Mitä pukeutumistapasi kertoo sinusta

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

”IHMINEN näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16:7) Koska Jumala katsoo sydämeemme, niin onko sillä todellakaan väliä, millainen ulkonäkömme on?

Kyllä sillä on, koska samoin kuin on totta, että Jehova näkee sydämen, pitää myös paikkansa, että ”ihminen näkee ulkomuodon”. Ihmisiä opastaa aluksi se, mitä jonkun ulkonäkö kertoo.

Ja se, millä tavalla sinä pukeudut, voi todella kertoa jopa jotakin siitä, mitä on sydämessäsi. Miten se on mahdollista?

MITÄ PUKEUTUMISTAPASI PALJASTAA

Kun olit hyvin pieni, vanhempasi valitsivat sinulle vaatteesi. (Vrt. 1. Sam. 2:18, 19.) He luultavasti kampasivat hiuksesikin tietyllä tavalla. Mutta kun tulit vanhemmaksi, he todennäköisesti antoivat sinun sanoa enemmän vaatteitten valinnasta samoin kuin hiusmuodistasikin. Mitä enemmän oma valintasi alkoi vaikuttaa, sitä enemmän pukeutumistapasi kuvasti sitä, millainen olet sisäisesti, heijasti omaa persoonallisuuttasi. Mitä pukusi siis kertoo sinusta?

Osoittaako se sinun olevan ylpeä ja turhamainen, äärimmäisen muotitietoinen ja halukas ”lyömään toiset laudalta”? (Vrt. Jes. 3:16–23.) Vai osoittaako se sen sijaan sinun ”vähät välittävän” siitä, miltä näytät, niin että pidät epäsiistejä vaatteita ajattelematta, mikä vaikutus sillä on toisiin?

Tai osoittaako pukeutumistapasi – näiden kahden äärimmäisyyden väliltä – sinun olevan kohtuullinen ja huomaavainen toisia kohtaan, samalla kun silti ilmaiset hyvää makua ja älykästä valintaa vaatetuksessasi ja muussakin, mikä koskee ulkonäköäsi? Mitä sydämesi tosiaan panee sinut tekemään kaikessa tässä?

Jotkut nuoret saattavat valittaa, että jos he eivät ’pysy muodin tasalla’, niin he tekevät itsestään huomiota herättäviä ja näyttävät ”vanhanaikaisilta”. Mutta aina on olemassa onnellinen keskiväli eli välimaasto, jossa voit pysyä olematta ”rutivanhoillinen” tai perin ”moderni”. Pysähdyhän ajattelemaan myös sitä, kuka hyötyy siitä, jos sinusta tulee kovin muotitietoinen. Pohjimmaltaan kauppamaailma määrää eri tyylit tai ainakin edistää niitä. Sillä on vain yksi tavoite: rahan ansaitseminen. Kun sinä toimit sen hyväksi, niin et hyödytä todellisuudessa itseäsi millään aidolla tai pysyvällä tavalla.

Toisaalta ei meidän pidä haluta tulla epäsiisteiksi ulkoasultamme. Monilla on tosin vain vähän rahaa. Heillä ei ole paljon valinnan varaa. Mutta jos henkilö silloinkin pitää vaatteensa siisteinä ja puhtaina, niin se osoittaa hänellä olevan itsekunnioitusta ja tietyssä määrin arvokkuutta. Se osoittaa, ettei hän ole syyllistynyt ”hällä väliä” -asenteeseen. Tämä yleensä lisää toisten arvonantoa häntä kohtaan.

Hyvä sääntö kaikissa elämän vaiheissa noudatettavaksi on Raamatussa Room. 15:2:ssa: ”Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.” Toiset ihmiset katselevat meitä enemmän kuin me itse. Eikö meidän näin ollen pitäisi yrittää antaa heille sellaista, mikä on mieluista katseltavaa? Ei mitään, mikä saa heidät tuntemaan alemmuutta tai hämillisyyttä oman ulkoasunsa vuoksi, vaan sellaista, mikä osoittaa meidän välittävän heistä ja heidän tunteistaan.

