Lukijain kysymyksiä
● Onko toivottavaa, että Valtakunnansaleihin laitettaisiin äänitiivis huone, mihin voidaan viedä häiritsevät lapset ja missä vanhemmat voivat kuulla ja kenties nähdäkin toimitukset, mutta missä lapset eivät voi kumminkaan häiritä seurakunnan kokouksia? – G. E., Pennsylvania.
Lasten tulee olla seurakunnassa vanhempiensa mukana, ja lasten tulee käyttäytyä oikealla tavalla. Vanhempien tulee kasvattaa lapsensa siten, että ne käyttäytyvät oikein. Jos niskoitteleville lapsille varattaisiin ”lastenkamari” tai melunpitohuone, niin se olisi mielestämme kurittomuuteen myöntymistä. Se riistää lapsilta sen kasvatuksen, minkä pitäisi opettaa niille, että on aikoja, jolloin niiden täytyy istua hiljaa ja kuunnella toisia ja jolloin ne eivät ole huomion keskipisteenä. Jos lapsi itkee tai häiritsee muuten kokousta, niin se voidaan viedä pois salista niin pitkäksi aikaa, kuin tarvitaan sen rauhoittamiseksi, ja tuoda sitten takaisin. Mutta jos varataan erityinen huone, niin jotkut vanhemmat käyttävät sitä väärin: he menevät sinne ja lapset ja kovaäänisestä tuleva esitys hajoittaa heidän huomionsa, mistä on seurauksena, että he eivät kiinnitä tarpeellista huomiota lapsiinsa enempää kuin kokoukseenkaan. On parempi, että vanhemmat ja lapset ovat kokouksessa, ja kun käy välttämättömäksi, niin vanhemmat vievät lapsen ulos ja huoltavat sitä häiritsemättä sekä palaavat, kun asia on selvitetty. Vanhemmat voivat tehdä tämän, jos he istuvat lastensa luona, ja se aiheuttaa hyvin vähän häiriötä toisille, jos he istuvat salin perällä ja lähellä istuinrivien päätä.
Me uskomme lujasti, että missä häiritsevät lapset muodostavat pulman, siellä on ratkaisu vanhempien huolenpidossa eikä äänitiiviin huoneen varaamisessa. Jotkut vanhemmat laiminlyövät epäilemättä lastensa huollon ja kasvatuksen, mitä tulee oikeaan käyttäytymiseen kokouksissa. On havaittu, että lapset ovat levottomimpia, tottelemattomimpia ja yleensä niskoittelevimpia korkeamman sivistystason omaavissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, ja vastuu tämän korjaamisesta on suoraan vanhemmilla. Monissa maissa, joissa lapset käyvät kokouksissa suurempilukuisina joukkoina, on paljon vähemmän häiriöitä kuin Yhdysvalloissa ja joissakin toisissa maissa, joilla tavallisesti uskotaan olevan korkeampi sivistys. Lapsia täytyy kasvattaa, eikä niitä saa hemmotella. Me uskomme, että tämä pulma syrjäytetään, mutta sitä ei ratkaista, jos varataan erillinen huone tai ”eristetty osasto” tehtävänsä laiminlyöville vanhemmille ja heidän kurittomille lapsilleen. Sellainen huone edistää vanhempien laiminlyöntiä ja lasten epäjärjestystä.
● Onko oikein, että kihloissa olevat ovat sukupuolisuhteissa keskenään? – M. A., Norja.
