Toiminta ja elämä toimettomuuden ja kuoleman vastakohtana
”Taistele voiton saamiseksi uskon oikeassa taistelussa.” – 1. Tim. 6:12, Um.
1. Miten muinaiset kreikkalaiset katselivat urheilutapahtumiaan ja sankareitaan, ja miten he suhtautuivat näihin?
HALUATKO sinä nähdä stadionin, joka on ääriään myöten täynnä kiihtynyttä kansaa? Palaa silloin mielessäsi muinaiseen Korinttoon ja sen suunnattoman suurelle urheilustadionille. Tuo kaupunki – joka oli koko Kreikan suurin, rikkain ja hilpein – oli joka toinen vuosi kansallisesti kuulujen Isthmoksen urheilukisojen näyttämönä. Kilpailut olivat monta päivää koko Kreikan polttopisteenä. Kilpailut eivät olleet pelkkää urheilua, vaan niillä oli uskonnollinen tausta. Kansa piti sen lisäksi urheilijoita sotilaallisen valmiuden tunnuksena. Jokaisen sotilaan täytyi olla hyvin valmennettu urheilija. Urheilu veti yleisön huomion puoleensa jopa enemmän kuin nykyään. Kilpailujen aikana ei voitu enää saada istuimia, ja kaikki seisomapaikat olivat tungokseen asti täynnä. Urheilijat marssivat nyt kentälle, joka on noin kaksi kertaa niin suuri kuin New Yorkin kaupungin Yankee Stadiumin kenttä! Ihmisjoukko on täynnä jännitystä, kun se arvostelee kilpailijoita. Kun nuo kiihkeät kilpatapahtumat alkavat, niin on jokaisen suunnattomassa tungoksessa olevan ihmisen kaula ojentautunut, jotta ei jäisi huomaamatta yhtään ainoaa yksityiskohtaa. Kehoitushuutoja kajahtaa ponnisteleville kilpailijoille. Valtavat epätoivon vaikerrukset ilmaisevat häviölle joutuvat suosikit. Huumaavat kättentaputukset tervehtivät voittajaa, joka lopulta pääsee ensimmäiseksi! Tuo suuri kansanjoukko virtaa sen jälkeen Korinton kaduille ja puhuu yksinomaan näistä päivän tapahtumista. Voittajaa kunnioitetaan enemmän kuin ketään muuta ihmistä koko Isthmoksen kannaksella. Häntä epäjumaloidaan kansallissankarina, hän saa muratin lehdistä tai, myöhempinä aikoina, männynhavuista tehdyn seppeleen. Hänelle tulvailee lahjoja, ja kaupunki antaa hänelle suuren elinkautisen eläkkeen. Cicero sanoi, että kreikkalainen kaupunki juhli urheiluvoittajaansa enemmän kuin Rooma suurinta kenraaliaan tämän palatessa kukistamasta jonkin kansan.
2. Miksi Paavalin viittaus Kreikan urheilukilpailuihin oli niin sopiva?
2 Koska Paavali tiesi kaiken Korinton kilpailuista, niin hän vertasi varhaiskristittyjen, Jehovan kansan, toimintaa urheilukilpailuihin. Viitaten urheilukilpailujen juoksijoihin, painijoihin ja nyrkkeilijöihin hän valaisi selvästi toiminnan palkkaa ja toimettomuuden vaaraa. Kristityt, joille hän kirjoitti, tunsivat hyvin nuo kilpailut. Jotkut olivat olleet epäilemättä jolloinkin noiden stadionilla huutavien joukossa. He eivät voineet olla tietämättömiä kilpailuista, koska ne olivat keskustelun aiheena kaikkialla, minne he menivät. Kilpailijoille asetetut vaatimukset antoivat voimakkaat esimerkit, mitkä soveltuvat nykyään kristittyihin. Nykyiset olympiakisat, jotka ovat saaneet nimensä Kreikan muinaisista Olympian kilpailuista, muistuttavat meille voimakkaasti, miten Paavalin varhaisia kilpailuja koskevat sanat soveltuvat nykyään. – 1. Kor. 9:24–27; Fil. 3:13, 14.
