”Kaiken lohdutuksen Jumala” on kanssamme
”Siunattu olkoon – – kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme.” – 2. KORINTTOLAISILLE 1:3, 4.
1, 2. Mitä apostoli Paavali sanoi 2. Korinttolaiskirjeen 1:3–7:ssä ahdistuksen aikoina saatavasta lohdutuksesta?
JEHOVA on ”kaiken lohdutuksen Jumala”. Apostoli Paavali tiesi tämän omasta kokemuksestaan. Siksi hän kirjoitti toisten kristittyjen kannustukseksi seuraavat rohkaisevat sanat:
2 ”Siunattu olkoon – – hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, – – Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin se on teidän lohdutukseksenne ja pelastukseksenne, tai jos meitä lohdutetaan, niin se on teidän lohdutukseksenne, joka vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme. Ja niin teihin kohdistuva toivomme on horjumaton tietäessämme, että niin kuin olitte osalliset kärsimyksistä, samoin olette myös osalliset lohdutuksesta.” – 2. Korinttolaisille 1:3–7.
3. a) Miksi Paavali tiesi Jehovan olevan ”kaiken lohdutuksen Jumala”? b) Millä perusteella todistajatovereita voidaan lohduttaa ja rohkaista kestämään ahdistusta?
3 Paavali tiesi Jehovan olevan ”kaiken lohdutuksen Jumala”. Hänen taivaallinen Isänsä oli lohduttanut häntä ja kohdellut häntä hellän armollisesti, erikoisesti silloin kun hän kärsi ”vanhurskauden tähden”. (Vrt. Matteus 5:10.) Apostoli saattoi sen tähden lohduttaa toisia ja rohkaista heitä kestämään ahdistusta. Uskollisuudesta antamallaan esimerkillä ja ilmaisemalla luottamusta Jehovaan ahdistusta kestäneet kristityt Jehovan todistajat antavat tosiaankin rohkaisua, joka saa toiset uskovat pysymään uskollisina Jumalalle. Ja Paavali oli esimerkillinen kärsimysten kestämisessä.
Todisteita uskollisesta kestämisestä
4, 5. a) Milloin Paavali kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeen? b) Millä tavalla Paavali oli Korinton ”ylen oivallisten apostoleitten” vertainen, mutta millä tavalla hän oli heitä parempi?
4 Paavali kirjoitti toisen henkeytetyn kirjeensä Korinton kaupungin kristityille noin vuonna 55. Siellä häntä vastustivat ne, joita hän ivallisesti nimitti ”ylen oivallisiksi apostoleiksi”. Hän puolusti rohkeasti apostoliuttaan, ei itsensä tähden, vaan ”Jumalan tähden”, ts. pelastaakseen Jehovalle kuuluvan seurakunnan. (2. Korinttolaisille 11:5, 12–14; 12:11; 5:12, 13) Apostoli Paavali osoitti, että sukujuuriltaan hän oli vastustajiensa vertainen, ja ilmaisi sitten, että ’Kristuksen palvelijana’ hän oli heitä parempi vaivannäöissä, kärsimyksissä, matkojen teossa, vaarojen ja vastoinkäymisten kestämisessä. Hän kirjoitti:
5 ”Ovatko he [hänen vastustajansa] Kristuksen palvelijoita? Vastaan kuin järkeä vailla: minä vielä huomattavammin: vaivannäöissä runsaammin, vankiloissa runsaammin, lyöntien alaisena ylen määrin, usein lähellä kuolemaa. Juutalaisilta sain viisi kertaa yhtä vaille neljäkymmentä lyöntiä, kolme kertaa minua piestiin raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa koin haaksirikon, vuorokauden olen viettänyt syvässä meressä ajelehtien; usein matkoilla, vaaroissa virtojen tähden, vaaroissa rosvojen tähden, vaaroissa oman heimoni taholta, vaaroissa kansojen taholta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valeveljien keskuudessa, vaivannäköä ja uurastusta, usein unettomia öitä, nälkää ja janoa, monesti ruoasta pidättymistä, vilua ja alastomuutta.” – 2. Korinttolaisille 11:21–27.
