Lukijain kysymyksiä

● 2. Piet. 3:10 sanoo: ”Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat [paljastuvat, Um].” Mitä tämä raamatunkohta merkitsee? Eivätkö aineelliset taivaat ja aineellinen maa ole Jumalan luomakunnan pysyvä osa? – USA.

Ottaessamme selville apostoli Pietarin lausunnon merkitystä meidän täytyy muistaa, etteivät sanat ”taivaat” ja ”maa” monestikaan tarkoita aineellisia taivaita ja aineellista maata, jotka ovat Jumalan luomakunnan pysyvä osa. (Ps. 104:5) Huomattava esimerkki tästä ovat Jes. 13:13:n sanat, jotka koskevat Jehovan Babylonista saaman voiton päivää: ”Minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä.”

Muinaisen Babylonin kukistuminen ei ilmeisestikään johtanut aineellisten taivaitten – auringon, kuun, tähtien ja planeettojen – järisyttämiseen, eikä kirjaimellinen maa järkkynyt pois paikaltaan. Mutta kuvaannollisesti puhuen taivaisiin ja maahan vaikutettiin. Miten niin? Ehkä muistamme, että babylonialaiset palvoivat aurinkoa ja kuuta sekä tähtiä ja planeettoja jumalina ja jumalattarina. Kun siis nämä jumalat osoittautuivat kykenemättömiksi auttamaan Babyloniaa sen suurimpana hädän aikana, niin sen ”taivaita” järisytettiin. Myös Babylonian valtakunnan ”maa” järkkyi pois paikaltaan. Babylonia menetti tuon valtavan maa-alueen valvonnan kärsiessään tappion ja tullessaan vain Persian valtakunnan maakunnaksi.

Babylonian tapaus valaisee sitä seikkaa, että taivaankappaleitten on katsottu edustavan ihmisiä korkeampia voimia, joilla on ollut valvova vaikutus ihmiskuntaan. Palvonta, jota on osoitettu näille taivaankappaleille, on todellisuudessa kohdistunut ihmisiä korkeampiin näkymättömiin henkivoimiin, nimittäin Saatanaan ja hänen demoneihinsa. Tämä ilmenee apostoli Paavalin selityksestä: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille.” – 1. Kor. 10:20.

Jumalan sana osoittaa tosiaan selvästi, että Saatana ja hänen demoninsa muodostavat Jehova Jumalasta vieraantuneen ihmisyhteiskunnan yläpuolella olevan ’taivaan’. Esimerkiksi apostoli Paavali viittasi ’pahuuden henkiolentoihin taivaan avaruuksissa’ ja niiden hallituksiin, valtoihin ja maailmanvaltiaihin. (Ef. 6:12) Ja 1. Joh. 5:19 sanoo: ”Koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.”

Näin ollen täytyy Saatanan ja hänen demoniensa muodostamien taivaitten olla ne, jotka ”katoavat pauhinalla”. Valtavan suuri raivoisa, ahmiva tulen liekki pitää voimakasta, sähisevää pauhinaa esimerkiksi talon tai metsän palaessa. Kirjaimellinen tuli ei luonnollisestikaan kykenisi lopettamaan Saatanaa ja hänen demonejaan. Mutta pahat taivaat eivät säästy siltä Jumalan vihan ilmaukselta, jonka sanotaan Raamatussa palavan kuin tuli. (Ps. 89:47; Jes. 30:27) Saatanallisten ja demonisten taivaitten katoaminen vahvistetaan Ilmestyskirjassa. Saatuaan näyn Saatanan voimien täydellisestä tappiosta ja Saatanan syöksemisestä syvyyteen apostoli Johannes mainitsi, että ”entinen taivas ja entinen maa olivat hävinneet”. – Ilm. 21:1, Um.

Koska ”entinen taivas” ei ole kirjaimellinen, ei ”entinen maa” ole myöskään kirjaimellinen. Ilm. 19:19–21 esittää, että tuhottaviksi tulevat maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa eikä aineellinen maa. Näin ollen ”entinen maa” tarkoittaa Saatanan ja hänen demoniensa valvonnan alaisuudessa olevaa pahaa ihmisyhteiskuntaa. ”Maan” tunnistaminen täten on sopusoinnussa sen seikan kanssa, että sana ”maa” voi raamatullisessa käytössä merkitä maan asukkaita. – Ps. 96:1.

Näin ollen eivät vertauskuvallisten taivaitten ja vertauskuvallisen maan ”alkuaineet” (eli rakenneosat) pysty kestämään Jumalan suuttumuksen ankaraa kuumuutta. Ne ”hajoavat” tyystin. Pietarin sanat ovat jossakin määrin rinnakkaiset sille ajatukselle, joka ilmaistaan Mal. 4:1:ssä: ”Se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.”

