Kelvollisella tavalla osallistuminen
1. Mitä Paavali käsittelee 1. Korinttolaiskirjeessään muistonviettokysymyksensä yhteydessä?
VIITATESSAAN muistoon eli Herran illalliseen ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään apostoli Paavali ei käsitellyt kysymystä, kenen tulee osallistua vertauskuviin, vaan mitä vertauskuvat merkitsevät ja miten niihin tulee osallistua kelvollisesti eli kelvollisella tavalla.
2. Miten nuo korinttolaiset eivät viettäneet johdonmukaisesti muistoa, kelvollisella tavalla ja omaksi hyväkseen?
2 Hän osoitti jo kirjeensä alussa, että heidän keskuudessaan oli lahkoja ja uskonnollisia jakaumia, ja hän kysyi: ”Onko Kristus jaettu?” Heidän keskuudessaan vallitsi kateutta ja riitaa, niin että he eivät olleet hengellisiä, vaan lihallisia ja käyttäytyivät kuin maailman ihmiset. (1. Kor. 1:11–13; 3:1–4) Tällainen ei sopinut niille, jotka osallistuivat muiston vertauskuviin, sillä leipäkakku kuvasi Kristuksen ruumiin ykseyttä. Eivätkä he voineet epäjumaloida uskonnollisia johtajiakaan ja sanoa: ”Minä kuulun tälle tai sille”, eivätkä harjoittaa omakohtaista epäjumalanpalvontaa ahnehtimalla eikä minkään muunkaanlaista epäjumaluutta, koska se oli paholaistenpalvontaa. Ne, jotka osallistuivat siten ”paholaisten pöytään”, eivät voineet siis oikeutetusti osallistua ”Jehovan pöytään” Herran illallisella. Jotkut toivat myöskin siihen aikaan oman illallisensa eli ilta-ateriansa seurakunnan kokouspaikkaan. Heillä oli siellä seurusteluateria juuri Herran illallisen edellä, ja he nauttivat ruokaa ylenmäärin pääsemättä sellaiseen tilaan, missä he olisivat voineet oikein arvostaa Herran illallisen merkitystä. He jättivät sitäpaitsi joitakuita huomioonottamatta näillä seurusteluaterioillaan ja antoivat heidän mennä nälkäisinä, niin että jotkut saattoivat haluta Herran illallista vain saadakseen hivenen ruokaa. Kaikki tämä oli omiaan aikaansaamaan sen, että muistoa ei vietetty kelvollisella tavalla eikä heidän omaksi hyväkseen. – 1. Kor. 11:17–22.
3, 4. Miten osallistujat voivat tulla syypäiksi Herran ruumiiseen ja vereen nähden?
3 Selitettyään siis niitä ohjeita, joita Paavali oli saanut Herralta Herran illallisen suhteen, hän jatkoi: ”Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te jatkatte Herran kuoleman julistamista, kunnes hän saapuu. Joka siis syö tätä leipää ja juo Herran maljan kelvottomasti, hän on syypää Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tutkistelun jälkeen ja syököön siten leipää ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, jollei hän erota ruumista. Siinä on syy, miksi monet teistä ovat heikkoja ja sairaalloisia, ja melko monet nukkuvat kuolemassa. Mutta jos me erottaisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä, jotta meitä ei tuomittaisi maailman kanssa. Kun te, veljeni, tulette siis yhteen syömään sitä, niin odottakaa toisianne. Jos joku on nälissään, niin syököön kotonaan, jotta te ette tulisi yhteen tuomittaviksi.” – 1. Kor. 11:26–34, Um.
