”Paholaisten pöytä” ja ”Jehovan pöytä” vastakkain
”Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään.” – 1. Kor. 10:21, Um.
1. Miksi Jehovan ”pöytä” mainitaan tällä nimellä, ja mikä valitus hänellä oli siinä palvelevia vastaan?
JUMALAN alttaria sanotaan ”pöydäksi”, koska sillä uhrattua uhria verrataan ruokaan. (Hes. 41:22) Tässä uhripöydässä palvelevat siis papit: ”Ne leeviläiset papit, Saadokin jälkeläiset, jotka hoitivat minun pyhäkössäni suoritettavat tehtävät silloin, kun israelilaiset olivat eksyneet minusta pois, he saavat lähestyä minua, palvella minua ja seisoa minun edessäni uhraamassa minulle rasvaa ja verta, sanoo Herra, Herra [Jehova]. He saavat tulla minun pyhäkkööni ja saavat lähestyä minun pöytääni, palvellen minua.” (Hes. 44:15, 16) Hän sanoi valittaen niitä pappeja, jotka laiminlöivät velvollisuutensa: ”Te uhraatte saastutettua leipää minun alttarillani. Ja te sanotte: ’Missä me olemme saastuttaneet sinut?’ Siinä, että te sanotte: ’Jehovan pöytä on halveksittava.’ Ja kun te uhraatte sokean uhrin, niin se ei ole paha! Ja kun te uhraatte ramman ja sairaan, niin se ei ole paha! . . . minun nimeni on oleva suuri pakanain keskuudessa, sanoo sotajoukkojen Jehova. Mutta te häpäisette sen, kun te sanotte: ’Jehovan pöytä on saastutettu, ja sen hedelmä, nimittäin sen ruoka, on halveksittava.’” – Mal. 1:7, 8, 11, 12, As.
2. Miksi pappien täytyy osoittautua pyhiksi, ja millaista täytyy uhriruoan olla, jotta se voitaisiin hyväksyä?
2 Pappien, jotka asettavat Jumalan ravintoa hänen alttarilleen, täytyy olla puhtaita tavoiltaan: ”Heidän tulee osoittautua pyhiksi Jumalalleen, eikä heidän pidä häväistä Jumalansa nimeä, koska he juuri asettavat esille Jehovan uhrit, mitkä uhrataan tulella, Jumalansa leivän, ja heidän täytyy osoittautua pyhiksi.” ”Ja papin täytyy antaa sen suitsuta alttarilla ruokana, uhrina, mikä uhrataan tulella Jehovalle.” Uhriruoan täytyi olla pilaantumatonta, vailla vikoja, ollakseen otollinen Jehovan alttaripöydälle. – 3. Moos. 21:6, 21; 3:11; 22:21, 25.
3. Mikä on ”paholaisten pöytä”, ja ketkä tulivat sopimattomasti johdetuiksi uhraamaan heille?
3 Paholaisten pöytä on se alttari, millä heille uhrataan uhreja. Paholaiset ovat näkymättömiä jumalattomia älyllisiä henkiluomuksia, ja muinaiset israelilaiset tunsivat toistamiseen kiusausta uhrata heille. ”He kävivät uhraamaan paholaisille eikä Jumalalle, jumalille, joita he eivät olleet tunteneet, uusille, äskentulleille.” ”Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.” – 5. Moos. 32:17, Um; Ps. 106:37, 38.
4. Mihin koetukseen joutuivat ensimmäisen vuosisadan kristityt, ja miten hallitseva elin ratkaisi kysymyksen?
4 Pakanamaissa olevat Kristuksen seuraajat joutuivat kristillisen aikakauden ensimmäisellä vuosisadalla koetukselle pakanaepäjumalille uhrattujen eläinten suhteen. Osa uhrieläimestä uhrattiin epäjumalan alttarilla, osa määrättiin epäjumalan papeille, ja palvojat söivät lopun lihasta joko temppelissä tai yksityiskodissa vietetyssä juhlassa. Mutta jotkut antoivat kuitenkin joko rahantarpeessa tai itsekkään voiton vuoksi lihan lihakauppiaille myytäväksi lihatorilla tai teurastuspaikoilla. Koska tämä liha oli uhrattu epäjumalille ja niiden edustamille paholaisille, niin muinaiset israelilaiset pitivät sellaisen lihan syömistä inhoittavana ja saastuttavana. Mitä piti kristityiksi tulevien pakanoiden tehdä tässä asiassa? Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen hallitseva elin kokoontui pohtimaan kysymystä ja päätti sitten, että ”välttämättömät” olivat: ”Että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” – Apt. 15:22–29.
5. Minkä ruokien syömisestä Paavali varoitti kristittyjä ja miksi veljen takia?
5 Muinaisessa pakanallisessa Korinton kaupungissa Kreikassa oli juutalaisten synagooga, ja Paavalin saarnaamisesta oli seurauksena, että monista heistä, mm. synagoogan esimiehestä ja hänen huonekunnastaan, tuli kristittyjä. Useista muistakin korinttolaisista tuli kristittyjä. Korintossa oli teurastamo tai lihatori, missä myytiin sellaisten eläinten lihaa, mitkä oli ensin uhrattu muotomenoin epäjumalille. Apostoli Paavali käsittelee ensimmäisessä korinttolaisille kirjoittamassaan kirjeessä kahdeksannesta luvusta lähtien sitä, ”mitä epäjumalille uhrattuun lihaan tulee”. Hän kieltää syömästä sitä, jotta oikeaa tietoa ja ymmärrystä vailla olevat kristityt eivät loukkaantuisi nähdessään sen tai hairahtuisi tekemään jotain vastoin omaatuntoaan. ”Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa [temppelissä], eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan.” – 1. Kor. 8:1, 4, 10–12.
6. Mikä muu kuin omatunto oli kyseessä, ja miksi pyhitettyjen kristittyjen piti välttää vaaraa?
6 Mutta tähän sisältyi enemmänkin kuin omantunnon asia. Oli vaara tehdä epäjumalanpalveluksen synti syömällä epäjumalille uhrattua. Todistellessaan tällä tavalla suoritettua epäjumalanpalvelusta vastaan apostoli Paavali käyttää sitä tosiasiaa, että ne pyhitetyt kristityt, joille hän kirjoitti, viettivät ”Herran illallista” eli ”Herran ehtoollista”, niinkuin sitä sanotaan, Herran Jeesuksen kuoleman vuotuisena muistona. – 1. Kor. 11:20, Um.
