Raamatun kanta
Pitäisikö sinun olla huolissasi siitä, miten toiset suhtautuvat sinuun?
TOSI kristityillä on Jumalan ja ihmisten edessä vastuu osoittautua ’virheettömiksi nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa’. Jeesuksen Kristuksen uskollisten opetuslasten on loistettava valaisijoina Jumalasta vieraantuneessa maailmassa. (Fil. 2:15) Käyttäytymällä esimerkillisesti päivittäin ja tekemällä innokkaasti tunnetuksi Jumalan totuutta he ovat kuin valoja maailmassa, jossa vallitsee suuri hengellinen pimeys.
Kristityn tulee siis olla syystä huolissaan siitä, millaisen esimerkin hän antaa päivittäisessä elämässään. Mikäli se hänestä riippuu, hänen ei pitäisi antaa kenellekään pätevää aihetta pitää häntä ihmisenä, joka rikkoo moraalilakeja tai joka toimii vastoin luonnollista säädyllisyyden tajua. Apostoli Pietari kehotti uskonveljiään: ”Älköön . . . kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tai sellaisena, joka puuttuu toisten asioihin.” (1. Piet. 4:15) Kuten tulee pitää paikkansa vanhimmiksi nimitetyistä miehistä, kaikkien kristittyjen tulee pyrkiä saamaan ”hyvä todistus ulkopuolisilta”. – 1. Tim. 3:7.
On myös tärkeää, että Jumalan palvelija ottaa huomioon niiden ihmisten omastatunnosta johtuvat tunteet tai epäilykset, joiden keskuudessa hän asuu. Esimerkiksi joillakin seuduilla ihmistä, joka nauttii kohtuullisestikin alkoholijuomia tai joka syö tietynlaista ruokaa, voidaan pitää syntisenä. Kun tilanne on tällainen, kristitty ei pitäisi itsepintaisesti kiinni oikeudestaan nauttia hieman viiniä tai syödä sianlihaa tai muuta lihaa, jota hänen naapurinsa voisivat pitää saastaisena. Sen sijaan hän päättäisi lujasti luopua oikeuksistaan, jottei hän asettaisi tarpeetonta kompastuskiveä sellaisten eteen, jotka voisivat olla vastaanottavaisia ”hyvälle uutiselle”.
Henkilö haluaisi toimia apostoli Paavalin antaman erinomaisen esimerkin mukaan, hänen joka saattoi sanoa itsestään: ”Vaikka olen vapaa kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien orjaksi voittaakseni sitä useampia. Ja niin minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia; lain alaisille minusta tuli kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset. Ilman lakia oleville minusta tuli kuin ilman lakia oleva, vaikka en ole ilman lakia Jumalaan nähden, vaan lain alainen Kristukseen nähden, voittaakseni ilman lakia olevat.” (1. Kor. 9:19–21) ”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” (2. Kor. 4:2) Paavalin tavoin nykyajan tosi kristityillä on hyvä syy olla kiinnostuneita siitä, että heidän puheensa ja tekonsa vetoavat tarkkailijoiden hyvään omaantuntoon.
Mutta Jeesuksen Kristuksen uskollisella opetuslapsella ei ole mitään syytä olla huolissaan, kun maailmalliset ihmiset ylenkatsovat häntä siksi, että hän on kristitty. Häntä voidaan pilkata tai pahoinpidellä uskonsa vuoksi. Kun näin tapahtuu, hän noudattaa viisaasti seuraavaa henkeytettyä neuvoa: ”Jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan kirkastakoon jatkuvasti Jumalaa tässä nimessä.” (1. Piet. 4:16) Todellisuudessa on kunniaksi kärsiä Kristuksen puolesta. Hänellä on paljon suurempi valta kuin kenelläkään ihmisellä tai millään ihmisryhmällä. Jehova Jumala antoi Pojalleen ”kaiken vallan taivaassa ja maan päällä”. (Matt. 28:18) Sitä paitsi Jeesus Kristus todisti suuren rakkautensa luovuttamalla elämänsä uhriksi ja mahdollistamalla sen, että hänen opetuslapsensa saivat puhtaan aseman Luojan edessä ja siten pääsevät ikuiseen elämään johtavalle tielle. (Joh. 3:16; 15:13) Kun ajattelemme Kristuksen suurta valtaa ja hänen meitä kohtaan osoittamansa rakkauden syvyyttä, meillä ei varmastikaan ole syytä olla häpeissämme kärsiessämme hänen nimensä vuoksi.
