Lukijain kysymyksiä

● Marraskuun 15. p:n Vartiotornin (1954) pääkirjoitus kertoi eräästä Jehovan todistajasta, joka ei puhunut jollekulle toiselle saman seurakunnan todistajalle, ja tällaista jatkui vuosikausia jonkin henkilökohtaisen kaunan takia. Siinä osoitettiin, että tämä ilmaisi todellisen lähimmäisenrakkauden puutetta. Mutta eikö tämä voisi olla Matteuksen 18:15–17 annetun neuvon oikeaa sovelluttamista? – A. M., Kanada.

Ei! Me voimme tuskin katsoa tämän raamatunkohdan neuvovan tuollaista aikaavievää menettelyä, mikä päättyy mahdollisesti siihen, että seurakunnan kaksi jäsentä ei puhu toisilleen ja välttää toisiaan vain jonkin vähäpätöisen henkilökohtaisen erimielisyyden tai väärinymmärryksen takia. Se olisi vastoin rakkauden vaatimuksia.

Matteuksen 18:15–17 sanoo: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.”

Miten voimme ajatella tämän kohdan tarkoittavan, että meidän tulisi kantaa kaunaa ja olla puhumatta päiviä tai viikkoja tai vuosiakin, kun meitä käsketään nimenomaan: ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli”, vaan päinvastoin olkaa ”anteeksiantavaisia toinen toisellenne”? Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa”. ”Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” Ja Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat armolliset, sillä heille osoitetaan armoa. Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka on jatkuvasti vihainen veljelleen, on tilivelvollinen oikeudenistunnolle.” Jehovan Sana antaisi tuskin sellaista neuvoa, mikä sallisi monien henkilökohtaisten loukkausten ja riitojen jatkua seurakunnassa ja pilata sen yksimielisyyttä ja täyttää sitä sisäisellä riitaisuudella. – Ef. 4:26, 32; 1. Kor. 13:5; 1. Piet. 4:8; Matt. 5:7, 22–24, Um.

Jehova säilyttää ykseyden ja rakkaudellisen hengen seurakunnassaan ja panee poistamaan jokaisen, joka rikkoo jatkuvasti yksimielisyyttä ja aiheuttaa jakaumia siinä. On tapauksia, joissa jonkin seurakunnan jäsenten tulee lakata puhumasta ja seurustelemasta toisten kanssa, mutta syiden täytyy olla erittäin vakavat, paljon suuremmat kuin pelkät henkilökohtaiset erimielisyydet, joilla ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa. Veljien tulee erottautua niistä, jotka ovat järjestyksenvastaisia ja aiheuttavat riitaa ja kapinoivat totuutta vastaan. Seurakunnan täytyy poistaa keskuudestaan epäpuhtaat: ”Lakatkaa pitämästä seuraa kenenkään veljeksi sanotun kanssa, joka on huorintekijä tai ahne ihminen tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juopottelija tai kiristäjä.” (1. Kor. 5:11, Um; Apt. 19:9; 2. Tess. 3:6) Tällaisista vakavista rikkomuksista veljet erottavat syyllisen ja kohtelevat häntä ”pakanana”, mutta eivät vähäisistä henkilökohtaisista asioista. Sellaiset pienet asiat tulee antaa anteeksi, peittää rakkaudella, poistaa armollisesti pitämättä niistä tiliä tai olematta ärtynyt kauemmin kuin auringonlaskuun.

