Iloisia juhlia
”Ole iloinen.” – 5. Moos. 16:15.
1. Ketkä nykyään osoittautuvat onnellisimmiksi ihmisiksi ja miksi?
KUKA ei nauttisi juhlasta? Kautta vuosisatojen maapallon kansat ovat nauttineet juhlista. Se piti paikkansa myös kansasta, joka sai lakinsa ihmisen Luojalta hänen profeettansa Mooseksen välityksellä. Mutta heidän juhlansa olivat erilaisia; ne olivat profetioita tulevasta hyvästä. Iloisuus on samoin noiden Lähi-idän muinaisten juhlijoitten nykyisten vastineitten osana, sillä nämä kokevat noiden profeetallisten juhlien täyttymyksen. Pyhän Raamatun näkökannalta nämä nykyajan juhlijat ovat hengellisiä israelilaisia, ja he osoittautuvat onnellisimmiksi ihmisiksi maan päällä.
2. Kuinka monta juhlaa oli määrä pitää 5. Mooseksen kirjan 16:16:n mukaan, ja mitä ne olivat?
2 Mooseksen kirjoittamissa henkeytetyissä kirjoissa puhuttiin kolmesta juhlasta. 5. Mooseksen kirjan 16:16:ssa sanotaan: ”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen.”
3. Millaisissa olosuhteissa luonnolliset israelilaiset olivat silloin, kun 5. Mooseksen kirjan 16:17:n sanat esitettiin?
3 Jakeessa 17 sanotaan: ”Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut.” Siihen aikaan kun nämä sanat esitettiin, israelilaiset asuivat teltoissa ollessaan matkalla luvattuun Kanaanin maahan.
HAPPAMATTOMAN LEIVÄN JUHLA
4. Mikä oli ensimmäinen juhla, ja mitä ylimmäinen pappi sen toisena päivänä uhrasi Jehovalle?
4 Ensimmäinen vuotuisista juhlista, happamattoman leivän juhla, pidettiin heti sen jälkeen, kun aabibin eli niisanin 14. päivänä oli vietetty pääsiäisillallista. Happamattoman leivän juhlaa vietettiin seitsemän päivää, niisanin 15. päivästä 21. päivään. Tämän juhlan ensimmäinen päivä oli pääsiäisillallisen vieton jälkeinen sapattipäivä. Juhlan toisena päivänä, niisanin 16. päivänä, Israelin ylimmäinen pappi uhrasi Jehovan temppelissä Jerusalemissa Hänelle lyhteen vastatuleentuneesta ohrasadosta. – 3. Moos. 23:11–16.
5. Miksi Jeesus ei viettänyt juhlaa niisanin 15. päivänä vuonna 33, ja milloin hänen opetuslapsensa alkoivat kokea vertaansa vailla olevaa iloa?
5 Historia kertoo 12-vuotiaasta pojasta, joka vietiin Nasaretista Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Poika oli Jeesus, Marian poika. Kahdeksantoista vuotta myöhemmin, vuonna 29, tästä israelilaisesta miehestä, joka nyt on Herra Jeesus Kristus, tuli ”Jumalan Karitsa”, jota pääsiäiskaritsa esikuvasi. (Luuk. 2:41–52; Joh. 1:29–37) Kolme ja puoli vuotta myöhemmin hänet todellisuudessa uhrattiin paalussa Golgatalla Jerusalemin ulkopuolella perjantaina niisanin 14. päivänä vuonna 33. Tuona perjantai-iltana alkoi niisanin 15. päivä ja sen mukana happamattoman leivän juhla, mutta Jeesus itse ei ollut mukana tilaisuudelle tunnusomaisessa iloitsemisessa. Hän oli kuollut ja haudattu. Vaikka Jerusalemissa olleet juutalaiset yleensä iloitsivat juhlansa alkaessa, Jeesuksen opetuslapset eivät tehneet siten. He murehtivat, koska näytti siltä, että he olivat pysyvästi menettäneet Johtajansa. Mutta seuraavana päivänä, sunnuntaina niisanin 16. päivänä, heidän murheensa muuttui iloksi, jolle ei juhlaa viettävien juutalaisten ilo vetänyt vertoja.
6. Mitä ylimmäisen papin niisanin 16. päivänä heiluttama ohralyhde kuvasi 1. Korinttolaiskirjeen 15:20:n valossa ja miksi?
