”Herra olkoon osoittamasi hengen kanssa”
”Herra olkoon osoittamasi hengen kanssa. Hänen ansaitsematon hyvyytensä olkoon teidän kanssanne.” – 2. Tim. 4:22.
1, 2. Miten ihmisen henki voitaisiin määritellä? Valaise tätä raamatullisin esimerkein. (Filem. 25)
JOKAISELLA on tietty henki. Toisin sanoen, hänellä on jokin nimenomainen taipumus, mieltymys tai vaikuttava voima. Ei ole näin ollen hämmästyttävää, että ihmiset tulevat usein tunnetuiksi sanojensa ja tekojensa takana olevasta vaikuttimesta.
2 Pyhä Raamattu mainitsee eräitten yksilöitten ominaisuuksia, jotka saivat heidät toimimaan. Valaisemme asiaa: Jehova Jumalan profeetta Mooses kuvaillaan ”sangen nöyräksi mieheksi, nöyremmäksi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”. (4. Moos. 12:3) Abigail, josta tuli lopulta Israelin kuninkaan Daavidin puoliso, oli ”hyvin ymmärtäväinen”. – 1. Sam. 25:3, 39.
3. a) Miksi kristityillä pitäisi olla hyvä henki? b) Mitä Paavali halusi Timoteuksen hengen suhteen?
3 Tosi kristityt ovat pukeneet ylleen ”uuden persoonallisuuden”, minkä tähden heillä pitäisi olla hyvä henki. Hehän ovat pukeutuneet sellaisiin vaikuttaviin voimiin kuin rakkaus, sääliväisyys, huomaavaisuus, mielen vaatimattomuus, lempeys ja pitkämielisyys. He kehittävät ja ilmaisevat Jumalan hengen hedelmiä – rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää. (Gal. 5:22, 23; Ef. 4:20–24; Kol. 3:9–14) Kristillisessä seurakunnassa ovat persoonalliset asenteet varmasti tärkeitä, sillä apostoli Paavali ilmaisi kirjoittaessaan työtoverilleen Timoteukselle ajatuksensa seuraavalla tavalla: ”Herra olkoon osoittamasi hengen kanssa. Hänen ansaitsematon hyvyytensä olkoon teidän kanssanne.” (2. Tim. 4:22) Paavali toivoi, että Jumala Herran Jeesuksen Kristuksen kautta hyväksyisi Timoteuksen osoittaman toimeenpanevan voiman.
SEURAKUNNAN ”HENKI”
4. a) Onko seurakunnalla henki? b) Mikä on tämän yhteydessä toivottavaa?
4 Samoin kuin joku yksilö ilmaisee jotakin nimenomaista henkeä, Jumalan kansan koko seurakunnallakin on tietty henki. On hyvin todennäköistä, että joku huomioitsija panee merkille sen voiman vaikutukset, joka toimii seurakuntalaisten mielissä ja sydämissä aikaansaaden ehkä ystävällisyyden ja rakkauden tai tyyneyden ja rauhan hengen tai ehkä antaumuksen ja innostuksen hengen. Henki saattaa luonnollisesti olla myös sellainen, että se aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia. Mutta millainen siunaus onkaan, kun henki on hyvä! Apostoli Paavali halusi ilmeisesti seurakuntien ilmaisevan tällaista henkeä. Hän kirjoitti Filippin kaupungissa olevien kristittyjen seurakunnalle: ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon teidän ilmaisemanne hengen kanssa.” (Fil. 4:23) Apostoli ilmaisi samanlaisen ajatuksen kirjoittaessaan Galatian kristityille. – Gal. 6:18.
5. Millaisia piirteitä erinomaisella seurakunnan hengellä voisi olla?
5 Oletko yksi Jehovan todistajista? Jos olet, niin millainen henki on siinä seurakunnassa, jonka yhteydessä olet? Se saattaa olla erinomainen. Seurakunta voi suhtautua hyvin myönteisesti Raamatusta saatuihin neuvoihin. Sillä voi sitä paitsi olla rakkaudellinen, lämmin, yhteistoiminnallinen, vieraanvarainen henki. Seurakunnan yhteydessä olevilla voi olla hyvin hengellinen näkemys. Silloin on ’Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys ilmaisemanne hengen kanssa’. – Filem. 25.
