Onko nykyinen kielilläpuhuminen Jumalasta?
”RAAMATTU opettaa, että henkikaste, josta kielilläpuhuminen on todisteena, kuuluu nykyajan tosi kirkolle”, väittää helluntailaisevankelista Marvin A. Hicks.
”Kielilläpuhumista koskeva perusoppi on epäraamatullinen ja väärä”, väittää tri W. A. Criswell Dallasin ensimmäisestä baptistikirkosta Yhdysvalloissa. Hän lisää: ”Jos se on kristillinen usko, niin minä en ole sitten kristitty.”
Koska kielilläpuhumisesta ollaan niin eri mieltä, ehkä ajattelet: ’Mitä sitten Raamattu sanoo kielten lahjasta? Kuuluuko se kristillisyyteen nykyään?’ Vastausten saamiseksi on hyödyllistä ymmärtää, miksi kielten lahja annettiin varhaiskristityille.
MIKSI LAHJA ANNETTIIN
Ensiksikin apostoli Paavali selittää Heprealaiskirjeen 2:2–4:ssä, että ne ihmelahjat, joihin kielten lahja sisältyi, annettiin ensimmäisen vuosisadan kristityille todistukseksi siitä, että Jumalan hyväksymys oli siirtynyt vanhasta juutalaisesta palvontajärjestelystä vastaperustetulle kristilliselle seurakunnalle. Jumalan hyväksymyksen siirtyminen tuli hyvin todistetuksi ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla, jolloin jotkut Jeesuksen Kristuksen apostoleista olivat vielä elossa.
Kielten lahjalla oli myös toinen tarkoitus, joka voidaan todeta Jeesuksen sanoista, jotka hän esitti opetuslapsilleen vähän ennen taivaaseen nousemistaan vuonna 33. Hän sanoi: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:8) Opetuslasten pienessä joukossa ei ollut sellaisia, jotka olisivat puhuneet maapallon jokaisessa osassa käytettyjä kieliä. Mutta Jeesuksen lupauksen mukaan kymmenisen päivää myöhemmin, helluntaina, pyhä henki vuodatettiin hänen noin 120 opetuslapseensa, jotka olivat kokoontuneet erääseen ylähuoneeseen Jerusalemiin. Mitä siitä oli seurauksena? He ”alkoivat puhua eri kielillä” ja voivat siten ryhtyä heti suorittamaan heille määrättyä todistustyötä. – Apt. 2:1–4.
Kun nuo opetuslapset antoivat Jerusalemissa todistusta helluntaijuhlilla, juutalaisten ja käännynnäisten, jotka olivat tulleet etäisistä paikoista juhliin, kuultiin sanovan: ”Kuinka me kuulemme kukin omaa kieltämme, johon olemme syntyneet? . . . me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista.” (Apt. 2:8–11) On ilmeistä, että tässä mainitut kielet olivat tunnettuja kieliä, eivät käsittämätöntä puhetta. Ja huomaa, että lahjaa käytettiin sopusoinnussa sen tarkoituksen kanssa, jota varten henki Jeesuksen sanojen mukaan annettiin, nimittäin toisille todistamiseen. Se täytti merkittävällä tavalla tämän tarkoituksen, sillä ”sinä päivänä tuli lisää noin kolmetuhatta sielua”. – Apt. 2:41.
Toinen tapaus, jossa pyhän hengen vuodatusta seurasi kielten lahja, kerrotaan Apostolien tekojen 10:44–46:ssa. Jos luet kertomuksen, huomaat, että kun pakana Kornelius ja hänen huonekuntansa saivat Jumalan hengen, niin hekin alkoivat ’puhua kielillä’. Kun apostoli Pietari kertoi tätä tapausta koskevista havainnoistaan, hän sanoi: ”Mutta kun aloin puhua, niin pyhä henki laskeutui heidän päälleen niin kuin alussa meidänkin päällemme.” Pietarin sanojen mukaan tässä tilanteessa annettu kielten lahja oli siis sama lahja, joka oli saatu useita vuosia aikaisemmin helluntaina – ihmeen kautta saatu kyky puhua vieraita kieliä. Raamattu osoittaa, että Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen annettu kielten lahja sai Pietarin ja hänen kanssaan olleet vakuuttuneiksi siitä, että Jumala hyväksyi nyt ympärileikkaamattomia pakanoita seurakuntaan. Jumala käytti nyt kristillistä seurakuntaa. – Apt. 11:15–18.
’Mutta miten te selitätte 1. Korinttolaiskirjeen 14:2:ssa olevat Paavalin sanat?’ kysynevät jotkut. ’Eikö Paavali sanonut: ”Sillä se, joka puhuu jollakin kielellä, ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle”?’
