Varmaa apua Jumalan sanasta
IHMINEN tarvitsee voimakkaat vaikuttimet voidakseen vastustaa vahingollisten tunteiden valtaan antautumista. Raamattu antaa sellaiset vaikuttimet ja auttaa ihmistä käsittelemään menestyksellisesti syyllisyyden ja mustasukkaisuuden tunteita, elatuksen huolia ja lukuisia muita tunneperäisiä seikkoja, jotka voisivat olla vahingollisia terveydelle.
SYYLLISYYDEN TUNTEITTEN KÄSITTELEMINEN
Syyllisyydentunteet aiheuttavat tai pahentavat usein sairauksia. Ehkä joku on käyttäytynyt tavalla, joka vaivaa hänen omaatuntoaan. Hänen kokemuksensa saattaa olla samankaltainen kuin Daavidin, Israelin kuninkaan, joka eli noin 3 000 vuotta sitten. Kuvaillessaan syyllisyydentunteittensa vaikutusta Daavid kirjoitti: ”Riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. . . . minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” (Ps. 32:3, 4) Nämä sanat antavat ymmärtää, että kun Daavid yritti tukahduttaa syyllisen omantuntonsa kolkutukset, niin se oli hänelle hyvin rasittavaa. Daavidin elinvoima ehtyi samalla tavalla kuin puu nuutuu, kun se ei saa tarpeellista kosteutta kuivana kautena tai hyvin kuumana, kuivana kesänä. Miten Daavid sai apua?
Hän tunnusti syntinsä täysin Jumalalle ja otti uskossa vastaan Jumalan anteeksiannon. Niinpä Daavid saattoi kirjoittaa: ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa.” – Ps. 32:1, 2.
Raamattu osoittaa, että jokainen, joka kääntyy Jumalan puoleen vilpittömästi katuen, voi saada syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen synnitsovittavan uhrin perusteella. Kristitty apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas antaakseen meille syntimme anteeksi ja puhdistaakseen meidät kaikesta epävanhurskaudesta. . . . hän [Jeesus Kristus] on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.” – 1. Joh. 1:9; 2:2.
Jos joku ei usko, että Jumala on antanut anteeksi hänen syntinsä, niin hän kokee tietysti jatkuvasti huonon omantunnon vahingollisia vaikutuksia. Sen tähden on erittäin tärkeätä, että asianomainen vahvistaa uskoaan Jumalan halukkuuteen antaa syntejä anteeksi. Hän voi tehdä sen tarkastelemalla, mitä Raamattu sanoo Jumalan anteeksiannosta ja ihmisistä, joiden rikkomukset on annettu anteeksi.
Esimerkiksi israelilaisille sanottiin: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes. 1:18) Koska Korkein oli halukas antamaan anteeksi uskottomien israelilaisten halpamaiset teot, niin voimme olla varmoja siitä, että hän nykyäänkin antaa samoin anteeksi niille, jotka katuvat vilpittömästi. Raamattu sanoo: ”Minä, Herra, en muutu.” – Mal. 3:6.
Tarkastelkaamme toista esimerkkiä. Kuningas Manasse ”teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti Jerusalemin ääriään myöten.” (2. Kun. 21:6, 16) Myöhemmin hänet vietiin vangiksi Babyloniin. Tämä katkera kokemus sai Manassen nöyrtymään Jumalan edessä. Korkein antoi katuvalle kuninkaalle anteeksi ja ”toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa”. (2. Aikak. 33:11–13). Vain harvat ovat tehneet niin paljon syntiä kuin Manasse. Mutta hänelle annettiin anteeksi, koska hän katui. Millaista rohkaisua tästä voivatkaan saada ne, joita syyllisyydentunteet vaivaavat!
Yksi valaiseva esimerkki on sen miehen tapaus, josta tuli kristitty apostoli Paavali. Hän oli ennen kääntymystään ”jumalanpilkkaaja ja vainooja ja röyhkeä mies”. (1. Tim. 1:13) ”Minulle osoitettiin kuitenkin armoa”, kirjoitti Paavali, ”siitä syystä, että Kristus Jeesus voisi minussa huomattavimmin osoittaa kaiken pitkämielisyytensä näytteeksi niille, jotka tulevat perustamaan uskonsa häneen, mikä koituu ikuiseksi elämäksi.” (1. Tim. 1:16) Kuinka uskoa vahvistavaa onkaan miettiä sitä, mitä Jumala Kristuksen välityksellä teki Paavalin yhteydessä! Vaikka tämä oli ilkeämielisesti vainonnut Kristuksen seuraajia, kohdellut heitä röyhkeästi ja pilkannut tietämättään Jumalaa, hänelle annettiin anteeksi, kun hän katui. Sen jälkeen häntä käytettiin hämmästyttävällä tavalla auttamaan toisia tulemaan kristityiksi ja vahvistamaan uskonveljiään. Lisäksi hän sai verrattoman arvokkaan edun kirjoittaa Raamatun henkeytettyjä kreikkalaisia kirjoituksia enemmän kuin kukaan muu mies.