SEURAKUNNAN HENGEN PELASTAMINEN
6. Millaista sopimatonta tilaa suvaittiin Korinton seurakunnassa?
6 Tällaista hyvää henkeä tulisi ylläpitää. Muinaisessa Korintossa tähdennettiin seurakunnan hengen varjelemisen tärkeyttä. Apostoli Paavali sai tietää, että tuossa kaupungissa olevien kristittyjen keskuudessa suvaittiin sukupuolista moraalittomuutta, ”sellaista haureutta, jota ei ole kansojenkaan keskuudessa, että eräällä miehellä on isänsä vaimo”. – 1. Kor. 5:1.
7, 8. Miksi tuo moraaliton korinttolainen oli välttämätöntä erottaa Paavalin mukaan?
7 Tuon seurakunnan valvojat eivät olleet erottaneet tätä henkilöä, mutta Paavali kehotti heitä ’luovuttamaan sellaisen miehen Saatanalle lihan tuhoksi’. Heidän piti poistaa hänet kristillisestä seurakunnasta Saatana Panettelijan hallitsemaan maailmaan, missä tuho odottaa. (1. Joh. 5:19) Miksi ryhtyä tällaiseen menettelyyn? ”Jotta henki pelastuisi Herran [Jeesuksen Kristuksen] päivänä”, kuten Paavali sanoi. – 1. Kor. 5:3–5.
8 Tämä mies oli erotettava, jos aiottiin pelastaa Jumalan sanaan perustuva seurakunnan ”henki” eli hengellisyys. Muuten ’vähäinen hapatus olisi hapattanut koko taikinan’, ts. hengellisesti turmiollinen vaikutus olisi tunkeutunut seurakuntaan, ja Jehova olisi karsinut seurakunnan pois. Nykyään on yhtä tärkeätä pelastaa Jehovan henkeytettyyn sanaan perustuva seurakunnan henki. – 1. Kor. 5:6.
VARHAISKRISTILLINEN SEURAKUNTA – MALLI NYKYISELLE
9. Millaista henkeä ensimmäisen vuosisadan seurakunnat yleensä ilmaisivat?
9 Ensimmäisen vuosisadan seurakuntien vanhinten oli tosin oltava valppaita hengellisesti, jotta ’henki olisi pelastunut’. Eittämättä syntyi toisinaan pulmia. Siitä huolimatta ei mikään uhoa niin paljon lämpöä, rakkautta ja todellista keskinäistä huolenpitoa kuin varhaiskristillisten seurakuntien henki yleensä. Jeesus Kristus oli sanonut: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35) Tällaista rakkautta osoitettiin alituisesti. Apostoli Johannes kirjoitti esimerkiksi palvojatoverilleen Gaiukselle käyttäen sanoja ”rakkaalle, jota minä totisesti rakastan”. – 3. Joh. 1.
10. Millaiset suhteet apostoleilla oli toisiin uskoviin?
10 Apostolit työskentelivät uskossa olevien veljiensä ja sisartensa kanssa eivätkä olleet heidän häikäilemättömiä komentajiaan. He eivät antaneet ankaria käskyjä. Nuo miehet vetosivat sen sijaan uskovien tovereittensa sydämeen. Toisia kristittyjä sanottiinkin sopivasti ”veljiksi” ja ”rakkaiksi” ja heidän sanottiin olevan ”osallisia . . . ansaitsemattomasta hyvyydestä”. (Fil. 1:7; 4:8; 1. Piet. 4:12; 1. Joh. 4:1) Tämä rakkaudellinen asenne perustui syvään kiinnostukseen toisten hengellisestä hyvinvoinnista, jotka myös olivat elämän perillisiä. – Jaak. 2:5; 1. Piet. 3:7.
NÖYRÄT, RAKKAUDELLISET VALVOJAT
11. Miten kuvailisit apostoli Paavalin asenteen hengellisiin veljiinsä ja sisariinsa? (1. Tess. 2:7)
11 Ensimmäisen vuosisadan seurakunnat kyllästänyt rakkaus ja keskinäinen arvonanto kuvastivat varhaiskristittyjen yksilöinä omaamia sisäisiä ominaisuuksia. Ottakaamme matkustava valvoja Paavali esimerkiksi. Hänen sydämensä oli ”avartunut” hellästi sisältämään Korintossa olevat uskonveljet. (2. Kor. 6:11–13) Lisäksi hänen sydämensä oli täynnä rakkautta hänen kaikkialla olevia hengellisiä veljiään ja sisariaan kohtaan. Ei ole ihme, että hänen päälleen vyöryi joka päivä ”huoli kaikista seurakunnista”! – 2. Kor. 11:28.
