Oletko sinä todella helposti lähestyttävä?
JEHOVA Jumala arvostaa suuresti sitä, että ne, jotka palvelevat häntä, ovat helposti lähestyttäviä. Meidän pitäisi odottaakin sitä. Onhan Jumala itse antanut suurenmoisen esimerkin siinä, että häntä on helppo lähestyä. Kaikenlaiset ihmiset voivat rukoilla häntä kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa olosuhteissa. – Ps. 65:3.
Todistuksena siitä, että Jumala suuresti arvostaa helposti lähestyttävyyden ominaisuutta, on se, että hän lähetti Poikansa maan päälle ja antoi hänen elää vaatimattomissa olosuhteissa. Mitä varten? Muun muassa siksi, että hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ”tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi”, ”ei . . . sellainen, . . . joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin”. Hänen ansiostaan kristityt voivat käydä ”uskalluksella [Jumalan] armon istuimen eteen” rohkeasti ja luottavaisina. (Hepr. 2:17, 18; 4:15, 16; 10:19, 21, 22) Jehova Jumala haluaa näin olevan.
Nykyään ihmiset ajelehtivat yleensä jatkuvasti erilleen; kanssakäymisyhteydet perheenjäsenten välillä, vallassa olevien ja vallan alaisuudessa olevien välillä katkeilevat. Tämän pitäisi saada meidät arvostamaan enemmän kuin koskaan sitä, miten tärkeätä on olla helposti lähestyttävä. Meillä ei ole varaa sallia sellaisten epäsuotuisten maailmallisten olosuhteiden päästä tunkeutumaan kristilliseen seurakuntaan ja heikentää siellä vallitsevaa lämmön ja aidon rakkauden henkeä. Keiden on erityisesti oltava varuillaan, ja miten he voivat torjua tämän vaaran?
Kristittyjen aviomiesten, joiden tulee ’rakastaa vaimoaan niin kuin itseään’, on tarpeellista valppaasti säilyttää tämä ominaisuus. Vanhempienkin täytyy olla aina lastensa helposti lähestyttävissä, jos he eivät tahdo näiden ’katkeroituvan ja masentuvan’. Ja vanhinten (valvojien) tulee jokaisessa kristillisessä seurakunnassa osoittautua todella helposti lähestyttäviksi ollessaan tekemisissä kaikkien veljiensä ja sisartensa kanssa. – Ef. 5:28, 33; Kol. 3:19, 21, Um; 1. Piet. 5:1, 3.
MITEN VOIMME OSOITTAUTUA HELPOSTI LÄHESTYTTÄVIKSI
Avain siihen, miten voi olla helposti lähestyttävä, on vilpitön, aito kiinnostus toisia kohtaan. Pelkkä sen sanominen, että meitä voi vapaasti lähestyä ja että ”ovemme on auki” ja että jokainen on tervetullut, ei riitä. Sananlasku sanoo: ”Monet huutavat hyvyyttänsä kukin.” Mutta sanat eivät riitä. Meidän täytyy osoittaa sillä, miten kohtelemme toisia, että meitä on tosiaan helppo lähestyä. (Sananl. 20:6; 1. Joh. 3:18) Jos todella välitämme ihmisistä ja olemme halukkaita kuluttamaan itseämme heidän hyväkseen, niin he vaistoavat sen.
Seurakunnan vanhimmalla on pyhältä hengeltä tullut määräys palvella paimenena Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Mutta tämän määräyksen ei pitäisi saada häntä tuntemaan olevansa muita ylempi, sillä hän itsekin on osa laumasta yhtenä ”lampaista”. (Apt. 20:28; 1. Piet. 5:2, 4) Hänen tulee sen sijaan tuntea kiitollisuutta sen johdosta, että seurakunnan Pää Kristus Jeesus on katsonut hänet arvolliseksi palvelemaan lauman toisia jäseniä ja että Jumala teki hänet päteväksi suomalla hänelle jossakin määrin tietoa, ymmärrystä ja viisautta. (1. Tim. 1:12; 2. Kor. 3:5) Sellaiset hengelliset rikkaudet ovat kuin Jumalalta saatu ’luottamusanti’. Sen sijaan että hän tuntisi olevansa tärkeä, hän on onnellinen siitä, että hänellä on Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä jotakin annettavaa veljiensä hyväksi, hyviä neuvoja ja tietoa, jotka kaikki perustuvat Jumalan omaan Sanaan ja ovat siitä saatuja. Sen sijaan että hän tuntisi omissa silmissään olevansa ’korotettu’, hän päinvastoin yrittää nöyrästi käyttää tätä tiedon ’luottamusantia’ tuottaakseen ylistystä Jehovalle ja hänen Pojalleen, seurakunnan Päälle. – 1. Kor. 4:7; 1. Piet. 4:10, 11.
ASETUTKO KÄYTETTÄVÄKSI?
