Ne, jotka pyrkivät rauhaan
JOS sydämesi kaipaa aikaa, jolloin maa on vapaa sodan tuhoilta, niin henkeytetyt sanat ”etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen” ovat sinulle ajankohtaiset. (1. Piet. 3:11) Ei ole kysymys ainoastaan siitä, että yritämme olla rauhassa lähimmäistemme kanssa, vaan meidän täytyy ensiksi päästä rauhaan Jumalan kanssa, saattaa elämämme sopusointuun hänen Sanansa kanssa. Silloin huomaamme kykenevämme elämään rauhassa lähimmäistemmekin kanssa ja pääsemme ehdolle elämään Jumalan rauhaisassa uudessa asiainjärjestelmässä, mikä on nyt lähellä.
Rauhaa rakastavat lukevat sen tähden hyvin kiinnostuneina, mitä Jumalan oma sana, Raamattu, ennusti tapahtuvan meidän aikanamme: ”Ja hän [Jehova Jumala] tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Miika 4:3.
Näiden sanojen täyttymisessä voisi ehkä odottaa pappien ottavan johdon Jumalan ohjaukseen mukautumisessa, mutta tosiseikat osoittavat, että uskonnolliset johtajat ovat toistuvasti antaneet siunauksensa ihmisten häikäilemättömälle teurastukselle. Tuki, minkä Adolf Hitler sai sekä katoliselta että luterilaiselta papistolta, on hyvin tunnettu nykyisessä historiassa. Sama pitää paikkansa Vatikaanin fascisti Mussolinille antamasta tuesta, ja protestanttinen papisto ei ole maailmanlaajuisesti osoittanut vähäisempää halukkuutta rukoilla heidän maittensa käymien sotien puolesta.
”Ei-kristilliset” uskonnolliset johtajat eivät ole olleet sen innottomampia tässä suhteessa. Esimerkiksi Japanissa oli šintolaisilla ja useimmilla buddhalaisilla ryhmillä tärkeä osuus ihmismielten muokkaamisessa uskomaan, että toisessa maassa olevien ihmisten joukkosurmaaminen oli jumalien tahto ja että keisarin puolesta kuoleminen oli suurin kunnia, minkä ihminen voi saada. Ei ihme, että ihmisjoukkojen luottamus uskonnollisiin johtajiin, jotka rukoilevat toisaalta rauhan puolesta ja toisaalta siunaavat sodat, on pahasti järkkynyt ”kristityissä” ja ”pakana”-maissa.
Ymmärrettävästi Raamatun Ilmestyskirja yhdistää kaiken tällaisen väärän uskonnon ihmisverestä juopuneen naisen vertauskuvaan, kutsuu häntä nimellä ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti” ja sanoo, että hän on vastuussa ”kaikkien verestä, jotka maan päällä ovat tapetut”. – Ilm. 17:5, 6; 18:24.
Niin pettymystä aiheuttava kuin tämä uskonnollisten johtajien epäonnistuminen onkin ollut, on ympäri maailman kristittyjä, jotka ovat pysyneet vapaina tästä verivelasta ja jotka noudattavat Jumalan rauhaanpyrkimiskäskyä mukauttaen elämänsä hänen määräykseensä ja ”takovat miekkansa vantaiksi”. Tästä selittää sanomalehti South African Voice 5.4.1964: ”Etelä-Afrikan kirkkojen sotapalvelukseen nähden ottama kanta . . . on muuttunut siinä määrin, että todellisuudessa ainoastaan yksi uskontoryhmä on pysynyt lujana ’kapinassaan’ [sitä] vastaan. . . . Die STEMin tarkasta tutkimuksesta käy ilmi, että ainoastaan Jehovan todistajat kieltäytyvät vielä hyväksymästä sotilaskoulutusta ja pakollista sotapalvelusta . . . [He] pysyvät sovittelemattomina kannassaan sotilaskoulutusta tai sodankäyntiä vastaan.”
