Varo syyttämästä toisia vääristä vaikuttimista
”KUULEHAN. Miksi et tervehtinyt minua kadulla tässä joku päivä sitten? Mitä sinulla on minua vastaan?”
”Olemmeko me tavanneet? En muista sellaista!”
”Se on mahdotonta! Me tulimme toisiamme vastaan ja sinä katsoit minua silmiinkin, mutta et tervehtinyt! Mitä sinulla on minua vastaan?”
Oletko koskaan kokenut tai nähnyt omin silmin tämän kaltaista tilannetta? Ehkä olet nähnyt vielä vakavammankin tilanteen, jossa jotakuta on syytetty vääristä vaikuttimista. Perusteeton epäilys ja epäluottamus eivät miellytä Jumalaa. Se käy ilmi siitä, miten tuhoisiin seurauksiin tällainen ominaisuus voi johtaa. Ajattele, mitä tapahtui raamatullisina aikoina Israelin kansassa.
Kun Luvattu maa oli valloitettu, kaksi ja puoli israelilaisten sukukuntaa otti omistukseensa heille määrätyt alueet Jordanin toiselta puolelta. He rakensivat sinne alttarin, eivät uhraamista varten vaan olemaan todistuksena siitä, etteivät he eivätkä heidän jälkeläisensä olleet hylänneet tosi palvontaa. Mutta muut sukukunnat katsoivat sen johtuneen vääristä vaikuttimista ja epäilivät, että nämä israelilaiset olivat langenneet pois Jehovan palvonnasta, ja päättivät sen tähden lähteä sotaan heitä vastaan. Onneksi tilanne selvisi eikä suunniteltuun sotatoimeen ryhdytty. – Joos., 22. luku.
Kuningas Daavid lähetti kerran palvelijansa lohduttamaan ammonilaisten kuningasta Haanunia tämän isän kuoleman johdosta. Mutta ammonilaiset epäilivät Daavidia väärin, että hän oli lähettänyt miehet vakoilijoiksi, ja sen tähden suuresti nöyryyttivät heidät. Se johti jopa sotaan, jossa ammonilaiset ja syyrialaiset kärsivät suuren tappion. Miten tuhoisat olivatkaan seuraukset siitä, että vaikuttimia väitettiin vääriksi! – 2. Sam., 10. luku.
KUN JALOT VAIKUTTIMET ASETETAAN KYSEENALAISIKSI
Varhaiskristillisenä aikana ihmisiä syytettiin useissa eri tilanteissa vääristä vaikuttimista. Niin kävi esimerkiksi apostoli Paavalille. Sen tähden hän tunsi välttämättömäksi kirjoittaa: ”Minä en ole rasittanut teitä taakalla. Siitä huolimatta sanotte minun olleen ’viekas’ ja pyydystäneen teidät ’juonittelulla’.” Niin, eräät uskovat Korintossa väittivät väärin, ettei Paavali toiminut rakkaudesta. He syyttivät sopimattomasti tätä uskollista apostolia vääristä vaikuttimista. – 2. Kor. 12:16.
Erittäin huomattava esimerkki löytyy Jumalan Pojan yhteydestä. Hän tuli maan päälle mitä jaloimmista vaikuttimista ja pyrki alituisesti kunnioittamaan ja puolustamaan Jehova Jumalaa. Kuitenkin häntä syytettiin väärin jumalanpilkasta. (Matt. 26:64, 65) Ne, jotka tahallisesti syyttivät Jumalan Poikaa vääristä vaikuttimista syyllistymällä hänen murhaamiseensa ja yrittämällä tukkia pelastuksen tien monilta ihmisiltä, kokivat katastrofaaliset seuraukset. – Matt. 23:29–39.
Jopa Jehova Jumalaa on syytetty vääristä vaikuttimista. Saatana ja hänen demoninsa väittävät, ettei Jumala hallitse rakkaudesta. Panettelija väittää, että Jehova itsekkäästi pidättää jotakin hyvää ihmisiltä asettaessaan heille moraalisia ja eettisiä rajoja. Lisäksi Saatana sanoo, että Jumala ”ostaa” tottelevaisuuden. (Job 2:3–5) Samalla tavalla Saatana asettaa kyseenalaiseksi Jumalan palvelijoitten jalot vaikuttimet. Panettelijahan ’on syyttänyt heitä päivät ja yöt Jumalamme edessä’! (Ilm. 12:10) Jumaliset ihmiset eivät varmaan koskaan haluaisi kilpailla Saatanan kanssa toisten syyttämisestä epäoikeudenmukaisesti vääristä vaikuttimista.
VARO VÄÄRINKÄSITYKSIÄ
Mitä kristityt voivat oppia Raamatun muistiinmerkinnöistä? Ensiksikin sen, että toisten asenteen ja vaikuttimien väärin ymmärtäminen on mahdollista. Ammonilaiset ymmärsivät Daavidin vaikuttimet väärin, kun tämä lähetti miehiä lohduttamaan kuningas Haanunia. Nykyään joku saattaa olla ujo ja arka. Ehkä hänellä on myös vakavailmeiset kasvot. Toiset saattaisivat päätellä väärin, että hän on kylmä, ylpeä ja rakkaudeton, vaikkei se pitäisi lainkaan paikkaansa.
