Pyri rauhaan!

 1. Kun elämää rakastava on löytänyt rauhan, niin mitä hänen täytyy sitten tehdä, ja mikä velvollisuus hänellä on nyt?

KUN elämää rakastava on etsinyt rauhaa Jumalan kanssa ja löytänyt sen hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, niin mitä hänen täytyy tehdä? Hänen täytyy sen jälkeen pyrkiä rauhaan. ”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen”, kuuluu kristityn apostoli Pietarin välityksellä annettu neuvo. (1. Piet. 3:11) Hänen täytyy tehdä rauha pyrkimyksekseen lopuksi elämäkseen. Se merkitsee sitä, että hänen täytyy ylläpitää rauhaa. Hän ei iloitse yksin rauhasta Jumalan kanssa Kristuksen välityksellä. Kun hän astuu rauhaan Jumalan kanssa, niin se saattaa hänet rauhaisiin suhteisiin kaikkien niiden muodostaman seurakunnan kanssa, jotka ovat antautuneet kokonaan Jumalalle Kristuksen välityksellä ja jotka ovat siten tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:18–21) Hänestä ei saa tulla kristillisen seurakunnan häiritsijää. Hänen velvollisuutensa on säilyttää hiljainen, rauhaisa, tyyni, sopusointuinen suhde järjestöön. Hänen täytyy elää erään kristillisen hallitsevan elimen apostolin lausuman käyttäytymisohjeen mukaan: ”Eläkää rauhassa keskenänne. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” – 1. Tess. 5:13–15.

 2. Millaisessa tilanteessa kristittyjen täytyy noudattaa tätä menettelyä, ja mitä heidän suhteensa yritetään, koska he ovat hyökkäyksen pääkohde?

² Kristittyjen täytyy pyrkiä tällaiseen menettelyyn keskellä maailmaa, missä on sellaista sekasortoa kaikkialla, jollaista ei ole ollut milloinkaan aikaisemmin. Saatana Perkele ja hänen paholaisensa ovat olleet ilkeämielisesti halukkaita aiheuttamaan ihmisten keskuudessa kaiken ahdistuksen, sekasorron ja rauhattomuuden, minkä voivat, siitä lähtien kun hänet heitettiin maan seutuville kohta Jumalan valtakunnan synnyttyä taivaissa vuonna 1914. (Ilm. 12:12) Hänen pääasiallisin hyökkäyskohteensa on nyt hengellisen Israelin jäännös ja sen lampaankaltaisten tovereitten muodostama ”suuri joukko”. (Ilm. 12:17) Saatana tekee näin ollen kaikkensa aiheuttaakseen levottomuutta, häiriötä ja hajaannusta heidän keskuudessaan murskatakseen heidän järjestönsä.

 3. Millä syrjinnöillä Saatana on pitänyt maailman hämmingissä, mutta miten Jumala poisti tämän kauan sitten seurakunnastaan?

³ Siksi täytyy jokaisen elämää rakastavan, joka on löytänyt Jumalan näkyvästä järjestöstä etsimänsä rauhan, tehdä rauha pysyväksi pyrkimyksekseen. Saatana Perkeleen on onnistunut maailmassa pitää se hämmingissä ja kuohuksissa rotu-, heimo- ja värisyrjinnällään. Mutta Jumala poisti tämän Kristuksen avulla tosi kristillisestä seurakunnasta. Kristillinen seurakunta alkoi melkein yksinomaan juutalaisia käsittäneenä järjestönä muinaisessa Jerusalemissa, joitakuita ympärileikattuja muista kansoista tulleita käännynnäisiä lukuunottamatta. (Apt. 2:10; 6:5) Sitten lisättiin ympärileikatut samarialaiset uskoviin. (Apt. 8:4–25) Vasta kolme ja puoli vuotta sen jälkeen kun Jeesus Kristus oli kuollut kidutuspaalussa Jerusalemin ulkopuolella, tuotiin kristilliseen seurakuntaan ensimmäinen ympärileikkaamaton pakana eli ei-juutalainen, eräs italialainen nimeltä Kornelius, yhdessä monien sukulaistensa ja läheisten ystäviensä kanssa. – Apt. 10:1–11:2.

 4. Miten Jumala teki ympärileikatuille juutalaisille kristityille mahdolliseksi mukautumisen tähän armolliseen järjestelyyn pakanoita kohtaan?