6 Miksi? Koska Jeesuksen taivaallisen Isän Jehovan kaikkivaltias voima herätti heidän Johtajansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Kun kristitty apostoli Paavali kirjoitti ylösnousemuksesta, hän selitti tämän merkityksen sanoen: ”Nyt Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä kuolemaan nukahtaneista.” (1. Kor. 15:20) Näin ollen ohrasadon uutislyhde, jota juutalainen ylimmäinen pappi heilutti temppelissä Jehovan edessä sunnuntaina niisanin 16. päivänä, kuvasi yksilöä, kuolleista herätettyä Herraa Jeesusta Kristusta, joka ensimmäisenä herätettiin kuolleista pysyvästi ikuiseen elämään. Siksi yksin häntä voitiin sanoa ”ensi hedelmäksi kuolemaan nukahtaneista”. Tämä ihme tapahtui juhlan toisena päivänä.
7. Miksi hapatus oli kiellettyä juutalaisten asunnoissa seitsenpäiväisen juhlan aikana, ja mistä tämä oli muisto?
7 Juhlan seitsemän päivän aikana ei juutalaisten asunnoissa saanut olla mitään hapatusta, koska hapatus edusti sitä, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan kanssa, syntiä. Tätä juhlaa vietettiin oikeastaan sen muistoksi, ettei israelilaisilla ollut tarpeeksi aikaa antaa taikinansa hapata, koska heidän täytyi kiireesti lähteä pois Egyptistä. Siksi heidän täytyi syödä happamatonta leipää, aivan niin kuin he olivat tehneet pääsiäispäivänä. – 2. Moos. 12:11–34; 5. Moos. 16:2–4.
8, 9. Mitä vastakuvallisen happamattoman leivän juhlan täytyy seurata esikuvan mukaan, ja miten Paavali vahvistaa tämän?
8 Aivan niin kuin happamattoman leivän juhla seurasi pääsiäistä ja kesti seitsemän päivää, niin tämän juhlan vastakuvankin täytyy seurata ”Jumalan Karitsan”, Jeesuksen Kristuksen, uhraamista, joka tapahtui perjantaina niisanin 14. päivänä vuonna 33. Koska juhlan päivien lukumäärä seitsemän kuvaa täydellisyyttä, kokonaisuutta, niin vastakuvallinen juhla on jatkunut kautta vuosisatojen tähän saakka, ja kristityt, jotka ovat hengellisiä israelilaisia, juutalaisia sisäisesti, ovat velvollisia viettämään sitä. 1. Korinttolaiskirjeen 5:6–8:ssa apostoli Paavali viittaa vastakuvalliseen juhlaan, kun hän kirjoittaa:
9 ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta. Sillä onhan Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapatuksin eikä vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.”
10. Miksi ja miten vastakuvallista juhlaa täytyy viettää nykyään, ja miksi juhlijat voivat olla ’iloisia’?
10 Tämä kirjoitettiin noin vuonna 55 eli 22 vuotta Kristuksen uhrikuoleman jälkeen. Nykyään hengelliset israelilaiset, jotka lukevat apostoli Paavalin yli 1 900 vuotta sitten kirjoittamat sanat, tuntevat velvollisuudekseen viettää vastakuvallista juhlaa vilpittömyydessä ja totuudessa. Siten tehdessään hengellisten israelilaisten voideltu jäännös voi saada muinaisen tyypillisen juhlan hengen ja voi olla ”iloinen”. Miksi? Koska vastakuvallisen juhlan uskollinen viettäminen myötävaikuttaa puhtaan, teokraattisen järjestön aikaansaamiseen, jonka Jehova voi ilmaista hyväksyvänsä.
VIIKKOJUHLA
11. Mikä oli toinen pakollisista juhlista, ja miksi sille annettiin sellainen nimi?
11 Toinen muinaisen Israelin pakollisista juhlista oli viikkojuhla. Miksi sillä oli sellainen nimi? Siksi, että israelilaisten piti laskea seitsemän viikkoa niisanin 16. päivästä, jolloin heidän ylimmäinen pappinsa esitti Jehovalle vastatuleentuneesta viljasta uutislyhteen ensi hedelmäksi ohrasadosta. Tämä aika oli 49 päivää, ja 50. päivänä heidän oli määrä viettää viikkojuhlaa. Kreikan kielessä, jolle kielelle ryhmä juutalaisia käänsi Raamattunsa, viidettäkymmenettä (päivää) tarkoittava sana on pentecostē’. Niinpä kreikkaa puhuvat juutalaiset käyttivät tätä nimeä viikkojuhlasta. Mitä sinä päivänä piti tapahtua?