4 Ken siis osallistuu muiston vertauskuviin ollessaan kelvottomassa tilassa ja osallistuu siihen kelvottomalla tavalla, vailla arvostusta, hän joutuu syypääksi Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Kaikkien osallistujien täytyy oivaltaa selvästi yhteytensä Pään Jeesuksen Kristuksen kanssa Jumalan tahdon tekemisessä. Meidän täytyy muistaa hänet siksi elämällemme tärkeäksi, jonka kanssa on oltava yhteydessä, emmekä me saa aiheuttaa jakaumia keskuudessamme ja siten tuhota yhdistettyä ruumista. Jeesuksen veri vahvistaa uuden liiton, emmekä me saa toimia niinkuin pitäisimme tätä verta jonakin tavallisena asiana, tehden syntiä tahallisesti lahkolaisuudella, epäjumaluudella, ahneudella ja lihan teoilla. Me olemme tämän liiton kautta Jehovan nimelle otettu kansa, ja meidän tulee kunnioittaa tätä nimeä elämässämme. Kristus Jeesus, joka antoi verensä uuden liiton puolesta, kuoli Jehovan nimen ja kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi. Meidän tulee noudattaa hänen esimerkkiään samanlaisessa kuolemassa, kuin minkä hän kuoli, tullen ”yhdistetyiksi hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaisessa kuolemassa”, jotta me myöskin tulisimme ”yhdistetyiksi hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa kaltaisessa ylösnousemuksessa”. Meidän täytyy siis säilyttää itsemme vapaina näitä tärkeitä asioita vastaan tehdystä rikoksesta, ettemme esiinny ulkokullattuina Herran illallisen muistonvietossa.
5. Miten meidän tulee koettaa osallistua kelvollisesti?
5 Osallistuaksemme vertauskuviin kelvollisesti meidän täytyy päästä näistä rikollisista tavoista, koska ne eivät sovi meille Kristuksen ruumiin jäseninä ja muistoleivän ja -viinin nauttijoina. Meidän tulee tutkia itseämme näitä asioita silmälläpitäen, etsiä Jumalan anteeksiantoa väärinkäytöksillemme ja päättää sitten noudattaa oikeaa menettelyä sekä hyväksyä itsemme Jumalan mittoja käyttäen, ennen kuin osallistumme vertauskuviin. Muuten me syömme ja juomme Jumalan tuomion itsellemme, ja se aiheuttaa kuritusta.
6. Mitä osallistujien täytyy erottaa välttääkseen kuritusta? Millä tavalla?
6 Tämä tapahtuu henkilölle, ”jos hän ei erota ruumista”, sanoo Paavali. (1. Kor. 1:29, Um) Tällä tarkoitetaan Kristuksen yhdistettyä ruumista. Moffattin käännös osoittaa tämän, koska sana Ruumis alkaa hänen käännöksessään suurella kirjaimella samoin kuin siinäkin, missä se sanoo, että kristityt on ”kastettu yhteen Ruumiiseen” ja he ovat ”Kristuksen Ruumis”. Moffattin käännös kuuluu: ”Sillä se, joka syö ja juo ymmärtämättä oikein Ruumista, syö ja juo omaksi tuomiokseen.” (1. Kor. 11:29; 12:13, 27, Mo) Muistoon osallistuvien täytyy pitää selvänä mielessään, että he ovat ”Kristuksen ruumis”, jota yksi leipä kuvaa, ja heidän täytyy niin ollen säilyttää ykseys ”yhtenä ruumiina”. Meidän täytyy ”ymmärtää oikein Ruumis” oivaltaen henkilökohtaisen ykseytemme Pään Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jollemme sitä tee, niin tulemme hengellisesti ”heikoiksi ja sairaalloisiksi”, jopa ”nukkuviksi kuolemassa”, niinkuin kävi monille kristityille siihen aikaan. Jehova Jumalan piti tämän vuoksi kurittaa heitä apostoli Paavalin edustaman teokraattisen järjestönsä kautta, jotta heitä ei olisi tuomittu maailman kanssa ja jotta he eivät olisi joutuneet tuhottaviksi, niinkuin sille käy kohdakkoin. Jotta voisimme olla hengellisesti voimakkaita, terveitä ja eloisia Jumalan järjestön ja sen työn hyväksi, meidän täytyy arvostaa muitten asiain muassa sitäkin, mitä muistonvietto merkitsee.