Lisäksi tosi kristityn ei tarvitse olla huolissaan siitä, miten kristillisen seurakunnan sisä- ja ulkopuolella olevat hengellisyyttä vailla olevat ihmiset voivat arvioida häntä. Apostoli Pietari korosti tätä seuraavissa sanoissaan: ”Tätä vartenhan hyvä uutinen julistettiin [hengellisesti] kuolleillekin, jotta heidät tuomittaisiin lihaan nähden ihmisten näkökannalta, mutta jotta he eläisivät henkeen nähden Jumalan näkökannalta.” (1. Piet. 4:6) Vaikka ne, jotka ottavat vastaan ”hyvän uutisen”, alkavat elää hengellisestä näkökulmasta katsottuna, hengellisyyttä vailla olevat ihmiset voivat jatkuvasti arvioida sellaisia lihallisten näkökohtien perusteella ja pitää niitä, joilla ei ole maailmallista vaikutusvaltaa, voimaa, asemaa ja omaisuutta, täysin mitättöminä. Se ei saisi häiritä meitä. Tärkeämpää on se, miten Jumala tuomitsee meidät. Me haluamme hänen pitävän meitä sellaisina, jotka vietämme todella hengellistä elämää.
Ei ole suoraan sanoen olemassa keinoa arvostelijoiden miellyttämiseksi. Siksi tunnontarkan kristityn ei tarvitse huolestua siitä, että häntä vertaillaan epäsuotuisasti toisiin. Eräät Korinton seurakunnan jäsenet tekivät kristityn apostolin Paavalin suhteen epäsuotuisia vertailuja. Se, miten hän suhtautui itseensä kohdistuneisiin vääriin arviointeihin, voi rohkaista meitä. Hän kirjoitti: ”Se, että te tai jokin ihmisten tuomioistuin tutkisitte minua, on minusta aivan vähäpätöinen asia. En itsekään tutki itseäni. En näet ole tietoinen mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova. Älkää siksi tuomitko mitään ennen määräaikaa, ennen kuin Herra tulee, joka sekä tuo pimeyden salaisuudet valoon että tekee sydänten neuvopäätökset ilmeisiksi, ja silloin kukin saa ylistyksensä Jumalalta.” – 1. Kor. 4:3–5.
Apostoli Paavali tiesi varmasti sen, mistä syistä ja vaikuttimista hän puhui ja toimi, paremmin kuin ne, jotka julkesivat tutkia häntä tai arvioida hänen arvoaan. Hän toimi tunnontarkasti Kristuksen esimerkin ja opetuksen mukaan. Siksi hän piti tällaista tutkimusta ”aivan vähäpätöisenä asiana”, sellaisena, jota ei tarvinnut ottaa vakavasti huomioon. Apostoli Paavali tajusi, että Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalan nimittämänä tuomarina tekemällä arvioinnilla olisi merkitystä. Vastaavasti nykyisten kristittyjen tulee pitää mielessään sen vakavuus, että Jehova Jumala tutkii heitä Poikansa välityksellä. Se voi auttaa heitä siten, että he eivät anna hengellisyyttä vailla olevien ihmisten tekemien arviointien häiritä itseään ja että he itse eivät tuomitse samanlaisella hengellisyyden puutetta ilmaisevalla tavalla.
Raamattu tekee siis selväksi sen, että on aikoja, jolloin meidän on oltava huolissamme siitä, miten toiset voivat suhtautua meihin, ja myös sellaisia aikoja, jolloin meidän ei pitäisi olla huolissamme siitä, mitä toiset voivat ajatella tai sanoa. Meidän pitäisi olla joka aika kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, että osoittaudumme virheettömiksi Jumalamme edessä säilyttämällä puhtaan omantunnon hänen ja lähimmäistemme edessä. Kuitenkin meidän tulisi pitää perusteetonta arvostelua, pilkkaa tai ei-hengellisiä tuomioita tyhjänpäiväisinä, samalla kun me hoidamme jatkuvasti kaikki asiamme tavalla, joka tuo kunniaa Jumalalle ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.