Ensiksikin pitäisi panna merkille, ettei Paavali käsittele tässä yksityistä rukousta vaan pikemminkin kielten lahjan käyttöä seurakunnankokouksessa. (Ks. 1. Kor. 14:23.) Edelleen Paavalin sanat ovat täysin sopusoinnussa sekä kielten lahjan tarkoituksen että sen kuvauksen kanssa, joka lahjasta esitetään Apostolien teoissa. Jos luet 1. Korinttolaiskirjeen koko 14. luvun, huomaat, että 1) kielillä tarkoitettiin tunnettuja kieliä, ei käsittämätöntä puhetta, ja että 2) lahjaa ei pitänyt käyttää yksityisesti vaan epäuskoisten hyödyksi.
Lukekaamme toinen jae kokonaisuudessaan. Siinä sanotaan: ”Sillä se, joka puhuu jollakin kielellä, ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle, sillä kukaan ei kuuntele, vaan hän puhuu pyhiä salaisuuksia hengen vaikutuksesta.” ”Kieleksi” käännetty kreikkalainen sana glōssa on sama sana, jota käytetään Apostolien tekojen 2:4, 11:ssä, missä se selvästi viittaa tunnettuihin kieliin. Se kreikkalainen sana, joka on käännetty ”kuuntele”, voi tarkoittaa jonkin kuulemista ymmärtämättä mitä sanotaan. Tämä voidaan ymmärtää paremmin 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvun jakeiden 13, 16 ja 17 valossa, joissa sanotaan: ”Siksi rukoilkoon se, joka puhuu jollakin kielellä, että hän voisi tulkita. Miten muussa tapauksessa, jos annat ylistystä hengen lahjalla, tavallisen ihmisen [tai, epäuskoisen; ks. jakeita 22–25] paikalla istuva sanoo ’aamen’ sinun kiitokseesi, koska hän ei tiedä mitä sanot? Sinä tosin esität kiitoksen hyvin, mutta tuo toinen ei rakennu.”
Yksinkertaisesti sanottuna se, joka puhuu jollakin kielellä, puhuu Jumalalle eikä ihmisille, jos kuuntelevat ihmiset eivät ymmärrä mitä hän sanoo. Paavalilla ei ollut mielessä käsittämätön puhe vaan vieraat kielet, joita mahdollisesti toiset voivat ymmärtää. Mutta jos kukaan läsnä olevista ei voinut ymmärtää kieltä eikä ketään tulkkia ollut paikalla, niin silloin jollakin kielellä puhuvan piti rukoilla, että hän voisi kääntää sen ja siten rakentaa toisia, varsinkin epäuskoisia. Ellei kukaan kyennyt tulkkaamaan, niin, kuten raamatunkohta sanoo, hänen oli parempi pysyä vaiti. – 1. Kor. 14:28.
Entä miten on nykyään? Eivätkö esimerkiksi kielten lahjat olisi tarpeellisia ’ilmaisemaan pyhän hengen läsnäolon’ jossakussa?
KUULUUKO SE KRISTILLISYYTEEN NYKYÄÄN?
Raamattu osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan kristityille annetut ihmelahjat olivat luonteeltaan vain väliaikaisia. ”Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan.” (1. Kor. 13:8) ilmaiseeko Raamattu millään tavalla, milloin nämä lahjat lakkaisivat? Kyllä se ilmaisee.
Lue ne muistiin merkityt tapaukset, jolloin kielten lahja seurasi pyhän hengen vuodattamista: Apostolien teot 2:1–4, 14; 10:44–48; 19:6. Huomaat, että jokaisessa tapauksessa ainakin yksi Jeesuksen Kristuksen apostoli oli läsnä. Apostolien tekojen 8:18:n mukaan ”henkeä annettiin apostolien kätten päälle panemisen välityksellä”. Johdonmukaisesti siis hengen lahjojen, myös kielten lahjan, siirtäminen lakkasi apostolien kuollessa. Kielten lahja oli täyttänyt tarkoituksensa. Oli hyvin todistettu, että kristillisellä seurakunnalla oli Jumalan hyväksymys ja tuki. Lisäksi kristittyjen määrä oli kasvanut ja he olivat hajaantuneet moniin maihin ja vieneet ”hyvän uutisen” mukanaan. – Vrt. Kol. 1:23.
’Mutta jos nämä lahjat ovat lakanneet, niin mikä selittää nykyajan ilmiöt?’ kysynevät jotkut.
”Olemme myös tietoisia siitä, että samanlainen ilmiö voi tapahtua okkulttisen/demonisen vaikutuksen alaisuudessa”, myönnettiin Fountain Trustin ja Englannin kirkon evankelisen neuvoston yhteislausunnossa. (Kursivointi meidän.)
Voisiko olla mahdollista, ettei nykyinen kielten lahja ole Jumalasta? Sen myöntäminen saattaa tietenkin olla vaikeaa niistä, jotka väittävät omaavansa tämän lahjan. Niistä viidestä miljoonasta aikuisesta amerikkalaisesta, jotka väittävät puhuvansa kielillä, 33 prosenttia ei edes usko siihen, että Saatana on persoona ja että hän voi vaikuttaa toisiin. Mistä sitten voi tietää varmasti, mikä on näiden nykyajan ilmiöiden lähde?