⁴ Tämä aiheutti alussa melkoista rauhattomuutta ympärileikattujen juutalaiskristittyjen joukossa, mutta he sopeutuivat aikanaan rauhaisasti tähän armolliseen Jumalan järjestelyyn. Jumala teki mahdolliseksi tämän ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten lopullisen hyväksymisen kristilliseen seurakuntaan. Miten? Hän otti pois sen aitaavan esteen, erottavan seinän, nimittäin Mooseksen välityksellä annetun lain, mikä oli jakanut juutalaiset eroon pakanamaailmasta. Hän vahvisti uuden liiton kristittyjen kanssa Jeesuksen Kristuksen ollessa Välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä.

 5, 6. Miten Paavali selitti Efeson seurakunnalle, miksi seurakunnassa ei saa olla syrjintää eri perusteilla?

⁵ Apostoli Paavali selitti, miksi kristillisessä seurakunnassa ei saa olla mitään syrjintää rodun, heimon, kansallisuuden tai värin perusteella. Hän kirjoitti Efeson seurakunnalle, missä oli pakanoita eli ei-juutalaisia, jotka olivat kerran kaukana Jehovasta:

⁶ ”Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat [juutalaiset ja pakanat] yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan [mikä naulattiin kidutuspaaluun] teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi [juutalaiset ja pakanat] yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte [pakanoille], ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat [juutalaisille]; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla [juutalaisilla ja pakanoilla] pääsy yhdessä Hengessä Isän [Jehova Jumalan] tykö.” – Ef. 2:11–18.

 7. Ottaen huomioon hengellisessä Israelissa kauan sitten tehdyn järjestelyn, miksi ei nyt ole mitään perusteita syrjiä muiden lampaitten suurta joukkoa hengellisestä Israelista, ja miten Haggain 2:6–9 ilmaisee tämän?

⁷ Jeesuksen kidutuspaalussa antama uhri on kaikkiin kansoihin kuuluvien uskovien juutalaisten ja uskovien pakanoiden yhdistämisen peruste. Sama Jeesuksen ”maailman synnin” edestä antama uhri on varmasti sen tähden nytkin se peruste, millä hengellisen Israelin pieni jäännös ja kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä tulevien maallisten lampaitten ”suuri joukko” yhdistetään. Tänä aikana, jolloin Jehovan Oikea Paimen kokoaa muut lampaansa oikealle puolelleen, tätä muiden lampaitten suurta joukkoa ei saa syrjiä pois hengellisestä Israelista. ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen”, sanoi Oikea Paimen Jeesus Kristus. (Joh. 10:16; Matt. 25:31–40) Oikean Paimenen Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevan yhden lauman kaikkien jäsenten keskuudessa täytyy olla kristillinen sopusointu, yksimielisyys ja rauhaisuus, ”sillä hän on meidän rauhamme”. Jehova sanoo juuri sen lupauksensa yhteydessä, että hän järkyttää kaikki kansat ja saattaa kaikkien kansojen kalleudet, halutut, tulemaan palvontahuoneeseensa: ”Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:6–9) Saatana ja hänen paholaisensa eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet tekemään tyhjäksi tätä ennustusta.

RUKOUS SEN PUOLESTA

 8. Mitä me rukoilemme päivittäin Psalmin 122:6–8 mukaisesti, ja miksi Jeesus Kristus ei voisi olla sellaisen seurakunnan pää, missä ei vallitsisi tällainen tila?

⁸ Jos järjestön hyvä on tosiaan sydämellämme Jumalan kunniaksi, niin me rukoilemme rauhan Jumalaa, että hän säilyttää kansansa ykseydessä, sovussa ja rauhassa. Me pidämme jokapäiväisissä rukouksissamme mielessämme psalmista Daavidin sanat: ”Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi. Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.” (Ps. 122:6–8) Tällaisen rukouksen mukaisesti merkitsee nimi Jerusalem: ”Rauhan omistus” tai: ”Perustettu rauhaisaksi”. Siellä Jerusalemin paikalla oli pappi Melkisedek Saalemin kuningas, mikä arvonimi merkitsee: ”Rauhan kuningas”. Jehova Jumala vannoi, että hänen Poikansa Jeesus Kristus oli oleva iankaikkisesti Melkisedekin kaltainen pappi-kuningas. Tämän mukaisesti oli yksi Jumalan kirkastetun Pojan nimistä oleva Rauhanruhtinas. (1. Moos. 14:18–20; Ps. 110:1–4; Hepr. 6:20–7:21; Jes. 9:5, 6) Miten Jeesus Kristus voisi olla tällaisin arvonimin ruhtinaallisena Rauhan kuninkaana sellaisen seurakunnan pää, joka jakaantuu, häiriintyy ja kuohuu eripuraisuuden, vihollisuuden, kateuden, kilpailun, kamppailun ja lahkolaisuuden tähden, jollainen kristikunta on nykyään ja on aina ollut? Hän ei voisi. Mutta Kuninkaana hän voi voimallaan toteuttaa ja säilyttää rauhan ”seurakunnassa, joka on hänen ruumiinsa”. (Ef. 1:22, 23) Hän kokoaa enkeliensä avulla pois rauhan häiritsijät. – Matt. 13:41.