Joskus ihmiset syyttävät toisia väärin laiskuudesta. Mutta se, jota he pitävät laiskana, saattaa tehdä parhaansa. Ehkä hän jonkin fyysisen heikkouden tai terveysongelman vuoksi ei kykene tekemään enempää eikä työskentelemään nopeammin. On siis hyvä ymmärtää, että monet syyt vaikuttavat siihen, että kaikki eivät ole yhtä tuotteliaita tai tehokkaita.
Joskus vääristä vaikuttimista syytetään niitäkin, jotka ovat vain yrittäneet osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta toisia kohtaan. Esimerkiksi eräässä toimistossa useat eri henkilöt vuorottelevat puhelimeen vastaamisessa varsinaisten työtuntien jälkeenkin. Heidän ei tarvitse istua puhelimen vieressä odottamassa soittoa, vaan he voivat tehdä jotakin muuta lähellä olevassa huoneessa. Eräänä päivänä vastuullisessa asemassa oleva henkilö, joka ei ollut päivystystehtävässä, sattui olemaan aivan puhelimen vieressä, kun se soi. Huomaavaisesti hän vastasi siihen, jottei päivystysvuorossa olleen henkilön olisi tarvinnut keskeyttää toimintaansa lähellä olevassa huoneessa. Mutta ikävä kyllä päivystäjä katsoi sen johtuneen väärästä vaikuttimesta sen sijaan että olisi kiittänyt huomaavaista henkilöä hänen rakkaudellisesta avustaan. Pikkuasiako? Niin kyllä, mutta se valaisee sitä, miten tarpeellista on varoa väärinkäsityksiä arvioitaessa toisten asenteita ja vaikuttimia.
TOISTEN TUOMITSEMATTA JÄTTÄMINEN TODISTEIDEN PUUTTUESSA
Nähdessämme, miten surulliset seuraukset toisten syyttämisestä vääristä vaikuttimista on, me haluamme varmaan karttaa sellaista. Kristittyjen on viisasta olla tuomitsematta toisia todisteiden puuttuessa. Tämä on sopusoinnussa apostoli Paavalin esittämän jumalallisen periaatteen kanssa, kun hän sanoi, että rakkaus ”kaikki . . . uskoo”. (1. Kor. 13:7) Tämän periaatteen noudattaminen merkitsee varmasti kristittyyn toveriin luottamista todisteiden puuttuessa eikä hänen epäilemistään asiattomasti.
Parempi tutustuminen toisiin voi auttaa meitä välttämään heidän syyttämistään vääristä vaikuttimista. Joskus se kestää kuukausia, jopa vuosia. Mutta monissa tapauksissa on niin, että mitä enemmän tietoa meillä on, sitä vähemmän olemme vaarassa syyttää toisia vääristä vaikuttimista.
KUN VAIKUTTIMEMME ASETETAAN KYSEENALAISIKSI
Mutta entä, jos meitä syytetään vääristä vaikuttimista? Miten meidän pitäisi suhtautua siihen? Ei ole hyvä loukkaantua, sillä Saarnaajan 7:10 sanoo: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan.” Ajan mittaan tuo toinen henkilö voi oppia tuntemaan sinut paremmin ja voi oikaista käsityksensä. Kun hän ymmärtää erehtyneensä, hän rakastaa sinua sitäkin enemmän, varsinkin jos et vihastunut. Kristityt haluavat varmaan jäljitellä Jumalaa, joka ilmaisee itsehillintää syytösten edessä. Lisäksi Jehova tietää meidän vaikuttimemme, ja hän lohduttaa meitä. Me koemme iloa, jos jatkuvasti ’turvaamme Herraan ja teemme sitä, mikä hyvä on’. Jos hän haluaa puhdistaa maineemme jossakin asiassa, niin hän voi tehdä sen aikanaan. – Ps. 37:3–8; Apt. 15:8; 2. Kor. 7:6.
