Tutki ollaksesi hedelmällinen

MEIDÄN on helppo juoda vettä, koska se valuu alas. Puun on vaikea juoda vettä, koska se nousee ylös. Nousu on jyrkkä, suoraan ylöspäin, joskus enemmän kuin 120 metriä kohti taivasta. Veden täytyy kulkea nopeasti, toisinaan jopa 4,5 metriä tunnissa. Sitä täytyy kohota suuret määrät, sillä jotkut janoiset puut käyttävät 380 litraa päivässä. Miten ne voivat juoda sitä niin paljon ja niin nopeasti?

Tiede ei ole varma, mutta todisteet viittaavat kahteen tekijään. Toinen on juuripaine. Juuristo pujoittelee läpi maan, imee kosteutta mullasta, ja kun se on kyllästynyt, niin se synnyttää painetta pannen veden nousemaan ylöspäin. Mutta tämä juuripaine ei riitä yksin, ja tiede uskoo, että pääasiallisen työn suorittaa puun rungossa oleviin vesipatsaisiin vaikuttava ylöspäin vetävä voima, ja tämä vetovoima tulee korkealta puusta itsestään. Vettä vapautuu lehvistössä haihtumalla, ja sitä tarvitaan ravinnon valmistamiseen ja hedelmäin tuottamiseen. Kun vesi joutuu käyttöön puun yläosissa ja kun sitä tarvitaan enemmän, niin vetovoima nostaa vesipatsaita. Vaikka juuret työntävät siis jossain määrin, niin pääasiallisesti veden välttämätön tarve puunlatvassa vetää sitä juurista ylöspäin, nopeasti ja suurissa määrissä. Kaikki tämä tapahtuu vain hedelmällisyyden takia.

Kristittyjenkin täytyy olla hedelmällisiä. Samoin kuin juuren täytyy tunkeutua kostean mullan läpi ottamaan vettä, niin on kristityn mielenkin tunkeuduttava läpi Raamatun satojen sivujen, koska se on totuudenveden suuri säiliö. Mielen täytyy ulottua huolellisesti tutkimalla jokaiseen kirjaan, lukuun ja jakeeseen vetämään totuudenvettä sekä mielen että sydämen täyttämiseksi sillä, kunnes tästä vedestä muodostuu kristityssä kuin syvä kaivo, mistä toiset voivat ammentaa. Jotkut ravintointoilijat sanovat: Sinä olet sitä, mitä sinä syöt. Mutta Raamattu sanoo: Sinä olet sitä, mitä sinä ajattelet. Sananlaskujen 23:7 (KJ) kuuluu: ”Niinkuin hän sydämessään ajattelee, niin hän on.” Oikea sydämentila ilmenee lopulta sekä sanoissa että teoissa. (Matt. 12:34; 15:19) Tästä johtuu välttämättömyys täyttää sydän Raamatun totuudella kuin puhdasta vettä täynnä olevaksi syväksi kaivoksi.

Tämä Jumalan Sanan tutkimisen kautta totuudella täyttynyt mieli ja sydän synnyttää meissä paineen, mikä on omiaan saamaan meidät puhumaan, niinkuin kyllästyneet juuretkin synnyttävät jonkinlaisen paineen pannen veden nousemaan ylöspäin. Mutta samoin kuin juuripainekaan ei yksin riitä työntämään vettä puitten latvoihin tuottamaan siellä hedelmää, niin eivät tutkiminen ja tietokaan yksin ole riittävät saamaan kristittyä saarnaamistoimintaan ja tuottamaan Valtakunnan hedelmää. Jotkut tutkivat paljon ja saavat tietoa, mutta jäävät silti kotiin eivätkä saarnaa. Niinkuin puissa on tärkeämpi vetovoima, mikä johtuu veden välttämättömästä tarpeesta latvassa, niin kristityissäkin lähiseudut ja ympäristö, mitkä tarvitsevat kipeästi totuutta, vetävät sitä Jehovan palvelijoista. Meitä ympäröi miljoonia ihmisiä, jotka tarvitsevat epätoivoisesti totuudenvettä. Monet eivät ole tietoisia tarpeestaan, mutta toiset ovat. ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matt. 5:3, Um) Kun he kohtaavat Jehovan todistajia, niin he ammentavat kyselemällä ja keskustelemalla näistä Jumalan astioista totuudenvettä. Tällaisten janoisten, tarvitsevien läsnäolo paikkakunnilla vetää Jehovan palvelijat saarnaamistyöhön. Rakkaus saa Jumalan todistajat palvelemaan janoisia, olemaan heidän käytettävissään, niin että he voivat ammentaa totuudenvettä ja sammuttaa hengellisen janonsa.