VIETON AIKA JA JÄRJESTYS
7. Minkä kuun minä päivänä me vietämme tätä muistoa? Miksi?
7 Me tutkimme siis, tuntien asiaankuuluvaa kunnioitusta Herran illallista kohtaan, sen viettämisaikaa ja -järjestystä. Noudattaen Jeesuksen antamaa esimerkkiä ajan suhteen, jolloin hän asetti muistonvieton, me vietämme sitä kerran vuodessa nisanin 14. päivänä, nisanin ollessa Jehovan liittokansan kalenterin ensimmäinen kuukausi hänen 2. Mooseksen kirjan 12:1–6 antamansa määräyksen mukaan. Se oli pääsiäispäivä, sillä heti kun Jeesus oli viettänyt juutalaista pääsiäistä ”lain alaisena” juutalaisena, hän asetti muistonvieton yhdelletoista uskolliselle apostolilleen. Pääsiäistä vietettiin Jumalan määräyksestä kerran vuodessa, sinä päivänä, mikä oli juutalaisten Egyptissä ennen tuosta ”orjuuden huoneesta” poismarssimistaan viettämän ensimmäisen pääsiäisen vuosipäivä. Jeesus kuoli sinä pääsiäispäivänä kidutuspaalussa Golgatalla, ei ainoastaan suurena pääsiäislampaana, ”Jumalan Karitsana”, vaan myös sen Jumalan valtakunnan Perillisenä, mikä kunniaansaattaa Jumalan suvereenisuuden koko luomakuntaan katsoen. Jotta siis ”jatkaisimme Herran kuoleman julistamista, kunnes hän saapuu”, me vietämme sitä oikeutetusti sen vuosipäivänä, nisanin 14:ntenä.
8. Mihin aikaan päivästä sitä tulee viettää? Milloin tänä vuonna?
8 Mihin aikaan päivästä sitä tulee viettää? Auringon laskettua eli klo 18:n jälkeen standardiaikaa, koska kukin uusi päivä alkoi Jehovan muinaisen liittokansan keskuudessa siihen aikaan ja ulottui keskiyön ja seuraavan päivänvaloajan yli auringonlaskuun asti. Paavali sanoo, että ”sinä yönä, jona Jeesus oli joutumassa luovutettavaksi”, hän otti muiston vertauskuvat ja ojensi ne apostoleilleen. (1. Kor. 11:23, Um) Jo itse nimi, Herran ateria eli ”Herran illallinen”, osoittaa sitä nautitun illalla. Sekin seikka, kun Paavali sanoo korinttolaisille: ”Kukin nauttii oman illallisensa etukäteen”, todistaa, että nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät sitä illalla eikä aamulla, kun kukin oli nauttinut aamiaisensa, tai iltapäivällä lounaan tai päivällisen jälkeen. (1. Kor. 11:20, 21, Um) Oikea Herran illallisen nauttimisaika on tämän mukaan 1951 auringonlaskun eli klo 18:n jälkeen perjantaina, maaliskuun 23:ntena, koska nisanin 14. alkaa silloin tänä vuonna.
9. Mitä leivän happamattomuus kuvaa? Miten 1. Korinttolaiskirjeen 5:7–11 osoittaa tämän?
9 Jeesuksen murtama leipä oli happamatonta, mikä oli ainoa pääsiäisellä sallittu laatu, koska happamattomuus kuvasi synnittömyyttä. Puhuessaan siitä, miksi Kristuksen ruumiin jäsenten tulee pidättyä synnistä ja miksi heidän ei tule antaa törkeitten synnintekijäin olla seurakuntaruumiissaan, apostoli kirjoittaa Korinton kristityille: ”Puhdistakaa pois vanha hiiva, jotta olisitte uusi taikina, koska te olette vapaita käymisestä. Sillä Kristus, meidän pääsiäislampaamme, on tosiaan uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hiivoin eikä turmiollisuuden ja jumalattomuuden hiivoin, vaan puhtauden ja totuuden käymättömin leivin. Minä kirjoitin kirjeessäni teille, ettette liittyisi huorintekijäin seuraan, . . . lakatkaa liittymästä kenenkään sellaisen veljeksi sanotun seuraan, joka on huorintekijä tai ahnas henkilö tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä syökökään sellaisen ihmisen kanssa.” – 1. Kor. 5:7–11, Um.