Skandinaviassa ja jossakin muualla saattavat tällaiset sukupuolisuhteet olla tapana, varsinkin pitkien kihlausaikojen kuluessa, mitkä kestävät toisinaan vuosikausia, ja ne saattavat olla yleisesti hyväksyttyjä. Mutta se, että yleinen hyväksyntä sallii ne, ei tee niitä oikeiksi. Näiden sukupuolisuhteitten tarkoitus ei voisi olla se, mikä niillä on todellisessa avioliitossa, nimittäin lasten synnyttäminen, sillä muutenhan me saisimme nähdä lapsia syntyvän tällaisille pareille heidän kihlausaikanaan, varsinkin pitkäaikaisten kihlausten, ja ennenkuin laillinen toimitus on tapahtunut. Näin ollen täytyy ilmeisesti yrittää välttää jollakin tavalla lasten tuloa tällaisista sukupuolisuhteista, ja tästä syystä ei tätä voida katsoa edes vahvistamattomaksi avioliitoksi. Parit solmivat vahvistamattomia avioliittoja ajattelematta laillistaa niitä, mutta toivoen kuitenkin lapsia.
Kun kaksi ihmistä menee kihloihin, niin he ja heidän vanhempansa tai huoltajansa käsittävät, että he astuvat jonakin päivänä avioliittoon. Ei kihloihin meneminen, vaan todellinen avioliitto antaa näille kahdelle oikeuden olla sukupuolisuhteissa keskenään. Jos sukupuolisuhteisiin antaudutaan kihlausaikana ja jos mies sattuisi kuolemaan tai jos hän ei jostakin muusta syystä menisikään naimisiin kihlattunsa kanssa, niin tämä ei olisi enää neitsyt eikä häntä voitaisi tarjota toiselle miehelle neitsyenä, vaikka hän ei olekaan ollut laillisessa eikä vahvistamattomassakaan avioliitossa. Jo tämä tuomitsee menettelyn vääräksi.
Ja onko siinä sitten mitään teokraattista? Kihlattu neitsyt oli Israelin esikuvallisessa teokratiassa velvollinen säilyttämään neitsyytensä, kunnes hänen luvattu aviomiehensä vei hänet hänen vanhempiensa kotoa omaan kotiinsa. Jos mies teki väkivaltaa neitsyelle, joka ei ollut kihlattu, niin hän oli velvollinen antamaan myötäjäisrahan tytön isälle ja ottamaan hänet heti vaimokseen ilman tavallista kihlausaikaa. Miehen ei sallittu tällaisessa tapauksessa myöskään erota hänestä koko elinpäivinään, koska hän oli tehnyt hänelle väkivaltaa ja nöyryyttänyt hänet. – 2. Moos. 22:16, 17; 5. Moos. 22:28, 29.
Apostoli Paavali kirjoitti kristillisestä seurakunnasta, jota kuvattiin kihlatulla neitsyellä Israelissa: ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” (2. Kor. 11:2) Kihlatun tytön tulee olla tämän mukaan neitsyt siihen aikaan, jolloin hän menee laillisesti naimisiin, tai jos hän on leski, niin hän ei ole saanut olla sukupuolisuhteissa uuden miehensä kanssa kihlausaikanaan ennen vihkimätoimitusta.
Sukupuolisuhteissa oleminen kihlausaikana on haureuden eli epäsiveellisten suhteitten harjoittamista. Asioihin perehtynyt kristitty, joka pyrkii elämään uudessa maailmassa, ei ryhdy sellaiseen, sillä sen tekeminen merkitsee tähän maailmaan ja sen ajattelutapaan eikä Jehovan uuden maailman vanhurskaisiin, puhtaisiin ohjeisiin mukautumista. Tytön kristityt vanhemmat eivät suostu siihen eivätkä salli nuoren miehen, olkoonpa hän sitten kristityksi tunnustautuva tai tähän maailmaan kuuluva, olla sukupuolisuhteissa hänen kanssaan ennen säännönmukaista avioliittoa.
Kristilliset seurakunnat eivät hyväksy tuollaista menettelyä niissäkään maissa, joissa se on yleisesti tunnustettu tapa. Seurakunnat vaativat, että niihin hyväksytyt pidättyvät sellaisesta tavasta tai lopettavat sen, jos he eivät mene heti naimisiin. Jos kihlausaika on liian pitkä kyseisen parin kestettäväksi ilman yhdyselämää, niin heidän tulee päättää kihlaus niin pian kuin mahdollista ja mennä lailliseen avioliittoon, jolloin he saavat sen kunnialliset oikeudet. ”Parempi on naida kuin palaa.” – 1. Kor. 7:9.
