sanoen: ”Kuka tahansa siis syö leipää ja juo Herran maljan arvottomasti, hän on syypää Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ensin ihminen itsensä tarkan tutkistelun jälkeen, ja niin hän syököön leivästä ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, jos hän ei erota ruumista. Siksihän monet teistä ovat heikkoja ja sairaalloisia ja melko monet nukkuvat [hengellisessä] kuolemassa. Mutta jos me ymmärtäisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä, jottei meitä tuomittaisi tuhoon maailman kanssa. Siis, veljeni, kun te tulette yhteen syömään sitä, niin odottakaa toisianne. Jos joku on nälkäinen, niin syököön [ensin] kotona, jotta te ette tulisi yhteen [yhteen paikkaan] tuomiolle [maailman kanssa].” – 1. Kor. 11:27–34, Um.

17. Miksi Herran illallinen täytyy pitää erossa tavallisista aterioista, vaikka Jeesus asetti tämän illallisen heti pääsiäisen jälkeen samassa pöydässä?

¹⁷ Jeesus asetti Herran illallisen tosin sen jälkeen, kun he olivat syöneet pääsiäisaterian ja samassa pöydässä. Mutta se johtui olosuhteista ja näiden kahden asian välisistä suhteista. Mutta älkäämme me syökö tavallista ateriaa yhdessä seurakunnan kokouspaikassa täyttääksemme itsemme ruoalla ja juomalla ja lisätäksemme sitten siihen Herran illallisen jonkinlaisena syömisen ja juomisen huippukohtana. Herran illallinen täytyy pitää erossa tavallisista illallisista, sillä me käytämme hänen illallisellaan leipää ja maljaa kuvaamaan osallistumistamme hengellisiin etuihin, mitkä merkitsevät jäännöksen ollessa kysymyksessä iankaikkista elämää sen jäsenille. Heidän täytyy käsitellä sitä tilaisuutta ja vertauskuvia, leipää ja maljaa, arvokkaalla tavalla. Arvoton osallistuminen niihin on pahempi kuin kokonaan osallistumatta jääminen, sillä osallistuminen arvottomalla, epäkunnioittavalla tavalla tuottaa henkilölle Jumalan tuomion, kuoleman maailman mukana.

18. Miksi ihminen syö ja juo tuomion itselleen, jos hän ”ei erota ruumista”, ja mitä sen tulee siis tehdä, joka saa Jehovan kurittavan tuomion?

¹⁸ Miksi niin? Koska hän, joka on kerran tuntenut Herran, ei nyt ”erota ruumista”, minkä Herra antoi uhriksi. Se on samaa kuin hän sanoisi: ”Jehovan pöytä on halveksittava”, ja niin ei sillä oleva uhri ole tahraton, täydellinen: ”Jehovan pöytä on saastutettu.” (Mal. 1:7, 12, As) Se lähentelee niiden ihmisten syyllistä tekoa, jotka ”paaluunnaulitsevat Jumalan Pojan uudelleen itselleen ja asettavat hänet julki häpeälle”, samoin kuin senkin, joka on ”tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja . . . katsonut tavallisen arvoiseksi liitonveren, minkä kautta hänet pyhitettiin”. Hän on siis syyllisenä menossa rangaistukseen, mikä on paljon ankarampi kuin sen rikos, joka rikkoi vanhan lakiliiton. Hän on menossa kuolemaan, mistä ei hänen tahallisen syntinsä tähden ole uhria hänen vapauttamisekseen. Hän tekee itsensä alttiiksi Jehovan ”tuliselle kiivaudelle, mikä on kuluttava ne, jotka vastustavat”. (Hepr. 6:4–8; 10:26–31, Um) Ottakoon hän siis hyödyn siitä oikaisevasta, kurittavasta tuomiosta, minkä Jehova antaa hänelle. Ymmärtäköön hän, mitä hän itse on, ja uudistukoon. Jos hän on ollut väärässä, niin hänen tulee kumminkin totella käskyä ja syödä Herran illallista, mutta tehköön sen erottaen Herran uhratun ruumiin ja pyytäen anteeksiantoa synnilleen. Vahvistakoon sitten hänen muistonviettonsa häntä seuraamaan Kristuksen askeleissa kiinteämmin tulevana vuonna.

19. Mitä tulee kaikista kansoista saapuvan ”suuren joukon” ymmärtää tullessaan Herran illalliselle, ja miten siihen kuuluvat saavat suurimman siunauksen tästä vietosta?

¹⁹ Vain niiden hengellisten israelilaisten jäännös, jotka ovat uudessa liitossa Kristuksen ruumiin jäseninä, saa nyt osallistua Herran illalliseen. Kuitenkin voi kaikista kansakunnista, kansoista, heimoista ja kielistä saapuvien Jehovan palvojien muodostama ”suuri joukko” olla mukana tarkkailemassa tapahtumaa. He ovat tulleet korotetun ”Jehovan vuoren, Jaakobin Jumalan huoneen”, luo, ja kun he nyt tulevat Herran illalliselle, niin heidän on ymmärrettävä tulevansa kuvaannollisesti ”Jehovan pöydän” ja ”Jehovan maljan” luo. (Ilm. 7:9; Jes. 2:2, 3, As) Heidän tulee täten tehdä tunnetuksi, että he karttavat ”paholaisten pöytää” ja omistavat yksinomaisen antaumuksensa Jehovalle sekä että he tunnustavat Jehovan lähestymisen ainoan tien kulkevan hänen suuren Ylimmäinen Pappinsa uhrin, Herran Jeesuksen Kristuksen, kautta. Kun he tekevät näin, niin he huomaavat olevansa sopusoinnussa osanottajien jäännöksen kanssa, ja he liittyvät heidän kanssaan ”yhdeksi laumaksi” Jehovan yhden Oikean Paimenen alaisuudessa. (Joh. 10:14–16) He nauttivat näiden kanssa mitä suurimpia siunauksia Herran illallisen vietosta, ja he sanovat ”Jehovan pöytää” kunnioitettavaksi ja sillä olevaa Kristuksen uhria saastuttamattomaksi ja alttaria kunnioittavaksi, mikä kaikki koituu ainoan elävän tosi Jumalan, Jehovan, ylistykseksi ja kunniaksi.

”Raamatun majesteettisuus”

Kuuluisa ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean Jaques Rousseau sanoi kerran eräälle ystävälleen kirjoittaessaan: ”Minun täytyy tunnustaa sinulle, että Raamatun majesteettisuus hämmästyttää minua. Evankelistojen pyhyys puhuu sydämelleni, sillä on huomattavia totuuden ominaisuuksia, ja sitä on lisäksi niin täydellisesti mahdoton jäljitellä, että jos se olisi ollut ihmisten keksintöä, niin keksijä olisi suurempi kuin suurimmatkaan sankarit” – The Supremacy of the Bible, sivu 27.