7. Mitä apostoli Paavali sanoo näin ollen 1. Korinttolaiskirjeen 10:6–22 todistelussaan, missä hän viittaa Herran illalliseen?
7 Paavalin todistelun kulku valaisee Herran illallisen merkitystä, ja me pääsemme totuuteen seuraamalla sitä. Hän sanoo: ”Mutta nämä tulivat meille esimerkeiksi, jotta emme olisi vahingollisia asioita haluavia ihmisiä, niinkuin he niitä halusivat. Älkää tulko myöskään epäjumalanpalvelijoiksi, kuten jotkut heistä tulivat, niinkuin on kirjoitettu: ’Kansa istuutui syömään ja juomaan, ja he nousivat kemuilemaan meluisasti [kultaisen vasikan edessä].’ Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin jotkut heistä harjoittivat haureutta [yhdessä Baal-Peorin palvonnan kanssa] vain kaatuakseen, kaksikymmentäkolmetuhatta heistä, yhtenä päivänä. . . . Paetkaa sentähden, rakkaani, epäjumalanpalvelusta. Minä puhun kuin ymmärtäväisille ihmisille, arvostelkaa itse, mitä minä sanon. Se siunauksen malja, minkä me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, minkä me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin vaikka meitä onkin monta, me olemme yksi ruumis, sillä me kaikki osallistumme tuohon yhteen leipään. Katsokaa sitä, mikä Israel on lihallisesti: Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, tule osallisiksi alttarin kanssa? Mitä minun on sitten sanottava? Ettäkö se, mikä uhrataan epäjumalalle, on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan minä sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat paholaisille eikä Jumalalle, enkä minä halua teidän tulevan osallisiksi paholaisten kanssa. Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään. Vai ’herätämmekö me Jehovan kiivauden’? Emme kai me ole häntä voimakkaampia?” – 1. Kor. 10:6–22, Um.
8. Miksi on siis hyvä välttää menemästä epäjumalan temppeliin syömään tai hyvä olla syömättä, jos kristitty veli osoittaa, että liha oli ensin uhrattu epäjumalille?
8 Kristitylle on siis viisaampaa olla menemättä epäjumalan temppeliin syömään ateriaa, lihaa, mikä on uhrattu temppelin epäjumalalle. Miksi? Jotta mieleltään heikoille huomioitsijoille ei annettaisi sellaista ajatusta, että palvotaan tuota epäjumalaa, ja jotta vältyttäisiin vaaralta myöntyä sovittelevasti epäjumalanpalvontaan. Mitä mákellonissa eli lihatorilla myytyyn lihaan tulee, niin Paavali jatkaa sanoen: ”Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, sillä: ’Herran [Jehovan] on maa ja kaikki, mitä siinä on’. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä [kotiinsa tai juhlaan] ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. Mutta jos joku [ei teidän epäuskoinen isäntänne, vaan joku kristitty veli, jolla on heikko omatunto] sanoo teille: ”Tämä on epäjumalille uhrattua”, niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; en tarkoittanut sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi? Jos minä sen [lihan] kiittäen [Jumalaa] nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän? Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 10:25–31.
PAHOLAISTEN KANSSA OSALLISEKSI TULEMINEN
9. Mitä tehdään, jos syödään lihaa paholaisten kunniaksi, ja minkä kuvauksen Paavali ottaa tälle israelilaisten uhrista?
9 Kun joku syö lihaa, mikä oli uhrattu epäjumalille, ja tekee sen kunnioittaen mielessään epäjumalaa syömisellään, niin mitä hän tekee? Hän osallistuu paholaisten pöytään, hän tekee itsestään paholaisten osatoverin, hänellä on yhteyttä eli osallisuutta heidän kanssaan. Kuinka niin? Tutki uudelleen edellämainitut jakeet (1. Kor. 10:18–21, Um), niin näet apostoli Paavalin käyttävän lihallista Israelia valaisuna ja kysyvän: ”Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, tule osallisiksi alttarin kanssa?” Uhreja eivät syöneet ainoastaan papit, vaan myöskin ne israelilaiset, jotka varasivat nuo uhrit. Paavali kysyy edellisessä luvussa papeista: ”Ettekö te tiedä, että ne miehet, jotka suorittavat pyhiä velvollisuuksia, syövät sitä, mikä on temppelin, ja ne, jotka alituisesti palvelevat alttarin [Jehovan pöydän] ääressä, saavat osansa itselleen alttarin kanssa?” (1. Kor. 9:13, Um) Mutta kun israelilaiset asettivat esille rauhanuhreja tai yhteysuhreja, niin silloin israelilaisetkin söivät osan uhreista. (3. Moos. 7:11–37) Yhteysuhrin verta vihmottiin Jehovan alttarille ja rasva poltettiin alttarilla Jehovalle kuuluvana suoranaisena osana uhrista. Sen rasva oli hänen ”leipäänsä” eli ”ruokaansa”. (3. Moos. 3:11; 7:14, 22–26; 9:18–20; 17:5–7; 21:6; 22:25) Rintaliha ja oikea reisi tuli yhteysuhrista papille, joka toimi uhrattaessa. (3. Moos. 7:28–36; 9:21; 10:14, 15) Lopun lihasta söivät ne israelilaiset, jotka toivat yhteysuhrin. – 3. Moos. 7:15–21; 19:5–8.
10. Mikä yhteys israelilaisilla oli, kun he söivät yhteysuhrista, ja mitä me voimme siis sanoa tuon uhrin nimestä?
10 Täten ne israelilaiset, jotka söivät yhteysuhria, tulivat osallisiksi eli olivat yhteydessä sen alttarin kanssa, millä se uhrattiin. Alttari kuului Jehova Jumalalle, se oli Jehovan pöytä, millä hänen pappinsa uhrasivat hänelle hänen ruokaansa. Kun israelilaiset söivät samaa yhteysuhria, minkä rasva uhrattiin ruokana Jehova Jumalalle, niin he olivat siis yhteydessä eli yhteisellä aterialla hänen kanssaan. He olivat jo hänen kansaansa hänen valintansa ja sen liiton kautta, minkä hän oli tehnyt heidän kanssaan välittäjän Mooseksen kautta. Mutta kun he nyt osallistuivat yhteysuhriin hänen pappinsa ja hänen alttarinsa ohella, niin he olivat erikoisyhteydessä Jehova Jumalan kanssa. He osallistuivat esikuvalliseen ”Jehovan pöytään”. Tästä johtuu nimen ”yhteysuhri” sopivaisuus, vaikka Heprealaisten Kirjoitusten kreikkalainen Septuaginta-käännös sanookin sitä rauhan uhriksi ja pelastusuhriksi. – 1. Sam. 10:8; 11:15; 13:9; 1. Kun. 3:15; 8:63, 64; 9:25; 3. Moos. 3:1; 22:21, LXX.