12, 13. a) Millaisessa hengessä Paavali neuvoi kristittyjä vanhimpia Efesoksessa? b) Miten Efesoksen vanhimmat suhtautuivat, kun Paavali jätti heille jäähyväiset?
12 Oliko Paavali ylimielinen, määräilevä ja hallitsiko hän siten herrana toisia Jehovan palvojia? Ei suinkaan! Hän ei esimerkiksi moittinut eikä määräillyt kristittyjä vanhimpia neuvoessaan heitä Efesoksessa. Hän perusti heille esittämänsä vetoomukset rakkauteen. Nuo valvojat tiesivät apostolin puhuvan totta, kun hän sanoi: ”Pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin.” (Apt. 20:18, 19, 31) Kuinka vilpitön ja nöyrä vanhin! Ja hänen Herransa odotti hänen ilmaisevan tällaista henkeä, sillä olihan Jeesus Kristus sanonut: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.” – Matt. 20:25–27.
13 Ajattelehan toisaalta Efesoksen seurakunnan valvojia. Olivatko he kylmiä, loitolla pysytteleviä? Eivät lainkaan! Jumalan sanassa ei ole annettu sellaista kuvaa. Kun Paavali oli jättämässä heille Miletossa jäähyväisiä, niin kerrotaan: ”Hän polvistui heidän kaikkien kanssa ja rukoili. Mutta he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi, koska heille tuotti erityisesti tuskaa se sana, jonka hän oli puhunut, että he eivät enää näkisi hänen kasvojaan.” (Apt. 20:36–38) Vain rakkaudelliset ja nöyrät ihmiset voivat menetellä tällä tavalla. Totisesti ’Herra oli heidän osoittamansa hengen kanssa’.
TOISTEN ILMAISEMA HENKI
14. Mitä nimenomaista luonteenpiirrettä Lyydia ilmaisi?
14 Mutta entä toiset varhaiskristillisen seurakunnan yhteydessä olleet? Useitten heistä ilmaisema hyvä henki antaa Raamatun esityksen mukaan oivallisen esimerkin nykyisille kristityille. Esimerkiksi ensimmäisten kristillisyyden omaksuneiden joukossa Euroopassa oli Lyydia ja hänen huonekuntansa, jotka asuivat Filippissä. Lyydia otti vastaan Paavalin saarnaaman hyvän uutisen, hänet kastettiin ja hän osoitti heti vieraanvaraisuuden ominaisuuksia. ”Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle”, hän sanoi, ”niin astukaa talooni ja jääkää.” Ja Paavalin matkatoveri Luukas kirjoitti: ”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.” (Apt. 16:11–15) Ehkäpä juuri ainakin osaksi Lyydian vieraanvaraisuuden johdosta apostoli sanoi myöhemmin Filippin kristityille: ”Kiitän aina Jumalaani joka kerta kun teitä muistan . . . sen avustuksen takia, jonka olette antaneet hyvälle uutiselle ensimmäisestä päivästä lähtien tähän hetkeen saakka.” (Fil. 1:3–5) Todella ’Herra oli sen hengen kanssa’, jota nuo filippiläiset osoittivat, uskollinen Lyydia heidän joukossaan.
15–17. a) Miksi Akylas ja Priskilla kykenivät ’selittämään Jumalan tien tarkemmin’ Apollokselle? b) Miten voidaan sanoa, että Herra oli Akylaan ja Priskillan osoittaman hengen kanssa?
15 Juutalaisella Akylaalla ja hänen vaimollaan Priskillalla oli myös hyvä henki. Kun heidät oli karkotettu Roomasta keisari Claudiuksen juutalaisia vastaan antamalla säädöksellä (vuonna 50), niin heistä tuli Korinton asukkaita. Apostoli Paavali saapui muutamia kuukausia myöhemmin sinne, ja he ottivat hänet kotiinsa. Kaikki nämä kolme työskentelivätkin yhdessä tehden telttoja. Akylas ja Priskilla auttoivat epäilemättä myös apostolia uuden seurakunnan muodostamisessa Korinttoon. – Apt. 18:1–11.
16 Kun Paavali purjehti Syyriaan vuonna 52, niin Akylas ja Priskilla seurasivat hänen mukanaan aina Efesokseen asti. Tämä aviopari avasi siellä kotinsa seurakunnan kokouspaikaksi. Akylas ja Priskilla saivat Efesoksessa myös edun ’selittää Jumalan tien tarkemmin’ Apollokselle. (Apt. 18:18–26; 1. Kor. 16:8, 19) He kykenivät antamaan tällaista opetusta, koska he ymmärsivät hyvin Jumalan sanaa ja tahtoa.