10. Miksi yhtä leipää ja yhtä yhteistä maljaa käytettiin koko ryhmässä?
10 Kertomus osoittaa, että Jeesus käytti vain yhtä leipää, mutta se oli ainoastaan niitä yhtätoista apostolia varten. 1. Korinttolaiskirjeen 10:16:nnessa (Um) olevat Paavalin sanat: ”Leipä, jonka me murramme”, osoittaa, että kullakin seurakunnalla on yksi leipä, mutta ei määrittele seurakunnan kokoa eikä niiden osallistujien lukua, joille sitä tarjotaan. Jeesuksen tarjoama viini oli sitä, mitä oli saatavissa pääsiäisenä hänen aikanaan, jolloin tarjottiin neljä tai toisinaan viisikin maljaa pääsiäisen viettäjille. (Luuk. 22:17, 20) Jos joukko osallistuu siis yhteen leipään ja yhteen maljaan, niin se on omiaan kuvaamaan ykseyttä ja yhteisetuihin osallistumista.
11. Mitä kertomus osoittaa kiittämisestä ja siunausten pyytämisestä leivän ja viinin ollessa kysymyksessä?
11 Otettuaan leivän Jeesus ’lausui siunauksen’ Matteuksen 26:26:nnen ja Markuksen 14:22:sen mukaan tai ’esitti kiitoksen’ Luukkaan 22:19:nnen mukaan. Kuinka paljon aikaa kului ensin leivän ja sitten maljan tarjoamisen välillä, sitä eivät kertomukset ilmaise, mutta Markuksen 14:23–25 (Um) sanoo: ”Ja ottaen maljan hän esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: ’Tämä merkitsee minun ”liitonvertani”, mikä tulee vuodatettavaksi monien edestä. Totisesti minä sanon teille: Minä en suinkaan juo enää viinipuun tuotetta, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.’” Matteuksen 26:27–29 on yhtäpitävä tämän kanssa ja osoittaa, että Jeesus kiitti erikseen maljasta väliajan jälkeen. 1. Korinttolaiskirjeen 10:16:nnessa olevat Paavalin sanat: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme”, ilmaisevat, että maljan suhteen lausuttiin erityinen ja eri siunaus, sillä apostoli ei mainitse tässä leivästä esitettyä kiitosta. Mutta ojentaessaan kumpaakin vertauskuvaa Jeesus selitti kummankin merkityksen osoittaen niihin liittyvät eri piirteet.
12. Miksi voidaan lausua lisäsanoja vertauskuvista niitä tarjottaessa?
12 Kirjoittajat eivät ilmaise, miten paljon Jeesus puhui muuta kuin nämä kertomuksen lyhyet virkkeet, tarjotessaan leipää ja viiniä. Meillä on ollut tapana nykyisissä muistonvietoissamme, että seurakunta niinkuin puheenjohtajakin ovat olleet hyvin hiljaa, kun vertauskuvia tarjotaan ja jotkut osallistuvat niihin. Taivuttavatpa jotkut osallistujat päänsäkin ja rukoilevat, niinkuin ei se rukous, jonka pyydetty henkilö piti vertauskuvien suhteen ja johon kaikki yhtyivät, olisi ollut riittävä. Mutta on mahdollista, että Jeesus lausui paljon enemmänkin kummastakin vertauskuvasta, kun sitä tarjottiin ja kun apostolit osallistuivat siihen, sillä hän ei esittänyt mitään kaavanmukaisia taikasanoja kummastakaan vertauskuvasta muuttaakseen sen lihakseen ja verekseen. Tuota yötä koskevat kertomukset eivät esitä varmastikaan kaikkea, mitä sanottiin. Tämän valossa ei ole mitään sääntöä, mikä kieltäisi kokouksen puheenjohtajaa lausumasta joitakin sopivia sanoja, kun kumpaakin vertauskuvaa tarjotaan osallistujille.