6. a) Mistä löydämme kertomuksen, joka esittää joitakin Paavalin kristillisen elämän piirteitä 2. Korinttolaiskirjeen kirjoittamista edeltäneeltä ajalta? b) Millaista hyötyä saamme uskollista kestävyyttä ilmaisevien Paavalin tekojen tarkastelemisesta?
6 Apostolien tekojen kirja (9:3–20:4) Raamatussa mainitsee joitakin edellä mainittuja piirteitä Paavalin elämästä siitä ajasta lähtien, kun hän tuli kristityksi, 2. Korinttolaiskirjeen kirjoittamiseen saakka. Tarkastelkaamme nyt hänen uskollista kestävyyttä ilmaisevia tekojaan. Se rohkaisee meitä epäilemättä kestämään ahdistusta ja luottamaan siihen, että ”kaiken lohdutuksen Jumala” on kanssamme.
’Vaivannäöissä ja vankiloissa runsaammin’
7. a) Mitä työtä tarkoitetaan Paavalin ’runsaammalla vaivannäöllä’? b) Miten apostoli suoritti palvelustaan sen mukaan, mitä hän sanoi Efesoksen seurakunnan ”vanhimmille”? c) Mikä kannusti Paavalia näkemään paljon vaivaa hyvän uutisen ja Valtakunnan etujen hyväksi?
7 Vaivannäöissä runsaammin: ”Hyvän uutisen” julistajana Paavali oli ”tehnyt työtä sitkeämmin” kuin hänen vastustajansa. (2. Korinttolaisille 11:23, Elävä uutinen) Hän oli tietenkin osallistunut saarnaamistyöhön kauemmin ja usein hyvin vaikealla alueella. Esimerkiksi Efesoksessa, missä palvottiin Artemis-nimistä pakanajumalatarta ja missä Paavali joutui mellakoivan väkijoukon uhriksi, hän ponnisteli palveluksessa ja toisten uskovien hyväksi erittäin sinnikkäästi, joskus jopa sydäntäsärkevästi. Mutta se tuotti hyvää hengellistä hedelmää. Myöhemmin hän saattoi aiheellisesti sanoa Efesoksen seurakunnan ”vanhimmille”: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” (Apostolien teot 20:17, 20, 21, 31; 19:1–41) Ennen kuin siis näistä miehistä, jotka olivat nyt vanhimpia, oli tullut kristittyjä, apostoli Paavali oli opettanut heille kristillisyyden perustotuuksia saarnatessaan ”talosta taloon”. Jehovan sanan ja pyhän hengen Paavalin sydämeen tekemä vaikutus kannusti häntä näkemään paljon vaivaa hyvän uutisen levittämisessä ja Valtakunnan etujen edistämisessä. (Jesaja 61:1, 2; Roomalaisille 10:8–10) Tällaisella tarmokkaalla toiminnallaan apostoli antoi erinomaisen esimerkin tämän 1900-luvun kristityille.
8. a) Miksi Paavali voi sanoa, että hän oli ollut ”vankiloissa runsaammin” kuin ”ylen oivalliset apostolit”? b) Mistä Paavali ja Silas epäilemättä saivat lohdutusta ollessaan vangittuina Filippissä, ja mitä he tekivät, kun maanjäristys vapautti heidät? c) Mihin Paavalin Filippissä saamat vankilakokemukset voivat antaa rohkeutta?
8 Vankiloissa runsaammin: Klemens Roomalainen, joka kirjoitti ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, sanoo Paavalin olleen vangittuna seitsemän kertaa. Jo ennen 2. Korinttolaiskirjeen kirjoittamista hän oli ollut vankilassa useammin kuin ”ylen oivalliset apostoli”. Apostolien teoissa kerrotaan yhdestä vankilassa olosta, nimittäin makedonialaisessa Filippin kaupungissa. Ilmeisesti Paavali ja Silas olivat onnellisia kärsiessään ”vanhurskauden tähden”, sillä ollessaan siellä vankilassa he rukoilivat Jumalaa ja ylistivät häntä laulamalla. He saivat lohdutusta Raamatun kirjoitusten miettimisestä sekä sen tajuamisesta, että Jumala kuuli heidän rukouksensa ja vastasi heille. (Psalmit 65:3; 119:52) Kun maanjäristys vapautti heidät, he eivät lähteneet kiireesti pakoon, vaan ”puhuivat Jehovan sanaa [vanginvartijalle] sekä kaikille hänen talossaan oleville”. Mikä siitä oli seurauksena? Vanginvartijasta ja hänen huonekunnastaan tuli kristittyjä! (Apostolien teot 16:16–40) Tämä kertomus todellakin rohkaisee vankeudessa olevia Jehovan todistajia nykyään ottamaan vainon vastaan jumalista iloa tuntien, rukoilemaan, miettimään Jumalan sanaa ja puhumaan siitä pelottomasti! – Apostolien teot 4:29–31.
