”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa”
”Niinpä siis pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa, ja siihen, mikä on rakentavaa toisillemme.” – Room. 14:19, Um.
1. a) Mitä 20. vuosisadan on ollut pakko tunnustaa? b) Mutta mikä kysymys meidän on pakko tehdä?
RAUHAN etsintä on aikamme suurimpia kiinnostuksen kohteita. Monet uskovat, että rauha on välttämätön ihmissuvun säilymiselle. Mutta haluavatko kansakunnat ja kansat kokonaisuudessaan rauhaa kyllin hartaasti ollakseen halukkaita maksamaan sen korkean hinnan, mikä aiheutuu niiden elämän, päämäärien ja periaatteitten uudelleen rakentamisesta? Tuskinpa, päätellen niistä ponnisteluista, joita ne tekevät sen saavuttamiseksi. Katsokaamme todisteita:
2. a) Miten maailma etsii rauhaa ja millaisin tuloksin? b) Mitä eräs ranskalainen tiedemies sanoo siitä, miten rauha on turvattava?
2 Maailma etsii rauhaa omanvoitonpyynnön, voimatasapainon, keskinäisten sopimusten ja kansainvälisten liittojen avulla. Se yrittää käsitellä taiten inhimillisiä voimavaroja estääkseen sodan. Maailma käsittää rauhan olevan todellisuudessa sotavalmiuden tila. Se toivoo, että pelko estää taistelun ja väkivallan. Sellainen rauha on pinnallinen, tekaistu hätävara. Se ei missään merkityksessä edusta tosi rauhan etsintää. Ranskalainen tiedemies Lecomte du Noüy sanoikin: ”Kansakuntien samoin kuin yksilöidenkin on jo aika tietää mitä ne tahtovat. Jos sivistyneet maat haluavat rauhaa, niiden tulee ymmärtää, että probleemia on käsiteltävä perusteellisesti. Menneiltä sukupolvilta perimämme rakennustelineet ovat täysin lahonneet. Niitä ei käy lujittaminen tilapäiskeinoilla, köydenpätkillä, liimalla tai korkea-arvoisten herrojen allekirjoittamilla sopimuksilla. Sitä paitsi ei pelkkä lujittaminen riitä. Rauha on turvattava siten, että ihminen saadaan muuttumaan sisäisesti, ei ulkonaisilla toimenpiteillä.”
3. a) Mitä profeetta Jesaja sanoo rauhan alkuperästä? b) Miksi kansat eivät voi väittää omistavansa tällaista rauhaa, mutta kuka voi ja miksi?
3 Mutta sellaisen muuttavan voiman kautta tuleva rauha ei tule ihmisten poliittisin menetelmin, vaan Jehova Jumalan vanhurskauden avulla. Pane merkille, mitä Jehovan profeetta Jesaja kirjoitti tästä rauhasta 700 vuotta ennen yleisen ajanlaskumme alkua. Hän sanoo ensiksi, ettei tosi rauha voi tulla maan päälle, ennen kuin ”meidän päällemme vuodatetaan [Jehovan] Henki korkeudesta”. Jesaja jatkaa sitten sanoen: ”Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.” (Jes. 32:15–17) Mitkä maailman kansat voivat väittää, että niiden kaikissa nykyisissä rauhanneuvotteluissa on ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena ollut Jumalan vanhurskaus? Ne eivät ole koskaan tähdänneet niin korkealle. Sen tähden ne eivät ole koskaan korjanneet satona sitä rauhaa, josta Jumalan profeetta puhuu. Mutta Jumalan kansa, hänen todistajansa, on osoittanut aitoa kiinnostusta Jumalan vanhurskauteen. Sillä Jehova on rauhan Jumala; rauha on hengen hedelmä. (2. Kor. 13:11; Gal. 5:22) Hänen todistajansa ovat syystä korjanneet satona Jumalan rauhaa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, joka on varjellut heidän sydämensä ja ajatuksensa Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:7) Tähän rauhaan täytyy nyt kaikkien, jotka rakastavat vanhurskautta ja haluavat elää iankaikkisesti, kiinnittää asiaankuuluvaa huomiota.