 9. a) Miten Paavali ylisti Filippiläiskirjeen 4:6, 7:nnessä rukouksen rauhoittavaa voimaa? b) Mihin Jumalan tottelevaiset palvelijat eivät voisi milloinkaan osallistua minkään hallituksen alaisuudessa rukoillessaan sopusoinnussa 1. Timoteuksen kirjeen 2:1–4 olevan kanssa?

⁹ Ylistäen sydämestä lähtevän rukouksen rauhoittavaa voimaa apostoli Paavali kirjoitti Filippissä oleville rakkaille kristillisille veljilleen: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6, 7) Apostoli piti mielessään myöskin sen, että maan päällä olevien tosi kristittyjen täytyy elää maallisten poliittisten hallitsijoitten alaisuudessa, jotka eivät hae rauhaa Jehova Jumalan kanssa ja joiden hallitukset vaikuttavat Rauhanruhtinaan tosi seuraajien elämään. Niinpä Paavali kirjoittikin kristilliselle valvojalle Timoteukselle seuraavan kehotuksen: ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan [kaikkien korkeassa asemassa olevien, Um] puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset [kaikenlaiset ihmiset, Um] pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1–4) Kun Pelastajamme Jehova Jumalan tottelevaiset palvelijat rukoilevat tällä tavalla, niin he eivät voisi milloinkaan osallistua vastarintaan, vallankumouksiin, kansannousuihin, mellakoihin, jakaumiin, salaliittoihin eikä minkäänlaiseen yleisön suosimaan toimintaan, häirintään tai väkivaltaan korkeissa poliittisissa tai hallitusasemissa olevia henkilöitä vastaan. Jehovan uskolliset todistajat viettävät tyyntä ja rauhaisaa elämää kaikenlaisten hallitusten alaisuudessa, kiellon ja laittomiksi julistuksenkin alaisina.

10. Mitä täytyy rauhaan ”kaikkien” kanssa pyrkimisen merkitä seurakunnassa oleville, ja mistä hedelmästä ja viisaudesta tämä on todistus?

¹⁰ ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”, kuuluu Heprealaiskirjeen 12:14:nnen kehotus. Jos kristityt koettavat pyrkiä rauhaan järjestön ulkopuolella olevien ihmisten kanssa, niin totta kai heidän pitäisi pyrkiä siihen seurakunnassa olevien kanssa, jotka ovat heidän omia antautuneita veljiään. Meidän ei pidä milloinkaan unohtaa, että rauha on eräs Jumalan hengen hedelmistä, joka meidän täytyy kehittää täyteläiseen kypsyyteen. (Gal. 5:22) Se on todistus taivaallisen viisauden omaamisesta ja noudattamisesta, sillä ”ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa”. (Jaak. 3:17) Henkeytetty sananlasku on yhtä mieltä tämän kanssa ja sanoo: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden.” Miksi? Koska ”sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni”. – Sananl. 3:13–17.

11. Miten Paavali sanoo, että rauha yhdistää seurakunnan, ja ketkä eivät näin ollen ansaitse saada olla seurakunnassa?

¹¹ Niin, vapaus sisäisestä riidasta, hajaannuksesta ja epäjärjestyksestä yhdistää Jehovan todistajain kristillisen seurakunnan. Paavali kirjoittaa sen todistukseksi: ”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne [vaikuttimen tyyssijassa] Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa [ei kahdessa eikä useammassa erillisessä ruumiissa].” (Kol. 3:14, 15) Jos me teemme rauhan jatkuvaksi pyrkimykseksemme, niin se toimii yhdistävänä siteenä niillä, joilla on Jumalan henki. Paavali sanoo niin näillä sanoilla: Vaeltakaa ”niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi [Kristuksen alainen] ruumis ja yksi henki”. (Ef. 4:1–4) Se, joka tahallaan, ilkeämielisesti häiritsee, ei vaella rauhan Jumalan kristillisessä seurakunnassa olemisen arvon mukaisesti.