Pieksemistä ja kuoleman läheisyyttä säikähtämättä
9. Mitä ilmaistaan sanoilla ”lyöntien alaisena ylen määrin”?
9 Lyöntien alaisena ylen määrin: Paavalia oli piesty ylen määrin. Hänen sanotaan myös olleen usein ”kuolemaisillaan”. (Jae 23, The Twentieth Century New Testament) Tämä saattaa viitata siihen, että joinakin kertoina hänet piestiin melkein kuoliaaksi.
10. a) Miten Paavali oli ollut ”usein lähellä kuolemaa”? b) Mikä ilmeisesti antoi voimaa apostolille, kun hän oli ”kuolemaisillaan”?
10 Usein lähellä kuolemaa: Tämä ei välttämättä koskenut ainoastaan eräitä pieksemisiä. Paavali oli aikaisemmin samassa kirjeessä sanonut: ”Aina me kestämme kaikkialla ruumiissamme Jeesuksen osaksi tullutta kuoleman tuottavaa kohtelua.” (2. Korinttolaisille 4:10, 11) Apostoli oli ollut uhkaavassa vaarassa, jopa kuoleman vaarassa Damaskoksessa, Pisidian Antiokiassa, Ikonionissa, Lystrassa, Tessalonikassa ja Bereassa. (Apostolien teot 9:23–25; 13:49–51; 14:1–6, 19, 20; 17:1, 5–9, 13, 14) Hän on mahdollisesti ollut jopa roomalaisten huvitilaisuuksien aiheuttamassa hengenvaarassa, koska hän mainitsi ’taistelleensa petojen kanssa Efesoksessa’. (1. Korinttolaisille 15:32; vrt. Apostolien teot 19:23–41; 2. Korinttolaisille 1:8–11.) Koska tämän apostolin henki oli niin usein vaarassa, hän saattoi sanoa täysin aiheellisesti: ”Päivittäin olen vastakkain kuoleman kanssa.” (1. Korinttolaisille 15:31) Jehovan pyhän hengen apu ja Paavalin usko Jumalan kallisarvoisiin lupauksiin antoivat hänelle epäilemättä voimaa, kun hän oli usein ”kuolemaisillaan”. – 2. Korinttolaisille 1:20–22.
11. Millaisia olivat juutalaisten Paavalille aiheuttamat lyönnit?
11 Juutalaisilta sain viisi kertaa yhtä vaille neljäkymmentä lyöntiä: Paavali ilmaisi, että juutalaiset pieksivät hänet viidesti ”vanhurskauden tähden”, mahdollisesti synagogissaan. (Jae 24; Matteus 10:17) Mooseksen laki antoi mahdollisuuden lyömiseen kepillä tai raipalla, ja tuomarit päättivät lyöntien määrän sen mukaan, millainen rikos oli kysymyksessä. Mutta rangaistus rajoitettiin ihmisystävällisesti 40 lyöntiin, ja juutalaiset vähensivät ne 39:ään, jotteivät olisi erehdyksessä ylittäneet lain määräämää rajaa. (5. Mooseksen kirja 25:1–3) Sellaiset lyönnit olivat erittäin tuskallisia. ”Kaiken lohdutuksen Jumala” vahvisti kuitenkin Paavalia kestämään tällaisen kohtelun uskollisesti.
12. a) Mitä apostoli ilmeisesti tarkoitti, kun hän sanoi: ”Kolme kertaa minua piestiin raipoilla”? b) Minkä avun turvin voidaan ”vanhurskauden tähden” koettu ruoskinta kestää?