Todellisuudessa Jehovan todistajat eivät ole ”kapinassa” minkään hallituksen toimintaa vastaan, vaan he säilyttävät sovittelemattoman puolueettomuutensa maailman poliittisiin ja sotilaallisiin asioihin nähden seuratessaan Raamatun kehotusta ja ’etsiessään rauhaa ja pyrkiessään siihen’. He eivät ole pasifisteja. He eivät vastusta minkään hallituksen asevelvollisuuskutsuntaohjelmaa eivätkä osoita mieltään sitä vastaan, vaan he alistuvat Jumalan asiainjärjestelyyn. Raamattu sanoo heistä: ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset.” – 2. Kor. 10:3–5.
Selittäessään tätä Jehovan todistajain asemaa, kun tämän ryhmän eräs nuori jäsen tuomittiin äskettäin viideksi vuodeksi vankilaan Yhdysvalloissa, eräs uutinen, joka julkaistiin lehdessä Evening Journal (Wilmington, Delaware, 5.3.1964), sanoi suoraan: ”On totta, että tämä uskontoryhmä ei pane vastalausetta tällaiselle liittohallituksen käsissä saamalleen kohtelulle ja odottaa tulevansa vainotuksi uskonsa takia, mutta mitä se aiheuttaa meille, muulle yhteiskunnalle, että mies tuomitaan viideksi vuodeksi uskonnollisten vakaumustensa luonteen takia?
”Tämä kysymys tunkeutuu perustuslakimme ja sen julistamien yhteiskunnallisten ja uskonnollisten vapauksien ytimeen. Se on asia, joka antaa kaksinkertaisen piston omaantuntoomme sellaisten nuorten miesten korkeatasoisen nuhteettomuuden ja esimerkillisen elämän takia kuin mr Silvernail ja siksi, että näinä aikoina vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, ettei maailma voisi jäädä henkiin uudessa kaikenkäsittävässä sodassa. . . . On tärkeätä todeta, että joillakin ihmisillä uskonnollinen vakaumus tunkeutuu niin syvälle, että heidän omatuntonsa ei voi sallia heidän olla yhteistoiminnassa minkään sota- ja sodanvalmistelujärjestelmän kanssa.” He noudattavat omantuntonsa tähden Raamatun käskyä ja pyrkivät rauhaan.
Heidän rauhaan pyrkimisensä menee paljon pitemmälle kuin että he välttäisivät maailman kansojen sotiin sekaantumista. Jumalan sanan viisaan neuvon noudattaminen estää heitä sallimasta henkilökohtaisten väärinymmärrysten aiheuttaa pysyvää mielipahaa ja haluttomuutta yhteistoimintaan. Se tekee heille mahdolliseksi perheongelmien ratkaisemisen sillä tavalla, että perhesiteet lujittuvat. Koska he ovat uudistuneet mieleensä vaikuttavan voiman avulla, niin he eivät joudu vedetyiksi maailman roturiitoihin eikä sen taloudellisiin kiistoihin. Heidän keskuudessaan vallitsee maailmanlaajuinen ykseys, missä ei tunneta lainkaan yhteiskunnallisia, rodullisia eikä kansallisia erotuksia. Siksi he vievät yksimielisenä kansana kaikkialla asuville ihmisille sen Jumalan valtakunnan hyvää uutista, jonka välityksellä Jumala itse ”lopettaa sodat maan ääriin saakka”. – Ps. 46:10; Ef. 4:20–24.
Sinäkin voit iloita tällaisesta rauhasta. Se on niiden osa, jotka kuuntelevat ”rauhan Jumalan” tuomioita ja alistuvat niihin. (Room. 16:20) Sinä voit tehdä näin tutkimalla hänen Sanaansa, jakamalla sen totuuksia ja olemalla niiden seurassa, jotka ovat osoittautuneet rauhan ystäviksi.