SIITÄ RAUHASTA HYÖTYMINEN JONKA JEHOVA ANTAA JÄRJESTÖLLEEN
4. Millainen asiaintila vallitsee Jehovan järjestössä, ja miten se oli ennustettu?
4 Jehova on antanut yltäkylläisen rauhan järjestölleen, koska se on kiinnostunut hänen vanhurskaudestaan. Tämä rauha ilmenee siitä levollisuuden, tyyneyden ja sopusointuisten suhteitten tilasta, joka vallitsee Jehovan todistajien keskuudessa. He eivät nouse vastustamaan sitä, miten Jehova hoitaa järjestöään, eivätkä kiistele sen suhteen. Tämä rauhan ilmapiiri on ennustettu Jes. 60:17:ssä: ”Minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.” Ilman Jumalan vanhurskautta ei voi olla todellista tai kestävää rauhaa.
5. Miten Jehovan järjestö säilyttää rauhallisen ykseytensä?
5 Kun Jehova antaa selvemmän näkemyksen jostakin opinkohdasta tai uudesta noudatettavasta menettelytavasta, niin ohjeet lähetetään järjestyksellisellä tavalla järjestön eri haaratoimistoihin. Koko järjestö siirtyy silloin joustavasti korjattuun menettelytapaan kiinteämmin sopusointuun Jehovan paljastuneen tahdon kanssa. Korjaus suoritetaan rauhallisesti rakenneosien taistelematta keskenään. Siten järjestö menee eteenpäin ja saa Jehovan työn tehdyksi.
6, 7. a) Mitä voidaan ymmärtää Jehovan järjestön rauhasta? b) Mikä velvollisuus jokaisella jäsenellä on rauhan säilyttämiseksi Pietarin ja Johanneksen kehotuksen mukaan?
6 Raamatun ja henkilökohtaisen kokemuksen perusteella ymmärretään, että Jehovan todistajien järjestön rauha ei ole teoriaa vaan todellisuutta, Jumalan tahdon aikaansaannosta, Jumalan pyhän hengen hedelmä. Se on tullut Jumalalta, sen sijaan että se olisi ihmisten ponnistelujen kehittämä ilman apua. Näin ollen joku voisi kysyä: miten kukin järjestössä yksilönä myötävaikuttaa sen rauhaan?
7 Henkilökohtainen rauha ei tule itsestään vain siksi, että joku on tullut Jehovan rauhalliseen järjestöön. Jokaisen täytyy tehdä oma osansa. Apostoli Pietarihan sanoi: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1. Piet. 3:10, 11) Pietarin henkeytetyistä sanoista käy selvästi ilmi, että jos me haluamme nauttia Jehovan järjestön rauhaa, niin rauhan täytyy olla toimiva todellisuus yksilöidenkin kohdalla. Se ei saa olla vain laaja järjestön ominaisuus. Apostoli Johannes tähdentää myös tätä kohtaa sanoen: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18) Sanat eivät yksin riitä; tarvitaan tekoja ja totuutta.
8. Mitkä kysymykset voidaan tehdä sen selville saamiseksi, säilytämmekö me rauhan jokapäiväisessä elämässämme?
8 Pyrimmekö suhteissamme toisiin seurakunnassa oleviin siihen, mikä edistää rauhaa? Voimme tietää sen kysymällä itseltämme, aiheuttaako käytöksemme tai kielenkäyttömme kireitä suhteita kenenkään kanssa tai riitoja tai haudommeko kaunaa. Entä millainen tilanne vallitsee perheessämme? Onko siellä luonnotonta jännitystä, kinastelua ja moittimishalua? Onko siellä tylyyttä? Todennäköisesti meillä kaikilla on heikkouksia näillä aloilla toisinaan. Mutta meidän pitäisi olla päättäväisiä rauhan puolesta, ja me kaikki voimme epäilemättä edistyä tässä suhteessa.
9. Mihin rauhaa koskeviin tosiseikkoihin apostoli Paavali ja opetuslapsi Jaakob kiinnittävät huomiomme?
9 Koska Jehovan järjestössä on rauha, niin jokaisen siinä olevan täytyy uupumatta työskennellä rauhan hyväksi. Apostoli Paavali esitti sen suoranaisena käskynä: ”Niinpä siis pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa, ja siihen, mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:19, Um) Rauhaa ei voida pitää itsestään selvänä asiana. Se on todistus Jumalalle antautuneen kansan ilmaisemasta jumalallisesta viisaudesta. Opetuslapsi Jaakob sanoi tämän selvästi näin: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa . . . Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak. 3:17, 18) Tässäkin kohdistetaan huomio yksilöihin.