12. Mitä tänä juhlapäivänä piti tapahtua 3. Mooseksen kirjan 23:15–21:n mukaan?
12 3. Mooseksen kirjan 23:15–21 sanoo vastaukseksi: ”Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, . . . Ja pappi toimittakoon niiden ja uutisleivän ynnä kahden karitsan heilutuksen Herran edessä. Ne olkoot Herralle pyhät ja papin omat. Ja kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.”
13. Milloin vastakuvallinen helluntai alkoi täyttyä, ja mikä sen ilmaisi?
13 Tämä profeetallinen viikkojuhla eli helluntai sai täyttymyksensä Jeesuksen opetuslasten seurakunnassa Jerusalemissa 50. päivänä hänen ylösnousemuksestaan kuolleista. Niinpä vastakuvallinen viikkojuhla eli helluntai alkoi täyttyä kolmannen kuukuukauden kuudentena päivänä, ts. siivanin 6. päivänä, vuonna 33. Siihen aikaan kirkastettu Jeesus Kristus oli Jehovan suuren hengellisen temppelin kaikkein pyhimmässä, nimittäin Jehovan persoonallisessa läsnäolossa taivaassa, jonne hän oli noussut 40. päivänä ylösnousemuksensa jälkeen. Samaan aikaan kun juutalaiset viettivät esikuvallista viikkojuhlaa eli helluntaita Herodeksen temppelissä Jerusalemissa, hengellisen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen noin 120 opetuslasta oli yhdessä eräässä ylähuoneessa samassa kaupungissa. Sitten ennen päivän kolmatta tuntia (kello 9:ää) Herra Jeesus Kristus vuodatti pyhää henkeä Jehovan hengellisen temppelin kaikkein pyhimmästä. Se johti siihen, että heidän taivaallinen Isänsä Jehova siitti heidät hengellisesti ja että heidät voideltiin pyhällä hengellä Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Apt. 2:1–36) Täten ne kaksi vertauskuvallista lestyistä jauhoista tehtyä leipää saivat Jehovan tunnustuksen taivaassa, hänen kaikkein pyhimmässään. – Hepr. 9:24.
14. a) Mitä se kuvaa, että kaksi vehnäleipää olivat hapatettuja? b) Mitä syitä voitaisiin esittää siihen, että leipiä oli kaksi?
14 Miksi esikuvallisessa viikko- eli helluntaijuhlassa esitettiin kaksi vastatuleentuneesta vehnästä tehtyä leipää Jehovalle? Tämä esikuvasi sitä, että täyttymykseen sisältyisi enemmän kuin yksi persoona. Kaksi esikuvallista vehnäleipää leivottiin happamiksi. Tämä ilmaisee, että ne, joissa juhlan täyttymys toteutuu, on hapatettu synnillä luonnollisen syntymänsä perusteella, mikä piti paikkansa synnittömän Jeesuksen 120 opetuslapsesta, jotka odottivat Jerusalemissa sunnuntaina siivanin 6. päivänä vuonna 33. Se, että leipiä oli kaksi, voi ilmaista myös sen, että ne joista tuli Messiaan Jeesuksen hengestäsiinneitä, voideltuja opetuslapsia, otettaisiin kahdesta maan päällä esiintyvästä ryhmästä, ensiksi luonnollisista ympärileikatuista juutalaisista ja myöhemmin maailman kaikista muista kansoista, pakanoista. Yhdessä nämä kaksi ryhmää muodostaisivat yhden vastakuvallisen heilutusuhrin Jehovalle. – Ef. 2:13–18.
15. Milloin juutalaista leipää edustava leipä esitettiin Jehovalle, ja miten hän osoitti tunnustavansa sen?
15 Tältä kannalta katsottuna ensimmäisen vastakuvallisista leivistä, joka tarkoitti ympärileikattuja israelilaisia, esitti Ylimmäinen Pappi Jeesus Jehova Jumalalle aivan ajallaan siivanin 6. päivänä, samana päivänä jolloin juutalainen ylimmäinen pappi toimitti kahden esikuvallisen leivän heilutuksen Jehovan edessä Herodeksen temppelissä Jerusalemissa. Koska nuo kaksi vehnäleipää eivät olleet enää tarpeellisia esikuvina, Jehova ei antanut tunnustustaan niille eivätkä Herodeksen temppelissä juhlivat juutalaiset saaneet pyhän hengen lahjaa. Niiden juutalaisten, jotka halusivat kokea Jooelin 2:28, 29:n täyttymyksen, täytyi tulla pois esikuvallisesta temppelissä ja päästä kosketuksiin Kristuksen 120 opetuslapsen kanssa, joissa profetia oli jo täyttynyt. Niinpä noin 3 000 heistä tuli osaksi vastakuvallista heilutusleipää tuona kaksinkertaisena helluntaipäivänä vuonna 33.