Meidän täytyy siis katsella Matteuksen 18:15–17 mainittua syntiä vakavana, sellaisena, mikä täytyy saada loppumaan, ja jos se ei ole mahdollista, niin silloin täytyy se, joka tekee sellaista syntiä, erottaa seurakunnasta. Jolleivat seurakunnan kypsät veljet voi saada synnintekijää näkemään törkeää erehdystään ja lakkaamaan väärintekemisestään, niin asia on niin tärkeä, että se tulee saattaa seurakunnan komitean tietoon seurakunnan ratkaistavaksi. Jollei komitea voi saada synnintekijää katumaan ja parantamaan menettelyään, niin hänet täytyy erottaa seurakunnasta kristillisen seurakunnan puhtauden ja yksimielisyyden säilyttämiseksi. Jos väärintekijä on kyllin jumalaton jonkun veljen kartettavaksi, niin hän ansaitsee samanlaisen kohtelun koko seurakunnankin puolelta. Jos se ei ole niin vakava asia, niin se tulee selvittää, ja kaikkien tulee liittyä rakkaudessa palvelemaan, ilman että mitään tyhmiä henkilökohtaisia riitaisuuksia on olemassa seurakunnassa. Jos mainittu raamatunkohta koskisi pelkästään henkilökohtaista asiaa eikä mitään vakavaa syntiä, ja se johtaisi siihen, ettei toinen puhuisi toiselle, mutta molemmat jäisivät seurakuntaan, niin Jeesus ei olisi varmastikaan sanonut, että toisen tulisi pitää toista ilkeänä ulkopuolisena, kuin ”pakanana ja publikaanina”. He pitäisivät yhä toisiaan veljinä seurakunnassa eikä ulkopuolisena, vaikka he eivät puhuisikaan. Katumattoman rikkojan lopullinen luokittelu on liian ankara merkitäkseen mitään vähempää kuin erottamista, ja koska ei ole sellaista mahdollisuutta, että yksilö erottaisi toisen yksilön seurakunnasta, mitä tekoa sanottaisiin henkilökohtaiseksi erottamiseksi, niin erottamisen täytyy tapahtua seurakunnan taholta.

Jeesus ei antanut suinkaan tässä perustetta seurakunnan jakaantumiselle sisäisten henkilökohtaisten kiistojen takia, niin että se olisi kireän ja jännittyneen mielialan vallassa. Tätä raamatunkohtaa ei voida näin ollen käyttää tukemaan sitä, että yksilöt kieltäytyvät puhumasta toisilleen kristillisessä seurakunnassa, ja Vartiotornin tässä asiassa ottama kanta pysyy järkkymättömänä.

● Sananlaskujen 16:4 sanoo: ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.” Merkitseekö tämä, että Jehova tekee ihmiset jumalattomiksi kenties soveltumaan johonkin otaksuttuun ennaltamääräykseensä? – D. U., Yhdysvallat.

Jehova ei luo ihmisiä jumalattomiksi soveltumaan ennaltamääräämisoppiin, koska tuo oppi on väärä. (Katsokaa Vartiotornin heinäkuun 15. p:n ja elokuun 1. p:n numeroa 1953.) Eikä Jehova tehnyt jumalattomia mitään onnettomuuden päivää varten eikä muustakaan syystä. Jos väittäisimme siten, niin se olisi ristiriidassa 5. Mooseksen kirjan 32:4, 5:nnen (Um) ja Saarnaajan 7:29:nnen (Le) kanssa, mitkä kuuluvat näin: ”Kallio, täydellinen on hänen toimintansa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeudenmukaiset. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole mitään epäoikeudenmukaisuutta; vanhurskas ja suora hän on. He ovat menetelleet tuhoisasti omalta puoleltaan; he eivät ole hänen lapsiaan, vika on heidän omansa. Kiero ja vääristynyt sukupolvi!” ”Katso, vain tämän minä löysin, että Jumala on tehnyt ihmisen suoraksi, mutta he ovat etsineet monia (syntisiä) juonia.”

Sama heprealainen sana, mikä on käännetty tässä Sananlaskujen 16:4:nnessä sanalla ”tehnyt”, on käännetty sanalla ”määrää” Psalmissa 7:13 (KJ): ”Hän määrää nuolensa vainoojiansa vastaan.” Ne on määrätty käytettäviksi vihollisia vastaan. Samalla tavalla ovat jumalattomat määrätyt tuhoon onnettomuuden päivänä, mikä on onneton heille, koska se merkitsee heidän olemassaolonsa loppua. Jumalattomat on tehty luokkana olemaan eli jäämään siihen asti. Jehova tietää, miten säilyttää heidät tai antaa heidän olla olemassa tuohon hänen kunniaansaattamisensa päivään asti: ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koetuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat ihmiset tuomiopäivään hävitettäviksi.” (2. Piet. 2:9, Um) Septuaginta-käännös esittää tämän ajatuksen Sananlaskujen 16:4:nnessä: ”Kaikki Herran työt on tehty vanhurskaudessa; ja jumalaton ihminen säilytetään pahaa päivää varten.” Paha päivä on jumalattomia varten, ja jumalattomat ovat pahaa päivää varten.