TILAISUUKSIA KESKINÄISEN RAUHAN EDISTÄMISEEN
10, 11. a) Milloin kykymme pysyä rauhallisena joutuu koetukselle? b) Miten tavalliset elämän asiat tarjoavat tilaisuuksia toimia rauhan edistämiseksi?
10 Todellinen rauhallisuus on paljon enemmän kuin vain miellyttävyyttä silloin kun kaikki sujuu meidän toivomallamme tavalla tai sopii meidän tunteisiimme tai mieltymyksiimme. Sellaisissa olosuhteissa ei rauhamme ole koetuksella. Mutta mitä teemme, kun joudumme jonkinlaiseen puristukseen? Pyrimmekö silloinkin rauhaan? Säilytämmekö rauhallisen tyyneytemme, kun olemme paineen alaisia?
11 Tavalliset suhteet seurakunnan ulko- ja sisäpuolella olevien ihmisten välillä tarjoavat monia tilaisuuksia työskennellä keskinäisen rauhan edistämiseksi. Jatkuva kosketus toisiin aiheuttaa toisinaan rauhan rikkovaa painetta, sillä me olemme epätäydellisiä. Sellaiset haasteet koettelevat meitä sen toteamiseksi, pyrimmekö me todella rauhaan. Esimerkiksi monen monet asiat saavat nykyään ihmiset riitelemään, ja ne ovat tavallisesti tyhjänpäiväisiä asioita, jotka eivät merkitse mitään. Kun huomaat joutuvasi sekaantumaan mahdolliseen riitaan, niin mitä teet torjuaksesi sen? Jos me hallitsemme tunteemme ja säilytämme rauhan menestyksellisesti näissä vähäisissä jokapäiväisissä paineissa, niin me laskemme todella perustan rauhan ylläpitämiselle suuremmissakin puristuksissa. Jeesus Kristus sanoi: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen.” (Luuk. 16:10) Me emme voi käsitellä rauhaa vaarantavaa suurta uhkaa, jos teemme tavaksemme taistella pikkuseikoista.
12. Mitkä ovat eräitä tilanteita, jotka voivat järkyttää rauhaa?
12 Mitkä ovat eräitä tilanteita, jotka voivat järkyttää rauhaa perheessämme ja seurakunnassa? Kun valtakunnansalianne rakennettiin, niin ehkä erimielisyys jostakin rakennuksen yksityiskohdasta sai lausumaan epäystävällisiä sanoja. Lapset ärsyyntyvät toisinaan, kun vanhemmat nauraen esittävät heidän lapsellisuuksiaan toisille saattaen tahattomasti heidät tuntemaan olevansa hullunkurisia. Vaimot tekevät toisinaan julkisesti pientä pilaa miestensä henkilökohtaisista heikkouksista ja saattavat huomaamattaan heidät hämilleen. Jännitystä aiheuttaa suuresti myös se, että aviomiehet eivät hillitse lapsiaan tai eivät tule vaimojensa avuksi paineen hetkinä.
13. Mitkä kysymykset meidän on hyvä tehdä itsellemme?
13 Näetkö itsesi jossakin näistä tilanteista tai toisissa samankaltaisissa? Mitä teet rauhan vuoksi? Kun rauha kärsii, niin onko se mielestäsi aina toisen ihmisen syy? Odotatko toisen tekevän aloitteen asian korjaamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi? Pienten jokapäiväisten paineiden kestäminen edistää rauhallista elämää ja miellyttävää työtä Jehovan järjestössä.
14, 15. a) Mikä tekee mahdolliseksi menestyksellisen pyrkimisen rauhaan? b) Minkä periaatteen apostoli Johannes esittää rauhaan pyrkimisestämme, ja miten Jeesus tähdentää veljen kanssa rauhassa olemisen tärkeyttä?