● Ilmestyskirjan 20:7 puhuu Saatanan päästämisestä irti syvyydestä tuhatvuotishallituksen jälkeen. Tuleeko tämä loppukoetus tuon tuhatvuotiskauden loppuvuosina vai sen jälkeen? Tuleeko se 7:ntenä luomispäivänä eli 7 000-vuotisena lepopäivänä vai sen päätyttyä? ja luovuttaako Kristus Valtakunnan takaisin Jehovalle ennen Saatanan aiheuttamaa koetusta vai sen jälkeen? – W. G., New York.
Ilmestyskirjan 20:7 sanoo täsmällisesti, että Saatana päästetään irti sen jälkeen, kun tuhatvuotishallitus on ohitse: ”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan.” Olemme osoittaneet tässä osastossa aikaisemmin, että Kristuksen tuhatvuotishallitus ja Saatanan ja hänen paholaistensa tuhat vuotta kestävä syvyydessäolo ovat rinnakkaiset, että ne alkavat ja päättyvät yhtaikaa ja että kun Saatanasta sanotaan, että ”sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa”, niin se merkitsee loppukoetuksen tulevan sen jälkeen, kun tuhatvuotishallitus on päättynyt. (Marrask. 1. p:n Vartiotorni 1951; Ilmestyskirja 20:1–6) Silloin tuodaan Saatana ja hänen paholaisensa esiin syvyydestä ”vähäksi aikaa”.
Kun Kristus saa hallita täydet tuhat vuotta ilman Saatanan ja hänen paholaistensa puolelta tulevia häiritsemisiä tai asiaan sekaantumisia, niin hän voi toteuttaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:24–28 (Um) kerrotut asiat: ”Hän luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen, kun hän on tuhonnut kaiken hallituksen ja vallan ja voiman. Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tuhotaan kuolema. Sillä Jumala ’alisti kaiken hänen jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo, että kaikki on alistettu, niin on ilmeistä, että siitä tekee poikkeuksen se, joka alisti kaiken hänen valtaansa. Mutta kun kaikki on alistettu hänen valtaansa, silloin Poika itsekin alistuu sen valtaan, joka alisti kaiken hänen valtaansa, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.”
Kaikki hallitus ja valta ja voima, mikä on Kristuksen kuninkuutta vastaan, hävitetään, ja lopuksi kuolema-vihollinen tuhotaan. Se merkitsee sitä, että Aadamista johtunut kuolema häviää, kun Kristus poistaa sen kuoleman pahat seuraukset ihmisperheestä. Ihmisperhe voi elää siitä lähtien ikuisesti ruumiillisessa täydellisyydessä. Ihmiset eivät kuole enää siksi, että ovat Aadamin jälkeläisiä, koska koko häneltä peritty tuomio on poistettu. Silloin Kristus luovuttaa Valtakunnan hallituksen Jehova Jumalalle, jotta Hän olisi ”kaikki jokaiselle”. Jeesuksen on välttämättä tehtävä tämä, koska hän itse ei voi suoda iankaikkista elämää tälle ihmisluomusjoukolle. Se Raamatun periaate jää pysyväksi, että Jehova Jumala vanhurskauttaa, eli nykyaikaisen käännöksen mukaan: ”Jumala on Se, joka julistaa heidät vanhurskaiksi.” – Room. 8:33, Um.