VEDEN PITÄMINEN SYVÄNÄ

Tämä vetovoima näkyy Sananlaskujen 20:5:nnestä: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.” Sinä huomaat monta kertaa, että henkilö, joka on tutkinut paljon ja miettinyt Jumalan lakia päivät ja yöt, on taipuvainen olemaan vaipunut omiin ajatuksiinsa. Hän ei kenties puhu paljon, ei ehkä anna vapaaehtoisesti pyydettyä tietoa. Hän ei näyttele viisauttaan, mutta jos puhut hänelle, kyselet häneltä, ammennat häneltä, niin sinä saatat oppia paljon sellaista, mitä sinä et koskaan käsittänyt hänen tietävänkään. Ne, jotka puhuvat enimmän, tietävät usein vähimmän. He kuluttavat niin paljon aikaa puhumiseen, että heille jää vähän aikaa oppimiseen. Kun sinä puhut, niin sinä opetat, mutta kun sinä kuuntelet, niin sinä opit. Kummallakin on aikansa, eikä kumpaakaan tule laiminlyödä. On välttämätöntä tutkia ja varastoida totuutta mieleen ja sydämeen syvälti kuin vettä; on myöskin välttämätöntä estää sitä tulemasta seisovaksi asettamalla se toisten saataville ammennettavaksi. Kun sitä on kerran hankittu, niin se täytyy asettaa toisten käytettäväksi.

Monet todistamisalueilla eivät halua ammentaa hengellistä totuudenvettä, mutta on toisia, jotka ovat ymmärtäväisiä, ihmisiä, jotka tajuavat hengellisen tarpeensa ja kaipaavat Jehovan päätösten ymmärtämistä. He kysyvät Jehovan asioihin perehtyneeltä palvelijalta ja ammentavat siten tietoa, mikä on aikaisemmin varastoitu hänen mieleensä ja sydämeensä. Jehovan todelliset lampaat suorittavat tätä henkistä työtä innokkaasti kuin mies, joka laskee kiulun kaivoon ja vetää sen sitten ylös käsillään saadakseen vettä maan päälle käytettäväksi. Ja tämä hyödyttää totuudenveden antajaa. Kun kaivosta ammennetaan vettä, niin sen tilalle heruu uutta vettä. Tämä varjelee kaivossa olevan veden ummehtumiselta ja paikallaan seisomiselta, pitää sen puhtaana ja raikkaana. Niin on meidänkin laitamme saarnaamistyössä. Kun hyvän tahdon ja ymmärryksen omaavat ihmiset käyttävät hyväkseen meidän totuudenvarastoamme, kun he ammentavat meidän mielestämme ja sydämestämme siellä olevia totuuksia, niin se virkistää mieltämme näissä kohdissa, mitkä voisivat muuten tulla hiukan ummehtuneiksi muistissamme.

Kun me todistamme toisille ja kun meille tehdään yhä enemmän kysymyksiä, niin meidän täytyy kääntyä jatkuvasti Raamatun puoleen ja ammentaa siitä pitääksemme kaivoissamme olevan veden tuoreena ja syvänä. Jollemme tee siten, jos tulemme pintapuolisiksi, jos meihin varastoitu totuudenvesi tulee matalaksi, niin kyselijä saattaa laskea kysymyskiulunsa meihin ja nostaa sen vain puolillaan tai neljäsosaksi täynnä, eikä hän saakaan janoaan sammutetuksi. Hänen kysymyksensä eivät tule täysin vastatuiksi. Sen sijaan että hän ammentaisi meistä totuudenvettä, hän voi saada vain pelkän kuivien sanojen ryöpyn. Hän ei voi saada vettä kuivasta kaivosta. Mutta sille ei ole puolustusta, että meidän kaivomme tyhjentyvät. Raamattu on ehtymätön totuudenveden varastoaitta. Jos me olemme ymmärtäväisiä, niin me turvaudumme säännöllisesti tähän jumalalliseen neuvon Kirjaan, joka on kuin syvä vesi, ja me ammennamme siitä runsaasti pitääksemme itsemme ylitsevuotavan täynnä, niin että kun toiset ammentavat meistä, he eivät saa ainoastaan tyhjää astiaa. Tutki! – 2. Tim. 2:2; Hepr. 5:12.