3. Millä tavoilla voittoisan urheilijan elämä antoi sopivan mallin meille ja missä suhteessa?
3 Paavali näki jokaisen kristityn jättiläisstadionilla olevana kilpailijana, ’ihmisten ja enkelien edessä esitettävänä näytelmänä’. Saatana Perkele oli uhmannut Kaikkivaltiasta Jumalaa, että maan päällä olevat ihmiset eivät voi säilyttää nuhteettomuuttaan Jehovan edessä. Paavali muisti, että Jehova oli merkinnyt uskollisen Aabelin ja monta muuta hänen jälkeensä omalle puolelleen kilpailussa. Hän osoitti, että Jehova oli Kristuksen Jeesuksen johtaman kristittyjen kilpailujoukkueen perustaja. (1. Kor. 4:9; Hepr. 11:4; 12:1, 2) Korinton kristityt tiesivät hyvin, miten urheilijoiksi pyrkivät pyhittivät koko elämänsä palkinnon saamiselle. Ennenkuin he tulivat stadionille, niin he suorittivat säännöllisesti yhtä vaikeita taidonnäytteitä kuin kilpailuissa esitettävätkin olivat. He eivät saaneet ruumiinsa kauneutta, suorituksen siroutta, voimaa ja kestokykyä vain muutaman viikon valmistelulla. Jotta urheilija olisi ollut kyllin valmistautunut, niin se vaati vuosikausia kestävää ankaraa työtä, ja hän teki itse asiassa sitä, mitä suoritettiin kilpailuissakin. Häntä vaadittiin viettämään hyvin tarkkaa elämää ja noudattamaan sopivia tapoja. Hänen täytyi karttaa sitä huoletonta huvitteluelämää, mihin monet korinttolaiset antautuivat. Voittoisan urheilijan elämä antoi sopivan mallin kristityn noudatettavaksi monilla tavoilla, kuten kaikki Korinton kristityt voivat ymmärtää.
4–6. Miten nähtiin sääntöjen noudattamisen tärkeys silloin, ja miten tämä soveltuu kristittyihin?
4 Joukkueen sääntöjen pitämisen ja ankaran valmennuksen tärkeys oli painettava pysyvästi menestyksellisen kilpailijan mieleen. Jokainen antoi lupauksen, että hän noudattaa tarkasti kaikkia sääntöjä ja valmennusvaatimuksia. Hän omisti rajoitetun elämänsä kokonaan harjoituskausille ja valmennukselle. Rikollinen tai sopimaton elämä teki urheilijan kilpailukelvottomaksi. Sääntöjen rikkominen johti kilpailukieltoon. Meidänkin täytyy näin ollen mukautua sääntöihin. Joku urheilija saattoi saavuttaa ensimmäisenä maalin, mutta jos hän ei ollut mukautunut kaikkiin sääntöihin, niin hän menetti palkinnon. Vaikka me juoksemme loppuun asti, niin me voimme menettää palkinnon, jos emme pidä sääntöjä. Paavali tähdensi tätä sanoessaan: ”Etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.” – Gal. 2:2.
5 Valantehneet tuomarit pitivät voimassa muinaisten kilpailujen säännöt. He asuivat kilpailijoitten kanssa päivät ja yöt valmennuksen alusta lähtien ollakseen varmoja siitä, että ei harjoitettu petosta. He pakoittivat harjoittelemaan ponnekkaasti. Valmennuksen vaatimukset saivat Paavalin käyttämään sitä eräitten kohtien valaisemiseksi kirjeissään. Voiko joku osallistua otteluun, ennenkuin hän oli valmentautunut uskollisesti? Ei! Paavali painotti meille juuri tällaista valmennusta sanoen: ”Valmenna toisaalta itseäsi jumalinen antaumus päämääränäsi. Sillä ruumiillinen valmennus on hyödyllinen vain vähään, mutta jumalinen antaumus on hyödyllinen kaikkeen, koska se sisältää sekä nykyisen että tulevan elämän lupauksen.” – 1. Tim. 4:7, 8, Um.
6 Teokraattinen järjestö pitää Jehovan säännöt niinkuin kilpailujoukkue. Se saa voiton seppeleen. Mutta onko jokainen osanottaja voittaja? Kilpailuun ilmoittautuneita on tuhansia. He kaikki eivät voita. Jotkut joutuvat häviölle, koska he eivät tottele sääntöjä. Mitä me näemme kilpakentällä? Monet ovat tottelemattomia sääntöjä kohtaan, kun eivät valmentaudu tai eivät juokse. Voivatko he voittaa noudattamatta sääntöjä? Paavali vastasi: ”Sitäpaitsi, jos joku kilpailee otteluissakin, niin häntä ei seppelöidä, jollei hän ole kilpaillut sääntöjen mukaisesti.” (2. Tim. 2:5, Um) Toimettomuudella ilmaistu tottelemattomuus panee heidät lopettamaan kilpailun. – Matt. 10:22.