11. Mitä 3. Mooseksen kirjan 17:5–7 osoittaa israelilaisten olleen velvolliset tekemään nauttiakseen tästä yhteydestä Jumalaan?
11 Jotta israelilaiset olisivat voineet nauttia tätä erikoisyhteyttä Jumalan kanssa hänen pöydässään, niin heitä kiellettiin uhraamasta paholaisille: ”Heidän täytyy tuoda [eläimensä] Jehovalle kohtaamisteltan ovelle papille, ja heidän täytyy uhrata nämä yhteysuhreina Jehovalle. Ja papin täytyy vihmoa verta Jehovan alttarille kohtaamisteltan ovella, ja hänen täytyy panna rasva savuamaan lepytystuoksuna Jehovalle. Heidän ei tule siis enää uhrata uhrejaan vuohen muotoisille paholaisille.” – 3. Moos. 17:5–7, Um.
12. Kieltääkö Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 10. luvussa syömästä epäjumalille uhrattua siksi, että epäjumala ja sille uhrattu eläin eivät ole mitään?
12 Samasta syystä tulee elävän tosi Jumalan palvojan välttää epäjumalien uhreja, todistelee Paavali. Ei niin, että epäjumala olisi itsessään mitään enempää kuin se kulta, hopea, kivi, puu tai muu aine, mistä se on tehty, eikä niinkään, että epäjumalalle uhrattu saisi minkään uuden ominaisuuden tai arvon, mikä muuttaisi sen olemasta edelleenkin Jehova Jumalan luomus, vaan että tuo eloton, jostain aineesta tehty epäjumala esittää paholaista. ”Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Jehova teki taivaat.” (Ps. 96:5, As) ”Kaikki kansojen jumalat ovat paholaisia [perkeleitä]. Mutta mitä Herraan tulee, niin Hän teki taivaat.” (Septuaginta, Thomson; Bagster) Kun joku palvoja söi uhrijuhlassa epäjumalalle uhratusta eläimestä osan, niin hän osallistui ”paholaisten pöytään”, sillä epäjumalan alttari kuului paholaisille. Kun hän joi viinimaljasta tuollaisessa uhrijuhlassa, niin hän joi ”paholaisten maljasta”. Hänestä tuli ’osanottaja paholaisten kanssa’, koska hän oli yhteydessä heidän kanssaan. Siksihän Paavali sanoi Korinton kristityille: ”Mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat paholaisille eikä Jumalalle, enkä minä halua teidän tulevan osallisiksi paholaisten kanssa. Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään.” Jehova on kiivas, ja hän vaatii yksinomaista antaumusta.
13. Mihin Paavali osoittaa siinä ”Jehovan maljan” ja ”Jehovan pöydän” yhdistyvän?
13 Mutta mitä Paavali tarkoittaa tällä ”Jehovan maljalla” ja tällä ”Jehovan pöydällä”? Se on yhdistetty siihen maljaan ja leipään, mitä Paavali käyttää todistellessaan sitä, miksi kristittyjen tulee välttää kaikkea sekaannusta ”epäjumalille uhratuissa ruoissa”. Hän sanoo: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?” (1. Kor. 10:16) Paavali viittaa tässä siihen maljaan ja leipään, joita Herra Jeesus Kristus käytti asettaessaan ”Herran illallisen”, mitä sanotaan tavallisesti ”ehtoolliseksi” kaikkialla kristikunnassa. Ennenkuin kehittelemme Paavalin todistelua edelleen sen sovellutukseen nykyään, niin palatkaamme siis taaksepäin tuhatyhdeksänsataa vuotta siihen, mitä Jeesus teki vuonna 33 (jKr.).
”HERRAN ILLALLINEN”
14. Missä Jeesus järjesti viimeisen pääsiäisensä vieton ja keiden kanssa ja miksi heidän kanssaan?
14 Neljä Jeesuksen opetuslasta, Matteus, Markus, Luukas ja Paavali, antaa meille yksityiskohtaiset kuvaukset siitä, mitä silloin tapahtui. Matteus oli henkilökohtaisesti läsnä yhtenä kahdestatoista apostolista. Paavali sai tietonsa siitä ”Herralta” välittömän ilmestyksen kautta. (1. Kor. 11:20, 23) Kaikki kertomukset eroavat jonkin verran kielellisesti ja joiltakin yksityiskohdiltaan, mutta ne kaikki yhdessä vahvistavat pääpiirteet. Koska Jeesus oli lihan mukaan uskollinen juutalainen, niin hän antoi ohjeet pääsiäisen viettämiseksi Jerusalemissa, pyhässä kaupungissa, mihin Jehova oli liittänyt nimensä. (5. Moos. 16:1–7) Keiden kanssa Jeesus vietti tätä viimeistä pääsiäistään sinä iltana? Ei niinkuin edellisinä vuosina perheensä kanssa, so. Marian, maallisen äitinsä, ja tämän poikien, Jeesuksen velipuolten, kanssa. Maria ja hänen poikansa olivat tietysti Jerusalemissa pääsiäisen tähden, sillä Maria oli seuraavan päivän iltapuoleen sen kidutuspaalun luona, mihin Jeesus oli ripustettu, ja Jeesus puhui hänelle paalulta. Marian toiset pojat olivat epäilemättä tuoneet hänet Jerusalemiin pääsiäistä varten. Mutta koska pääsiäistä viettävät ryhmät olivat Jerusalemissa pieniä, yleensä noin kymmenen henkeä käsittäviä, niin Jeesus järjesti siten, että hän viettäisi tämän viimeisen pääsiäisen kahdentoista apostolinsa kanssa. Hän sanoi heille pöydässä: ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa.” (Luuk. 22:15, 16) Jeesuksen mielessä oli näin ollen jotain erikoista täksi pääsiäisillaksi. Mitä? Uuden illallisen asettaminen heille.