17 Siihen aikaan kun apostoli Paavali kirjoitti Rooman kristityille noin vuonna 56, Akylas ja Priskilla olivat palanneet Roomaan. He avasivat siellä jälleen kotinsa kristilliseksi kokouspaikaksi. Paavali lähetti heille terveisiä, ”työtovereilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat vaarantaneet oman kaulansa minun sieluni puolesta ja joita en vain minä kiitä, vaan myös kaikki kansojen seurakunnat”. (Room. 16:3–5) Akylas ja Priskilla olivat jolloinkin vaarantaneet henkensä Paavalin hyväksi. Paavali lähetti vähän ennen marttyyrikuolemansa kärsimistä noin vuonna 65 Timoteuksen välityksellä terveisiä tälle erinomaiselle avioparille, joka silloin asui Efesoksessa. Akylas ja Priskilla olivat siihen mennessä olleet kristittyjä vuosikausia, ja yhä ’Herra oli heidän osoittamansa hengen kanssa’. – 1. Tim. 1:3; 2. Tim. 4:19, 22.
18. Millainen henkilö apostoli Johanneksen ystävä Gaius oli?
18 Iäkäs apostoli Johannes osoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla kolmannen Jumalan henkeyttämän kirjeensä Gaius-nimiselle uskovalle toverilleen. Apostoli rakasti tätä erinomaista kristittyä miestä. Gaius ’vaelsi totuudessa’, ja toiset olivat ’seurakunnan edessä todistaneet hänen rakkaudestaan’. Johannes tiesi Gaiuksen olevan vieraanvarainen ja rakkaudellinen mies. – 3. Joh. 1–8.
19. Miksi meidän täytyy sanoa, että Herra ei ollut Diotrefeen osoittaman hengen kanssa?
19 Mutta millainen vastakohtaisuus vallitsikaan Gaiuksen ja erään Diotrefeen välillä! Johannes sanoi: ”Kirjoitin jotakin seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensi sijalla sen keskuudessa, ei ota meiltä mitään kunnioittaen vastaan. Sen vuoksi, jos tulen, palautan muistiin hänen tekonsa, joita hän edelleen tekee laverrellessaan meistä pahoin sanoin. Ja tyytymättä tähänkään hän ei liioin itse ota veljiä kunnioittaen vastaan, ja niitä, jotka haluavat ottaa heidät vastaan, hän yrittää estää ja ajaa ulos seurakunnasta.” (3. Joh. 9, 10) Herra ei varmastikaan ollut Diotrefeen osoittaman hengen kanssa.
20. Minkälaatuisista monista henkilöistä varhaiskristilliset seurakunnat koostuivat?
20 Siellä täällä saattaa ilmaantua joku Diotrefeen kaltainen näyttämölle. Mutta silloiset seurakunnat koostuivat useista uskollisista, hengellisesti vahvoista kristityistä. Niissä oli tosiaankin Lyydian ja Gaiuksen kaltaisia rakkaudellisia, vieraanvaraisia yksilöitä. Oli Akylaan ja Priskillan kaltaisia henkilöitä, joilla oli hyvä hengellinen ymmärrys ja jotka olivat halukkaita avaamaan kotinsa seurakunnankokouksille. Epäilemättä ’Herra oli sellaisten henkilöitten osoittaman hengen kanssa’. Kuka Jumalaa rakastava ei haluaisi nykyään olla heidän kaltaisensa?
RAKENTAVAT PALVOJATOVERIT
21, 22. a) Miksi nykyisten kristittyjen vanhinten tulisi olla hyvin kiinnostuneita niiden seurakuntien hengestä, joiden yhteydessä he palvelevat? b) Mitä kysymyksiä valvoja voisi tehdä itselleen siitä seurakunnasta, jota hän palvelee?
21 Kuten aiemmin panimme merkille, apostoli Paavali osoitti kiinnostusta Korinton seurakunnan henkeä kohtaan. Hän ilmaisi sitä paitsi toiveen, että ’Herra Jeesus Kristus olisi sen hengen kanssa’, jota seurakunnat ja yksilöt osoittavat. (1. Kor. 5:1–5; Gal. 6:18; Fil. 4:23; 2. Tim. 4:22; Filem. 25) Samalla tavalla kirkastettu Jeesus Kristus oli kiinnostunut niiden seitsemän seurakunnan ilmaisemasta hengestä, joille puhutaan Ilmestyskirjassa. (Ilm., luvut 2, 3) Siitä syystä tuleekin kristittyjen vanhinten nykyään olla syvästi kiinnostuneita niiden seurakuntien osoittamasta hengestä, joiden yhteydessä he palvelevat.
