Gilead-koulun käyneillä on tärkeä tehtävä
MAALISKUUN 9. päivä 1980 oli Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 68. kurssin päättäjäispäivä. Aina kello 10 alkaneen ohjelman alusta asti kohta puolenpäivän jälkeen tapahtuneeseen diplomien jakamiseen saakka puhujat eivät jättäneet kenenkään mieleen epäilystäkään siitä, että kaikilla kurssin käyneillä oli tärkeä tehtävä.
J. E. Barr perusti ajatuksensa Psalmiin 91 ja muistutti heille, etteivät he koskaan lakkaisi luottamasta Jehova Jumalaan hengellisen elämänsä Suojelijana. He voisivat olla myös varmoja siitä, että enkelit tukisivat heitä ja olisivat kiinnostuneita heistä heidän lähetystyössään.
Diakuvien avulla, joita oli otettu niistä yhdestätoista Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maasta, joihin 45 Gilead-koulun käynyttä lähetettiin, Don Adams tutustutti heidät siihen, mitä he voivat odottaa. Alueilla, joihin heidät lähetettiin, ”eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän”. (Matt. 9:37) Sen tähden Gilead-koulun käyneitä tarvitaan ehdottomasti.
Käyttäen Matteuksen 13:45, 46:ta Harley Miller tähdensi sitä, että totuus on kallisarvoinen aarre, johon ei voi suhtautua passiivisesti, välinpitämättömästi tai epäröivästi. ’Esitelkää ja jakakaa aarrettanne joka tavalla ja joka tilaisuudessa’, hän sanoi.
Dean Songer osoitti 2. Korinttolaiskirjeen 2:14–17:n ja vanhan ajan historian perusteella, että Rooman valtakunnan voittokulkueista voidaan saada tärkeitä opetuksia. Voiton saanut kenraali oli sellaisen kulkueen keskipisteenä. Suitsutus, jota poltettiin, oli miellyttävää voittavalle puolelle kuuluvista. Mutta pelosta nöyristeleville vangeille se tiesi kuolemaa. 2. Korinttolaiskirjeen 2. luvussa kuvaillussa kulkueessa päähuomio kiinnitetään Jehova Jumalaan ja siihen suurenmoiseen voittoon, jonka hän on saanut aikaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Sen tähden puhuja kannusti kaikkia levittämään tietoa Jumalasta ja Kristuksesta puhutun sanan ja painotuotteitten välityksellä ja varmistautumaan siitä, että se on ”suloista” Jehovalle, vaikka sen saama vastakaiku olisi kielteistäkin.
Jack Redford korosti ajan merkitystä. Koska aika on arvokas lahja Jumalalta, sitä pitäisi käyttää ylistyksen tuottamiseen Luojan nimelle joka päivä. ’Älkää tuhlatko ainoatakaan päivää’, sanoi Redford. ’Ne, jotka käyttävät nyt aikaa viisaasti Jehovan palvelemiseen, varjellaan määräämättömään aikaan saakka.’
Luotuaan laajan yleiskatsauksen siihen, mitä oppilaat olivat tarkastelleet, Ulysses Glass perusti jäähyväisneuvonsa Miikan 6:8:aan. ’Oikein tekeminen’ vaatii ihmistä antamaan kaikille sen, mikä heille oikeudenmukaisesti kuuluu. ’Laupeuden rakastaminen’ edellyttää tekoja, jotka täyttävät toisten tarpeet. ’Nöyrästi vaeltaminen Jumalan edessä’ ilmaisee, että ihmisen täytyy olla puhdas, säädyllinen ja vaatimaton palvellessaan jatkuvasti Luojaansa. Miikan sanojen varteen ottaminen auttaa varmasti olemaan hyvä lähetystyöntekijä.
Grant Suiter korosti koulun käyneitten tehtävää lähetystyöntekijäevankelistoina. Koska valmennus oli annettu Vartiotorni-seuran valvonnassa, kurssin käyneitten tuli olla uskollisia tälle Seuralle ja sen paikallisille haaratoimistoille, ja heidät lähetettiin levittämään Jehovan todistajien ’uskoa, opetuksia ja periaatteita’ – sitä suurta totuuden määrää, joka on kertynyt kuluneitten sadan vuoden aikana.
Koulun rehtori Frederick Franz päätti ohjelman voimakkaalla tavalla. Hän kuvaili eloisasti Jesajan 21. luvussa esitetyn profeetallisen näyn Eufratin varrella sijainneen muinaisen Babylonin tuhosta. Miksi juuri tämä Jesajan luku oli niin sopiva? Vuodesta 1879 (suomeksi v:ta 1912) vuoteen 1938 oli Vartiotornin etukannessa Jesajan 21:11:n sanat: ”Vartija! Paljonko on yötä kulunut?” Tämä oli tietämättömyyden pimeydessä oleville kutsu tiedustella, mitä nykyisen vartijaluokan välityksellä oli paljastettu. Puhuja mainitsi, että vartijaluokka on edelleen tähystyspaikalla. On tärkeätä tähyillä tämän luokan kanssa seuraavaa suurta tapahtumaa – ”Suuren Babylonin” tuhoa. Tätä odotettaessa kaikkien pitäisi ottaa varteen Jumalan enkelin sanat: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä.” – Ilm. 18:4.
Gileadin päättäjäisohjelma teki tosiaan selväksi, että Jumalan palvelijoilla on tärkeä työ tehtävänä. Paitsi Gilead-koulun käyneet suhtautukoot kaikki Jehovan todistajat vakavasti tehtävään auttaa mahdollisimman monia tulemaan Jumalan nimelle otetuksi kansaksi. Näin pitäisi olla varsinkin siksi, kuten F. W. Franz totesi, että ’tietämättömyyden yö on päättymässä tehdäkseen tietä Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aamunkoitolle’.