7. Mitä meillä täytyy ensin olla, ennenkuin voimme noudattaa sääntöjä?
7 Mutta sinun täytyy tuntea säännöt, ennenkuin sinä voit totella niitä. Miten sinä voit osoittautua kelvolliseksi, jollen tiedä, mitkä säännöt ovat? Kaikki voivat tuntea ne helposti, koska ne ovat Raamatussasi. Jehovan järjestö tekee sinulle helpoksi sääntöjen tuntemisen julkaisemalla teokraattisia apukeinoja. Säännöt voidaan oppia seurakunnan kokouksissa, palveluskeskuksissa ja henkilökohtaisesti tutkimalla.
SÄÄNNÖT
8. Miten nimi saadaan Jehovan kilpailijoitten luetteloon?
8 Ensiksi täytyy ilmoittaa nimi kilpailijoitten luetteloon. Kilpailujen toimeenpanijan, Jehova Jumalan, täytyy tietää, että hän on kilpailija. Sinun täytyy tunnustaa joukkueemme johtaja, Kristus Jeesus. (Joh. 6:44) Sinun täytyy seurata Jeesusta hänen askeleissaan. Mitä Jeesus teki ensiksi? Hän antautui tekemään Isänsä tahdon. Hän sanoi: ”Minä olen tullut tekemään sinun tahtosi!” (Hepr. 10:7–9, Um; Ps. 40:9) Sinunkin täytyy olla siis antautunut ja sitten kastettu. Oletko sinä? Jollet, niin et ole kilpailussa. Ilmoita siis ensin nimesi Jehovan kilpailijoitten luetteloon! – Jes. 55:6.
9. Mitkä ovat tärkeät säännöt, ja mikä saa jotkut jäämään pois?.
9 Tärkeät säännöt ovat: Hanki tietoa ja viisautta ja tottele myöskin niitä. Viisautta ei voida saavuttaa ilman tietoa. Tieto ja viisaus ovat puolustuskeino. (Saarn. 7:12, KJ) Tämä merkitsee tutkimista. Sinä et ehkä saa täydellistä tietoa monien paljastettujen totuuksien kaikista hienoimmista yksityiskohdista, mutta sinä voit ja sinun täytyy kumminkin ymmärtää totuuden pääpiirteet päästäksesi kilpailuun. Sinun täytyy pystyä saarnaamaan totuuden perusteita milloin tahansa sitä vaaditaan, ja toimimaan toisten opettajina. (1. Piet. 3:15; 2. Tim. 2:2) Tieto ja viisaus estävät sinua kulkemasta omaa tietäsi. ”Turvaa [Jehovaan] kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:5, 6) Monet joutuvat pois juoksuradalta. He yrittävät ratkaista ongelmia tämän maailman viisauden mukaan ja joutuvat häviölle kilpajuoksussa. (1. Kor. 3:19) Kuningas Saul ajatteli olevansa oikeassa, kun hän teki oman tahtonsa. (Sananl. 14:12; 16:25) Samuel nuhteli häntä siitä, että hän ei luottanut Jumalaan: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.” (1. Sam. 15:22) Ole siis tottelevainen! Tee Jehovan työtä Jehovan tavalla. Se on se tapa, minkä Jehova on osoittanut järjestönsä kautta. Vain se kelpaa!
10, 11. a) Miten muinaiset ruokavaliota koskevat säännöt soveltuvat meihin? b) Miksi meidän tulee ravita nyt itseämme runsaasti hengellisillä elintarvikkeilla?
10 Eräs sääntö hallitsee syömistä. Muinaisten kilpailijoitten oli noudatettava tarkkaa ruokavaliota. Teokraattisen kilpailijan täytyy syödä ainoastaan Jehovan pöydässä. (1. Kor. 10:21; Mal. 1:12) Kokouksissa käymisen täytyy olla säännöllistä. Jotta voisi olla valmistautunut, niin täytyy syödä Jehovalta tuleva ”ruokansa sopivaan aikaan”. (Matt. 24:45, Um; 2. Tim. 3:16, 17) Hänen täytyy kiinnittää huomionsa siihen, mitä Jumalan Sanassa sanotaan. Osallistuminen tutkistelukokouksiin on välttämätön ruoan sulattamiseksi perusteellisesti. Ilman sitä ei asianomainen tule vahvaksi kilpailuun, ja hän tarvitsee vahvaa, ei nestemäistä ruokaa. Paavali sanoi epäkypsille kristityille: ”Vaikka teidän pitäisi olla opettajia aikaan katsoen, . . . teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa. . . . Mutta vahva ruoka kuuluu kypsyyden saavuttaneille, niille, joiden käsityskyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän.” – Hepr. 5:12–14, Um.