16. Milloin toinen vertauskuvallinen leipä esitettiin Jehovalle, ja mihin saakka kahta vertauskuvallista leipää on täydennetty?
16 Pakanoita eli ei-juutalaisia tarkoittavan toisen vertauskuvallisen leivän heilutus Jehovan edessä alkoi myöhemmin uskovien samarialaisten pääsyllä kristilliseen seurakuntaan ja sen jälkeen ympärileikkaamattomien pakanoiden eli yleensä kansojen ihmisten pääsyllä siihen. Tämän jälkimmäisen ymmärretään tapahtuneen vuoden 36 syksyllä. (Apt., luvut 8 ja 10) Nämä kaksi vastakuvallista leipää ovat saaneet täydennystä kuluneiden 1900 vuoden aikana. Tosiasiat osoittavat, että joitakuita on lisätty osaksi näitä ”leipiä” viime aikoina, ja heitä ovat esikuvanneet mooabilainen Ruut, joka oli Jeesuksen Kristuksen esiäiti, ja kuningatar Ester, juutalaisen Mordokain serkku, Mordokain josta tuli Persian valtakunnan pääministeri. – Ks. vuonna 1932 julkaistua kirjaa Varjelus ja aineiston uudelleenkäsittelyä kirjoitussarjoista, jotka ilmestyivät Vartiotornissa vuosina 1931–1932.
17. a) Minkä aihe kahden vertauskuvallisen leivän jäsenmäärän täydentäminen on ollut juhlan viettäjille? b) Mistä syystä ne, jotka muodostavat vertauskuvalliset leivät, ovat eräänlaisia ’ensi hedelmiä’?
17 Kahden vastakuvallisen helluntaileivän jäsenmäärän täydentäminen tähän mennessä kuluneiden yli 1 900 vuoden aikana on ollut suuren ilon aihe vastakuvallista viikkojuhlaa viettäville hengellisille israelilaisille. Aivan niin kuin ne kaksi esikuvallista leipää edustivat elonkorjuukuukauden siivanin uutista eli ensi hedelmää, niin nekin, jotka muodostavat vastakuvalliset leivät, ovat ensi hedelmiä Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä, koska he ovat etusijalla muuhun ihmismaailmaan nähden saadessaan taivaallisen perinnön ensimmäisenä hyötynä ”Jumalan Karitsan” uhrista. – Jaak. 1:18; Ilm. 14:4.
LEHTIMAJANJUHLA
18. Mikä juutalaisen pyhän vuoden viimeinen juhla oli nimeltään, milloin sitä vietettiin, ja keiden oli määrä osallistua siihen?
18 Juutalaisen pyhän vuoden viimeinen suuri juhla oli seitsemännessä kuussa, eetamin- eli tisrikuussa. (1. Kun. 8:2) Se oli eräissä suhteissa merkittävä. Useimmiten sitä kutsuttiin lehtimajanjuhlaksi, mutta kaksi kertaa sitä sanotaan korjuujuhlaksi. (2. Moos. 23:16; 34:22) Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 23:16, 17:ssä sanotaan: ”Ja vietä leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon, ja korjuujuhla vuoden lopussa, kun korjaat satosi vainiolta. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen.” Myös 2. Mooseksen kirjan 34:22:ssa puhutaan ”korjuujuhlasta vuoden vaihteessa”. 5. Mooseksen kirjan 16:13–15 käyttää siitä nimeä lehtimajanjuhla ja sanoo: ”Lehtimajanjuhlaa vietä seitsemän päivää, korjatessasi satoa puimatantereeltasi ja kuurnastasi. Ja iloitse tänä juhlanasi, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella. Seitsemän päivää juhli Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee; sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, minkä satona saat, ja kaikissa kättesi töissä; sentähden ole iloinen.”