ULKOASUSI VOI LIITTÄÄ SINUT TOISIIN

Pukeutumistapasi kertoo sinusta jotakin toisellakin tavalla. Se voi samastaa sinut jonkin tietyn ryhmän tai luokan kanssa. Näin kävi jo tuhansia vuosia sitten, jolloin Raamattua kirjoitettiin.

Me luemme esimerkiksi 2. Kuningasten kirjasta sanansaattajien palanneen tuomaan raporttia kuningas Ahasjalle ja kertoneen tavanneensa miehen, joka antoi heille erään sanoman. Kuningas kysyi: ”Minkä näköinen oli mies?” Kun he kuvailivat hänen vaatteensa, niin kuningas sanoi heti: ”Se oli . . . Elia.” Miten hän sen tiesi? Koska Elia piti profeetalle tunnusomaista vaatetusta. – 2. Kun. 1:2, 7, 8; vrt. 2. Kun. 2:13, 14; Matt. 3:4.

Profeettana tunnistetuksi tuleminen oli kunniallinen asia. Mutta puku voi yhdistää ihmisen myös sellaiseen, mikä on häpeällistä. Tiettyyn päämäärään päästäkseen Juudan miniä Taamar riisui vaatteensa, jotka ilmaisivat hänet leskeksi, ja pani ylleen hunnun ja istuutui tien varteen. Kun Juuda tuli paikalle, niin kertomus sanoo, että hän heti ”luuli . . . häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa [hunnulla]”. Hänen pukunsa sai hänet näyttämään portolta. – 1. Moos. 38:13–15.

Nykyään samoin kuin silloinkin pukeutumistapamme voi yhdistää meidät johonkin tiettyyn ihmisluokkaan, vaikka emme ehkä teekään, mitä he tekevät, emmekä usko, mitä he uskovat. Ihmiset otaksuvat meidän ainakin olevan myötämielisiä siihen luokkaan kuuluvia ihmisiä kohtaan, jotka pukeutuvat sillä tavalla. Voimmeko moittia heitä siitä?

Vaateparsi ei erota toisista ainoastaan poliiseja, palokuntalaisia tai sairaanhoitajia, vaan myös ihmisiä, joiden toimi on häpeällinen. Prostituoidut pitävät nykyään harvoin huiveja tai huntuja niin kuin he pitivät Kanaanissa noin 3 000 vuotta sitten. Mutta heidän paljastava, säädytön pukeutumisensa osoittaa nykyään vielä selvemmin heidän ammattinsa. Miesten keskuudessa on niillä, jotka suosivat kapinaa tai jyrkkää poliittista toimintaa, tunnusomaiset pukeutumistyylinsä, kuten on myös monilla homoseksualisteilla.

Haluammeko me tulla yhdistetyiksi mihinkään näistä? Ja jos me pukeudumme heidän tavallaan ja meillä on pulmia sen johdosta – esimerkiksi yrittäessämme saada työtä tai nauttia etuja kristillisessä seurakunnassa – niin kuka on syypää?

MINKÄ TULISI MÄÄRÄTÄ HIUSMUODIT

Me emme voi kovin helposti muuttaa kasvojemme muotoa emmekä korviemme kokoa tai kaulamme pituutta. Mutta siihen, millaiselta meidän hiuksemme näyttävät, me voimme vaikuttaa paljon. Se saattaa edistää huomattavasti miellyttävää ulkonäköä.

