Kristuksen kuoleman muistaminen
VUODEN 33 jKr. pääsiäinen oli käsillä. Jeesus tiesi Isänsä Sanan tutkimisesta kuolemansa olevan lähellä. Hänet piti uhrata vastakuvallisena Pääsiäislampaana sinä päivänä, jona pääsiäistä oli vietettävä, naulitsemalla puuhun. (Matt. 26:2; Joh. 12:32, 33; 1. Kor. 5:7) Hän tiesi kuolemansa tapahtuvan Isänsä nimen kunniaansaattamiseksi. Koska hänen piti myöskin varata lunastushinta ihmiskunnan edestä, niin hänen piti ehdottomasti säilyttää nuhteettomuutensa, sillä ainoastaan täydellisen ihmisen uhri voi ostaa takaisin sen, minkä täydellinen ihminen (Aadam) oli menettänyt jälkeläisiltään. – 5. Moos. 19:21; Job, 1. ja 2. luku; Matt. 20:28; Joh. 17:4; 18:37; Hepr. 7:26.
Jeesus käytti hyvin tämän hetken, jona hän vietti viimeistä voimassaolevaa pääsiäistä apostoleittensa kanssa, painamalla monta tärkeää totuutta heidän mieleensä eri tavoilla. Ja auttaakseen heitä ymmärtämään paremmin, mitä hänen kuolemansa piti aikaansaada ja mitä heiltä vaadittaisiin, hän asetti muistonvieton, minkä piti siitä lähtien astua pääsiäisen sijaan. Oli täysin sopivaa, että Kristus Jeesus teki siten. Eikö Jehova ollut käskenyt muistamaan ensimmäistä pääsiäistä pitäen silmällä sitä, mitä tapahtui siihen aikaan hänen ylimmyytensä kunniaansaattamiseksi ja hänen kansansa vapauttamiseksi, ja eikö nyt ollut tapahtumaisillaan Jehovan nimen vielä suurempi kunniaansaattaminen ja vielä suurempi vapautus? Totisesti! – 2. Moos. 9:16; 13:1–10.
”HERRAN ILLALLINEN”
Apostoli Matteus, silminnäkijä, kirjoitti Kristuksen kuoleman muiston asettamisesta, mitä ennen sivumennen sanoen Juudas oli lähtenyt ylähuoneesta pettääkseen Jeesuksen: ”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ’Ottakaa ja syökää; tämä [merkitsee minun ruumistani]’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä [te] kaikki; sillä tämä [merkitsee minun vertani, ”liiton verta”], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi saamiseksi’.” – Matt. 26:26–28.
Mitä ruumista Jeesus tarkoitti sanoessaan: ’Tämä merkitsee minun ruumistani’? Apostoli Paavali valistaa meitä sanoen: ”Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1. Kor. 10:16, 17) Kristilliseen seurakuntaan viitataan ”Kristuksen ruumiina” kerran toisensa jälkeen Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa. – Katso Roomalaisille 12:4, 5:ttä; 1. Korinttolaisille 12:12–27; Efesolaisille 1:22, 23:tta; Kolossalaisille 1:24:ttä.
Maljan juomisesta Herran illallisella kirjoitti apostoli Paavali edelleen: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?” (1. Kor. 10:16) Mutta joku saattaa kysyä: Koska Jeesuksen veri vuodatettiin uuden liiton vahvistamiseksi ja monien ihmisten syntien anteeksiantamiseksi, niin kuinka voidaan sanoa, että hänen seuraajansa osallistuvat siihen? Sentähden, että tuo malja edusti laajassa merkityksessä Jumalan tahtoa Jeesuksen suhteen, mikä tahto merkitsi kärsimistä ja kuolemaa. Muista hänen sanoneen Pietarille Getsemanen puutarhassa: ”Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?” Ja hän teki selväksi kahdelle apostolille, Jaakobille ja Johannekselle, että hänen ruumiinsa jäsenet osallistuvat tämän maljan juomiseen, sanoen heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin.” – Mark. 10:39; Joh. 18:11.
Mutta Jumalan tahto ei ollut pelkästään, että Jeesus kärsisi ja kuolisi, vaan myös, että hänet herätetään kuolemasta ja korotetaan hänen oikealle puolelleen, ja näin ollen sanotaan tuota maljaa sopivasti myöskin ”pelastuksen maljaksi”. (Ps. 116:12–15) Paavali tekee selväksi sen, että tämä soveltuu myös Kristuksen ruumiiseen: ”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” – Room. 6:5.
KUKA VOI OSALLISTUA?