TEOKRAATTISEN JÄRJESTELYN VAIKUTUS

12. a) Mihin vajoamiseen Jumalan valtakunnan syntyminen ei ole aihe? b) Mitä meidän täytyy noudattaa iloitaksemme elämästä ja rauhasta ja miksi?

¹² Todistukset osoittavat, että me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien Jumalan valtakunnan alaisuudessa, mikä valtakunta syntyi taivaissa tuona vuonna. Tämän pitäisi olla, ja se on ollut suuren ilon aiheena Jumalaa ja elämää rakastavien keskuudessa. Mutta tämä ei ole kumminkaan mikään syy ahneeseen, harkitsemattomaan ja materialistiseen syömiseen ja juomiseen, millä me voisimme kompastuttaa toisia ja vetää heidät henkisesti alas. Jumalan kauan odotetun valtakunnan etujen nauttiminen merkitsee korkeampia asioita kuin aisteja turruttavaa ylensyömistä ja -juomista. ”Sillä”, sanoo Paavali, ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älkää ruuan tähden turmelko Jumalan työtä.” (Room. 14:17, 19, 20) Itsekkään lihamme mielen noudattaminen ei kuulu lainkaan meidän kristilliseen pyrkimykseemme, mutta Jumalan hengen hedelmien kasvattaminen kuuluu. Jos me rakastamme elämää ja hyviä päiviä Jumalan valtakunnan alaisuudessa, niin me noudatamme tätä varoitusta: ”Lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus [ystävyyden puute] Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:6–8) Noudata siis hengen mieltä; ole rauhassa Jumalan kanssa!

13. Mitä Jumalan valtakunnan voimaan astuminen v. 1914 merkitsi sen alamaisten seurakunnalle, ja milloin tämä toteutui heille Jesajan 60:17:nnen täyttymykseksi?

¹³ Jumalan valtakunnan valtaan tuleminen taivaissa vuonna 1914 merkitsee kevytmielisen huvittelun sijasta tiukempaa menettelyä maan päällä Valtakunnan alamaisten seurakunnassa. Kun muinoin ei ollut ihmiskuningasta Israelissa, niin kukin israelilainen oli tottunut tekemään sitä, mikä oli oikein hänen omissa silmissään. Mutta kun Jumala vastasi heidän pyyntöönsä ja antoi heille ihmiskuninkaan, niin tuo henkilökohtainen kevytmielinen toimintavapaus muuttui juuri niin kuin Jehova itse oli edeltä varoittanutkin. (Tuom. 21:25; 1. Sam. 8:9–18) Tämä tiukkuus toteutui Jehovan nykyisiin todistajiin nähden, kun he alkoivat ottaa käytäntöön teokraattisia menettelytapoja ja järjestelyjä keskuudessaan vuonna 1919, jolloin he järjestäytyivät uudelleen ensimmäisen maailmansodan tuhojen jälkeen. Tämä piti erikoisesti paikkansa vuodesta 1938 lähtien, kun Vartiotorni lehti julkaisi kaksiosaisen kirjoituksen ”Järjestö”, mikä perustui Jesajan 60:17:nnessä (Ro) olevaan Raamatun jakeeseen: ”Pronssin sijaan minä tuon kultaa; ja raudan sijaan minä tuon hopeaa; ja puun sijaan pronssia; ja kivien sijaan rautaa; ja minä määrään sinun [Jumalan kuvaannollisen pääkaupungin eli -järjestön] ylivalvontasi menestykseen ja sinun tehtäviesi asettamisen vanhurskauteen.”

14. Miten teokraattisen järjestyksen voimaansaattaminen koitui parannukseksi, ja mitä kaikkien elämää rakastavien täytyy sen tähden tukea ja ylläpitää uskollisesti?