19. a) Miksi tämä juhla oli nimensä mukainen, kun otetaan huomioon sen viettotapa? b) Miksi sen vieton aika oli erittäin suotuisa juhlan viettäjille?
19 Enimmäkseen tätä juhlaa sanotaan ”lehtimajanjuhlaksi”. Niiden seitsemän päivän ajan, jotka se kesti, Jerusalemiin kokoontuneet juutalaiset asuivat lehtimajoissa eli tabernaakkeleissa juhlan nimen mukaisesti. Se alkoi viisi päivää sovituspäivän jälkeen, joka oli joka vuosi tisrikuun 10. päivänä ja jonka välityksellä Israelin kansa palautettiin rauhallisiin suhteisiin Jehova Jumalan kanssa. Lehtimajanjuhla alkoi siis erittäin suotuisana aikana ja kesti tisrikuun 15. päivästä 21. päivään, joten sen päivien määrä oli täydellinen luku.
20. Mitä pappi teki juhlan jokaisena aamuna Raamatun ulkopuolisten historiallisten muistiinmerkintöjen mukaan?
20 Se oli vailla vertaistaan sille tunnusomaisen iloitsemisen suhteen. Historiallisten muistiinmerkintöjen mukaan pappi jokaisen juhlapäivän aamun sarastaessa otti kultaisen kannun, johon mahtui kolme loogmittaa eli litran verran nestettä, ja hän tuli Jerusalemista alas paikalle, jota ruvettiin kutsumaan Siloamin lammikoksi. Ne lukijoistamme, jotka ovat käyneet nykyajan Jerusalemissa, muistanevat poistuneensa kaupungista sen kaakkoiskulmassa olevan Lantaportin kautta ja tulleensa paikalle, jota kutsuttiin Neitsyen lähteeksi eli Giihonin lähteeksi. Tältä lähteeltä kuningas Hiskia kaivautti tunnelin, kun Assyrian hyökkäys uhkasi. Rohkeat Jerusalemissa kävijät muistavat, kuinka he löydettyään tunnustelemalla tiensä läpi tämän pimeän tunnelin tulivat päivänvaloon Siloamin lammikolle.
21. a) Miten pappi meni Siloamin lammikolle, ja mitä hän teki Siloamin vedellä? b) Mistä Jesajan profetian sanoista silloinen iloitseminen oli muistutus juutalaisille?
21 Pappi, jolla oli kultainen kannu mukanaan, ei mennyt Siloamin lammikolle Hiskian tunnelin kautta, vaan häntä seurasi suuri kulkue, johon kuului muun muassa soittokunta. Täytettyään kannun vedellä pappi palasi kaupunkiin ja meni sille esipihalle, jossa Jehovan uhrialttari oli. Alttarin eteläpuolelle oli sijoitettu kaksi allasta, joiden pohjassa oli reikä. Alttarin lounaiskulmalla oleva allas oli Siloamin lammikosta tuotua vettä varten. Kun pappi kaatoi veden siihen, se virtasi läpi ja juoksi alttarin juurelle. Tässä tilaisuudessa tarkkailevat juutalaiset iloitsivat suuresti. Tämä on saattanut muistuttaa Jesajan 12. luvun iloisista juhlijoista, sillä siinä kuvaillaan niiden israelilaisten kokemaa iloa, jotka vapautettiin Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. Jesajan 12:3 sanoo: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.”
22. a) Miten Jehova oli pelastuksen veden Lähde juutalaisten juhlijoitten esi-isille? b) Miten iloitsemista Siloamin vettä kaadettaessa kuvailtiin?
22 Jehova Jumala oli heidän pelastuksensa taivaallinen Lähde. Juuri Hän vapautti heidän esi-isänsä 70 vuotta kestäneestä pakanallisen Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, jossa he olivat kaivanneet pelastuksen tulemista Babylonin kukistumisen jälkeen vuonna 539 eaa. (Jes. 44:28–45:7; Jer. 2:13) Tämän vapautuksen muistaminen oli suuren ilon aihe lehtimajanjuhlan aikana. Vanha juutalainen sananlasku sanoo: ’Se, joka ei ole nähnyt iloitsemista Siloamin vettä kaadettaessa, ei ole koskaan nähnyt iloitsemista elämässään.’
[Kuva s. 8]
Ohrasadon uutislyhde kuvaa kuolleista herätettyä Jeesusta
[Kuva s. 9]
Kaksi vertauskuvallista leipää on saanut Jehovan tunnustuksen taivaassa helluntaista lähtien