12 Kolme kertaa minua piestiin raipoilla: Ilmeisesti näiden kolmen ankaran ruoskinnan toimittajat olivat raipparangaistuksia toimeenpanevia Rooman virkamiehiä. (Jae 25) Tällainen raipoilla piekseminen toimitettiin sen jälkeen, kun uhrilta oli riisuttu päällysvaatteet. Koska Paavali oli Rooman kansalainen, laki soi hänelle vapauden sellaisista ruoskinnoista. Se ei kuitenkaan säästänyt häntä eikä Silasta saamasta ”monia iskuja”, ennen kuin heidät vangittiin hyvän uutisen julistajina Filippissä. (Apostolien teot 16:19–24, 33, 35–40) Sellaiset ruoskinnat saattoivat olla melko raakoja, mutta Jumalan hengen avulla Paavali kesti uskollisesti tällaisen ankaran kohtelun ”vanhurskauden tähden”. Ja samanlaisen Jumalalta saatavan tuen avulla monet nykyajan kristityt ovat pysyneet Jumalalle nuhteettomina vastaavanlaista ruumiillista pahoinpitelyä kohdatessaan.
13. Missä Paavalia kivitettiin, mutta lopettiko se hänen palveluksensa?
13 Kerran minua kivitettiin: Lystrassa kiihkomieliset juutalaiset ”kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle luullen hänen kuolleen”. Tämän kivittämisen tavoitteena oli tietenkin kuoleman aiheuttaminen. (Vrt. 3. Mooseksen kirja 20:2; Apostolien teot 7:58–60.) Mutta ”kun opetuslapset ympäröivät hänet, hän nousi ja meni kaupunkiin”, ja hän jatkoi palvelusmatkojaan heti seuraavana päivänä. – Apostolien teot 14:19–22.
Haaksirikko ja vaara merellä
14. Mitä haaksirikkoja Paavali mainitsi kokeneensa, ja mikä vaikutus niillä oli hänen hyvän uutisen julistamiseksi tekemiinsä matkoihin?
14 Kolme kertaa koin haaksirikon: Apostolien tekojen kirja kertoo vain yhden haaksirikon, ja se tapahtui sen jälkeen kun Paavali kirjoitti korinttolaisille. Se sattui Paavalin ollessa matkalla Roomaan. (Apostolien tekojen 27. luku) Mutta apostoli matkusti sitä ennen usein valtamerialuksilla, eivätkä haaksirikot olleet harvinaisia rannikkomatkoilla. Vaikka siis Raamattu ei esitäkään yksityiskohtaisia tietoja näistä kolmesta mainitusta haaksirikosta, niin on ilmeistä, ettei Välimerellä tehtyjen matkojen vaarallisuus saanut Paavalia vähentämään matkustamistaan hyvän uutisen julistamiseksi.
15. a) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Vuorokauden olen viettänyt syvässä meressä ajelehtien”? b) Miten ”kaiken lohdutuksen Jumala” auttoi Paavalia edellä mainitussa tapauksessa, ja mitä luottamusta sen pitäisi antaa meille?
15 Vuorokauden olen viettänyt syvässä meressä ajelehtien: Apostoli ei tietenkään tarkoittanut, että hän pysyi ihmeen avulla hengissä 24 tuntia veden alla. Haaksirikkoon joutuneena hän on saattanut viettää nuo vaaralliset tunnit osaksi yrittäen uida myrskyisissä vesissä tai pitäen kiinni haaksirikkoutuneesta aluksesta irronneista kelluvista puunkappaleista. Vaikka hän olisi ollut lautallakin, tämä tuskallinen kokemus (jota ei mainita muualla Raamatussa) vaati urhoollista kestävyyttä, kunnes apostoli pelastettiin tai kunnes hän pääsi maihin. Varmaankin Paavali ’hädässään huusi Herraa, ja hän päästi hänet hänen ahdistuksistaan’. (Vrt. Psalmit 107:23–31.) Tämä sama ”kaiken lohdutuksen Jumala” voi vastata myös meidän rukouksiimme. – Vrt. 1. Johannes 5:13–15.
Jumalaltamme saamme pettämätöntä lohdutusta
16, 17. Miksi voidaan sanoa, että Jehovan pyhän hengen apu on korvaamaton, kun kärsimme ”vanhurskauden tähden”?