14 Muista, että rauha on seuraus jumalallisesta viisaudesta, mikä merkitsee Jumalan periaatteitten mukaan elämistä, vanhurskauden harjoittamista. On näin ollen selvää, että pelkkä yritys olla muodollisesti ystävällinen oikeaan aikaan, jonkinlainen diplomaattisuus pulman välttämiseksi, ei ole sitä, mitä tosi kristillinen rauha merkitsee. Ei, rauha, jonka Jehova antaa, heijastaa jotakin paljon syvempää.
15 Tätä periaatetta korostetaan meille 1. Joh. 4:20, 21:ssä, jossa sanotaan: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” Pääperiaate tässä on tämä: jos me haluamme olla rauhassa Jumalan kanssa, niin meidän täytyy olla rauhassa toistemmekin kanssa. Jeesus teki tämän seikan selväksi vuorisaarnassaan sanoessaan: ”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” (Matt. 5:23, 24) Toisin sanoen se, onko Jehovan palvontamme otollista vai ei, riippuu nimenomaan siitä, olemmeko rauhassa veljemme kanssa.
16. a) Miksei rauhaan pyrkiminen ole aina helppoa? b) Miten Jeesus osoittautui rauhan tekijäksi? Mainitse esimerkkejä.
16 Mutta rauhaan pyrkiminen ei ole aina helppoa; se saattaa jopa olla hyvin hankalaa toisinaan. Usein on kysymys siitä, kenen tulee tehdä aloite ja miten. Jeesus sanoi: ”Sentähden, jos [sinä] tuot lahjaasi alttarille ja [sinä] siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan”, niin sinun tulee tehdä ensimmäinen sovittelualoite. Paavali laajentaa tätä ajatusta sanoen: ”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi.” (Room. 15:1–3) Hengellisesti vahvan tulee siis tehdä aloite. Kun Pietari osoittautui heikoksi ja kielsi Kristuksen, niin kuka teki aloitteen sen rauhan rikkouman korjaamiseksi? Kristus. Ja miten lempeästi hän sen tekikään! (Joh. 21:15–17) Kun Tuomas epäili, niin Kristus ei miellyttänyt itseään vaan Tuomasta ilmestymällä hänelle ja palauttamalla hänen uskonsa, mikä saattoi Tuomaan jälleen rauhalliseen suhteeseen Kristuksen kanssa. (Joh. 20:24–29) Kuinka erinomaisen esimerkin Kristus antoikaan meille kaikille! Se oli rakkautta toiminnassa. – Luuk. 22:24–27.
17. Miten hellittämätön tulee olla suhteiden korjaamisessa ja rauhan edistämisessä?
17 Miten hellittämätön tulee olla, kun joku yrittää vakiinnuttaa rauhallisen suhteen veljensä kanssa? Paavali vastaa: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room. 12:18) Hän sanoo myös: ”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:9, 10) Mutta jos veljemme kieltäytyy hyväksymästä rakkauttamme ja tunnollista yritystämme rauhan edistämiseksi, niin vastuu on hänen kannettava.
RAUHA JEHOVAN KANSSA VAIKUTTIMENAMME
18. Mikä on perusta, jolle rauhalliset suhteet toisten kanssa voidaan rakentaa?
18 Halumme olla rauhassa Jehovan kanssa tulee olla vaikuttimenamme aloittaessamme rauhamme rakentamisen toistemme kanssa. Jollei meillä ole perustana rauhallinen suhde Jehovan kanssa työmme lähtökohtana, niin mitä yrityksemme saavat aikaan? Eivät mitään. Jos me siis huomaamme, että meidän on vaikea tulla toimeen toisten kanssa, että meillä on aina valituksia tämän tai tuon suhteen, että elämässämme esiintyy tuon tuostakin pieniä yhteentörmäyksiä ja tunnemme pidättyväisyyden aiheuttamia estoja, niin silloin on meidän alettava etsiä ratkaisuja suhteestamme Jehovaan. Loukkaava malka saattaa olla omassa silmässämme ja rikka veljemme silmässä. – Matt. 7:1–5.