Kysymys on: Miten paljon haluamme palvella Jumalaa? Kuinka paljon tahdomme puhua hänen puolestaan, olla varustettuja puhumaan hänen puolestaan, olla kykeneviä puolustautumaan ja esittämään syitä itsellämme olevalle uuden maailman toivolle, antaa suolalla höystettyjä vastauksia, mitkä maistuvat kuulijalle ja vaikuttavat hänen varjeluksekseen? (Kol. 4:6; 1. Piet. 3:15) Ainoa tapa, millä me voimme osoittaa haluavamme tehdä näin suuressa määrin, on, että tutkimme hyvin paljon, opimme Jumalan Sanassaan näihin kysymyksiin antamat vastaukset. Totuudenveden saaminen jossakin määrin elimistöömme ei vie kauan, mutta se on ensin matala. Samoin kuin vesi saattaa herua hitaasti kaivoon, niin vie totuudenveden saaminenkin mieleemme aikaa. Alussa matalan veden saaminen syvemmäksi, Jumalan Sanan syvempien totuuksien ymmärtäminen, sen vahvan ruoan ymmärtäminen vaatii paljon yksityistä tutkimista ja myöskin kertaamista ja kokouksissa käymistä.

Sananlaskujen 18:4 sanoo: ”Syviä vesiä ovat sanat miehen suussa, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.” Juokseva vesi on raikasta vettä, ja syvän viisauden pitäisi pulputa monien virvoittamiseksi. Meidän sanojemme pitäisi olla syvää vettä; niiden pitäisi tulla esiin kuin pulppuilevasta purosta eikä kuin jaarittelevasta purosta. Meidän ei tule olla emmekä me halua olla pinnallisia jaarittelijoita, jos olemme tosissamme kiinnostuneita Jumalan Sanan syvistä vesistä. Mikä meitä kiinnostaa, sen me muistamme. Jotkut ovat enemmän kiinnostuneita juoruamiseen ja tyhjänpäiväisiin huhuihin, mitkä ovat heille herkullisia makupaloja, ja nämä mielettömyydet tunkeutuvat nopeasti heidän mieleensä ja jäävät sinne, ja ne muistetaan ja ammennetaan esiin monissa tilaisuuksissa sen jälkeen sekä puhujan että kuulijan vahingoksi. On niin kuin Sananlaskujen 18:8 sanoo: ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Koska tällaiset kuiskailut kiinnostavat kalvavasti juoruavia, niin he muistavat ja hellivät niitä ja aiheuttavat niillä jumalatonta hedelmää. Jehovan todistajain ei taas tule olla kiinnostuneita sellaisten typeryyksien kuuntelemiseen eikä muistamiseen eikä toistamiseen, vaan heidän tulee olla syvästi kiinnostuneita Jehovan Sanan totuudenvedestä, ja kun he tutkivat sitä ja kuulevat sitä, niin sen tulee tunkeutua heidän sydämensä sisimpään ja täyttää se kuin syvä kaivo, ja heidän tulee sen jälkeen ammentaa sitä iloiten jokaisessa tilaisuudessa ja tarjota sitä toisille.

”Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajoittamaan maahan linnoituksia. Me hajoitamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan.” (2. Kor. 10:4, 5) Sinä et menisi hajoittamaan linnoitusta hernepyssyllä, ethän? Linnoituksen rikkominen vaatii enemmän kuin kuuman ilman ponnahduttaman herneen. Tarvittaisiin suunnattomia kiviä heittävä kone. ”Rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.” (Jes. 28:17) Matala vesi ei juuri aikaansaa tulvaa, ja valheitten ja valehtelijoitten poispyyhkäisemiseksi tarvitaan syvää vettä. Samoin tarvitaan erehtymättömästi singottuja raskaita, painavia totuuksia Jumalan tuntemusta vastaan nostettujen väärien uskonnollisten todistelujen kaatamiseen ja Raamatun todistusten tulvaa pikemminkin kuin ripottelua niiden oppivalheitten turvan poishuuhtomiseksi, joiden taakse kristikunnan uskontojärjestöt kätkeytyvät. Meidän taistelumme on myöskin ”pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”, joiden johtaja, ”perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”. Haluaisitko sinä torjua jalopeuran hyökkäystä neulalla, jos miekka olisi saatavissa? Miksi olisit sitten pinnallinen tiedossa ja yrittäisit työskennellä ainoastaan muutamin raamatunpaikoin, mitkä olisivat pelkästään neulanpisto Saatanalle ja hänen järjestelmälleen, kun me voimme saada käytettäväksemme koko ”Hengen miekan, joka on Jumalan sana”? – Ef. 6:12, 17; 1. Piet. 5:8.