¹⁴ Kuten tässä ennustuksessa oli luvattu, merkitsi toiminnan teokraattinen järjestys maan päällä olevien Jehovan todistajien keskuudessa parannusta. Se johti huomattavaan parannukseen. Se aiheutti suuren rauhan. Se auttoi rauhan ylläpitämistä järjestössä. Se yhdenmukaisti toimintamenetelmät ja käyttäytymisen kautta maailman niissä 175 maassa, joissa Jehovan todistajat saarnaavat nyt Hänen valtakuntansa iloista uutista täyttäen Matteuksen 24:14:ttä. Se poisti erilaisuuden, hämmennyksen, tasapuolisuuden puutteet ja epäjärjestyksen tästä maapallonlaajuisesta järjestöstä. Se auttoi Jumalan vaimonkaltaiselle järjestölleen antaman rakkaudellisen lupauksen täyttymistä: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” (Jes. 54:13) Kaikki elämää rakastavat tukevat ja ylläpitävät sen tähden kuuliaisesti vilpittömissä rauhanpyrkimyksissään järjestön teokraattista rakennetta.

15. Miten tämä toimenpide soveltuu myöskin seurakunnan kokouksiin, kuten Paavali osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 14:26, 29–33:ssa?

¹⁵ Tämä järjestön asioitten hoitaminen teokraattisesti eli Jumalan määräyksen mukaisesti koskee myöskin kristillisen seurakunnan kokousten johtamista ja tällaisissa kokouksissa kävijöitten ohjelmaa. Paavali puhui teokraattisen hallitsevan elimen jäsenenä epäjärjestyksessä olevia tai sellaisia kokouksia vastaan, jotka eivät toimi sujuvasti, joiden ohjelmaa ei valvota, joissa asiat saatetaan sanoa ja tehdä hajanaisesti ja selittämättä tai ymmärtämättä. Hän sanoi: ”Kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, muut arvostelkoot [ymmärtäkööt merkityksen, Um]; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset [Ja profeettojen tulee pitää valvonnassa profeettojen hengenlahjat, Um]; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” – 1. Kor. 14:26, 29–33.

16. Mistä Daavid ja Pietari painottivat meidän täytyvän pidättyä pyrkiessämme rauhaan ja miten?

¹⁶ Meidän täytyy seurakunnan yksimielisyyden, sopusoinnun ja levollisen tyyneyden tähden varoa erityisesti kieltämme ja huuliamme. Eikö psalmista Daavid sanonut kohta kysyttyään, kuka iloitsee elämästä ja rakastaa kylliksi päiviä nähdäkseen, mikä on hyvää: ”Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta”? (Ps. 34:14) Niin, ja eikö apostoli Pietari lainannut näitä Daavidin sanoja heti sen jälkeen kun hän oli neuvonut kristittyjä veljiään sanoen: ”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte”? (1. Piet. 3:9) Niin me voimme maksaa loukkauksen loukkauksella kielellä ja huulillamme. Me saatamme herjata kielellä ja huulilla sitä, joka herjaa meitä. Mutta me voimme myöskin suoda kielellä ja huulilla siunauksen sillekin, joka loukkaa ja herjaa meitä. Siunauksen suomisella on parempi vaikutus. Leppeä vastaus taltuttaa kiukun. (Sananl. 15:1) Se koituu henkiseksi siunaukseksi ainakin siunaajalle. Se säästää hänet tulemasta tuon loukkaavan puhujan tai herjaajan kaltaiseksi. Se on omiaan aikaansaamaan rauhaa järjestössä. Rauhaan pyrkiminen vaatii sen tähden välttämättömästi meitä hillitsemään kielemme siitä, mikä on vahingollista, ja huulemme puhumasta petollisesti. Meidän on yksinkertaisesti pidätyttävä panettelemasta, parjaamasta, herjaamasta.

17. Mikä on paras turva tätä vastaan, ja miksi rauhaan pyrkiminen ei ole merkitykseltään tämän vastainen?

¹⁷ Paras turva tässä asiassa on, että opettaa ja saarnaa kallisarvoista totuutta Jumalan valtakunnasta kokouspaikoissamme ja niiden ulkopuolella, julkisesti ja talosta taloon. Älä erehdy: Jumalan rauha ei merkitse toimettomuutta, huoletonta mukavuutta, laiskuutta. Rauhan Jumala on antanut järjestetylle kansalleen, maan päällä oleville todistajilleen, ponnistuksia kysyvän työn tehtäväksi. Se on todistuksen antaminen hänestä ja hänen hallitsevasta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta koko asutussa maassa kaikille kansoille, ennen kuin ne joutuvat tuhoisaan loppuunsa Harmagedonissa.