19. Mikä meidän kaikkien tulee pitää mielessä, ja miten apostoli tähdentää tätä seikkaa?
19 Meillä jokaisella on yksilöllinen persoonallisuus, joka on epätäydellisyyden tahrima. Mutta eroavuuksistamme ja erikoisuuksistamme huolimatta olemme ruvenneet rakastamaan Jehovaa ja hänen vanhurskauttaan, ja se on suuri asia! Paavali kirjoitti: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa.” (Kol. 3:13, 15) Paavali myönsi tässä, että tulisi olemaan valituksen syitä. Mutta toisin kuin ihmiskunta yleensä meidät on sovitettu Jumalan kanssa. Hän on auliisti antanut meille anteeksi. Me saimme hyvän omantunnon ja rauhallisen alun Jehovalta antautumisessamme ja kasteessamme. Jos vanhurskas Jumala voi olla niin valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan, niin miksei meidän pitäisi olla valmiita siihen vielä suuremmassa määrin toisiamme kohtaan?
20. Mikä on avain rauhallisten suhteitten omaamiseen veljiemme kanssa?
20 Avaimena on rauha Jehovan kanssa, josta me iloitsemme Kristuksen kautta ja joka antaa meille mahdollisuuden taipumustemme ja tunteittemme hallintaan, niin että mekin voimme antaa anteeksi ja unohtaa. Silloin ei sydämessämme ole jäytävää muistoa, joka synnyttää viileyttä veljeä kohtaan, jonka ajattelemme menetelleen sopimattomasti. Jos pidämme rauhamme Jumalan kanssa vahingoittumattomana, niin emme salli itsemme ärsyyntyä. Me emme maksa samalla mitalla emmekä äänettömästi kohota estettä mielessämme itsemme ja veljemme välille.
VÄLTÄ NÖYRYYDESSÄ TUOMITSEMASTA TOISTEN VAIKUTTIMIA
21. Miksi nöyryys on niin tärkeä, kun pyrimme siihen, mikä edistää rauhaa?
21 Hankaukset kehittyvät ja kasvavat suhteettomiksi tavallisesti pikku asioissa. Valaisemme asiaa: Onko sinusta jolloinkin tuntunut, että sinun käsityksesi siitä, miten jokin asia olisi pitänyt hoitaa, oli parempi kuin toverisi, ja sinä päästit itsesi kiihtymään yrittäessäsi todistaa asian? Miksi pidit niin voimakkaasti kiinni omasta mieltymyksestäsi, että rauha alkoi vaarantua? Raamattu sanoo, ettei meidän tule ajatella itsestämme enemmän kuin pitäisi, ”vaan ajatella kohtuullisesti”. (Room. 12:3) Jos olemme ihmisiä, jotka yrittävät saada Jehovan työn tehdyksi, niin muista, että tavallisesti on useita hyväksyttäviä tapoja suorittaa tehtävä. Jonkin teokraattisen työn tehdyksi saaminen riippuu enemmän työntekijöitten rauhallisesta hengestä kuin järjestelyjen tehokkuuden määrästä.
22. Miten voisimme tuomita väärin toisten vaikuttimia, ja miksi se on vaarallista?
22 Me saatamme olla taipuvaisia epäilemään sitä, ovatko ihmisten vaikuttimet oikeita, koska he eivät menettele, niin kuin me haluaisimme. Esimerkiksi joku ei ehkä tervehtinyt meitä valtakunnansalissa, kun me ajattelimme, että hänen olisi pitänyt tervehtiä. Me tervehdimme häntä, mutta hän ei sanonut mitään. Alammeko miettiä asiaa ja tuntea olevamme vähän loukkaantuneita ja alammeko vetäytyä kuoreemme kuvitellen, että hänellä on jotakin meitä vastaan tai että hän ei pidä meistä? Annammeko me pidättyväisyyden ja viileyden esteen alkaa kehittyä? Jollei joku valvo vaikuttimiaan, niin hän on taipuvainen tekemään äänettömän päätöksen melkein huomaamatta, ja epäilys alkaa varjota käsitystämme veljen kristillisyydestä. Se olisi hänen vaikuttimensa tuomitsemista kyseenalaiseksi. Veljesi menettelyt ovat tosin epätäydellisiä, mutta haluaisitko sinä vaikuttimesi tuomittavan vajavaisten menettelyjesi perusteella? Siinä on selvä varoitus: Yritä mieluummin antaa anteeksi veljesi menettely kuin moittia häntä. Vältä siten kehittämästä itsessäsi moittimishenkeä. – Matt. 7:1, 2.