Kampauksilla on hyvin vanha historia. Läpi vuosisatojen hiusmuodit ovat vaihdelleet maasta toiseen ja aikakaudesta toiseen. Toisinaan on ihmisten ylpeys saanut aikaan hyvin äärimmäisyyksiin meneviä hiusmuoteja. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla havaitsivat apostolit Paavali ja Pietari tarpeelliseksi neuvoa kristittyjä naisia, etteivät he olisi olleet kohtuuttomia eivätkä olisi antaneet liian suurta merkitystä hiusmuodeille. (1. Tim. 2:9; 1. Piet. 3:3) Mutta nykyään vetävät eniten huomiota puoleensa monet pojat kovin pitkällä tukallaan ja pulisongeillaan tai poskiparrallaan.

Eivätkö miehet raamatullisina aikoina pitäneet yleensä pitempää tukkaa kuin nykyään on tapana useimmissa maissa? Epäilemättä he pitivät. Mutta jokin muukin on yhtä varmaa. Mikä? Se, että miesten tukka oli silti aina lyhyempi kuin naisten. Siitä syystähän apostoli Paavali voi kirjoittaa Korinton seurakunnalle Kreikkaan ja sanoa: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi?” (1. Kor. 11:14, 15) Miten ”luonto” opettaa meille tämän?

Paavalin lausunto ei merkitse sitä, etteivät miehet voisi kasvattaa pitkää tukkaa niin kuin naiset, koska he voivat ja nykyään aika monet tekevät siten. Selittäessään Paavalin tässä käyttämää sanaa ”luonto” Raamatun oppinut Albert Barnes sanoi: ”Tämä sana . . . tarkoittaa ilmeisesti sitä soveliaisuuden tajua, mikä on kaikilla ihmisillä . . . Se on sellaista, mitä luonnollinen sopivuudentaju ihmisten kesken vaatii. . . . Tämä sana . . . tarkoittaa sen syvää sisäistä tajuamista, mikä on sopivaa ja oikein.” – Notes on the First Epistle of Paul to the Corinthians, s. 225, 226; ks. myös Aid to Bible Understanding, s. 1207.

Ihmiset ymmärsivät siis silloin sen olevan ”luonnollista” – asianmukaista ja sopivaa – että miehet leikkasivat tukkansa kohtuullisen pitkäksi, lyhyemmäksi kuin naisten tukka oli. Meidänkin pitäisi nykyään ymmärtää, mikä on ”luonnollista”. Mies voisi antaa sormenkynsiensä kasvaa muutaman tuuman pituisiksi – mutta hänelle on niiden leikkaaminen ”luonnollista”, koska hänen on siten helpompi nostella esineitä ja tehdä työtä. Ihminen voisi olla pesemättä käsiään tai ruumistaan vuoteen kerrallaan – mutta on ”luonnollista” (sekä huomaavaista ja terveellistä) kylpeä useammin. Eläimetkin tekevät siten.

Vaikka siis jokin on mahdollista, niin se ei tee siitä luonnollista Raamatun määritelmän mukaan. Jos mies tai poika pitää sellaista tukkaa, että hän näyttää tytöltä, se on silti ”luonnonvastaista”. Se on tyypillistä aikakaudelle (ja maille), joissa homoseksuaalisuus on lisääntymässä. Ja Raamattu osoittaa, että homoseksuaalisuus on myös ”luonnonvastaista”, sekä sopimatonta että inhottavaa Jumalan silmissä. – Room. 1:26, 27.

Rajoittaako tämä meitä kovasti? Ei, sillä samoin kuin vaatteissa, hiusmuodeissakin on laaja vaihtelumahdollisuus järjestää hiuksensa miellyttävästi ja viehättävästi olematta kohtuuton tai luonnoton. Virkistävää vaihtelua voi silti olla, vaikkei mennäkään sen rajojen ulkopuolelle, mikä on oikein Jumalan silmissä.

MITÄ ON SANOTTAVA KAUNEUDENHOITOAINEISTA?