SUOSITTELUJA
13. Miten viime vuonna meneteltiin muistoa vietettäessä Brooklynin Beetelissä?
13 Brooklynin Beetel-perheellä oli viime vuonna etu viettää muistoa uuden Beetel-kodin Valtakunnansalissa lauantai-iltana, huhtik. 1. 1950. Kokousta johti perheen pää, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti. Presidentti piti tavanomaisen laulun ja alkurukouksen jälkeen puheen Herran illallista käsittelevästä kertomuksesta. Hän oli lukenut Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksen käsikirjoituskopion ja oli harkinnut tätä viettoa sen avulla. Lopetettuaan puheen hän pyysi erästä jäännökseen kuuluvaa veljeä kiittämään leivästä. Kun valvojat tarjosivat leipää antaen kunkin läsnäolleen osallistua siihen, jos katsoi olevansa kelvollinen tekemään sen, niin presidentti ei antanut sillä aikaa vallita juhlallisen äänettömyyden, vaan esitti sopivia selityksiä ”leivän” merkityksen paremmaksi ymmärtämiseksi. Kun se oli tarjottu, niin hän pyysi toista jäännökseen kuuluvaa veljeä rukoilemaan siunausta viinimaljalle. Sitten tarjottiin tämä vertauskuva antaen joka ainoalle ja kaikille tilaisuuden juoda siitä. Ja jälleen, tämän tapahtuessa, presidentti lisäsi joitakin selityksiä auttaakseen kaikkia arvostamaan enemmän maljan ja siihen osallistumisen merkitystä. Kaikki nauttivat näistä vertauskuvien kiertäessä esitetyistä satunnaisista selityksistä, ”muihin lampaisiinkin” kuuluvat, jotka eivät itse osallistuneet niihin, vaan katselivat Kristuksen ruumiin jäännöksen osallistumista. Se auttoi vapautumaan aikaisemman raskaan tunnelman ja synkkyyden muodollisuudesta, mikä oli monille niin painostava.
14. Mitä suositellaan sen tähden kaikille osastoillemme ja ryhmillemme?
14 Edelläoleva menettelytapa on raamatullinen, ja me suosittelemme sitä kaikille Jumalan vihkiytyneen kansan osastoille tai ryhmille. Puheenjohtaja voi antaa lisähuomautuksia leivän ja sitten viinin kiertäessä. Jos hän tekee siten, niin valitkoon tarkkaan ja osuvasti sen, mitä hän sanoo kummastakin vertauskuvasta. Tilaisuus on kaikkien läsnäolevien hengelliseksi valistukseksi, jotta heidän erottamiskykynsä terästyisi ja jotta he arvostaisivat syvemmin kaikkia Herran illallisen eri puolia ja sen yhteydessä omaamiaan etuja.