Sinä et ilmeisestikään voi olla helposti lähestyttävä, jos et asetu käytettäväksi, niin että sinua voi lähestyä. Apostoli Paavali saattoi sanoa Jehova Jumalasta, että hän ”ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. (Apt. 17:27) Jumalan palvelija Mooses oli halukas kestämään kuluttavaa tehtävää: kansan auttamista sen pulmissa ”aamusta iltaan asti”. – 2. Moos. 18:13–16.
Kristityillä vanhimmilla saattaa luonnollisesti olla monia vastuita hoidettavana – heillä voi olla oma perheensä, joka tarvitsee heidän huomiotaan. Ja he ovat myös kiinnostuneita hyvän uutisen julistamisesta ihmismaailmaan kuuluville ja tekevät opetuslapsia niin monista kuin voivat. Jotta he voisivat olla hyviä lauman paimenia, heidän täytyy kuitenkin tasapainottaa nämä ja muut vastuuvelvollisuudet sillä tavalla, että he asettuvat niiden seurakunnassa olevien veljiensä ja sisartensa käytettäväksi, jotka yrittävät saada tietoa tai apua henkilökohtaisiin kysymyksiinsä ja pulmiinsa.
Kristillisissä kokouspaikoissa on usein vain kysymys siitä, että antaa toisten nähdä, että sinä olet siellä käytettävissä ja että olet halukas puhumaan. Jos joku antaa sellaisen vaikutelman, että hänellä on alituisesti kiire, niin monet voivat empiä lähestyä häntä. Seurakunnan kortistojen ja asiapaperien hoitamisella on tietty arvonsa, mutta se ei ilmaise ketään todelliseksi ”lammasten” paimeneksi. Olisi parempi käsitellä ne sen jälkeen, kun todelliset elävät ”lampaat” ovat ensin saaneet asiaan kuuluvan huolenpidon. – Vrt. Sananl. 27:23; Joh. 10:2–4.
On luonnollisesti erinomaista ottaa aloite kiinnostuksen osoittamisessa toisia kohtaan ja lähestyä heitä. Se on Jumalan esimerkin noudattamista, sillä hän ei odottanut ihmiskunnan lähestyvän ensin häntä, vaali hän itse otti ensimmäiset askeleet. (Jer. 7:13, 25; 2. Kor. 5:20; 1. Joh. 4:10, 19) Mutta tässäkin meidän on tärkeätä osoittaa, että me emme ole pelkästään ”miellyttäviä” emmekä ole (tai näytä olevamme) vain ulospäin ystävällisiä ja seurallisia. Kiinnostuksemme täytyy olla vilpitöntä ja aitoa. – 1. Piet. 1:22.
Kuuntelemmeko me todella, kun joku esittää kysymyksen tai pulman? Asia voi vaikuttaa vähäiseltä, jopa jotakuinkin merkityksettömältäkin meistä. Mutta sen esittäjästä se saattaa näyttää hyvin suurelta. Jotkut vanhemmat ovat syypäitä lastensa ’katkeroittamiseen’ ja heidän masentamiseensa, koska he jättävät heidät huomioon ottamatta tai pilkkaavatkin heitä siksi, että he esittävät joitakin näennäisesti pieniä pulmia. Vanhinten tulee varoa kohtelemasta samalla tavalla niitä, joita he palvelevat seurakunnassa. On täysin ilmeistä, että Jehova Jumala ei ole sellainen. Kuten Jaak. 1:5 sanoo, Jehova Jumala ei ole ”kitsas” antaessaan meille apua pulmissamme – pulmissa, jotka varmasti voisivat näyttää hyvin pieniltä hänen ylhäisestä näkökulmastaan katsoen – mutta hän kuuntelee meitä ja auliisti auttaa kiusaantumatta tai moittimatta meitä siksi, että olemme tulleet hänen luokseen moisissa asioissa.
Eräät vanhemmat toivat kerran lapsiaan Jumalan Pojan luo. Jeesuksen opetuslapset yrittivät estää sen ajatellen ilmeisesti, että ’heidän Mestarillaan oli paljon tärkeämpiä asioita, jotka veivät hänen aikaansa ja huomiotaan’. Mutta Jeesus närkästyi nähdessään tämän, nuhteli opetuslapsiaan ja otti lapsia syliinsä ja osoitti heille huomiota, jota he etsivät. – Matt. 19:13, 14; Mark. 10:13–16.
Sen kauniin esimerkin, jonka hän ja hänen Isänsä antoivat meille, pitäisi totisesti saada meidät kaikki osoittamaan, että mekin olemme todella helposti lähestyttäviä. Niin tehden edistämme erinomaista henkeä Jumalan seurakunnassa, tosi kristillistä lämmön ja luottamuksen, rakkauden ja veljellisen kiintymyksen henkeä. Me osoittaudumme siunaukseksi toisille ja tulemme vuorostamme itse siunatuiksi.