PYRI RAUHAAN SÄILYTTÄMÄLLÄ JEHOVAN NÄKÖKANTA ELÄMÄSTÄ
23. Miksi on tärkeätä noudattaa Hepr. 13:17:n neuvoa rauhaan pyrittäessä?
23 Pyrkiessämme rauhaan meidän täytyy noudattaa Hepr. 13:17:ssä olevaa neuvoa ja olla tottelevaisia ja alamaisia seurakunnan vanhimmille. Me olemme saattaneet tuntea jonkun vanhimman vuosikausia ja olemme voineet nähdä kaikki hänen epätäydellisyytensä ja pienet omituisuutensa. Mutta kaikista hänen virheistään huolimatta Jehova on nähnyt sopivaksi asettaa hänet virkaan. Aiommeko me nyt ryhtyä väittelemään Jehovan ratkaisusta? Käymmekö heikentämään järjestöä moittivassa hengessä? Kuinka paljon parempi on ryhtyä innokkaasti työhön ja olla yhteistoiminnassa sekä iloita siitä, että Jehova on tehnyt tällaisen järjestelyn.
24. Miksi on tärkeätä tehdä nyt, niin kuin 2. Kor. 13:11 kehottaa?
24 Uudessa järjestyksessä ei kiistojen sallita rikkoa rauhaa; miten me siis sallisimme niiden tehdä nyt niin? Mitä 2. Kor. 13:11 (Um) sanoo? ”Veljet, iloitkaa jatkuvasti [nyt], pysykää ennalleen palautuneina [nyt], pysykää lohdutettuina [nyt], ajatelkaa edelleenkin yhtäpitävästi [nyt], eläkää yhä rauhaa rakentavasti [nyt], niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” Kun noudatamme nyt tätä hyvää neuvoa, niin palvontamme on puhdas ja otollinen Jumalan edessä.
25. Mikä Jehovan näkökanta auttaa meitä säilyttämään rauhan veljiemme kanssa?
25 Auttaakseen meitä säilyttämään Jehovan näkökannan elämästä Ef. 4:32 sanoo: ”Olkaa . . . toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Miten sinä voit hautoa kaunaa veljeä kohtaan, jolle Jehova on osoittanut rakkautta? Kun tilanne on kireä, niin muista, että on olemassa kaksi puolta ja jokin sinun epätäydellisyytesi edistää kireyttä. Nuora ei pysy kireällä, ellei sitä vedetä molemmista päistä. Veljesi haluaa elämää yhtä paljon kuin sinäkin. Sinä tarvitset hänen tukeaan, samoin kuin hän tarvitsee sinun tukeasi.
26. Mitkä seikat meidän tulee pitää mielessä ja soveltaa ollaksemme rauhassa Jumalamme ja toistemme kanssa?
26 Muista suuria asioita, kun jokin pikku seikka näyttää aiheuttavan välien kiristymistä. Kysy itseltäsi: ’Miksi me olemme Jehovan evankeliuminpalvelijoita? Mihin olemme menossa? Mikä on tarkoituksemme elämässä?’ Pidä nämä kaikkein tärkeimmät asiat aina edessäsi. Tiedä, että Jehova rakastaa kansaansa; kaikki siihen kuuluvat ovat kallisarvoisia hänelle. Helpota tietä veljellesi, samoin kuin sinäkin haluaisit hänen helpottavan tietä itsellesi. Jotta saisit iankaikkisen elämän palkinnon, sinun täytyy olla rauhassa elämän Lähteen, Jehovan, kanssa. Mutta tämä rauha on taattu vain, jos sinä olet rauhassa veljesi kanssa. Pyri siis kaikessa rauhaan Jehovan kunniaksi ja ikuiseksi onnellisuudeksesi!
[Kuva s. 380]
Kun huomaat joutuvasi sekaantumaan mahdolliseen riitaan, niin lisäätkö polttoainetta tuleen? Vai pyritkö rauhaan hallitsemalla tunteesi?