15. Miten Matteus kuvailee Herran illallisen?
15 Esitämme tässä, miten se tapahtui ja mitä Jeesus sanoi Matteuksen mukaan, joka oli läsnä: ”Kun he jatkoivat syömistä, niin Jeesus otti leivän, ja lausuttuaan siunauksen hän mursi sen, ja annettuaan sen opetuslapsilleen hän sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä merkitsee minun ruumistani.’ Hän otti myöskin maljan, ja kiitettyään hän antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä merkitsee minun ”liitonvertani”, joka on vuodatettava monen edestä syntien anteeksiantamiseksi. Mutta minä sanon teille: Minä en suinkaan juo tästä lähtien yhtään tätä viinipuun tuotetta, ennenkuin sinä päivänä, jona minä juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Lopuksi, laulettuaan ylistystä, he menivät ulos Öljymäelle.” – Matt. 26:26–30, Um.
16, 17. a) Mitä Jeesus teki leivällä? b) Miksi Jeesus ei muuttanut leipää omaksi lihakseen?
16 Koko leipä, minkä Jeesus otti, oli happamatonta leipää eli nousematonta kakkua. Juutalaisissa taloissa ei sallittu mitään hapanta pääsiäisenä eikä seitsemään päivään sen jälkeenkään. (2. Moos. 12:8, 15, 17–21; 13:6–10) Jeesus ei leikannut leipää veitsellä. Happamaton leipä oli litteä ja murea. Hän taittoi siis sen, niinkuin tavallisesti tehtiin syötäessä leipää kaikilla aterioilla noina päivinä. (Matt. 15:36; 14:19; Mark. 8:6, 19; Luuk. 24:30; Apt. 27:35) Mutta hän esitti kumminkin ensiksi siunauksen; hän siunasi Jumalaa. Luukas ja Paavali sanovat tämän tähden kertomuksissaan hänen kiittäneen: ”Hän otti myös leivän, kiitti, mursi sen ja antoi sen heille sanoen: ’Tämä merkitsee minun ruumistani, mikä tulee annettavaksi teidän hyväksenne. Tehkää jatkuvasti näin minun muistokseni.’” (Luuk. 22:19, Um; 1. Kor. 11:23, 24) Hänen leivän murtamiseensa ei tarvitse siis liittää mitään erityistä merkitystä; hän teki sen jakaakseen sen heille, niinkuin hän menetteli myös ravitessaan viisituhatta ja sitten neljätuhatta.
17 Mutta Jeesus antoi erikoismerkityksen leivälle, minkä hän mursi ja antoi heille: ”Tämä merkitsee minun ruumistani, mikä tulee annettavaksi teidän hyväksenne.” Hän ei tehnyt näillä sanoilla mitään ihmettä, ei muuttanut leipää happamattomasta taikinasta ihmislihaksi. Hänellä oli yhä oma lihansa, hänen piti säilyttää koko lihansa tahrattomana, niin ettei siitä ollut mitään poistettu, voidakseen antaa itsensä täydellisenä uhrina. Hänen ruumiinsa oli oltava sen pääsiäislampaan kaltainen, mitä he olivat juuri syöneet ja mikä kuvasi häntä, ”Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin!” Millä tavalla? Täten: ”Karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli.” Niin, ”Kristuksen . . . niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Hän ei siis muuttanut leipää, vaan käytti sitä vain kuvaamaan ruumistaan. – Joh. 1:29; 2. Moos. 12:5; 1. Piet. 1:19.
18. Mitä ruumista Jeesus tarkoitti sanoilla ”minun ruumiini”?
18 Hänen ruumistaanko? Niin, hänen omaa ruumistaan, hänen koko ruumistaan, päätä ja kaikkea, mikä hänen piti antaa heidän edestään. Jeesus tarkoitti omaa ruumistaan, sitä ruumista, mihin hän sitten yhdistää oman verensä puhuessaan maljasta. Tuo ruumis oli säilyttänyt kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta sen veren, mikä piti vuodattaa kidutuspaalussa Golgatalla. Sen liharuumiin elämä oli sen veri. Kun Jeesus tuli Johanneksen luo, jotta tuo ruumis kastettaisiin, niin hän lainasi Psalmin 40:7–9 ja sovelsi sen itseensä: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’[Eläin-] uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’” – Hepr. 10:5–7.
19. Mitä Jeesus kantoi siinä ruumiissa, ja minkä hän avasi opetuslapsilleen sen kautta?
19 Koska se ruumis oli annettava hänen opetuslastensa puolesta, niin hän ei ottanut sitä takaisin noustessaan kuolleista, vaan hänen taivaallinen Isänsä Kaikkivaltias Jumala valmisti toisen ruumiin hänelle, ei maan päälle, vaan taivaaseen, henkiruumiin, ”asumuksen Jumalalta, iankaikkisen majan taivaissa”. (2. Kor. 5:1) Jeesus kantoi luonnollisessa, maallisessa ruumiissaan vastustajien huulilta lähtevän pilkan. ”Kristus kärsi lihassa”, ja hän säilytti siitä kaikesta huolimatta nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan tahrattomana. Apostoli Pietari sanoo myös: ”Kristuksen kärsi teidän edestänne jättäen teille esikuvan seurataksenne kiinteästi hänen askeleissaan. Hän ei tehnyt syntiä, . . . Hän itse kantoi hänen syykseen lasketut syntimme omassa ruumiissaan paalussa.” (1. Piet. 4:1; 2:21, 22, 24, Um) Hän luopui olemassaolostaan ihmisenä, olemassaolostaan lihassa, opetuslastensa hyväksi. Hän avasi siten heille pääsytien taivaaseen, ”pääsytien . . . pyhään paikkaan Jeesuksen veren kautta, minkä [tien] hän vihki meille uudeksi ja eläväksi tieksi verhon, se on lihansa, kautta”. – Hepr. 10:19, 20, Um.