Me voimme siis nähdä kaikesta edelläsanotusta tutkimisen välttämättömyyden saadaksemme totuudenvettä Raamatusta itseemme ja sitten toisille, jotta Valtakunnan hedelmää kehittyisi yltäkylläisesti. Kun meillä on itsellämme totuus ja kun me näemme kaiken Jehovaan kohdistetun pilkan ympärillämme sekä niiden muiden lampaitten tarpeen, jotka janoavat totuutta, mitä he voisivat ammentaa meistä, niin me emme voi hyvin omintunnoin istua laiskoina vieressä, vaan me tunnemme tietomme ajavan ja paikkakunnan tarpeitten vetävän itseämme. Kun me saarnaamme ja kun totuutta ammennetaan meistä ja vaatimus kasvaa ja hedelmä lisääntyy, niin me pysymme vaatimusten tasalla tutkimalla enemmän ja enemmän saadaksemme yhä enemmän totuutta ja pitääksemme sen tuoreena ja yltäkylläisenä vastauksen antamiseksi kysymyksiin.

JEESUKSEN KUVAUKSET

Samoin kuin Kristus Jeesus puhui monille löytääkseen harvoja, niin meidänkin täytyy lähestyä satoja löytääksemme yhden, joka on tosiaan kiinnostunut. Jeesuksen sanat olivat siten sovitetut kuulijoitten koettelemiseksi ja sen ratkaisemiseksi, olivatko he arvolliset täydellisempään tietoon vai eivät, olivatko he ihmisiä, jotka ymmärsivät hengellisen tarpeensa, vai eivät. Hän käytti vertauksia ja kuvauksia. Ne herättivät monien uteliaisuutta, mutta he menivät edelleen, kun ne oli lausuttu. Miksi? Siksikö, että he ajattelivat, että siinä oli kaikki, ne olivat vain pieniä kertomuksia? Ei. Tuo kansahan oli erikoistunut vuosisatojen kuluessa kuvauksiin, se oli tottunut niihin, sen Kirjoitukset olivat täynnä niitä, ja Psalmi 78:2 ennusti, että sen Messias oli avaava suunsa niille vertauksissa [KJ] ja siten opettava sitä. Israelilaiset tiesivät siis, että Jeesuksen esittämien kuvausten takana oli jokin merkitys, mutta he olivat haluttomia ammentamaan häneltä sitä salattua merkitystä ja siten juomaan syvältä totuudenvettä. He eivät olleet kylliksi kiinnostuneita. He pelkäsivät että niiden merkitys voisi olla heille liian ankara, paljastaa heidät, olla antamatta heille voittoa, merkitä muutosta heille heidän itsekkäissä elämäntavoissaan. He eivät halunneet totuutta ja jäivät mieluummin autuaallisen tietämättömiksi, edesvastuuttomiksi, ja siksi he menivät pois. – Matt. 13:1–15, 34, 35.

Mutta kaikki kuulijat eivät lähteneet pois hänen luotaan. Vilpitönsydämiset viipyivät. He ymmärsivät hengellisen tarpeensa ja kysyivät Jeesukselta kätkettyä merkitystä ja ammensivat siten häneltä täydellisempää tietoa. Niille, joilla oli tiedonjano, annettiin enemmän, mutta ne, joilla ei ollut tätä halua, menettivät senkin vähän tiedon, mikä heillä oli. Jeesus eristi kuvauksillaan ne, jotka eivät olleet kiinnostuneita, ja keskittyi sitten niiden ymmärtäväisten ihmisten opettamiseen, jotka jäivät ammentamaan täyttä merkitystä. (Matt. 13:16–18, 36) Jehovan todistajain täytyy nyt mennä ovelta ovelle ja antaa alustavaa todistusta. Suurin osa ei ole kiinnostunut, mutta jotkut tulevat vedetyiksi sanoman luo, he kuuntelevat ja tekevät kysymyksiä ammentaakseen enemmän tietoa. Todistajat keskittyvät sitten tällaisten kiinnostuneitten opettamiseen käymällä heidän luonaan uudelleen ja johtamalla tutkisteluja.

