kuviteltavissa olevaa tilannetta. Seura saisi kohta koota sääntökokoelman, joka olisi yhtä laaja kuin talmud, jos se koettaisi määrätä erikoissäännöt kaikkiin eri tapauksiin. Saatanan vaikutuksen alaisella langenneella ihmisellä on taipumus panna säännöt periaatteitten sijaan. On paljon helpompaa mukauttaa käytös sääntöön kuin panna periaate ohjaamaan koko elämää. Mooses määräsi säännöt; Kristus juurrutti mieleen periaatteet. Säännöt ovat lapsia varten; periaatteet sellaisia miehiä ja naisia varten, jotka ovat kypsiä kristillisessä kasvussa. Osoittakaa sentähden nyt kypsyyttä soveltamalla tässä esitettyjä periaatteita pään peittämisestä ja tehden itse ratkaisunne omantunnon mukaan, niin toiset eivät voi arvostella teitä oikeutetusti.