20. Mikä osa Jeesuksen veren piti suorittaa, ja miten Jeesus viittasi tähän illallisella?
20 Jeesus ei ollut pelkästään lihaa, veretön ruumiillistuma eli aineellistuma. Hän tuli lunastamaan lihaa ja verta olevat ihmislapset, ja siksi on kirjoitettu: ”Koska siis ’nuoret lapset’ ovat osallisia verestä ja lihasta, niin hänkin osallistui niihin samalla tavalla, jotta hän hävittäisi kuolemallaan sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on, Perkeleen.” (Hepr. 2:14, Um) Kun Jeesus asetti tämän illallisen, mitä hänen opetuslastensa piti viettää hänen muistokseen, niin hän kiinnitti huomion siihen osaan, mikä hänen verensä piti suorittaa. Hän otti maljan, täynnä, niinkuin hän sanoi, ”viinipuun tuotetta”. Sitten, ”kiitettyään hän antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä merkitsee minun ”liitonvertani”, joka on vuodatettava monen edestä syntien anteeksiantamiseksi.’” (Matt. 26:27, 28, Um; Mark. 14:23, 24) ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa sen vereni nojalla, joka on vuodatettava teidän edestänne.” (Luuk. 22:20, Um) Jeesus huomautti täten siitä erikoiskäytöstä, mihin hänen verensä piti kelvata, nimittäin uuden liiton voimaansaattamisesta ja monien opetuslasten syntien anteeksiantamisesta. Hän antoi siis verensä ja lihansa näiden hyväksi.
21. Miksi Jeesus ei verrannut tässä vertaan pääsiäislampaan vereen, vaan kenen sanat Jeesus lainasi tässä?
21 Huomaa, että Jeesus ei yhdistänyt sanoillaan vertaan pääsiäislampaan vereen. Pääsiäislammas tosin esikuvasi Jeesusta, ”Jumalan Karitsaa”. On myöskin totta, että pääsiäislampaan verta pirskotettiin muinaisessa Egyptissä israelilaisten talojen ovenpieliin ja kamanoihin, jotta Jehovan surmanenkeli olisi nähnyt sen ja sivuuttanut heidän talonsa lyömättä heidän esikoislapsiaan ja -eläimiään, jotka olivat sisällä. Jumalan Karitsan opetuslasten täytyy samalla tavalla pitää ”sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta” ja avoimesti tunnustaa hänen verensä. (2. Moos. 12:7, 21–23; Hepr. 10:19, 20, 22; 9:14) Heidät on siis myös lunastettu ”Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan”. (1. Piet. 1:19) Mutta pääsiäislampaan veri ei kuitenkaan saattanut Mooseksen välittämää lakiliittoa voimaan. Pääsiäislampaan verta ei vihmottu liiton lakikirjalle ja kansan päälle, kun Mooses sanoi: ”Tässä on sen liiton veri, minkä Jehova on solminut teidän kanssanne kaikkiin näihin sanoihin nähden.” (2. Moos. 24:7, 8, Um) Ei, vaan se oli eri eläinten verta, ja koska Jeesus viittasi eteenpäin uuden liiton tekemiseen Jehova Jumalan ja hänen opetuslastensa välillä, niin hän lainasi Mooseksen sanat, ”liiton veri”, ja sovellutti nämä sanat omaan vereensä.
22. Mitä eläimiä uhrattiin ”edellistä liittoa” vihittäessä Siinain vuoren luona apostoli Paavalin mukaan?
22 Mitä eläimiä teurastettiin Siinain vuoren luona tapahtuneessa ”edellisen liiton” vihkimisessä? Apostoli Paavali kirjoittaa niistä: ”Liitto on pätevä kuolleitten uhrien nojalla, koska se ei ole milloinkaan voimassa liitontekevän ihmisen eläessä. Sentähden ei edellistä liittoakaan vihitty ilman verta. Sillä kun Mooses oli puhunut koko kansalle jokaisen käskyn Lain mukaan, niin hän otti nuorten mullien ja vuohien verta veden kera ja helakanpunaista villaa ja isoppia ja vihmoi itsensä kirjan ja kaiken kansan sanoen: ’Tämä on sen liiton veri, minkä Jumala on säätänyt teille.’” (Hepr. 9:17–20, Um) Vuohia ja nuoria mulleja teurastettiin veren saamiseksi.
23, 24. a) Minkä laatuisia uhreja uhrattiin Mooseksen mukaan vanhan lakiliiton vahvistamiseksi? b) Mitä tehtiin lihalla ja mitä verellä, kenen verta sillä kuvattiin?
23 Pane nyt merkille, minkä laatuisia uhreja uhrattiin vanhan lakiliiton vihkimiseksi kolmannessa kuussa pääsiäisen jälkeen: ”Sen jälkeen [Mooses] lähetti Israelin lapsista nuoria miehiä, ja he uhrasivat polttouhreja ja uhrasivat mulleja uhreiksi, yhteysuhreiksi Jehovalle. Sitten Mooses otti puolet verestä ja pani sen maljoihin, ja puolet verestä hän vihmoi alttarille [Jehovan pöydälle]. Lopuksi hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Sitten he sanoivat: ’Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me olemme halukkaat tekemään ja olemaan tottelevaisia.’ Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Tässä on sen liiton veri, minkä Jehova on solminut teidän kanssanne kaikkiin näihin sanoihin nähden’.” – 2. Moos. 24:5–8, Um.
24 Huomaa, ettei ollut ainoastaan polttouhreja, vaan myöskin yhteysuhreja. Nämä jälkimmäiset olivat tavallisesti pienkarjasta, sellaisista kuin lampaat tai vuohet, ja Paavali osoittaa, että vuohet kuuluivat näihin yhteysuhreihin. Tämä merkitsee sitä, että ei ainoastaan Jehova saanut noiden yhteysuhrien rasvaa, vaan myöskin papit saivat niiden oikean reiden ja lavan, ja jos papit eivät saaneet kaikkea muutakin noista yhteysuhreista tässä tilaisuudessa, niin Israelin edustajat, ”Israelin seitsemänkymmentä vanhempaa miestä”, söivät loput yhteysuhreista. Näin oli koko Israel pappiensa ja edustajiensa kautta yhteydessä Jehova Jumalan kanssa hänen alttarinsa ääressä, kun vanha lakiliitto vihittiin. Kaikkien noiden Siinain vuoren luona teurastettujen mullien ja vuohien veri kuvasi Jeesuksen Kristuksen, Jehovan uuden liiton välittäjän, verta, sillä noiden eläinten veri sekoitettiin yhteen maljoissa ja sitä vihmottiin sitten lakikirjalle ja kansan päälle. Jeesuksesta on kirjoitettu: ”Ei, hän ei mennyt vuohien ja nuorten mullien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja sai iankaikkisen vapautuksen meille.” (Hepr. 9:12, Um) Jeesus kuoli uhrina antaakseen verensä.