Maa, jumalaton ihmisyhteiskunta, ja sen työt ”paljastuvat” (’paljastumista’ vastaava kreikkalainen sana esiintyy kahdessa vanhimmassa ja luotettavimmassa saatavissa olevassa Raamatun käsikirjoituksessa, Vatikaanilaisessa n:o 1209 ja Siinailaisessa). Tämä merkitsee sitä, että paha ihmisyhteiskunta ja sen työt korvennetaan paljaiksi kaikesta naamioinnista, paljastetaan Jehova Jumalan ja hänen Kristuksen alaisuudessa olevan valtakuntansa vastaisiksi ja sen tähden tuhon ansaitseviksi. Jehova Jumala pitää Poikansa Kristuksen Jeesuksen ja uskollisten enkelijoukkojensa välityksellä huolen siitä, etteivät mitkään pahat työt jää paljastamatta ja rankaisematta. Tähän verrattavissa oleva ajatus on esitetty Jes. 26:21:ssä: ”Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.”

Jos haluamme kestää sen kuluttavan kuumuuden, joka loimuaa vanhoja taivaita ja vanhaa maata vastaan, meidän täytyy päättää tuntea Jehova Jumalan hyväksymä tie ja kulkea sitä, niin kuin Pietari kehotti kristittyjä tovereita: ”Pyrkikää . . . siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; . . . olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” – 2. Piet. 3:14–18.

● Mitä tarkoittaa Ef. 4:23:ssa (Um) ”uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa”? – USA.

Puhuttuaan siitä, miten tarpeellista on ’panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käyttäytymistapaan’, apostoli Paavali kirjoitti Efeson kristityille: ”Teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa.” (Ef. 4:20–23, Um) Sen ’uuden voiman’, jonka tulee vaikuttaa mieleemme kristittyinä, täytyy sen tähden ilmeisesti olla sellainen, joka on vastakkainen ”vanhaan persoonallisuuteen” kuuluvan mielen taipumukselle. Tämän ”voiman” täytyy olla taipumus, mielenlaatu eli vallitseva asenne tehdä sitä, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Raamattu osoittaa, että koska olemme epätäydellisiä luomuksia, niin sekä sydämemme että mielemme ovat taipuvaiset pahaan syntymästä pitäen. Mihin tämä voi johtaa? Kansoihin kuuluvista ihmisistä Paavali mainitsi, että he ”vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa”. (Ef. 4:17–19) Samalla tavalla Paavali muistutti Kolossan kristittyjä heidän tekemästään muutoksesta sanoen: ”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta.” – Kol. 1:21, 22.

Raamattu kutsuu sitä, joka seuraa tätä väärää taipumusta ”luonnolliseksi” (kirjaimellisesti ”sielulliseksi”) ihmiseksi erotukseksi ”hengellisestä” ihmisestä. ”Luonnollisen” ihmisen mieli on taipuvainen materialistisiin asioihin, tyydyttämään lihallisia halujaan ja himojaan. (1. Kor. 2:14, 15) Voima, joka vaikuttaa hänen mieleensä, on muodostunut hänessä osaksi perinnöllisyyden takia ja osaksi siksi, että hän on reagoinut siihen, mitä hänelle on opetettu ja mitä hän on kokenut. Kun hänelle esitetään jokin asia, johon sisältyy ehkä moraalinen ratkaisu, niin tämä voima työntää eli taivuttaa hänen mieltään materialistiseen eli lihalliseen suuntaan. Mitä meidän tulee tehdä, jos me havaitsemme olevamme taipuvaisia tähän suuntaan?

Tutkimalla Jumalan sanaa ja Jumalan hengen toiminnan avulla tämä vaikuttava voima eli vallitseva asenne voidaan muuttaa niin, että se on taipuvainen oikeaan suuntaan. Tässä tapahtumassa liittyy sydämemme selvästi mukaan. Sydän esittää vaikuttimet mielelle oikean tiedon saamiseksi ja sitten sen soveltamiseksi. Siten voimme saada ”Kristuksen mielen”, hänen, johon vaikutti aina oikea voima, koska hänen mielensä taipumus eli vallitseva asenteensa oli aina hengellinen. (1. Kor. 2:16) Esitettäköönpä meille silloin mitä asioita tahansa, niin ’uusi voima’, uusi vallitseva asenne, taipumus eli mielenlaatu vaikuttaa ja ohjaa mieltämme oikeaan hengelliseen menettelyyn.