22 Pyhän hengen nimittämänä Jumalan lauman paimenena valvojan tulisi tietää, miltä lauma näyttää. (1. Piet. 5:2; Apt. 20:28; vrt. Sananl. 27:23.) Hän voisi hyvinkin kysyä itseltään: Ovatko seurakunnassa olevat veljet ja sisaret todella onnellisia? (Ps. 128:1) Ilmaisevatko heidän kasvonsa, että he palvelevat Jehovaa ”ilolla ja sydämen halulla”? (5. Moos. 28:45–47) Käyvätkö he kristillisissä kokouksissa säännöllisesti? (Hepr. 10:24, 25) Tutkivatko he Raamattua yksityisesti kotona? (Joos. 1:7, 8) Ovatko nämä uskonveljet todella ”terveitä uskossa”? (Tiit. 2:2) Arvostavatko he syvästi hengellisiä asioita? (Ps. 27:4) Onko ilmeistä, että he hellästi vaalivat suhdettaan Jehova Jumalaan ja haluavat todella ylistää häntä? – Ps. 9:2, 3.
23. Mitä vanhinten täytyy tehdä, jotta he ’saarnaisivat sanaa’?
23 Puolueeton arviointi saattaa osoittaa, että seurakunnassa tarvitsee kehittää suurempaa hengellisyyttä. Tähän tarkoitukseen sopii usein julkinen puhujalava aivan hyvin. Valvoja Timoteuksen oli kohdattava seurakunnassa henkilöitä, jotka ’taistelivat sanoista’ eivätkä ’suhtautuneet suopeasti’ totuuteen. (2. Tim. 2:14, 23–25) Heidän läsnäolonsa oli omiaan aiheuttamaan ”tukalan ajan” seurakunnalle. Timoteuksen piti sen tähden ’saarnata sanaa’ – ei inhimillistä viisautta vaan väärentämätöntä Jumalan ”sanaa”. (2. Tim. 4:1, 2; vrt. 1. Kor. 2:1–5.) Samalla lailla tulee vanhinten nykyään seurakuntien hengelliseksi hyödyksi ’saarnata sanaa’ perustaen sanomansa Raamattuun puhuessaan joko julkiselta lavalta tai yksityisesti.
24, 25. a) Missä tarkoituksessa vanhimmat voivat vierailla toisten uskovien luona heidän kodeissaan? b) Onko vanhimmilla raamatullista syytä rukoilla toisten Jehovan palvojien puolesta?
24 Yksi tapa rakentaa toisia uskovia hengellisesti on käydä heidän luonaan heidän kodeissaan. Jeesus Kristus teki siten pyrkien auttamaan ihmisiä hengellisesti. (Luuk. 7:36–50; 19:1–27) Apostoli Johannes halusi samaten vierailla Gaiuksen ja toisten luona puhuakseen heidän kanssaan kasvotusten hengellisistä asioista. – 2. Joh. 1, 12; 3. Joh. 1, 13, 14.
25 Nykyiset vanhimmat voivat kristillinen rakkaus vaikuttimenaan vierailla toisten uskovien luona heidän kodeissaan. Sen tarkoitus ei ole ’tarkastuskäynti’, vaan hengellisen avun ja rohkaisun antaminen. Valvojien on sen lisäksi hyvä mainita kristittyjä veljiään ja sisariaan rukouksessa. On kiinnostavaa panna merkille, että profeetta Samuel sanoi israelilaisille: ”Pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne.” (1. Sam. 12:20, 23) Apostoli Paavali antoi myös hyvän esimerkin valvojille rukoillessaan toisten Jehovaa palvovien puolesta. – 1. Tess. 1:1, 2; 2. Tim. 1:1–4; Filem. 4.
26. Jos joku haluaa Herran olevan hänen henkensä kanssa, niin mitä hän tarvitsee?
26 Jumalan kansan seurakunnassa vallitsee hyvä, iloinen henki, jos sen jäsenet rukoilevat toistensa puolesta. Hyvä henki vallitsee myös, jos kristityt valvojat paimentavat rakkaudellisesti ”laumaa”. (Fil. 2:19, 20; 1. Piet. 5:1–4) Tosiaankin ’Herra voi olla osoittamasi hengen kanssa’, mutta se vaatii jotakin nimenomaista sinulta yksilönä. Sinun täytyy käsittää hyvin Jumalan sanaa miellyttääksesi täysin Jehovaa.