25. Mitä Jehova lupasi Jeremian 31:31–34 varata, ja miksi veri oli välttämätön sen perusteeksi?
25 Jehova lupasi poistaa vanhan lakiliiton ja varata uuden liiton Moosesta suuremman profeetan kautta. Hän esitti tämän Jeremian 31:31–34. Mitä Jehovan osuuteen uudessa liitossa tulee, niin hän sanoi: ”Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” Jotta nyt rikokset voitaisiin antaa anteeksi ja synnit voitaisiin laillisesti poistaa, niin tarvittiin jotain tämän uuden liiton perusteeksi. Mitä? Vuodatettua verta. Heprealaiskirjeen 9:22, mikä seuraa edellisen liiton vihkimiskertomusta, sanoo: ”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.”
26. Mitä Jeesus sanoi siis aivan oikein Herran illallisella, ja ketkä juovat näin ollen oikeutetusti maljasta?
26 Siksi oli välttämätöntä, että Jeesuksen veri piti täydellisenä ihmisuhrina vuodattaa meidän vapauttamiseksemme syntien ja rikkomusten aiheuttamasta kuolemantuomiosta, mistä meitä ei voitu vapauttaa edellisen lakiliiton alaisilla eläinuhreilla. (Hepr. 9:15) Koska uusi liitto lupasi Jumalan antavan anteeksi synnit ja koska maljassa oleva viini kuvasi Jeesuksen puhdasta, täydellistä elämänverta, mikä oli välttämätön tälle liitolle, niin Jeesus sanoi aivan oikein: ”Tämä merkitsee minun ’liitonvertani’, joka on vuodatettava monen edestä syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27, 28, Um) Ne kristityt, jotka otetaan uuteen liittoon ja joista tulee siten hengellisiä israelilaisia, ovat oikeutettuja juomaan Herran illallisen maljasta.
HÄNEN VERENSÄ JUOMINEN
27. Missä liitossa he kuvaavat olevansa ja millä tavalla sen vaikutuksen alaisia, kun he juovat tästä maljasta?
27 Kristityt hengelliset israelilaiset osoittavat maljan juomisella kuvaannollisesti olevansa uudessa liitossa ja saavansa sen tuottaman hyödyn, syntien anteeksiannon Jumalalta Jeesuksen veren kautta. Juomalla tämän maljan he osoittavat kuvaannollisesti juovansa hänen vertaan. Juomalla tämän maljan he osoittavat kuvaannollisesti saaneensa hyötyä, eikä olevansa tuomittuja. Kun he juovat Jeesuksen verta tällä kuvaannollisella tavalla, niin he eivät juo itselleen tuomiota, vaan sen sijaan elämän etuja, sillä tuossa veressä on elämä. Kun he juovat kuvaannollisesti hänen vertaan uskossa, niin he eivät ole tuomittuja kuolemaan enempää kuin he voivat olla tuomittuja syödessään kuvaannollisesti uskossa hänen ruumistaan, lihaansa, ikäänkuin he söisivät kiellettyä ruokaa kuolemakseen. He saavat sen sijaan itselleen hyötyä iankaikkiseksi elämäksi.
28. Miten Jeesus esitti tämän asian tältä näkökannalta Johanneksen 6. luvussa?
28 Jeesus esitti asian tältä näkökannalta sanoessaan juutalaisille, joista monet närkästyivät: ”Totuudenmukaisesti sanon teille: Joka uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa autiomaassa ja kuitenkin kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee taivaasta, niin että kuka hyvänsä voi syödä siitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka tuli taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, niin hän elää iankaikkisesti, ja se leipä, minkä minä annan, on todellisuudessa minun lihani maailman elämän hyväksi. . . . Jollette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, niin teillä ei ole elämää itsessänne. Joka ravitsee itseään minun lihallani ja juo minun vertani, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä, sillä minun lihani on tosi ruoka, ja minun vereni on tosi juoma [ei kuolemaatuottava, ei laiton juoma]. Joka ravitsee itseään minun lihallani ja juo minun vertani, hän pysyy yhteydessä minun kanssani ja minä yhteydessä hänen kanssaan. Niinkuin elävä Isä lähetti minut ja minä elän Isän takia, niin sekin, joka ravitsee itseään minulla, elää minun takiani. Tämä on se leipä, joka tuli taivaasta. Ei ole niinkuin silloin, kun teidän esi-isänne söivät ja kuitenkin kuolivat. Joka ravitsee itseään tällä leivällä, hän elää iankaikkisesti.” Simon Pietari sanoi, että nämä olivat ”iankaikkisen elämän sanoja”. – Joh. 6:47–58, 68, Um.
29. Mitkä kaksi välttämätöntä edellytystä Jeesus antoi seuraajiensa elämän saamiselle, ja mitä leivän täytyy merkitä, jotta se vastaisi maljan merkitystä?
29 Jeesus antoi sekä lihan että veren seuraajiensa elämän hyväksi. Hän käytti asettamallaan illallisella leipää ja viinimaljaa kuvauksena näistä molemmista välttämättömistä iankaikkisen elämän edellytyksistä. Hän sanoi, että viinimalja esitti kirjaimellista verta, mikä oli välttämätön uuden liiton vahvistamiseksi. Samalla tavalla täytyy hänen murtamallaan ja jakamallaan leivälläkin olla kirjaimellinen ihmisarvo, sen täytyy merkitä hänen liharuumiistaan, minkä hän antaa niiden elämän puolesta, jotka saavuttavat uuden maailman.
30. Mitä hänen verensä juominen merkitsee, mutta mitä ne juutalaiset, jotka närkästyivät tuosta ajatuksestakin, tekivät?
30 Hänen verensä juominen ei merkitse vastuun ottamista hänen kuolemastaan, vaan se merkitsee sen kiitollista arvostamista uskossa sekä hänen uhrina vuodattamansa elämänveren tuottaman hyödyn omaksumista. Ne, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa kidutuspaalussa, olivat närkästyneet hänen verensä juomisajatuksesta ja kieltäytyivät juomasta sitä uskossa. Ne miehet ottivat vastuun hänen kuolemastaan, kun maaherra Pontius Pilatus oli sanonut: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen.” He sanoivat: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:24, 25) Juutalaisten korkein oikeus vastusti myöhemmin apostoleita: ”Te tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen [Jeesuksen] veren”, mutta he kieltäytyivät kumminkin juomasta Jeesuksen verta kuvaannollisesti ja osoittamasta siten olevansa syyttömiä. – Apt. 5:27, 28.
31. Mitä Paavali sanoo niistä juutalaisista papeista, jotka kieltäytyivät juomasta, ja kuka on siis oikeutettu juomaan vertauskuvallisesti Jeesuksen verta Herran illallisella?