11 Sinun tarvitsee syödä ruokaa teokraattisesta valmennuspöydästä. Jos sinä syöt jossain muualla tai et missään, niin sinulla ei ole voimaa. Voi tulla aika, jolloin sinä et saa Vartiotornia. Raamattu voi olla sinun ainoa käsilläoleva aseesi. Jollet sinä ole ravinnut itseäsi runsaasti Vartiotornilla, niin sinä et kenties kykene heiluttamaan ”hengen miekkaa” etkä niin ollen voittamaan kilpailua. Sinä et kenties pysty heiluttamaan sitä, koska sinä et ole varastoinut mieleesi hengellistä ravintoa tutkimalla Vartiotornia. Älä odota loppukoetukseen asti tarttuaksesi lujasti ”hengen miekkaan”. Paavali sanoi, että jos sinä tartut siihen lujasti, niin sinä ’et juokse turhaan etkä tee työtä turhaan’. (Fil. 2:16, Um) Sinun tulee täyttää mielesi Jumalan Sanalla. Silloin sinä voit ammentaa Jehovan voimaa pysyäksesi hengissä loppukilpailussa. ”Sillä Jumalan sana on elävä.” – Hepr. 4:12.
12, 13. a) Mihin asti meidän tarvitsee valmentautua kilpailuun ja juosta siinä? b) Mitä menettelytapoja Saatanan asiamiehet käyttävät, ja miten teokraattinen järjestö tekee ne tehottomiksi?
12 Jehova ei ole tehnyt mitään poikkeusta tästä säännöstä: Pidä kiinni valmennuksesta! Yksikään kilpailija – juoksija, painija tai nyrkkeilijä – ei voi välttää valmennusta ja odottaa voittavansa. Jos hän laiminlyö valmennuksen, niin hänellä ei ainoastaan ole hellät lihakset, vaan hän joutuu myöskin häviölle. Jehovan vanhurskaitten kilpailijoitten joukko alkoi Aabelista. Taistelu taivaallisissa paikoissa olevien jumalattomien henkivoimien kanssa ei pääty ennenkuin Harmagedonissa. Teokraattinen kilpailujoukkue on kuin nykyinen olympialaisjoukkue. Se ei lopeta ensimmäisen kilpailun lopussa. Seuraa monta muuta kilpailua vuodesta toiseen. Jalkapallojoukkuekin harjoittelee ja sitten kilpailee, harjoittelee ja kilpailee jälleen pelikauden loppuun saakka. Eikö olisi surullista joukkueelle, jos pelaajilla ei olisi kilpailun alkaessa kestävyyttä ja jos he hellittäisivät pelin alussa valmennuksen puutteesta? Meidänkin täytyy siis valmentautua kilpailukauden loppuun, Harmagedoniin asti. Me jatkamme tätä säännöllisesti olemalla läsnä kokouksissa, palveluksessa useita kertoja joka viikko tai joka päivä sekä tutkimalla henkilökohtaisesti.
13 Tehkäämme nyt kuva selväksi. Teokraattinen järjestö ei kohtaa ainoastaan yhtä tapausta, vaan jatkuvan tapahtumasarjan. Pane merkille, että maailman puristus kohdistuu koko maailmanlaajuiseen järjestöön kaikkialla yhtaikaa vasta juuri Harmagedonin edellä. Mutta sitä ennen tulee puristusta järjestölle jossakin maassa, vaikka jossakin toisessa maassa ei sitä ole. Jokaisessa maassa on teokraattisen kilpailujoukkueen osasto. Kun jotkin osastot niin sanoaksemme juoksevat tai heittävät kiekkoa, niin toiset osastot ovat nyrkkeily- tai painikilpailussa. Samalla kun jotkut ovat puristuksessa, niin toiset valmistautuvat kohtaamaan sen myöhemmin. Mutta kaikki kilpailujoukkueen osastot ovat aina valmiustilassa kilpailua varten. Me emme ole selviytyneet toisesta kilpailusta, ennenkuin me valmistaudumme toiseen. Jehovan järjestöllä on tässä maailmassa aina kilpailu jossain, ja valmennus on käynnissä järjestössä jossakin osassa maailmaa.
14. Mitä voittoja on saatu, mutta mitä tämä ei vielä merkitse?
14 Maailman eri osissa saadaan monta voittoa, sillä katso esimerkiksi veljiämme Saksan keskitysleireissä. He selvisivät toisesta maailmansodasta voittoisina. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja muualla on langetettu tuhansia vankeustuomioita, on tehty väkivallantekoja, on annettu kieltoja ja karkoitettu maasta, ja Jehovan todistajat ovat hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään selviytyneet voittoisina. Mutta voitto yhdessä kilpailussa jossakin maassa ei merkitse, että me olemme voittaneet lopullisesti ja että kilpailujoukkue on valmis hajaantumaan.
