Lukijain kysymyksiä
● Äskettäin kerrottiin uutisissa oikeudenpäätöksestä, joka sääti, ettei aikuisten sukupuoliyhdyntää suun kautta (oraalinen coitus) pidetä enää laillisesti rangaistavana eräässä Yhdysvaltain osavaltiossa. Olisiko tällainen menettely näin ollen pelkästään yksityisen henkilön omantunnon asia, jos kristitty pariskunta käyttäisi sitä avioliittojärjestelyssä? – USA.
Tämän lehden tarkoitus ei ole käsitellä kaikkia aviosuhteitten intiimejä puolia, mutta sellaiset tavat, kuin tähänkin oikeudenpäätökseen sisältyvä, ovat tulleet kovin yleisiksi ja saavuttaneet melkoista julkisuutta. Neuvotaanpa nuorille lapsillekin eräissä kouluissa näitä asioita seksuaaliopetuksen yhteydessä. Me löisimme sen tähden laimin vastuumme, jos emme antaisi raamatullista neuvoa, joka voisi auttaa vilpittömiä kristittyjä heidän yrittäessään noudattaa puhdasta menettelyä, mikä saa Luojan siunauksen. Epätavallisia sukupuolitapoja harrastettiin apostoli Paavalin päivinä, eikä hän vaiennut niistä, kuten voidaan nähdä Room. 1:18–27:stä. Me noudatamme sen tähden vain hänen hyvää esimerkkiään tarkastellessamme tätä kysymystä tässä.
Sukupuolitapoja käsitellessään apostoli esittää meille periaatteen, joka auttaa meitä pääsemään oikeaan johtopäätökseen. Hän puhuu ’luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa’, jonka jotkut vaihtoivat ”luonnonvastaiseen” ja tyydyttivät siten ”häpeällisiä himoja” ’harjoittaen riettautta’. Apostoli käsittelee erityisesti homoseksuaalisia tapoja ja tuomitsee ne. Mutta esitetty periaate – että sukupuolihalujen tyydyttäminen voi olla ”luonnollista” tai ”luonnonvastaista” – soveltuu yhtä hyvin tarkasteltavanamme olevaan kysymykseen. – Ks. myös 3. Moos. 18:22, 23.
Avioparin luonnollinen tapa olla sukupuolisuhteissa on täysin ilmeinen Luojan heidän kummankin elimille antamasta rakenteesta, eikä pitäisi olla tarpeen kuvailla tässä, miten nämä elimet täydentävät toisiaan normaalissa yhdynnässä. Uskomme, että niitä lukuun ottamatta, joihin on istutettu näkemys, että ’avioliitossa sopii mikä tahansa’, suuri enemmistö normaalisti hylkäisi inhottavana yhdynnän suun samoin kuin peräaukonkin kautta (anaalinen coitus). Jolleivät nämä yhdynnän muodot ole ”luonnonvastaisia”, niin mitkä sitten ovat? Se, että tällaisten tekojen suorittajat naineina henkilöinä tekevät sen keskinäisestä sopimuksesta, ei siksi tee näistä teoista luonnollisia tai sellaisia, mitkä eivät olisi ”riettautta”. Olemmeko me ’ahdasmielisiä’ tai ’kohtuuttomia’ omaksuessamme tällaisen asenteen?
Emme, kuten näkyy siitä, että useilla Yhdysvaltain osavaltioilla on kauan ollut lait juuri näitä tapoja vastaan, ja ne ovat luokitelleet ne ”sodomian” eri muodoiksi – vaikka niitä harjoittavat olisivat avioliitossa. Tämän laillisen käytännön takia Websterin kolmas uusi kansainvälinen sanakirja (engl.) sisällyttää sanan ”sodomia” määritelmään seuraavan: ”sukupuolinen yhdyntä samaan sukupuoleen kuuluvan tai eläimen kanssa tai luonnoton sukupuolinen yhdyntä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa; erityisesti: miehen sukupuolielimen työntäminen toisen suuhun tai peräaukkoon”. Sanakirjat ja valtioitten lait ovat tietysti erilaisia, mutta asenteemme perustuu ensi sijassa Jumalan sanaan Raamattuun. Kuitenkin tällainen maallinen todistus vastaa periaatteessa sitä, mitä apostoli sanoi 1. Kor. 5:1:ssä. Hän osoitti siinä, että erään Korinton seurakuntaan kuuluneen sukupuolisuhteet olivat sen laatuiset, että pakanakansojenkin ihmiset tuomitsivat ne. Sanan ”sodomia” yhdistäminen nykyaikana edellä mainittuihin yhdynnän muotoihin osoittaa näin ollen, että me emme liioittele sanoessamme niiden olevan, ei pelkästään ”luonnonvastaisia”, vaan törkeästi luonnonvastaisia.
Mutta koska avioliitto on jumalallista alkuperää, niin omantuntomme mukainen suhtautuminen aviosuhteisiin ei perustu maailman näkemyksiin tai säädöksiin. Sen tähden jonkin valtion lain kumoaminen ja suun kautta tapahtuvan yhdynnän (tai samankaltaisen luonnottoman yhdynnän) julistaminen ’lailliseksi’ ei muuta meidän Raamattuun perustuvaa asennettamme. Me voimme rappeutuvan moraalin maailmassa odottaa, että jotkin oikeusistuimet voivat vaihtelevissa määrissä antaa perään lisääntyvälle taipumukselle kohti sukupuolisia kieroutumia, niin kuin jotkut papit ja lääkärit ovat tehneet.