18. a) Mitä kaikenlaisista olosuhteista tulevat Jehovan todistajat ymmärtävät tästä suoritettavasta työstä? b) Mitä Jeesuksen käskyä he niin ollen tottelevat ja minkä rauhaa ja veljeyttä koskevan ennustuksen täyttymykseksi?

¹⁸ Hänen antautuneitten palvelijoittensa kaikista kansallisuuksista, sukukunnista, kansoista, väreistä ja kielistä täytyy suorittaa tämä työ. He eivät voi tehdä tätä työtä yksimielisesti, jos he taistelevat ja riitelevät keskenään ulkonaisten, luonnostaan johtuvien eroavaisuuksien johdosta. Heidän täytyy toimia yhdessä rauhaisasti. Heidän Jumalan antaman todistamistyönsä suorittaminen sopusointuisesti koko maailmassa vaatii kansainvälistä, rotujenvälistä, heimojenvälistä ja seurakuntienvälistä rauhaa heidän keskuudessaan. Jehovan todistajat ymmärtävät tämän tärkeän tosiasian. He tottelevat sen tähden Jehovan Päätodistajan, Jeesuksen Kristuksen, ohjetta: ”Pitäkää keskenänne rauha.” (Mark. 9:50) He saattavat tekonsa ja ponnistelunsa sopusointuun sen Jesajan 2:1–4:ssä esitetyn kauniin profeetallisen näyn kanssa, mikä on annettu Jehova Jumalan kansainvälisestä rauhasta ja veljeydestä. Siksi heidän todistamistyönsä menestyy. – Jaak. 3:18.

19. a) Mihin sodankäyntiin he ovat aseistautuneet ja miten? b) Keitä he etsivät työskennellessään talosta taloon, mutta ketkä he jättävät?

¹⁹ Minne he menevätkin viemään Valtakunnan-sanomaansa, siellä he edistävät sitä pysyvää rauhaa, mikä on kaunistava uutta vanhurskasta maailmaa. He ovat aseistautuneet ainoastaan hengelliseen sotaan eivätkä veriseen sotaan lihaa ja verta vastaan. He varustautuvat siitä syystä siten, kuin apostoli Paavali käski tekemään: ”kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille”. (Ef. 6:11–15) He etsivät työskennellessään talosta taloon niitä, jotka haluavat rauhaa Jumalan kanssa. Jeesus Kristus käski heitä tekemään näin sanoen: ”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensin: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.” (Luuk. 10:5, 6; Matt. 10:12, 13) Jos talon asukas osoittautuu rauhan viholliseksi, niin he lähtevät siitä talosta. Heidän ei tule rakentaa uskonnollista riitaa Jehovan vihollisten kanssa.

20. Miksi he menevät iloiten eteenpäin uskonnollisesta vainosta huolimatta, ja minkä varman toivon he säilyttävät rauhan suhteen?

²⁰ Mutta he kohtaavat kuitenkin paljon uskonnollista vainoa. Kaikesta siitä huolimatta he menevät eteenpäin iloiten. ”Jotka rauhaa neuvovat, niille tulee ilo.” (Sananl. 12:20) He tuntevat Jumalan lupauksen, että ihmiset, jotka väärin aiheuttavat heille vaikeuksia, hävitetään Harmagedonissa. (2. Tess. 1:6–10) He vahvistuvat ja saavat lohtua siitä varmasta toivosta, että heidän jatkuva pyrkimyksensä rauhaan palkitaan loputtomalla rauhalla Harmagedonin jälkeen Jehova Jumalan, vanhurskaan Tuomarin, lupaamassa uudessa maailmassa. Hän ”’antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, . . . mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on.” – Room. 2:6–10.

21. Mihin henkeytetyn psalmistan ilmaisemaan joukkoon me jokainen haluamme kuulua, ja mitä me siis tahdomme etsiä ja mihin pyrkiä?

²¹ Voimmeko me nyt kukin sanoa kuuluvamme niiden joukkoon, joista Jumalan henkeyttämä psalmista mainitsee: ”Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea”? Jos voimme, niin koettakaamme silloin etsiä löytääksemme rauhan ja pyrkiä siihen Jehova Jumalan haluamalla tavalla!