Erikoisen vaikea tilanne on silloin, kun joku saa neuvoja joltakulta, joka erehtyy hänen vaikuttimiensa suhteen. Mitä tahansa sanottaisiinkin puolustukseksi, sitä voitaisiin pitää tekosyitten esittämisenä. Todellisuudessa neuvo ei ehkä kuitenkaan ole soveltuva, koska kaikkia seikkoja ei ole otettu huomioon. Silti jotkut hyvää tarkoittavat neuvot saattavat olla taipuvaisia asettamaan vaikuttimesi kyseenalaisiksi, jos yrität esittää tilanteen todellisen laidan. Niinpä jos kysymyksessä on vähämerkityksinen asia, haluat ehkä olla sanomatta mitään enempää neuvojan näkemyksen oikaisemiseksi edellyttäen, ettei vaiti olemisesta ole odotettavissa mitään vahingollisia seurauksia. Mutta ei sinua vaadita pysymään aina vaiti, jos asenteesi tai vaikuttimesi on ymmärretty väärin. Olisi ilmeisesti moraalisesti väärin, ettei valhetta kiistettäisi. On tapauksia, joissa sinun on sopivaa selittää kantasi tai asenteesi tyynesti, niin että omatuntosi on levollinen sen johdosta, että tiedät ainakin yrittäneesi selvittää asiat sen sijaan että heikkoutta ilmaisten syyllistyisit väärään syytökseen alistumiseen. Siten neuvojakin saattaa hyötyä, varsinkin kun on kysymys tasapainon kehittämisestä neuvojen antamisessa.
Saksalainen sananlasku sanoo: ”Sitä, joka kerran valehtelee, ei enää uskota, vaikka hän puhuu totuuttakin.” Mutta näin ei pitäisi olla kristittyjen keskuudessa. Jos joku lankeaa erheeseen, mikä tulee toisten tietoon, ja jos jokin myöhempi kehitysvaihe palauttaa joidenkuiden mieleen tämän menneen erehdyksen, niin eikö heidän pitäisi epäillä tätä aikaisemmin erehdyksen tehnyttä henkilöä? Ei välttämättä, sillä rakkaus ei ole nopea tuomitsemaan ketään. Jos meitä epäiltäisiin jostakin vain siksi, että olemme tehneet sellaista menneisyydessä, vaikka olemmekin viattomia, niin emmekö me tuntisi itsemme onnettomiksi sen epäluottamuksen tähden, jota meitä kohtaan osoitetaan? Tietysti tuntisimme, sillä ihmiset ovat Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta tehneet suunnattomia parannuksia. On myös hyvä muistaa, että ”rakkaus . . . ei pidä kirjaa pahasta”. – 1. Kor. 6:9–11; 13:4, 5.
VAROVAISUUDEN JA TASAPAINON TARVE
Pyrkiessämme noudattamaan sitä periaatetta, ettemme epäoikeudenmukaisesti syytä toisia vääristä vaikuttimista ja että pysymme tasapainoisina, jos omat tarkoituksemme ymmärretään väärin, meidän pitäisi muistaa, että varovaisuus on tarpeen. Esimerkiksi kun kristityt ovat sellaisen hallituksen alaisuudessa, joka vainoaa Jumalan tosi palvelijoita, jotkut viranomaiset saattavat turvautua juonitteluun saadakseen heidät kavaltamaan toisia uskovia. Miten sellaisissa tapauksissa kukaan voisi uskoa mihinkään vainoojien esittämään lausuntoon tai lupaukseen? Sellaiseen tilanteeseen soveltuu seuraava Jumalan sanan periaate: ”Yksinkertainen [kokematon, UM] uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” Ja Jeesus Kristus käski seuraajiensa olla ”varovaisia kuin käärmeet”. – Sananl. 14:15; Matt. 10:16.
Mutta kristittyjen pitäisi luottaa ja uskoa toisiin Jumalan palvojiin niin kauan kuin ei ole mitään ehdotonta todistetta uskottomuudesta. Meidän on hyvä muistaa henkeytetyt sanat: ”Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” ”Yksi on lainantaja ja tuomari, hän joka kykenee pelastamaan ja tuhoamaan. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?” – Room. 14:4; Jaak. 4:12.
Muistatko tämän kirjoituksen alussa mainitun tapauksen? Nainen oli syyttänyt vääristä vaikuttimista miestä, joka ei ollut tervehtinyt häntä. Myöhemmin käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että mies oli ollut niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei hän ollut huomannut naista. Se oli ainoa syy siihen, miksi hän ei ollut tervehtinyt tätä. Oli hyvä, että tämä nainen puhui miehelle vaikutelmastaan eikä jäänyt kantamaan kaunaa häntä vastaan paljastamatta ajatuksiaan. Mutta vielä parempi ratkaisu tähän ongelmaan olisi ollut se, että alusta pitäen olisi ajateltu, ettei toinen ollut vain huomannut häntä.
Toisten vaikuttimien arvioimisessa tarvitaan tosiaan tasapainoisuutta. Onneksi on tulossa aika, jolloin ei kukaan maan päällä epäile toisten ihmisten sanoja tai tekoja. Tällainen tulee tilanne lopulta olemaan uudessa asiainjärjestelmässä Valtakunnan hallinnon alaisuudessa. Silloin jokainen osoittaa rakkautta ja näkee toisten hyvät ominaisuudet. Siellä ei ole enää aihetta loukkaantua, tuntea sydänsurua, katkeruutta tai masennusta. Ennen sen toteutumista meidän pitäisi varoa syyttämästä epäoikeudenmukaisesti toisia vääristä vaikuttimista.