Kuka voi osallistua Herran illallisen leipään ja maljaan? Kuka hyvänsäkö siitä huolimatta, miten hän ymmärtää asian, huolimatta suhteestaan Jumalaan ja Kristukseen ja huolimatta toimintatavastaan, niin kauan kuin hän vain tunnustautuu kristityksi? Ei suinkaan! Osallistuminen on vakava asia, ja jos joku osallistuu, vaikka ei ole arvollinen tai oikeutettu osallistumaan, niin hän aiheuttaa itselleen Jehovan tuomion. Huomaa Paavalin sanat tästä kohdasta: ”Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo turmioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme [mitä olemme], ei meitä tuomittaisi.” – 1. Kor. 11:27, 31.
Kaikki kristityiksi tunnustautuvat viettävät nykyään jossakin muodossa Herran illallista, joko vuosittain, neljännesvuosittain, kuukausittain, viikoittain tai päivittäinkin, kuten messussa. Kuitenkin huomaamme kaikesta vietosta huolimatta kristikunnan henkisesti sairaaksi, kuten Paavali ennusti. (2. Tim. 3:2–5) Näin laajallelevinnyt hengellinen sairaus osoittaa varmasti, että monet eivät vietä oikealla tavalla Herran illallista. Kuka voi siis osallistua ja millaisissa olosuhteissa? Koska leipään ja viiniin osallistuminen ei merkitse ainoastaan sen tunnustamista, mitä Jumala ja Kristus Jeesus tekivät Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi ja ihmisluomusten pelastamiseksi, vaan myöskin asianomaisen osallistumista Kristuksen ruumiin jäsenenä hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa, niin vain ne voivat oikeutetusti osallistua, jotka tuntevat olevansa Kristuksen ruumiin jäseniä.
Vain sellaiset voivat osallistua, jotka voivat sanoa niinkuin Paavali: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”; vain ne, jotka ovat panneet uskonsa Jumalaan ja Kristuksen lunastusuhriin ja jotka ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon ja joissa on sitten herännyt Kirjoitusten tutkimisen perusteella ja Jumalan menettelyn perusteella heidän suhteensa toivo päästä taivaan kirkkauteen Kristuksen Jeesuksen kanssa ja joista apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” – Room. 8:16; 1. Joh. 3:2.
Mutta näidenkin täytyy tutkia itseään varmistuakseen siitä, että he täyttävät sen, mitä heiltä vaaditaan. Itse vertauskuviin osallistumisessa ei ole mitään erikoista ansiollisuutta lukuunottamatta tottelevaisuustekoa, ja jos joku osallistuu siis leipään ja maljaan elämättä sen mukaan, mitä nämä vertauskuvat edustavat, niin se tekee hänet syypääksi ulkokultaisuuteen. Vaikka lukemattomat ihmisjoukot ovat tunnustaneet olevansa Jumalan lapsia ja toivoneet pääsevänsä taivaaseen kuollessaan, niin Jumalan Sana sanoo meille Ilmestyskirjan 7. ja 14. luvussa, että niiden lukumäärä, jotka saavat olla Kristuksen kanssa hänen valtaistuimellaan taivaassa, on ainoastaan 144 000. – Ilm. 20:5, 6.
Koska vain ne kristityt, joilla on tämä taivaallinen toivo, voivat oikeutetusti osallistua Herran illalliseen, niin niistä 677 099:stä, jotka olivat läsnä Jehovan todistajain viettäessä sitä 1952, ainoastaan 20 221 osallistui leipään ja maljaan. Ne, jotka eivät osallistuneet, tunnustivat olevansa suurta joukkoa, minkä Johannes näki seisomassa valtaistuimen edessä ”palmut käsissään”; niitä, jotka Jeesus kuvaili ”muiksi lampaiksi, jotka eivät ole tästä lammastarhasta”, ”lampaiksi”, jotka tekevät hyvää Kristuksen veljille ja joiden toivo ei ole jumalallinen, kuolematon elämä taivaissa, vaan iankaikkinen elämä maallisessa paratiisissa, missä heillä on etu toteuttaa Aadamille ja Eevalle alkujaan esitetty toimeksianto: ’täyttää maa vanhurskaalla suvulla, tehdä se alamaiseksi ja vallita eläinkuntaa’. – 1. Moos. 1:28; Matt. 25:31–46; Joh. 10:16; 1. Kor. 15:53, 54; 2. Piet. 1:4; Ilm. 7:9; 21:4.
Jehovan voidellut todistajat ja heidän hyvätahtoiset toverinsa tulevat tänä vuonna yhteen maaliskuun 30. p:nä klo 18:n jälkeen viettääkseen jälleen Herran illallista Kristuksen kuoleman muistoksi. Ja sinua, rakas lukija, kehoitetaan olemaan läsnä ja saamaan runsas siunaus, tunnustatpa sinä sitten olevasi Kristuksen ruumiin jäsen tai yksi niistä, joiden toiveet ovat maalliset.