Mutta kristikunta on yleensä yhtä hedelmätön kuin Juudan kansa Jeesuksen maan päällä ollessa. Tuota kansaa kuvattiin viikunapuulla, mikä ei kantanut hedelmää, koska tuo kansa ei ottanut vastaan Messiasta eikä tuottanut Jumalan ylistämisen hedelmiä. Jeesus puhui eräässä kuvauksessa viikunapuusta, mikä oli ollut hedelmätön kolme vuotta, ja sille piti antaa vielä yksi vuosi erikoishoitoa, jotta olisi nähty, tuottaisiko se hedelmää tuona lisätyn tilaisuuden aikana. (Luuk. 13:6–9) Jeesus antoi tämän kuvauksen syksyllä vuonna 32, saarnattuaan kolme vuotta Messiaana. Hän oli keskittynyt noina kolmena vuonna Juudan kansaan, mutta se ei tuottanut kansallisjärjestönä otollisia hedelmiä. Tälle puulle piti sallia neljäs erityisen suosion ja huomion kausi. Silloin, hänen messiaanisen palveluksensa neljäntenä vuonna, juuri kolme päivää ennenkuin Juudan kansa surmasi Jeesuksen, hän käytti toisessa tapauksessa kuvauksena viikunapuuta. Hän tuli Betaniasta Jerusalemiin päin ja näki lehtevän viikunapuun, mutta kun hän tarkasteli sitä etsien hedelmää, niin hän ei löytänyt mitään, ja hän kirosi puun, ja se kuihtui ja kuoli. (Mark. 11:12–14, 20) Juudan kansa ei kantanut siis kansana hedelmää tämänkään erikoishuollon lisävuoden saatuaan, vaikka se näytteli jumalisuutta, niinkuin tuonkin lehväkkään viikunapuun ulkonäkö pani odottamaan hedelmiä.

Juudan kansa kuihtui ja kuoli olemasta kansa Jehovan nimelle, mutta jäännös ei tehnyt siten. Siihen kuuluvat kuulivat Jeesuksen kuvaukset, pitivät niistä, ottivat tiedon niiden kätketystä merkityksestä kysymällä ja seurasivat Jeesusta saarnaamistyöhön. Heidän intonsa kantoi lopulta niin paljon hedelmää, että vastustajat huusivat heidän kääntävän maailman ylösalaisin. (Apt. 17:6) Kristittyjen täytyy olla nyt aivan yhtä innokkaita hedelmällisyydessään. Heitäkin syytetään tämän maailman kääntämisestä ylösalaisin, koska he opettavat päinvastoin kuin se, mutta todellisuudessa he näyttävät tietä uuteen maailmaan, mikä on oikeinpäin ja pysyykin siten ainiaan. Jotta voisimme näyttää tietä pätevästi, niin meidän täytyy tutkia ja olla tuota uutta maailmaa koskevien totuuksien täyttämiä.

Mutta meidän ravintomme ei ole vain tiedon hankkiminen tutkimalla. Meidän täytyy antaakin sitä saarnaamalla Jehovan tahdon mukaisesti. Niinkuin Jeesus sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34) Jos me tutkimme totuutta, mutta emme anna sitä koskaan, niin se tulee seisovaksi, ja me tulemme sisäänpäinkääntyneiksi. Ja vaikka me antaisimmekin sitä, mutta emme täydennä sitä uudelleen tutkimalla, niin me juoksemme kuiviin uuteen aineistoon nähden ja kuljemme vanhaa latua ja hedelmättömään tottuneisuuteen. Meidän täytyy sekä tutkia että saarnata. Hanki sitä ja anna sitten sitä. Pitäkäämme totuuden virta juoksemassa Raamatusta itsellemme ja itseltämme toisille. Jos jonkin kasvin nestepatsas katkaistaan, niin se lakkaa virtaamasta. Jos Raamatusta meidän kauttamme toisille virtaava totuus katkeaa, niin me kuihdumme ja kuolemme hengellisesti emmekä tuota hedelmää Jumalan kunniaksi. Ja jos me emme tuota hyvää hedelmää, niin Jehova ei tunnusta meitä palvelijoikseen, ja me kärsimme tuhon. – Matt. 7:16–20.