Ovatko kauneudenhoitoaineetkin kiellettyjä luonnonvastaisina? Raamattu ei sano niin. Samoin kuin ihmiset eivät käytä vaatteita pelkästään ruumiin peitteenä vaan myös saadakseen aikaan viehättävän ulkonäön, ja samoin kuin muinaiset heprealaiset käyttivät usein hajusteita tehdäkseen ruumiillisen läsnäolonsa miellyttävämmäksi, niin heprealaisnaiset käyttivät ilmeisesti eräitä kauneudenhoitoaineita, erityisesti voiteita, torjumaan ihon kuivuutta ja kohentamaan ulkonäköään.

Minkä pitäisi sitten nykyään ohjata nuoria naisia, jotka haluavat tehdä sitä, mikä saa Jumalan hyväksymyksen? Heidän on noudatettava hyvää neuvoa, että tekevät kaiken ”kainosti ja siveästi [tervejärkisesti, Um]” pääkoristeen ollessa ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis”. – 1. Tim. 2:9, 10; 1. Piet. 3:3, 4.

Nuorten tyttöjen on luonnollisesti hyvä ymmärtää, että kauneudenhoitoaineet voivat usein aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ne voivat pilata hyvän ihon tai tehdä huonon vielä pahemmaksi. Sitä paitsi kauneudenhoitoaineet monesti peittävät nuoruuden raikkauden, joka on todellisuudessa paljon kauniimpaa kuin kauneudenhoitoaineitten aikaansaama keinotekoinen vaikutus.

Tyttöjen käyttämät liialliset kauneudenhoitoaineet usein vain kiinnittävät huomion heikkoihin kohtiin. Ja mikä pahempaa, ne saattavat estää kaiken persoonallisuuden kauneuden (mikä on todella viehättävämpää kuin hyvännäköisyys ja paljon kestävämpää) näkymästä läpi tai tulemasta havaittavaksi. Liiallinen kauneudenhoitoaineitten käyttö voi vääristää persoonallisuutesi toisten silmissä, jopa aikanaan muovata persoonallisuutesi esittämäsi halvan kuvan mukaiseksi. – Vrt. 2. Kun. 9:30.

OIKEITTEN OHJEITTEN NOUDATTAMINEN

Jumalan sanassa ei näistä asioista ole mitään nimenomaisia sääntöjä, mutta sen sijaan on varattu erinomaisia ohjeita. Nuorten pitäisi yrittää saada tasapainoinen näkemys, ja Raamattu auttaa heitä sen tekemisessä.

Vanhemmillasi on luonnollinen oikeus antaa lisäohjeita. Jos talo, jossa asut, olisi maalattu villein tai eriskummallisin värein, niin ihmiset ihmettelisivät, onko talon päällä (tai hänen vaimollaan) lainkaan tolkkua. Tai jos talo olisi laiminlyöty ja rappeutunut ulkonäöltään, ei heillä olisi paljon kunnioitusta talon omistajaa kohtaan. Sinä edustat vanhempiasi vielä enemmän kuin talo. Sinulla on heidän nimensä, ja samoin kuin se, mitä sinä teet ja sanot, kuvastaa sitä, millaista kasvatusta he sinulle antavat ja millaisia ihmisiä he ovat, niin kuvastaa sekin, miltä sinä näytät. Vielä tärkeämpää on se, että jos väität olevasi yksi Jumalan palvelijoista, niin edustat myös häntä. Onko ulkonäkösi sopusoinnussa väitteesi kanssa?

Ajattele Jeesuksen sanoja: ”Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” (Joh. 13:17) Kykenetkö sinä itse huomaamaan sen merkityksen, mitä Raamattu neuvoo? Vai oletko sinä sellainen ihminen, joka odottaa aina jonkun toisen sanovan täsmälleen, mitä pitäisi tehdä? Voit osoittaa omaavasi tosi näkemystä ja persoonallisuuden voimaa panemalla Raamatun neuvot vaikuttamaan elämässäsi. Silloin sinulla on onni tietää, että olet mieluinen Jumalan, hänen Poikansa ja kaikkien niiden silmissä, jotka rakastavat ja palvelevat heitä.