levisi toisiinkin. Toinen toisensa jälkeen poikamme alkoivat suunnitella seurustelua vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa. Heille asetettiin rajoitukset ja annettiin asiaankuuluvat selitykset. Miten onnellisia olimmekaan niistä ajankohtaisista neuvoista, joita Vartiotorni ja Herätkää!-lehti antoivat sopimuksien tekemisestä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa ja seurustelemisesta.

Lopulta kaikki kolme poikaa ottivat puolisokseen kristityn tytön ”Herrassa”. (1. Kor. 7:39) Kahdella heistä on nyt omia lapsia. Kaikki kolme ovat vanhimpia kristillisessä seurakunnassa, ja yksi heistä on matkavalvoja, joka vierailee Jehovan todistajien seurakunnissa Etelä-Ranskassa.

ENTÄ NYT KUN OLEMME KAHDEN?

Vuonna 1974 perheemme oli pienentynyt niin, että meitä oli vain kaksi, Andrée ja minä, kahdenkymmenenyhdeksän vuoden onnellinen avioliitto takanamme. Eräänä päivänä sen jälkeen kun nuorin poikamme oli solminut avioliiton ja lähtenyt kotoa, löysin äänilevyn, joka oli sujautettu ulko-oven alle. Se oli lahja eräältä ystävältä. Hän oli valinnut erään ranskalaisen laulun, jossa sanottiin muun muassa: ”Nuorin poikamme on juuri mennyt naimisiin. Lapsemme ovat nyt onnellisia ilman meitä. Entä jos nyt vähän ajattelisimme itseämme?”

Todellisuudessa jo kauan ennen kuin saimme tämän äänilevyn olimme ajatelleet tulevaisuuttamme sitten, kun pojat olisivat lähteneet pois kotoa. Salainen halumme oli palvella koko ajallamme saarnaamistyössä, jos olosuhteet sallisivat. Mutta olimme nyt molemmat hyvän joukon yli 50-vuotiaita, eikä meillä ollut mitään eläke-etuja eikä rahavaroja. Monet kysymykset tulvivat mieleemme eikä puolusteluja puuttunut.

Mutta kun olimme harkinneet asiaa rukoillen lokakuussa 1974 kuukausi sen jälkeen, kun nuorin poikamme oli vihitty, anomuksemme ”tienraivaus”-palvelukseen hyväksyttiin. Meidät nimitettiin erikoistienraivaajiksi. Myöhemmin minulla oli etu palvella väliaikaisena kierrosvalvojana, ja vaimoni oli mukanani. Nykyisin toimintaani rajoittaa hyvin tuskallinen nivelreumatismi. Mutta Andréen uskollisella avulla teen yhä niin paljon kuin voin Jehovan palveluksessa.

Ajatellessamme kuluneita vuosia vaimoni ja minä olemme tietoisia siitä, kuinka paljon työtä ja joskus surua, huolia ja ongelmia sisältyy kolmen pojan kasvattamiseen. (Ef. 6:4) Mutta lupaukselleen uskollisena Jehova ei ole koskaan hylännyt meitä, ei aineellisesti eikä hengellisesti. (Hepr. 13:5) Kaikki ponnistelu on saanut runsaan korvauksen siitä ilosta, että näemme poikiemme vaeltavan elämäntietä. Nyt kun Jumalan lupaama uusi järjestelmä on niin lähellä, odotamme iloiten ja luottavaisesti perivämme ikuisen elämän lastemme ja eri puolilla maailmaa olevien kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa. – Jes. 66:22.

’Viettäkäämme juhlaa happamattomin leivin’

● Pyhä Raamattu korostaa kristillisen seurakunnan puhtaana pitämisen tarvetta. Turmelevat vaikutukset täytyy poistaa. Ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille apostoli Paavali neuvoi: ”Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta. Sillä onhan Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapatuksin eikä vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.” – 1. Kor. 5:7, 8.

Mooseksen lain alaisuudessa esitettiin joka vuosi pääsiäisuhri, ja sen jälkeen oli seitsenpäiväinen happamattomien leipien juhla. Mutta Jeesus Kristus uhrasi itsensä kerran kaikiksi ajoiksi. (Hepr. 9:25–28) Sen tähden kristityn koko elämänkulun pitäisi olla kuin jatkuvaa happamattomien leipien juhlaa, vapaata kaikesta vääryydestä ja pahuudesta. Kristillisessä seurakunnassa pitäisi olla halukkuutta säilyttää henkilökohtainen ja seurakunnallinen puhtaus ja poistaa kaikki, mikä on uskoa ja moraalia turmelevaa.