16 Olemme huomanneet joitakin lohdutuksen lähteitä, jotka auttoivat Paavalia pysymään uskollisena Jehovalle ahdistuksesta huolimatta. Ne ovat korostamisen arvoisia, sillä ne auttavat nykyajan Jehovan todistajia kestämään kärsimyksiä ”vanhurskauden tähden”.
17 Jehovan pyhän hengen apu on korvaamaton. Varsinkin ahdistuksen aikana meidän pitäisi rukoilla pyhää henkeä, alistua sen ohjaukseen ja ilmaista sen hedelmää. (Luukas 11:13; Psalmit 143:10; Galatalaisille 5:22, 23) Jehovan hengen vaikutus sydämessämme tekee meidät tietoisiksi hänen rakkaudestaan, ja tämä lohdullinen varmuus auttaa meitä kestämään ahdistusta. – Roomalaisille 5:3–5; 8:35–39; 2. Tessalonikalaisille 3:5.
18. Miten usko Jumalan kallisarvoisiin lupauksiin voi lohduttaa meitä kärsiessämme ahdistusta, siksi että olemme kristittyjä?
18 Usko Jumalan kallisarvoisiin lupauksiin, jotka on esitetty Raamatussa, lohduttaa myös meitä. (Roomalaisille 15:4) Muista, että ’siitä ilosta, joka oli asetettu Jeesuksen Kristuksen eteen, hän kesti kidutuspaalun’. (Heprealaisille 12:1, 2) Vaikka meidän kärsimisemme johtaisi kuolemaan, meillä on suurenmoinen odote ylösnousemuksesta ja loputtomasta elämästä Jumalan uudessa järjestyksessä, olkootpa toiveemme taivaalliset tai maalliset. (Matteus 10:28; Luukas 23:43; Johannes 5:28, 29; 17:3; 1. Korinttolaisille 15:53; 2. Pietari 3:13) Miten ”hetkellinen ja kevyt” ahdistus onkaan, kun meillä on ikuisuus silmämääränä! – 2. Korinttolaisille 4:16–18.
19. Miten rukous tuottaa meille lohdutusta ahdistusten keskellä?
19 Se että Jumala antaa meille mielenrauhan ja voimaa vastaukseksi rukouksiimme on myös suuri lohdutuksen lähde ahdistuksen aikana. (Ks. Luukas 22:32; Apostolien teot 4:23–31; Jaakob 5:16–18.) Jeesus esitti hartaasti nöyriä pyyntöjä ja anomuksia Jehovalle, ”joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia”. Jehova lähetti enkelin vahvistamaan Jeesusta koettelemuksen hetkellä. (Heprealaisille 5:7; Luukas 22:43) Me saamme varmasti lohdutusta nähdessämme Jehovan vastaavan rukouksiimme ahdistusten keskellä.
20. Missä muissa suhteissa, joita tarkastelemme seuraavaksi, Paavali oli Korinton ”ylen oivallisia apostoleita” parempi?
20 Jos vakavissamme pyrimme kestämään uskollisesti Jehovan kristittyinä todistajina, ”kaiken lohdutuksen Jumala” on oleva kanssamme, niin kuin hän oli apostoli Paavalinkin kanssa. Tähän mennessä olemme tarkastelleet Paavalin vaivannäköä ja kärsimyksiä. Mutta hänen ’Kristuksen palvelijana’ esittämänsä puolustuspuhe osoittaa, että hän oli Korinton ”ylen oivallisia apostoleita” parempi myös kestäessään matkoja, vaaroja ja vastoinkäymisiä. Mitä voimme oppia näistä kokemuksista?
Muistatko seuraavat seikat?
◻ Miksi apostoli Paavali tiesi Jehovan olevan ”kaiken lohdutuksen Jumala”?
◻ Millä tavalla kristityt, jotka ovat kestäneet ahdistusta, voivat rohkaista toisia uskovia pysymään uskollisina Jehovalle?
◻ Mitä työtä sisältyi apostolin ’runsaampaan vaivannäköön’?
◻ Millä tavalla voimme saada hyötyä Paavalin vankilakokemuksista?
◻ Millä tavoilla Jehova Jumala muun muassa suo pettämätöntä lohdutusta?
[Kuva s. 13]
Paavali oli usein vankeudessa, niin kuin hän ja Silas olivat Filippissä
[Kuva s. 15]
Paavali koki palveluksensa aikana neljä kertaa haaksirikon