Jos aiomme kristittyinä kyetä vastustamaan painostuksia väärintekoon, meidän täytyy jatkuvasti kehittää vallitsevaa taipumusta tehdä sitä, mikä on miellyttävää Jumalan silmissä. Tämä vaatii Jumalan sanan jatkuvaa tutkimista, toisten saman kalliin uskon omaavien seuraa, kestävyyttä rukouksessa ja opitun alinomaista soveltamista. Sen johdosta henkilön sydän ja mieli tulevat täysin yksimieliseksi siitä, että minkään ei saa antaa vaarantaa hänen asemaansa Luojaan nähden. Koska hän arvostaa Jehovan rakkautta, niin hänen vallitseva asenteensa taivuttaa hänet suhtautumaan siihen uskollisen tottelevaisesti. Hän ymmärtää, että sellainen tottelevaisuus on oikein ja johtaa suurimpiin siunauksiin, sillä Jumalan laki takaa kaikkien osapuolten hyvinvoinnin.

Kun siis kiusaus kohtaa, niin henkilön vallitseva asenne työntää häntä pois kiusauksesta. Hän ei helli ajatuksia ja haluja sen suhteen, miten mieluista olisi ryhtyä menettelemään tavalla, jonka hän tietää vääräksi. Hän ei järkeile, että hänhän on heikko ja ’Jumala on hyvin armollinen’. Hän suhtautuu sen sijaan asiaan hyvin samalla tavoin kuin Joosef, kun Potifarin vaimo häpeämättömästi houkutteli häntä sukupuolisuhteisiin kanssaan. Joosef vastasi heti: ”Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” – 1. Moos. 39:9.

● Ilm. 14:3 sanoo: ”He veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.” Jos tässä ja Ilm. 4:4:ssä mainitut vanhimmat edustavat taivaallisten kuningaspappien koko 144 000:n joukkoa, niin miten on mahdollista, että nämä 144 000 laulavat näiden vanhinten edessä? – Ecuador.

Ilmestyskirjan ymmärtämisen avain on sen alkusanoissa: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi [esitti sen merkein, Um] palvelijalleen Johannekselle.” (Ilm. 1:1) Ilmeisesti sellainen, mikä olisi mahdotonta todellisuudessa, voidaan kuvailla merkein eli vertauskuvin. Vaikka esimerkiksi ihminen ei voisi laulaa itsensä edessä, niin hän saattaisi seisoa oman kuvansa edessä ja laulaa. Ei siis ole mitään ristiriitaista siinä, että 144 000 kuvataan seisomassa jonkin sellaisen edessä, jolla esitetään eli vertauskuvataan heitä itseään.

Jo näyn näkijän, apostoli Johanneksen, tausta auttaa meitä saamaan selville, missä merkityksessä Ilm. 4:4:ssä mainitut ”kaksikymmentä neljä vanhinta” ovat merkki eli vertauskuva. Juutalaisena Johannes tiesi, että ”Israelin vanhimmat” edustivat koko kansaa ja puhuivat sen puolesta. (2. Moos. 3:16, 18; 19:7) Voideltujen kristittyjen koko seurakuntahan muodostaa hengellisen Israelin ”pyhän kansan”, ja kristityt ”vanhimmat” voivat tarkoittaa koko sitä ”kansaa” eli edustaa sitä. (1. Piet. 2:9, Um) Tämän mukaisesti valtaistuimilla istuvat ”kaksikymmentä neljä vanhinta” edustaisivat 144 000:n koko joukkoa. Luku 24 on varmaan muistuttanut Johannesta niistä 24:stä pappien osastosta, jotka kuningas Daavid järjesti palvelemaan Jerusalemin temppelissä. (1. Aikak. 24:4) Tämä liittyy hyvin siihen seikkaan, että 144 000:n ”pyhä kansa” on toimiva ”kuninkaallisena papistona”.

Huomaa myös, että Johannekselle annettiin tässä näky tulevista tapahtumista, siitä, ”mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. (Ilm. 4:1) Näky ”kahdestakymmenestä neljästä vanhimmasta” oli siis profeetallinen ennakkoesitys järjestelystä, jonka Jehova Jumala oli toimeenpaneva taivaassa. Siihen aikaan, jolloin Johannes sai näyn, ei yksikään ainoa 144 000:n joukosta ollut taivaassa. Ne tähän joukkoon kuuluvat, jotka olivat vaipuneet kuoleman uneen, odottivat ylösnousemusta. (1. Kor. 15:20–23, 51, 52) Kuitenkin se, että näyssä nähtiin ”kaksikymmentä neljä vanhinta”, takasi sen, että vanhinten asemat täytettäisiin niillä, joille ne oli varattu.