VAARA
15, 16. Mitä Raamatun varoitusta joidenkuiden menettely valottaa, ja millainen tämä menettely on?
15 Monet, jotka ovat olleet menestyksellisiä kilpailussa vainovuosina, ovat sen jälkeen rikkoneet jatkuvan valmennuksen sääntöä. He ovat nyt pois kilpajuoksusta ja pois joukkueesta. Monet kärsivät työn menetyksen ja erotuksen perheestä, koska olivat halukkaita kestämään kaiken saavuttaakseen Jehovan hyväksymyksen. Jotkut, jotka menivät vankilaan tai keskitysleireihin tuossa kilpailussa, ajattelivat juoksun olevan ohitse, kun heidät vapautettiin. He jättivät kilpakentän ja lopettivat valmennuksen. He eivät juosseet maratonia, vaan ainoastaan lyhyen matkan pikajuoksun ja jäivät sitten pois. Ei ole mitään sydäntäsärkevämpää kuin nähdä juoksijan joutuvan pois kilpajuoksusta valmennuksen puutteen tähden. Meitä on varoitettu Jumalan Sanassa, että ahdistus on lähellä kaikkialla maailmassa. Muista, että meille on sanottu hyökkäyksen tulevan Googin taholta ja ”pohjoisesta”. Valmennus on tärkeä voidaksemme kestää kilpajuoksun eli ottelun ratkaisevan kohdan.
16 Me kaikki odotimme aikaisemmin muinaisten uskollisten todistajien paluuta ruhtinaina. Jehova paljasti myöhemmin, että ne, jotka ovat ruhtinaita – hänen järjestönsä palvelijoita – ovat nyt keskuudessamme. Muutamien into nähdä ylösnousseet ”ruhtinaat” hävisi silloin. Eikö tämä osoita, mitä Jeesus sanoi tapahtuvan, että monien rakkaus ”kylmenee”. (Matt. 24:12) Monet kilpailijat, jotka menivät vankilaan vainon vaikeana aikana, lupasivat juhlallisesti Jehovalle, että he taistelevat ja juoksevat vapaiksi päästyään käyttäen kaiken, mitä heillä on. Mutta kun he pääsivät vapaiksi ja voivat toteuttaa sen, niin he unohtivat juhlallisen lupauksensa antaa kaikkensa Jehova Jumalalle.
17. Mikä vaikutus vainolla on useihin kristittyihin?
17 Kun jollakin teokraattisen järjestön osastolla eli jaoksella on vainon suuri ottelu jossain maassa, niin siellä on suhteellisesti enemmän toimivia osanottajia joukkueessa kuin valmennusaikana. Joukkueen tuon jaoston innostus lisääntyy. Sen jäsenten into pulppuilee yli äyräitten. He heittävät kaiken, mitä heillä on, elämänsäkin, kilpailuun. He näkevät, että vain toiminta merkitsee jotakin, joten he ovat hyvin toimivia. Teokraattisen taistelun viimeisiä uutisia odotetaan kiihkeästi. Ei ole aikaa välinpitämättömyyteen, laiminlyöntiin eikä henkilökohtaiseen väärinymmärrykseen. Heidän kilpailunsa on käynnissä. Työt ja omaisuus eivät pidätä ketään. Joka ainoa paino, mikä tekee kilpailun vaikeammaksi, heitetään pois. Kaikki ovat halukkaita tekemään mitä hyvänsä voittaakseen, vaikka asumaan teltoissa ja kestämään ankaraa aikaa. He terästävät mielensä toimintaan. (1. Piet. 1:13) On enemmän vapaaehtoisia kokoajan palvelukseen. Beetelin palvelukseen on luettelossa pitkä odottajien jono. Silloin on monta tulijaa, he haluavat astua kilpailuun ja edistää voittoa.