Jos me tuotamme hyvää hedelmää, niin olemme hyviä puita; jos pahaa hedelmää, niin olemme pahoja puita; jollemme tuota lainkaan hedelmää, niin olemme laiskoja, hedelmättömiä puita ja kelvottomia muuhun kuin poisheitettäviksi. (Juud. 12; Ilm. 3:15, 16) Meidän tulisi olla hyviä puita, jotka tuottavat elämän hedelmiä Jumalan Sanasta. ”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.” (Sananl. 11:30) Meidän täytyy siis tässä elämän ja kuoleman työssä varustautua ja käyttää aikaa viisaasti.

VOIMAN VARASTOIMINEN HEDELMÄN KANTAMISEKSI

Jos joku vain tutkisi ja lainaisi raamatunpaikkoja ja näyttelisi tietoaan sekä näyttäisi olevansa kristitty, mutta ei kantaisi hedelmää Valtakunnan palveluksessa, niin hän olisi kuin se viikunapuu, jonka ainoa sato oli komeat lehdet. Se puu oli täynnä mehua, mutta se ei tullut käytetyksi hyvään tarkoitukseen. Mehu tuli käytetyksi ainoastaan komealta näyttävän lehvistön muodostamiseen. Me emme halua olla kuin pelkästään mehun täyttämät hedelmättömät puut. Me tahdomme puhdistaa liialliset lehdet ja oksat pois, jotta niihin kerran käytetty voima voitaisiin käyttää paremmin hedelmänkantamiseksi. Hedelmätarhan hoitaja puhdistaa pois tuottamattomat oksat, niin että niiden käyttämä voima voi suuntautua hedelmänvalmistukseen. Puu tuottaa enemmän hedelmää tämän puhdistusmenetelmän avulla. Jeesus sanoi: ”Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” – Joh. 15:1–3.

Juuret voivat lähettää ainoastaan tietyn määrän mehua. Jos se kaikki menee oksiin ja lehtiin, ei hedelmää tule. Meidän täytyy sentähden puhdistaa pois hedelmättömät oksat, niin että mehu voi vaikuttaa hedelmän valmistumiseksi. Meillä on ainoastaan tietty määrä aikaa ja voimaa. Jos me käytämme sen vähäpätöisyyksiin, ei aikaa jää Valtakunnan hedelmällisyyteen. Jos me hajoitamme itsemme liialliseen television tai elokuvien katselemiseen tai liian moniin viikonlopun huviretkiin tai muihin huvituksiin, mitkä riistävät meiltä aikamme ja voimamme, niin nämä hedelmää kantamattomat oksat tulee puhdistaa pois, hakata poikki elämästämme, jotta me emme tuhlaisi aikaa hedelmättömyyteen tänä tilaisuuden aikana. (Ef. 5:16) Tämä tekee meidät kypsemmiksi. Ja samoin kuin puu tuottaa enemmän hedelmää kypsyyden saavutettuaan, niin on meidänkin laitamme.

Mitä saarnaamistyöhön tulee, niin nyt on kesäaika, nyt on elonkorjuuaika, nyt on aika olla hedelmällinen pelastukseksi. (Jer. 8:20) Mehu ei virtaa talvella eikä hedelmiä muodostu. Tuliset tuomiot kuihduttavat ne puut, jotka eivät ole tuottaneet hedelmää Harmagedoniin mennessä. Myöhästyneeseen hedelmänkantotilaisuuteen ei lisätä aikaa. Nyt on sentähden aika tutkia ja työskennellä ja valmistautua varjeltumaan Harmagedonin myrskyssä.

Eräitten suurten puitten juuristo ulottuu yli hehtaarin laajuiselle alueelle ja syvälle maan alle saadakseen ravintoa ja vettä. Tämä juuristo ei ainoastaan ravitse puuta, vaan se myöskin ankkuroi sen, niin että myrskyt eivät revi sitä irti. Meidänkin täytyy vajottaa siten mielemme syvälle Jumalan Sanaan, ei ainoastaan saadaksemme hengellistä ravintoa ja juomaa, vaan myöskin ankkuroidaksemme itsemme tuulista maallista viisautta ja myrskyisiä vainoja vastaan. Me voimme siten kantaa Valtakunnan hedelmää ”sopivalla ja sopimattomalla ajalla”. (2. Tim. 4:2) Kun Harmagedon tulee sitten ja kun ne, jotka ovat kylväneet tuulta, korjaavat pyörretuulta, ja kun ne revitään juurineen elävien maasta, niin me syvällä Jumalan Sanassa olevine juurinemme pystymme seisomaan suorina hänen silmissään ja kantamaan hedelmää hänen ylistyksekseen ikuisesti uudessa maailmassa. – Hoos. 8:7; Hepr. 13:15.