31 Koska nuo juutalaiset kieltäytyivät siten uskottomasti juomasta hänen vertaan, niin heitä ei saatettu uuteen liittoon eivätkä he juoneet ainoaa elämänantavaa pelastuksen ”tosi juomaa”. Monet olivat pappeja. Apostoli sanoo siitä syystä noista papeista, jotka kielsivät Jeesuksen uhrin ja jotka palvelivat jatkuvasti Jerusalemissa olevan Herodeksen temppelin aineellisen alttarin ääressä: ”Meillä on alttari, jolta niillä, jotka suorittavat pyhää palvelusta teltassa, ei ole valtuutta syödä. Sillä niiden [sovituspäivän] eläinten ruumiit, joiden veren [juutalainen] ylimmäinen pappi vie synnin edestä pyhään paikkaan, poltetaan [Israelin] leirin ulkopuolella. Siksi Jeesuskin, voidakseen pyhittää kansan omalla verellään, kärsi [Jerusalemin] portin ulkopuolella. Menkäämme siis hänen luokseen ulkopuolelle leirin kantaen hänen kantamaansa pilkkaa.” (Hepr. 13:10–13, Um) Ne, jotka menevät hänen luokseen tämän vanhan asiainjärjestelmän ulkopuolelle, juovat kuvaannollisesti hänen vertaan uskossa. Heillä on oikeus juoda sitä vertauskuvallisesti maljasta ”Herran illallisella”. Jokainen heistä arvostaa täysin määrin ”liiton verta, jonka kautta hänet pyhitettiin”. (Hepr. 10:29, Um) He syövät kelvollisesti tuota vertauskuvallista leipää, koska he voivat sanoa: ”Tämän [Jumalan] tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” – Hepr. 10:10.
OSALLISIA MIELUUMMIN JEHOVAN KUIN PAHOLAISTEN KANSSA
32, 33. a) Kenen kanssa israelilaiset olivat yhteydessä ja miksi, kun he söivät yhteysuhria? b) Miten epäjumalan palvojat osallistuivat paholaisten kanssa ja joivat heidän maljansa?
32 Onko edellisissä kappaleissa sanottu sopusoinnussa 1. Korinttolaiskirjeen 10:16–21 olevien apostoli Paavalin sanojen kanssa? Niiden pitäisi olla, mutta ovatko ne? Paavali puhuu tässä uhreista, paholaisille ja Jehova Jumalalle uhratuista. Nämä uhrit olivat yhteysuhrin muodossa, ja alttareita, joilla ne uhrattiin, verrattiin ’pöytiin’, koska niillä uhrattiin uhriruokaa. Jehova Jumala itse sanoi sitä, millä uhrit uhrattiin hänelle, ”Jehovan pöydäksi”. (Mal. 1:7, 12, As) Kun Jehovalle uhrattiin yhteysuhria, niin sen ohella määrättiin myöskin viini-juomauhri vuodatettavaksi alttarille. (4. Moos. 15:8–16; 2. Moos. 29:40; 30:9) Kun palvojat söivät heille varatun osan yhteysuhrista, niin he ”osallistuivat ’Jehovan pöytään’” ja ”osallistuivat kiittäen”. He ”tulivat osallisiksi alttarin kanssa”, kun he söivät uhreja, joiden rasva oli poltettu alttarilla ja veri vihmottu sille. Se alttari kuului Jehova Jumalalle, se oli hänen pöytänsä, jolla hänen ruokansa uhrattiin. Kun he siis osallistuivat uhriin Jehovan kanssa, niin he osallistuivat todellisuudessa Jehovan kanssa, heillä oli yhteys häneen, ja he nauttivat ruokaa yhdessä.
33 Kun epäjumalanpalvojat uhrasivat paholaisille ja söivät osansa uhrista, niin he vastaavasti ”osallistuivat . . . paholaisten pöytään”. Siten he ”tulivat osallisiksi paholaisten kanssa”, he olivat yhteydessä, seurustelivat, osallistuivat paholaisten kanssa, nauttivat ruokaa heidän kanssaan. Kun he joivat juhlassa viinimaljasta paholaisten kunniaksi, niin he ”joivat . . . paholaisten maljan”. Tämä osoittaa, mitä tapahtuu, kun joku osallistuu Herran illalliseen.
34. Miten tulee Herran illallista katsella tähän vertaillen, ja mitä tulee siis leivän ja viinin ymmärtää merkitsevän?
34 Tekemällä edellämainitun vertailun apostoli Paavali osoittaa, että Herran illallista tulee pitää uhriateriana. Mitä on sitten sen ”leivän, jonka me murramme”, ja sen ”siunauksen maljan, jonka me siunaamme”, ymmärrettävä merkitsevän? Happamaton leipä on erotettava ”Kristuksen ruumiiksi”, minkä hän antoi Jumalalle maailman elämän puolesta, hänen synnittömäksi lihakseen, joka on ”tosi ruoka”. Se viinimalja, mistä Jeesus kiitti, on erotettava ”Kristuksen vereksi”, jolla hän vahvisti uuden liiton ja joka on ”tosi juoma”. Tämän Kristuksen täydellisen uhrin katsotaan tässä olevan kuin liiton vihkimisessä uhrattu yhteysuhri, jonka rasva pantiin savuamaan Jehovan alttarilla ja jonka veri jaettiin niin, että puolet siitä vihmottiin Jumalan alttarille ja toinen puoli vihmottiin ensin Jumalan lakikirjalle ja sitten kansan päälle, joka oli otettu liittoon. Apostoli Paavali sanoo sitä suurta alttarin kaltaista järjestelyä, minkä perusteella Kristuksen uhri uhrataan, ”Jehovan pöydäksi”, ja uudessa liitossa olevat kristityt osallistuvat tähän ”pöytään”. Kristuksen veren sisältävä malja, veren, mitä vihmotaan Jehovan suurelle alttarijärjestelylle ja uuden liiton kuvaannolliselle kirjalle, on ”Jehovan malja”, ja se on kuvattu Herran illallisen viinimaljalla.
35. Mihin laajakantoisempaan kristityt kuvaavat osallistuvansa osallistuessaan leipään ja maljaan, ja keiden maan päällä olevien kanssa he osallistuvat näkyvästi?
