Mitä uskolle on tapahtumassa?
Hävittääkö materialismi uskon? Voiko lujaa kristillistä uskoa olla olemassa nykyään?
USKO ei ole lahja, minkä jotkut saavat ja toiset eivät. Se ei ole ominaisuus, joka ihmisellä olisi syntyessään, vaan sitä täytyy kehittää. Muinaisaikain ihmiset, jotka tulivat kuuluisiksi uskonsa takia, eivät olleet yli-ihmisiä. He olivat samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Heidän oli kehitettävä luja uskonsa, kun he kasvoivat Jehova Jumalan tuntemuksessa ja ymmärtämisessä. He voivat nähdä hänen viisautensa ja voimansa heijastuvan luomisteoista, ja he tiesivät, miten hän menetteli ennen heidän aikaansa eläneitten ihmisten kanssa. Heidän omatkin kokemuksensa hänen yhteydessään auttoivat heidän uskonsa rakentamista He kehittivät ehdottoman luottamuksen häneen sen tiedon perusteella, minkä he saivat hänestä.
Usko Jehovaan auttoi Moosesta sanomaan pakeneville israelilaisille luottavaisesti: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan [sillä niitä egyptiläisiä, jotka näette, Um] tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.” (2. Moos. 14:13, 14) Häneltä vaadittiin uskoa kahden miljoonan tai useammankin ihmisten johtamiseksi Punaisen meren yli autiomaahan, missä oli niukalti ruokaa ja juomaa, mutta Mooses turvasi siihen, että Jumala oli heidän kanssaan, sillä hän teki niin kuin Jumala käski.
On ollut monia ihmisiä, jotka ovat kehittäneet lujan uskon, mikä on auttanut heitä suorittamaan suuria tekoja Jehovan kunniaksi. ”Mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.” (Hepr. 11:32–34) Heidän uskonsa teki heistä huomattavia.
MISSÄ ON USKOA NYKYÄÄN?
Kun luemme Raamatun kertomusta muinaisten aikojen ihmisten osoittamasta suuresta uskosta, niin ajatteletko, mahtaako missään olla nykyään tällaista uskoa? Kysytkö itseltäsi: Miten uskon on käynyt? Missä on ihmisiä, joilla olisi Nooan, Aabrahamin, Mooseksen, Daavidin ja Jeremian usko? Jos katselet nykyistä maailmaa, niin löydät vähän aitoa uskoa ihmisen Luojaan. Materialistinen ajattelu hallitsee siinä määrin maailmaa, että luotetaan enemmän ihmisen mielipiteeseen kuin Jumalan sanaan, enemmän ihmisen lakeihin kuin Jumalan lakeihin ja enemmän ihmisen voimaan kuin Jumalan voimaan.
Tämän sukupolven ihmiset osoittavat, ettei heillä ole uskoa Ylimpään Yksinvaltiaaseen, koska he turvaavat ihmisviisauteen ja sotilasmahtiin pitäen niitä suojelevana käsivartenaan. ”Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan.” – Jer. 17:5, 6.
Koska Jeesus tiesi edeltä, että maailma täyttyisi nimikristityistä, jotka lähestyvät Jumalaa suullaan, mutta joiden sydän on kaukana hänestä, niin hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän [tätä, Um] uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8) Hän ei voi löytää sitä kristikunnan uskonnoista, koska niiden jäsenet ovat tehneet itsestään tämän maailman hallitusten läheisiä ystäviä. He ovat nopeita ilmaisemaan uskovansa ihmisjohtajiin ja ihmisten suunnitelmiin rauhan saamiseksi, mutta hitaita ilmaisemaan luottamusta Jumalan valtakuntaan ihmiskunnan ainoana toivona.
Kuitenkin voidaan löytää uskoa Jumalan valtakuntaan ja luottamusta hänen suojelevaan voimaansa Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnasta. Sen sijaan että se luottaisi siihen, että lihan käsivarsi saisi aikaan rauhaisan maailman, se luottaa yksinomaan Jehova Jumalaan.
LUJA USKO
Jos olet antautunut kristitty uuden maailman yhteiskunnassa, niin sinun täytyy pyrkiä jatkuvasti kehittämään lujaa uskoa ja säilyttämään se. Sinulla ei ole varaa tulla leväperäiseksi uskon kehittämisessä siksi, että sinä elät maailmassa, mistä puuttuu uskoa. Sinä et saa antaa materialismin tunkeutua harrastuksiisi ja aikaasi, niin että uskosi heikkenee. Sinä tarvitset aina niiden Jeesuksen seuraajien asennetta, jotka sanoivat hänelle: ”Lisää meille uskoa.” – Luuk. 17:5.
Millainen sinun uskosi on verrattuna Mooseksen ja apostoli Paavalin uskoon? Onko sinulla sama usko, mikä auttoi Paavalia kestämään monet vaarat evankeliuminpalveluksen tähden? ”Kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.” (2. Kor. 11:25–27) Onko sinulla se usko, mitä vaaditaan tällaisten vaarojen ja ruumiillisten epämukavuuksien kohtaamiseen Jumalan palveluksen takia? Onko hänen palvelemisensa näin tärkeää sinulle? Jollei se ole, niin mitä on tapahtunut uskollesi? Etkö sinä olekaan kehittänyt sitä?