Tarkoituksemme ei ole yrittää vetää tarkkaa rajaa sille, mihin ”luonnollinen” päättyy ja mistä ”luonnonvastainen” alkaa. Mutta me uskomme, että kun kristitty harkitsee Raamatun periaatteita, niin hänen pitäisi ainakin kyetä erottamaan, mikä on törkeän luonnonvastaista. Yksityisen kristityn omantunnon on ohjattava toisillakin aloilla, ja niihin kuuluvat myös yhdyntää edeltäviä hyväilyjä ja ’esileikkiä’ koskevat kysymykset. (Vrt. Sananl. 5:18, 19.) Mutta tässäkin kristitty, joka haluaa tuottaa Jumalan pyhän hengen hedelmiä, välttää viisaasti menettelyjä, jotka lähentelevät luonnottomia yhdynnän muotoja tai voisivat helposti johtaa niihin.
Entä jos jotkin seurakunnan avioparit ovat menneisyydessä tai viime aikoinakin menetelleet juuri kuvailluilla tavoilla ymmärtämättä niiden vääryyden vakavuutta ennen kuin nyt? He voivat siinä tapauksessa etsiä Jumalan anteeksiantoa rukouksessa ja osoittaa vilpittömän katumuksensa pidättymällä sellaisista törkeän luonnottomista teoista.
Ei ole suinkaan kristillisen seurakunnan vanhimpien eikä keidenkään muidenkaan velvollisuus tunkeutua avioparien yksityiselämään. Mutta jos heidän tietoonsa tulee vastaisuudessa törkeän luonnotonta käytöstä, kuten yhdyntää suun tai peräaukon kautta, niin vanhimpien tulee toimia tilanteen oikaisemiseksi ennen kuin suurempaa vahinkoa seuraa, samoin kuin he menettelevät muidenkin väärintekojen suhteen. Heidän huolenaan on luonnollisesti yrittää auttaa niitä, jotka menevät harhaan ja ovat joutuneet ”perkeleen pauloihin”. (2. Tim. 2:26) Mutta jos jotkut osoittavat tahallisesti halveksuntaa Jehova Jumalan avioliittojärjestelyjä kohtaan, niin käy välttämättömäksi poistaa heidät seurakunnasta vaarallisena ”hapatuksena”, joka voisi saastuttaa toisia. – 1. Kor. 5:6, 11–13.
Mitä on sanottava kristityistä naisista, joiden puoliso on epäuskoinen ja itsepintaisesti vaatii vaimoa osallistumaan tuollaisiin törkeän luonnottomiin tekoihin? Antaisiko apostolin lausunto, että ”vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa”, vaimolle perusteen tällaisiin vaatimuksiin alistumiselle? (1. Kor. 7:4) Ei, sillä aviomiehen valta on vain suhteellinen. Jumalan valta pysyy aina ylimpänä. (1. Kor. 11:3; Apt. 5:29) Apostoli puhui sitä paitsi normaaleista sukupuolisuhteista, kuten tekstiyhteys osoittaa. Kieltäytyminen ryhtymästä epäpyhiin tekoihin voi tosin tuottaa vaimolle vaikeuksia, jopa vainoakin, mutta tilanne on sama, kuin jos mies vaatisi vaimoa osallistumaan johonkin epäjumalanpalveluksen muotoon, käyttämään väärin verta, epärehellisyyteen tai muuhun sellaiseen väärintekoon.
Miljoonat avioparit kautta maailman ovat huomanneet menneisyydessä ja tänä aikana, että epäitsekäs rakkaus, kieroutuneisiin menetelmiin turvautumatta, tuo aviosuhteissa iloa ja täyden tyydytyksen molemmille osapuolille. Kun tiedämme, että turmeltunut maailma tulee pian pyyhkäistäväksi pois, niin voimme ajatella apostoli Pietarin sanoja, sillä hän kirjoitti: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista [pitäessänne tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon, Um].” Niin, nyt ei ole aika luisua tai antaa toisten houkutella tai painostaa meitä epäpyhiin tapoihin vain itsekkään himon tyydyttämiseksi. Ei, jos me todella vaalimme toivoamme elää niin lähellä olevassa kukoistavassa, puhtaassa uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:11, 12; Juud. 7) Kristityt avioparit voivat siis ’pitää aviovuoteen saastuttamatonna’, ei ainoastaan pidättymällä haureudesta ja aviorikoksesta, vaan myös välttämällä turmelevia, luonnottomia tapoja. – Hepr. 13:4.
● Mikä on asianmukainen naisen asu kastetilaisuudessa? – USA.
Raamattu ei sano, että miehen tai naisen pitäisi olla erikoisissa vaatteissa kastettaessa. Naisen on siis ratkaistava, mitä hän pitää asianmukaisena. Monet naiset katsovat, että säädyllinen uimapuku sopii hyvin siihen tarkoitukseen. Joissakin osissa maailmaa naisilla on puku tai viitta. Naisen tulee luonnollisesti kasteasua valitessaan pitää mielessään tilaisuuden vakavuus. Ilmeisesti hänen olisi sopimatonta pitää uimapukua, jota pidettäisiin äärimmäisyyteen menevänä ja loukkaavan paljastavana. Eikä hän pitäisi pukua, joka säädyttömästi liimautuu ruumiiseen märkänä. 1. Tim. 2:9:n mukaisesti hänen valintansa tulee ilmentää ’kainoutta ja siveyttä’.