”HEIDÄN HEDELMISTÄÄN”
Jeesus antoi avaimen tosi kristittyjen tunnistamiseen, kun hän sanoi: ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää.” (Matt. 7:17) Täytyi siis olla hedelmiä eli todisteita siitä, että Jumalan pyhä henki tuki heitä. On paljastavaa tarkastella sellaisia Raamatun todisteita sen valossa, mitä Christianity Today -lehden helmikuun 22. päivän numerossa 1980 julkaistu galluptutkimus ilmaisi.
Raamattu ei kertaakaan ilmaise ihmelahjaa annetun sellaiselle, joka hyväksyi synnin tai harjoitti sitä. Korinton kristillisessä seurakunnassa oli ensimmäisellä vuosisadalla jäseniä, jotka olivat aikaisemmin olleet moraalittomia mutta jotka olivat muuttuneet kristityiksi tullessaan. He eivät antautuneet enää sukupuoliseen moraalittomuuteen. (1. Kor. 6:9–11) Galluptutkimuksen mukaan kuitenkin 19 prosenttia niistä, jotka nykyään puhuvat kielillä, hyväksyy esiaviolliset sukupuolisuhteet.
Tosi kristityt kunnioittavat Raamattua Jumalan sanana. Jeesus Kristus lainasi Raamattua ja piti sitä Jumalan sanana. (Joh. 17:17) Mutta mielipidetiedustelun mukaan 44 prosenttia nykyisistä kielilläpuhujista ei pidä Raamattua tärkeimpänä uskonnollisena auktoriteettina.
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä”, käski Jeesus. (Matt. 28:19, 20) Ja hän ennusti, että Jumalan valtakunnan ”hyvä uutinen” saarnattaisiin ”koko asutussa maassa todistukseksi”. (Matt. 24:14) Tosi kristittyjen pitäisi olla aktiivisia tässä toiminnassa. Galluptutkimuksen mukaan kuitenkaan 51 prosenttia niistä, jotka nykyään puhuvat kielillä, ei puhu uskostaan edes viikoittain eikä 58 prosenttia pidä etusijalla toisten voittamista Kristukselle.
”He eivät ole osa maailmasta”, sanoi Jeesus seuraajistaan. (Joh. 17:16) Mutta sen sijaan, että kielilläpuhujat ’eivät olisi osa maailmasta’, ”politiikkaan suhtautumisessaan” he ”mukautuvat läheisesti tavallisen väestön elämäntapaan”, ilmoittaa Christianity Today.
”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne”, sanoi Jeesus. (Joh. 13:35) Apostoli Johannes lisäsi: ”Meidän tulisi rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” (1. Joh. 3:11, 12) Tosi kristityillä on aito rakkaus toisiaan kohtaan. Heitä eivät jaa yhteiskunnalliset, rotu- ja kansallisennakkoluulot. Sota-aikoinakin he kieltäytyvät tappamasta toisissa maissa olevia uskonveljiään. Pitääkö se paikkansa yhteisestä kansasta? Entä niistä, jotka väittävät omaavansa kielten lahjan?
Mitä siis todisteet osoittavat? Koska kielilläpuhujat ryhmänä eivät tuota niitä ”hedelmiä”, jotka ovat tosi kristittyjen tunnusmerkki, niin on selvää, että ne jotka väittävät omaavansa kielten lahjan, eivät ole voineet saada sitä samasta lähteestä kuin varhaiskristityt.
Raamattu sisältää voimakkaita varoituksia, jotka ilmaisevat erään toisen lähteen olevan niistä vastuussa. Jeesus ennusti: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä!” (Matt. 7:22, 23) Apostoli Paavali varoitti, että tulisi aika, jolloin tapahtuisi ”voimatekoja” ja ”valheellisia tunnusmerkkejä” ”Saatanan vaikutuksesta”. – 2. Tess. 2:9, 10.
Mistä siis voit tuntea Kristuksen tosi seuraajat, ellei heitä tunneta kielten ihmelahjoista? ”Hedelmistä”, niistä raamatullisista todisteista, joita tarkastelimme.
Kehotamme sinua tutkimaan Raamattua ja vertaamaan sitä sitten Jehovan todistajien opetuksiin ja menettelyihin. Katso itse, saako näkemäsi sinut sanomaan heistä: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” – 1. Kor. 14:25
[Tekstiruutu s. 7]
”Kokemukseni ei ollut Jumalasta”
”1. Korinttolaiskirjeen 14:27, 28 . . . sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kokemukseni ei ollut Jumalasta. . . . Paavalin siinä oleva neuvo . . . oli täysi vastakohta sille, mitä olin kokenut. Enintään kahteen tai kolmeen rajoittamisen sijasta meillä oli suuria ryhmiä. Eikä meillä ollut ketään tulkkia, joten ketä rakennettiin?”