18. Mitä tilaisuuksia rauhanajan olosuhteet tuovat, mutta miten monet menettelevät?
18 Monille ei ole vaaraa vainon aiheuttamasta kilpailusta, vaan rauhanajan valmennuksesta. Mitä tämä vastakohtaisuus merkitsee? Pyydämmekö me Jehovaa antamaan enemmän vainoa? Emme suinkaan. Esitämme tämän vastakohtaisuuden painottaaksemme sitä, että meidän täytyy aina valmistautua toisiin, edessä oleviin kilpailuihin. Meillä on tähän aikaan eräissä maissa tilaisuus valmistautua todelliseen kilpailuun. Mutta useat ottavat asian kevyesti. He laimenevat valmentautumisessa. Vaikka on ihmeelliset tilaisuudet päästä kokoajan palvelukseen, niin me näemme tienraivaajien joukon vajavaisuuden, vähenemistä seurakunnan julistajissa ja Beetelin palveluksen pyytävän vapaaehtoisia! Vain harvat noudattavat kutsua. Emmekö voi nähdä, että tämä eri maissa vallitseva näennäinen rauhanaika ei ole tällaisen menettelyn aikaa? Eikö se ole itsemurhaa?
19, 20. Millaista rauhanajan valmennuksen tulee olla ja miksi, ja miten tätä on valaistu?
19 Ole varma siitä, että sinun rauhanajan valmennuksesi tulee olla äärimmäisen ankara. Sen täytyy olla yhtä ankara kuin lopullinen kilpailukin. Mitä ankarampi on valmentaminen, sitä helpompi on voitto. Katso taaksepäin valmentautumista Korinton muinaisiin kilpailuihin. Juoksijat panivat painoja jalkoihinsa harjoitellessaan. Nyrkkeilijät kantoivat raskaita pukuja ja harjoittelivat hiekkasäkeillä. Juoksijat heittivät kilpailussa painot pois ja riisuutuivat. Pitäen tätä silmällä Paavali sanoi, että meidän tulee ’panna pois jokainen paino ja se synti, mikä kietoo meidät helposti, ja juosta kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu’. (Hepr. 12:1, Um) Valmentaudu tuleviin kilpailuihin koettelemuksissa, vaaroissa ja esteissä. Sinä joko voitat tai joudut häviölle sen mukaan, miten sinä valmentaudut kilpailuun. Rauhanajan valmennus ennen vainon alkamista sinun kohdallasi merkitsee siis suurempaa toimintaa sinulle, säännöllisyyttä palveluksessa, joka kokouksessa läsnäolemista, perusteellista henkilökohtaista tutkimista. On kohtalokasta pitää sitä aikana, jolloin voit antaa käsiesi vaipua. – Sef. 3:16.
20 Tarkastelkaamme erästä äskeistä nykyaikaista kilpajuoksua. Muuan hyvin tunnettu englantilainen juoksija juoksi mailin vähemmässä kuin neljässä minuutissa. Se oli maailmanennätys! Luuletko, että hän olisi voinut tehdä sen, jollei hän olisi valmentautunut säännöllisesti säästämättä itseään ja pannen kaikkensa harjoituksiin kilpailua varten? Eipä tietenkään. Huomaatko, että monet tuossa kilpailussa eivät tehneet sitä? Heiltä puuttui kestävyyttä. Eräs mies sortui radalle. Jos me voitamme loppukilpailussa, niin meidän täytyy valmentautua perusteellisesti.
21. Missä ja miten voimme valmentautua ankariin tuleviin kilpailuihin?
21 Jotkut karttavat valmennusta nykyään toimeliaassa ja säännöllisessä todistamisessa ovelta ovelle sekä säännöllisessä ryhmätutkisteluissa, koska maailma ei katsele suosiollisesti tällaista valmennusta. He uneksivat todistavansa nuhteettomuutensa, kun tuleva koetus saapuu vankilassa tai keskitysleirissä. He tulevat lyödyiksi, voitetuiksi, koska he eivät valmentautuneet rasittavaa kilpailua varten. Nykyinen valmennus tutkimalla ja saarnaamalla säännöllisesti ja kehittämällä kykyään evankeliuminpalveluksessa muodostaa suurimman osan itse kilpailusta. Jehovan todistamistyö suoritetaan nykyisin pääasiassa vankilan ulkopuolella. Saattaa tulla aika, jolloin todistamistyötä tehdään kaikkialla maan alla tai vankilassa. Mutta se voi olla Harmagedonissa tapahtuvan lopun välitöntä alkusoittoa. (Jes. 43:10, 12; Ilm. 2:10) Miksi odottaisit, kunnes diktaattori, keskitysleiri tai Perkeleen vankilan salvat ympäröivät sinut? Voitko sinä odottaa todistamistyön tekemistä, kunnes hänen kansansa on suorittanut sen? Et, tuhat kertaa et! Astu kilpailuun nyt, ennen Jehovan Harmagedonissa suorittamaa ”kummaa tekoa”! – Jes. 28:21.