15. Miksi läsnäolevat muut lampaat voivat riemuita, vaikka eivät osallistukaan vertauskuviin?
15 Vaikka läsnäolevilla ”muilla lampailla” ei olekaan etua syödä ja juoda vertauskuvia, niin he voivat riemuita siitä, ettei se merkitse heille tuomiota. ’Ymmärtäen oikein Ruumiin’ he voivat riemuita siitä, että uusi liitto on saavuttamassa huippukohtansa kansan ottamisessa maasta Jehovan nimelle ja että heillä on nyt etu olla tämän kansan jäännöksen, ”Kristuksen ruumiin” viimeisten jäsenten, kanssa. Vaikka he eivät voikaan osallistua muiston vertauskuviin, niin he saattavat iloita siitä, että Kristus Jeesus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Ja samoin kuin israelilaisten mukana kulkeneet ympärileikatut muukalaiset osallistuivat maastalähdön aikaan pääsiäislampaan syömiseen, niin nämäkin nyt saavat hengellisen jäännöksen kanssa osansa vastakuvallisesta Karitsasta uskoessaan Kristuksen vereen ja tehdessään Jumalan tahdon hänen antamansa esimerkin mukaan. (Joh. 1:29; 2. Moos. 12:48, 49) Vaikka he eivät juokaan hänen vertaan, niin he pesevät viittansa ja valkaisevat ne Karitsan veressä. (Ilm. 7:14) He marssivat jäännöksen kanssa pois tästä maailmasta ja voivat katsoa eteenpäin odottaen täydellistä vapautusta siitä Harmagedonissa, missä maailma hukkuu, niinkuin silloin kun faraon sotajoukot tuhoutuivat Punaisessa meressä.
16. Mitä muitten kokousten menetelmätapoja ei sovi sen tähden kieltää noudattamasta ja miksi ei?
16 Kun vertauskuvat on tarjottu ja kun kaikki kelvolliset ovat osallistuneet niihin, niin Herran illallinen loppuu. On toteltu jälleen sen nauttimiskäskyä, mikä on annettu Kristuksen ruumiiseen kuuluville. Mitä sitten seuraa meidän ollessamme koolla, se ei kuulu Herran illalliseen. Se saattaa sen tähden olla sopusoinnussa tavallisen kokouksen lopettamismenetelmämme kanssa. Voidaan siis tehdä palvelusilmoituksia ja -järjestelyjä ja laulaa laulu ja lopettaa yhdessäolo rukouksella. Kun Jeesus puhui ja rukoili opetuslastensa seurassa, kuten on kerrottu Johanneksen 14:nnestä 17:nteen lukuun, niin se ei kuulunut Herran illalliseen, vaan seurasi sitä. Sen, mitä hän sanoi sitten apostoleille ja esitti rukouksessa, saneli tilanteen vakavuus ja sopivaisuus, koska hän oli heidän kanssaan koolla viimeistä kertaa ennen pettämistään ja kuolemaansa. Kertomus sanoo myös: ”Lopuksi, laulettuaan ylistystä, he menivät Öljymäelle”, ja tämä psalmien laulaminen oli tavallista pääsiäisaikaan. (Mark. 14:26, Um) Näin ollen ei se, että me olemme juuri lopettaneet muistonviettomme, estä näitä meidän toisten kokoustemme erikoisuuksia seuraamasta Herran illallista.
17. Mitä muistonvietolle arvollista jälkitoimintaa suosittelemme kaikille läsnäoleville?
17 Viime vuonna oli muistonvietoissa kautta maailman 511 203 henkeä, vaikka vain 22 723 osallistui vertauskuviin. Meillä on täysi syy odottaa, että tänä vuonna arvostaa muistonviettoa vielä suurempi määrä yli puolen miljoonan ollessa läsnä. Koska me näemme lähestyvämme täydellistä lähtöämme tästä maailmasta uuteen maailmaan, niin me kehoitamme kaikkia toimivia Valtakunnan julistajia auttamaan näitä yli puolen miljoonan nousevia läsnäolijoita kenttäpalvelukseen tänä tulevan maaliskuun 23. p:n viikonloppuna 1951. Te autatte heitä siten osallistumaan lopputodistukseen, ennen kuin tämän vanhan maailman täydellistetty loppu tulee. Mikä arvokas jälkitoiminta se olisikaan Herran tämänvuotiselle illalliselle tänä aikana, jolloin Jumala osoittaa kärsivällisyyttään meitä kaikkia kohtaan pelastukseksemme! – 2. Piet. 3:15.