Ihmiset voivat joskus tuntea sydämessään olevansa tuomittuja ja pelätä, että heidän syntinsä ovat niin suuria, ettei niitä voida antaa anteeksi. Kuitenkin se, mitä Raamattu sanoo, antaa lujan perustan uskolle Jumalaan syntien Anteeksiantajana. Tämä esitetään voimakkaasti seuraavassa apostoli Johanneksen lausunnossa: ”Me tulemme saattamaan sydämemme vakuuttuneeksi hänen edessään kaiken sen suhteen, mistä meidän sydämemme voi langettaa meille tuomion, koska Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.” (1. Joh. 3:19, 20) Mitä suurenmoista vapautusta syyllisyydentunteista näihin henkeytettyihin sanoihin luottaminen voi merkitäkään meille!
MUSTASUKKAISUUDEN VASTUSTAMINEN
Syyllisyydentunteiden lisäksi katkera mustasukkaisuus toisia kohtaan voi aiheuttaa tai pahentaa jotakin fyysistä vaivaa. Mustasukkaisuus voi estää ihmistä nukkumasta, se voi tehdä jotkin lihakset jännittyneiksi ja kipeiksi sekä voi johtaa ruoansulatushäiriöihin ja muihin terveysongelmiin. Niin kuin Raamattu voi auttaa ihmistä vapautumaan tuhoisista syyllisyydentunteista, se voi auttaa häntä myös voittamaan mustasukkaisuuden tai syvän kaunantunteen. Ensiksi ihmisen täytyy kuitenkin ymmärtää, että hänen ongelmanaan on kaunantunteitten kantaminen.
Raamatun mukaan mustasukkaisuuden voittamiseen tarvitaan rakkauden ominaisuutta. Raamattu sanoo, että ”rakkaus ei ole mustasukkainen”. (1. Kor. 13:4) Jotta voisimme voittaa kaunantunteen, meidän tarvitsee hyväksyä tämä Raamatun totuus ja toimia sen mukaan. Ehkä meidän on hyödyllistä ponnistella, jotta tulisimme tuntemaan paremmin ne, joita kohtaan saatamme tuntea kaunaa, ja pyrkiä näkemään heidän hyvät ominaisuutensa. On selvää, että kukaan ei voi tehdä kaikkea ja että kaikissa on vikoja. Siksi meidän on viisasta varoa yliarvioimasta omia kykyjämme ja meidän tulee ymmärtää, että paljon voidaan saada aikaan silloin, kun yhden henkilön sijasta monet pätevät ihmiset voivat käyttää kykyjään ja tietojaan arvokkaan työn tekemiseen.
Raamattu esittää selvästi, että me olemme toisistamme riippuvaisia. Apostoli Paavali käytti ihmisruumista valaisevana esimerkkinä siitä, millaisen tilanteen pitäisi vallita kristillisessä seurakunnassa, ja kirjoitti: ”Eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan monta. Jos jalka sanoisi: ’Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se tästä syystä ole ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: ’Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se tästä syystä ole ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmää, missä olisi kuulo? Jos se olisi kokonaan kuuloa, missä olisi hajuaisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet ruumiiseen, kunkin niistä, niin kuin hän on tahtonut.” (1. Kor. 12:14–18) Näiden sanojen mukaisesti meidän on hyvä harkita, mitä voimme tehdä toisten rakentamiseksi sen sijaan että kadehtisimme heidän kykyjään, asemaansa tai aikaansaannoksiaan.
Yksilöinä meillä ei ole mitään kerskattavaa. Me emme ole antaneet itse itsellemme kykyä kehittää joitakin lahjoja tai taitoja. Raamattu esittää asiat oikeassa perspektiivissä, kun se sanoo: ”Sillä kuka tekee sinut erilaiseksi toisten rinnalla? Mitä sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut? Mutta jos kerran olet saanut sen, niin miksi kerskut, ikään kuin et olisi sitä saanut?” (1. Kor. 4:7) Sitä paitsi todella merkittävää ei ole se, millaisia kykyjä meillä on, vaan se, millaisia ihmisiä me olemme. Mitä arvoa on poikkeuksellisilla lahjoilla, jos niiden omistaja on epäkohtelias, itsekäs ja vastenmielinen? Niinpä sen sijaan että antautuisimme mustasukkaisuuden tunteiden valtaan meidän on hyvä noudattaa Raamatun kannustusta pyrkiä rakkauteen ja osoittautua sellaisiksi, jotka mielellään ja innokkaasti toimivat lähimmäisten tarpeitten täyttämiseksi. (1. Kor. 14:1) Olisi totisesti epäviisasta hautoa mustasukkaisuutta, jolloin vaarantaisimme oman ruumiillisen hyvinvointimme emmekä osoittautuisi ihmisiksi, jotka voisivat olla mielenylennyksen ja rohkaisun lähteenä toisille.