22. Mikä on eräs määrätty valmennussääntö, ja mitkä Jeremian, Jeesuksen ja muiden sanat osoittavat sen?
22 Eräs valmennuksen määrätty sääntö on, että Jehovan sanaa täytyy saarnata. Ketkään muinaiset profeetat eivät lykänneet saarnaamista huomiseen. Jeremia sanoi, että Jumalan sana oli kuin tuli hänen luissaan, eikä hän voinut pidättää sitä, hänen oli päästettävä se ilmoille – hänen oli saarnattava! (Jer. 20:9) Jehova voiteli Jeesuksen, joka aloitti tämän kilpajuoksun hyväksemme, saarnaamaan. (Luuk. 4:18) Meidän täytyy noudattaa hänen askeleitaan ja saarnata. Meidän päätehtävämme tulee olla evankeliuminpalvelus, niinkuin se oli hänenkin. (1. Piet. 2:21) Paavali sanoi: ”Minä tuhoudun, jos minä en saarnaa.” (1. Kor. 9:16, Ak) Jos sinä et saarnaa nyt ja jos jumalattomat menettävät elämänsä, niin siitä syytetään sinua. Saarnaa nyt, niin et ole vastuussa heidän kuolemastaan. (Hes. 33:8, 9) Jos me kerran ilmoittaudumme osanottajiksi, niin emme voi olla poissa valmennusaikaan. Ja valmennusaika on nyt, veljet, ei huomenna. Toimettomuus merkitsee, että me olemme tosiasiallisesti kuolleita. Jos lakkaamme valmentautumasta ja lopetamme juoksun, niin olemme kuolleita Jumalan silmissä. Älä ole kuollut toimettomuuden synnissä! Olkaa toimeliaita nyt ja eläkää huomenna, veljet!
MIHIN SILMÄ ON KIINNITETTÄVÄ
23, 24. a) Mihin meidän täytyy kiinnittää silmämme ja miksi? b) Mikä on päämäärämme, ja miksi jotkut eivät saavuta sitä?
23 Eräs sääntö oli: Kiinnitä silmäsi palkintoon, muratinlehtiseppeleeseen! Jotkut kristityt kadottavat nyt näkyvistään heille tarjotun palkinnon. Ei ole väärin, että kiinnität silmäsi elämän kruunuun. Syy on se, että se on Jumalan antama. Jehova panee palkinnon halun syttymään sydämessämme. Tee se haluksesi. Palkinnosta kannattaa juosta. Ei hyödytä sanoa: ’Iloitsen kovasti, että olen totuudessa, ja palvelen Jehovaa, saanpa sitten palkan tai en.’ Ole varovainen: älä halveksi Jumalan hyvyyttä. Hän pani lupauksen jostakin syystä sinun silmiesi eteen. Se on sitä varten, että sinä kurottautuisit ja juoksisit loppuun saakka saavuttaaksesi sen. Varmistaudu siitä, että näet aina tämän palkan. Otaksukaamme esimerkiksi, että maallinen isä haluaa poikansa läpäisevän koulututkintonsa. Hän lupaa hänelle polkupyörän, jos hän onnistuu. Poika ottaa itsestään irti kaiken. Hän käyttää joka ainoan hetken, minkä hän vain voi saada, hankkiakseen tietoa tutkintojen läpäisemiseksi. Hän näkee palkinnon opiskellessaan. Hän uneksii siitä. Hän onnistuu, koska hän haluaa tuota pyörää. Jehova on tarjonnut meille, lapsilleen, paljon suuremman palkinnon, iankaikkisen elämän. On täysin sopivaa, että pidämme palkinnon mielessämme kannustamassa juoksuamme, koska kilpajuoksumme on hyvin vaikea. Vaikka me tavoittelemmekin palkintoa, niin me rakastamme sen antajaa ja haluamme miellyttää häntä.