Jos Jumala tulee vanhurskauttamaan heidät eli julistamaan heidät vanhurskaiksi ja arvollisiksi iankaikkiseen elämään, niin juuri hänen täytyy toimia tuomarina. Jeesus on toiminut tuhat vuotta Valtakuntansa kautta ihmiskunnan suojana, jottei Jumalan viha ilmenisi sitä kohtaan hänen kohottaessaan sitä täydellisyyteen ja synnittömyyteen ihmisinä. Kun hän luovuttaa sitten noiden tuhannen vuoden lopussa Valtakunnan Jumalalle, niin hän saattaa myöskin ihmisperheen Jumalan huomioon ja antaa Jumalan toimia suoranaisesti ihmisperheen tuomarina. Jotta hän voisi käyttää koetusta, mille hän voi perustaa tuomionsa joko puolesta tai vastaan, niin hän laskee Perkeleen vapaaksi. Hän käyttää Jeesusta Perkeleen vapauttamisessa, koska Jeesus pani Perkeleen ja paholaiset syvyyteenkin. Ne tulevat esiin ja panevat ihmiskunnan koetukselle.
Emme haluaisi sanoa, että sen pitäisi kiusata heitä, koska ihmiskunnalla on silloin tieto. Koetus on samanlainen kuin Aadamilla, jota ei petetty, koska hänellä oli Jumalalta saatu tieto, mutta kun koetus kohtasi häntä, niin hän joutui kiusaukseen omaan vaimoonsa kohdistuvien himojensa ja itsekkäitten halujensa takia. Hän teki sitten syntiä tahallaan eikä siksi, että hänet olisi petetty. Niin on oleva niiden tuhannen vuoden lopussakin. Heitä ei petetä tiedon puutteessa, vaan Perkele vaikuttaa ihmiskuntaan herättääkseen pahoja ja itsekkäitä haluja ja johtaakseen ihmiset kiusaukseen sillä tavalla. Jumala sallii sen koetukseksi nähdäkseen, kuka rakastaa häntä todellisuudessa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Kaikki itsekkyyteen myöntyvät ja Perkelettä ja paholaisia seuraavat tuhotaan, ja Perkele ja hänen paholaisensa heitetään lopulta ”tuli- ja tulikivijärveen”, vastakuvalliseen Gehennaan. (Ilm. 20:8–10) Jehova järjestää täten koetuksen, langettaa tuomion puolesta tai vastaan ja surmaa syntiset ja kapinalliset, niin näkyvät kuin näkymättömätkin. Hän murskaa Saatanan, kuten on ennustettu Roomalaisten 16:20:nnessä, mutta hän käyttää sen tehdessään Kristusta Jeesusta tuomionsa toimeenpanijana ja toteuttaa siten Heprealaiskirjeen 2:14:nnen (Um): ”Jotta hän kuolemansa kautta tuhoaisi sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on Perkeleen.”
Vaikka Raamattu vahvistaa selvästi sen, että Saatanan syvyyteen heittäminen Harmagedonissa tuhanneksi sitä seuraavaksi vuodeksi on rinnakkainen Kristuksen tuhatvuotishallituksen kanssa ja että Saatanan vapauttaminen loppukoetukseen tulee sen jälkeen, kun tuhatvuotishallitus on päättynyt ja Kristus luovuttaa Valtakunnan hallituksen Jehova Jumalalle, niin me emme voi sanoa nyt, sattuuko tämä loppukoetus Jehovan 7 000 vuotta kestävänä lepopäivänä vai tuleeko se heti sen päätyttyä. Jos Harmagedon päättyy ennen kuin saavumme ihmiskunnan olemassaolon 6 000-vuotismerkin kohdalle, niin silloin tuhatvuotishallituskin päättyisi ennen kuin tuo 7 000-vuotinen lepopäivä loppuu, ja loppukoetus voisi tapahtua tänä 7 000 vuotta käsittävänä päivänä. Mutta me emme voi olla varmoja tästä, vaan meidän täytyy odottaa, kunnes Jehova paljastaa täsmällisen asemamme ajanvirralla, ennenkuin voimme sijoittaa luotettavasti tuon koetuskauden 7 000-vuotispäivään nähden.