MITEN VÄLTTÄÄ HÄIRIINTYMISTÄ EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIEN TAKIA
Epäoikeudenmukaisuuden uhrina olemista ei ole helppo kestää samoin kuin ei sitäkään, että tuntee olevansa voimaton, kun näkee lähimmäistensä joutuvan turmeltuneitten ihmisten sorron tai riiston kohteeksi. Se voi aiheuttaa vahingollisia tunnehäiriöitä. Tällaisessakin tilanteessa se, mitä Raamattu sanoo, voi auttaa välttämään sisäistä järkyttymistä, joka voi olla vahingollista terveydelle.
Raamattu osoittaa, että useissa tilanteissa me voimme tehdä hyvin vähän. Maailmassa on niin moni asia vialla, ettei ihminen kerta kaikkiaan voi korjata kaikkia. Raamattu sanoo hyvin totuudenmukaisesti: ”Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.” (Saarn. 1:15) Se, että joku häiriintyy epäoikeudenmukaisuuksista, joita toiset aiheuttavat, ei muuta tilannetta eikä ratkaise ongelmaa kenenkään osalta. Tietysti silloin jos voimme edistää oikeaa asiaa myönteisellä tavalla, sen tekeminen on varmasti oikein. Me emme haluaisi tunteettomasti ummistaa silmiämme tarpeettomalta inhimilliseltä kärsimykseltä.
Mutta kun on kysymys tilanteista, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja kestää, me voimme saada lohdutusta siitä Raamatun lupauksesta, että Jehova Jumala tulee korjaamaan kaikki asiat. Raamattu sanoo tulevasta tilinteon päivästä puhuessaan, että ”Jumala tuomitsee Kristuksen Jeesuksen välityksellä ihmisten salaisuudet”. (Room. 2:16) Koska on tuomiopäivä, niin mikään tässä maailmassa kokemamme vääryys ei voi johtaa pysyvään vahinkoon. Kun uskomme siihen, että Luoja tulee korjaamaan kaiken, niin säästymme monilta vakavilta tunne-elämän järkytyksiltä.
TOIMEENTULOHUOLET
Monille ihmisille huoli toimeentulosta on suunnaton taakka. Tämä taakka voi olla niin suuri, että se aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Mitä hyödyllisiä neuvoja Raamattu esittää tässä suhteessa? ”Älkää . . . koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’” sanoi Jeesus Kristus. ”Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille. Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” – Matt. 6:31–34.
Huolestuneisuus ei varmaankaan tee meille helpommaksi elatuksen hankkimista. Kuten Raamattu sanoo, kullakin päivällä on ’oma pahuutensa’, omat ongelmansa. Kunakin päivänä on riittävästi ongelmia, vaikkei kannetakaan huolta vaikeuksista, joita saattaa ilmaantua seuraavana päivänä. Jehova Jumala ei salli häntä rakastavien kärsiä tarpeettomasti tai tarkoituksetta, vaan hän vastaa avunpyyntöihimme. Jos me uskomme jatkuvasti siihen, että Jumala on Huolenpitäjä ja samalla teemme oman osamme elämän välttämättömyyksien hankkimiseksi rehellisellä työllä, niin me saamme sen mitä tarvitsemme. Kokemuksemme on oleva samanlainen kuin Daavidin, joka kirjoitti: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.
KÄÄNNY RAAMATUN PUOLEEN
Millaista painostusta tai painetta kohdannetkin, Raamatussa on tietoa, joka voi auttaa sinua. Tutki sen tähden Raamattua ja lisää sen ylevät ohjeet tietovarastoosi, jota käytät hyväksesi. Kun sitten sovellat Raamatun periaatteita jokapäiväiseen elämääsi, voit jatkuvasti nauttia hyvästä omastatunnosta ja vastustaa sellaisten tunteitten valtaan joutumista, jotka voisivat vahingoittaa terveyttäsi. Ja mikä vielä tärkeämpää, vaellat silloin tietä, joka johtaa ikuiseen tulevaisuuteen. ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.