24 Miksi niin monet epäonnistuvat? Koska he eivät kiinnitä huomiota tähän iankaikkisen elämän päämäärään. Paavali kirjoitti: ”Veljet, minä en katso vielä tarttuneeni siihen, mutta yksi seikka on merkillepantava: . . . kurottautuen eteenpäin edessäolevaan minä ponnistelen eteenpäin kohti tavoitetta saavuttaakseni ylhäältä tulevan kutsun palkinnon, minkä Jumala suo Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13, 14, Um) ”Ylhäältä tuleva kutsu” koskee voideltujen luokkaa. Mutta ”muille lampaille” annettu kutsu on myös ’ylhäältä’. Iankaikkinen elämä maan päällä on ”muille lampaille” aivan yhtä haluttava kuin elämä taivaassa, ”elämän kruunu”, on Jehovan kutsumille voidelluille. (Ilm. 2:10) Mikä ero näillä on? Toinen on hienompi palkinto, mutta kumpikin tuo iankaikkisen elämän, ja me haluamme elämää. Jotkut sallivat Jehovan päätösten näkemyksen, hänen valtakuntansa ja teokraattisen työnsä himmentyä. He eivät tutki yksityisesti eivätkä käy tutkistelukokouksissa. Heillä ei ole näkemystä. Sellaiset eivät saavuta menestyksellisesti maalia. Missä ei ole näkemystä, siellä kansa tuhoutuu. (Sananl. 29:18, KJ) Oletko sinä kadottanut kilpajuoksussa palkinnon näköpiiristäsi? Pidä palkinto silmiesi edessä, niin sinä pysyt radalla eikä Perkele saa sinua vedetyksi syrjään ja menettämään elämääsi.
25. Miksi emme saa katsoa taaksemme?
25 Eräs kilpajuoksun sääntö on, että juoksija ei saa katsoa taakseen juostessaan. Jotkut tulevat kilpajuoksuun ja juoksevat hyvin jonkin aikaa. Mutta myöhemmin heistä alkaa tuntua, että heiltä on jäänyt jotain taakse. He kääntävät päänsä ja katsovat taakse harkitakseen, palatako takaisin aikaisempaan elintapaansa. Huvitukset, liikeasiat, vanhan maailman ystävät tai muut seikat ahdistavat heidän muistiaan ja saavat heidät jäämään pois nuhteettomuuden säilyttämistä koskevasta kilpajuoksusta. Jehova poisti Lootin vaimon kilpailusta tämänkaltaisen virheen vuoksi. Katsotko sinä taaksesi takanaoleviin asioihin? Jos katsot, niin kompastut ja joudut pois kilparadalta. Älä anna takana olevien asioitten estää itseäsi pääsemästä eteenpäin. – Fil. 3:13.
26, 27. Kuka on todellinen vihollisemme, ja miksi nykyinen aika on erityisen vaarallinen?
26 Niiden, jotka ryhtyivät muinaiseen painikilpailuun tai nyrkkeilyotteluun, täytyi pitää silmänsä vastustajassaan koko aika. Tämän laiminlyöminen nykyisessä teokraattisessa kilpailussa saa monta ansaan nykyään. Jehovan joukkueen eräissä jaostoissa odottavat useat vihollisen tulevan diktaattoreitten, turvallisuuspoliisin tai roskajoukkojen muodossa. He eivät näe omassa kilpailussaan, että todellinen vastustaja on näkymätön ihmissilmille. Oletko sinä tullut toimettomaksi? Jos olet, niin et ole nähnyt sitä, että me emme taistele verta ja lihaa olevaa vihollista vastaan. Me näemme Paavalin silmillä vihollisemme. Hän sanoi, että ”meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan . . . taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan”. – Ef. 6:12, Um.
27 Etsitkö sinä verta ja lihaa olevaa vihollista näkymättömän vihamiehen asemesta? Jos näin teet, niin olet menettänyt hengellisen näkökykysi. Näkymätön vihollinen on yllättänyt sinut. Valveilla olevat veljet näkevät nyt, että nämä päivät ovat vaarallisempia kuin ne, jolloin natsit hallitsivat Saksaa ja roskajoukot vallitsivat Yhdysvalloissa, jolloin vaino oli vallalla miltei kaikkialla. Perkele ja paholaiset vastustavat nyt niinkuin eivät koskaan aikaisemmin Jehovan työtä demokraattisissa maissa sekä diktatuurikansoissa. Pietari varoittaa samoin kuin Paavalikin: ”Säilyttäkää mielenmalttinne, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Perkele, kulkee ympäri kuin karjuva jalopeura koettaen niellä jonkun.” (1. Piet. 5:8, Um) Karjuva jalopeura saa vaanimansa saaliin neuvottomaksi karjumalla pää lähellä maata, niin että saalis ei voi saada selville karjuvan jalopeuran olinpaikkaa. Etkö sinä anna pettää itseäsi ja näetkö sinä tarkkaan näkymättömän petomaisen vastustajan, joka vaanii sinun kantapäilläsi? Jos sinä näet hänet, niin sinä ponnistat kaikki voimasi loppukilpailun juoksemiseen, käytät vielä enemmän tarmoa kuin jos näkisit pelkästään salaisen poliisin kantapäilläsi tai roskajoukon ovellasi. – Ilm. 12:12.