35 Uudessa liitossa olevat kristityt, jotka juovat viinimaljasta ja syövät happamatonta leipää, osoittavat tällä teollaan, että he osallistuvat Kristuksen ihmisuhriin, sekä sen vereen että sen lihaan. He kuvaavat siten, miten he ”juovat Jehovan maljan” ja ”osallistuvat ’Jehovan pöytään’” ollen ”osallisia alttarin kanssa”. He kuvaavat, miten he osallistuvat syntien anteeksiantamisen tuottamaan hyötyyn ja pelastukseen Kristuksen veri- ja lihauhrin kautta. Nyt tulee suuri kysymys: Keiden kanssa he osallistuvat eli ovat yhteydessä, toveruudessa, osakkuudessa, kun he tekevät näin uskossa joka päivä ja kuvaannollisesti joka vuosi Herran illallisella? ”Se siunauksen malja, minkä me siunaamme, eikö se ole osallisuus [kreikaksi koinonia] Kristuksen vereen? Se leipä, minkä me murramme, eikö se ole osallisuus [koinonia] Kristuksen ruumiiseen?” Niin, mutta keiden kanssa he osallistuvat näihin? Luonnollisesti koko ”Jumalan seurakunnan” kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka ”on pyhitetty Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, kutsuttu pyhiksi”. (1. Kor. 1:1, 2, Um) Toisin sanoen, kaikkien hengellisten israelilaisten kanssa, jotka ovat uudessa liitossa.
36. Mutta kenen kanssa he osallistuvat etupäässä ja mihin? Miten tämä pitää paikkansa myöskin jumalallisesta valistuksesta?
36 Mutta onko siinä kaikki? Rajoittuuko apostoli Paavalin todistelu tähän? Ei, koska me osallistumme myöskin Jehova Jumalan kanssa ja etupäässä hänen kanssaan. Samoin kuin osallistuminen palvoen epäjumalille uhrattuihin uhreihin merkitsee ”tulemista osallisiksi paholaisten kanssa”, niin meidän osallistumisemme yhteen suureen Jehovalle uhrattuun uhriin, Kristuksen kertakaikkiseen uhriin, merkitsee tulemista osallisiksi Jehovan kanssa, yhteyden omaamista hänen kanssaan. Me otamme vastaan puolestamme annettuna uhrina Kristuksen uhrin, mikä uhrattiin Jehovalle. Jehova ei luonnollisestikaan osallistu kirjaimelliseen happamattomaan leipään eikä kirjaimelliseen viinimaljaan Herran illallisella, mutta hän osallistuu siihen kirjaimelliseen lihaan ja vereen, mistä tuo leipä ja malja on vain vertauskuva. Kun me yhdessä osallistumme tähän yhteen ainoaan otolliseen Jumalalle uhrattuun uhriin, minkä hyödyn saamisen hän tekee meille mahdolliseksi, niin me ja Hän olemme saman uuden liiton osapuolia. Niin, ja meillä on yhteinen osallisuus, yhteys, osakkuus hänen kanssaan samoin kuin jumalallisessa valistuksessakin. Tästä on kirjoitettu: ”Sen, minkä olemme nähneet ja kuulleet, me ilmoitamme myös teille, jotta teilläkin olisi osallisuus [koinonia] meidän kanssamme. Meillä on lisäksi tämä osallisuus [koinonia] Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos me väitämme: ’Meillä on osallisuus [koinonia] hänen kanssaan’, ja vaellamme kuitenkin edelleen pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä noudata totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niinkuin hän itse on valossa, niin meillä on osallisuus [koinonia] toistemme kanssa, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” – 1. Joh. 1:3, 6, 7, Um.
37. Kenen puolella Herran illallista syövien täytyy siis olla ja miksi?
37 Valinta on siis suoritettava Jehova Jumalan ja paholaisten välillä. Mikään sovitteleminen, mikään haaleus, mikään ontuminen kahden eri mielipiteen välillä kuin kainalosauvoilla ei voi olla otollista. Täytyy palvoa täysin, jakamattomasti yhtä tosi Jumalaa Jehovaa tai vääriä paholaisjumalia. Jos uudessa liitossa olevat kristityt tulevat yhteen ”syömään Herran illallista” tehden sen hänen muistokseen ja jos he osallistuvat vertauskuviin, leipään ja viinimaljaan, niin he julistavat osallistuvansa ”Jehovan pöytään” ja olevansa ”osallisia [Jehovan] alttarin kanssa”. Tästä syystä heidän kaikkien täytyy olla hänen puolellaan. He eivät voi jakaa palvontaansa ja palvelustaan. He eivät voi osallistua myöskin niihin uhreihin, joita tämän maailman (kristikunnankin) kansat uhraavat monille erilaisille epäjumalille tänä nykyisenä aikana.
38. Miten Herran illallisen vertauskuviin osallistuminen voisi olla valheellista, ja mihin se kiihottaisi Jehovan ja millaisin seurauksin?
38 Te, Herran illallisen viettäjät, ette voi samalla ”juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään”. Apostoli Paavali sanoo näin: ”Älkää sitoko itseänne epäsuhtaisesti uskottomiin. Sillä . . . mitä yhteistä [koinonia] on valolla ja pimeydellä? . . . Ja mitä yhtäpitävyyttä on Jumalan temppelillä epäjumalien kanssa? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli.” (2. Kor. 6:14–16, Um) Jos sinä yrität jakaa rakkautesi, antaumuksesi, palvontasi ja palveluksesi Jehova Jumalan ja paholaisten kesken, niin sinä menettelet valheellisesti, jos sinä sitten olet Herran illallisella ja osallistut vertauskuviin. Sinä teeskentelet siten olevasi valon Jumalan yhteydessä eli osallistuvasi hänen kanssaan, mutta sinä et todellisuudessa tee niin. Sinä petät itseäsi. Sinä toimit ulkokultaisesti. Sinä ’vaellat pimeydessä, . . . valehtelet etkä noudata totuutta’. Sinä ”herätät Jehovan kiivauden”, sillä ”hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”. Hän ei hyväksy jaettua rakkautta. (2. Moos. 34:14) Hänen sellainen kiihottamisensa johtaa vakaviin seurauksiin. Miksi? Koska, kuten Paavali kysyy: ”Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” (1. Kor. 10:22) Ei, emme me ole. Meillä ei ole siis missään määrin voimaa vastustaa eikä hillitä tuhoa, minkä hän aiheuttaa meille, jos herätämme hänen kiivautensa. – Ps. 78:58–64.