Paavali säilytti lujan uskon Jehovaan kuolinpäiväänsä asti, mikä tuli noin kolmekymmentä vuotta sen jälkeen kun hänestä tuli kristitty. Hän ei antanut pitkän palveluskauden tukahduttaa intoaan eikä heikentää luottamustaan Jumalaan. Hän ei empinyt omistaa palvelukselleen parhaita voimiaan. Voitko sinä sanoa tekeväsi samoin?
KULUTA ITSESI
Se, missä määrin sinä kulutat itsesi kristillisessä palveluksessa, voi eräässä mielessä mitata sinun uskosi. Jos sinä ponnistelet vain vähän palvellaksesi Jumalaa ja sallit muiden harrastusten kiinnittää suurimman osan huomiostasi ja ajastasi, niin uskosi on perin heikko. Intosi puute Jumalan palveluksessa ilmaisee, että sinä et luota täysin hänen tekevän niin kuin hän on luvannut. Sinun on vahvistettava uskoasi, kehitettävä sitä, niin että se tulee lujaksi. Tämä on välttämätöntä omaksi varjeltumiseksesi ja Jumalan hyväksymisen saamiseksi. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Hepr. 11:6.
Etkö sinä pidä harjoituspuheita palveluskoulussa tai etkö omaksu vastuuasemaa seurakunnassa siksi, että tunnet puuttuvaa kykyä? Eikö Mooseskin tuntenut, että häneltä puuttui kykyä tehdä sitä, mitä Jumala pyysi häntä tekemään? Eikö Jeremiasta tuntunut, kuin hän olisi ollut lapsi, kun hänelle esitettiin erittäin vastuullinen tehtävä olla Jumalan profeetta? Kuitenkin nuo miehet tekivät uskon avulla sen, mitä he eivät luulleet voivansa tehdä. Sinäkin voit tehdä saman uskon avulla palveluksessa sellaista, mitä et saata luulla voivasi tehdä. Jos sinä kieltäydyt palveluseduista, niin mitä on tapahtunut uskollesi? Etkö luota siihen, että Jumala auttaa sinua henkensä avulla? ”Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa.” – 1. Piet. 4:11.
Uuden maailman yhteiskunnassa olevilla on tilaisuus omistaa suuri osa ajasta palvelukseen tienraivaajana. Monet sanovat haluavansa tehdä hänen työtään, mutta ovat haluttomia vähentämään maallista omaisuuttaan ja tekemään muutoksia maallisessa toimessaan voidakseen menetellä niin. Johtuuko tämä siitä, että heidän uskonsa on heikko? Ovatko he haluttomia osoittamaan Paavalin uskoa uhrautumalla palvelemaan Jumalaa suoranaisesti suurimman osan ajastaan niin kuin hän teki? Heidän pitäisi tutkia itseään ja vahvistaa uskoaan, jos tämä on syy siihen, että he vetäytyvät syrjään. Jos sinä olet yksi niistä, jotka eivät ole väistämättömien velvollisuuksien sitomia, niin osoita uskosi omistamalla aikasi Jumalan palvelukseen tienraivaajana! Kehitä sitä luottamusta Jumalaan ja intoa hänen puolestaan, mikä Paavalilla oli!
Muinaiset ihmiset kuluttivat itsensä Jumalan palveluksessa, koska he tiesivät, että se oli oikein. He tiesivät, että heidän tekemänsä työ koitui ihmisten hyväksi ja Jehova Jumalan kunniaksi. Saako sinun uskosi sinut tekemään niin kuin he tekivät? Vaikka he eivät silloin saaneetkaan kokea Jumalan uskollisuudesta antamien lupausten täyttymystä, niin he saavat sen aikanaan noustuaan kuolleista. Me luemme Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” (Hepr. 11:13) He tiesivät, etteivät he palvelleet turhaan Jehovaa ja että hän täyttäisi jokaisen lupauksensa heille. Sinä voit säilyttää nyt saman luottamuksen pettymättä. Voit tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle ”sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja”. – Tiit. 1:2.
Muinaisajan ihmisten omaamaa vahvaa uskoa voi olla nykyäänkin. Sitä voidaan kehittää Raamatun täsmällisellä tuntemuksella, palvelustoiminnalla ja rakkaudella Jumalaan. Vaikka maailma yleensä luottaa lihan käsivarteen, niin kaikki uuden maailman yhteiskunnassa olevat, jotka kehittävät uskoa, panevat ehdottoman luottamuksensa Jumalan käsivarteen. Hän on heidän väkevyytensä, suojansa ja toivonsa, eivätkä he salli materialismin eikä minkään muunkaan murtaa uskoaan häneen. He turvaavat muinaisajan ihmisten tavoin häneen ja käyttävät elinvoimansa hänen palveluksessaan. ”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.” – Jer. 17:7.