Pätevät palvelijoiksi

”Meidän pätevyytemme tulee Jumalalta, joka on tosiaan tehnyt meidät päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” – 2. Kor. 3:5, 6, Um.

 1. Mitä toivottuja tuloksia pätevät palvelijat aikaansaavat?

IHMISKUNTA tarvitsee tänä materialismin ja leviävän kommunismin aikana päteviä evankeliuminpalvelijoita. Pätevyys merkitsee itsessään sitä, että on sopiva, kykenevä, omaa sen, mikä on tarpeellista palvelukseen, on palvelusvaatimusten tasalla voidakseen täyttää ne menestyksellisesti ja saada haluttuja tuloksia: toisia tosi kristittyjä, jotka kykenevät kestämään tämän päivän koetukset, voittamaan kaikki uskon hävittävät, moraalin turmelevat vaikutukset, noudattamaan jatkuvasti Kristuksen esimerkkiä ja saamaan Jumalan hyväksymyksen iankaikkisen elämän saavuttamiseksi uudessa maailmassa.

 2, 3. a) Mitkä ovat kaksi pätevän palvelijan perusedellytystä? b) Mistä saavutuksista huolimatta Saulus Tarsolainen ei ollut pätevä ja miksi ei?

² Jollei joku ole Jumalan hyväksymä ja lähettämä suorittamaan evankeliuminpalvelusta, niin hän ei voi olla milloinkaan pätevä palvelija. Ottakaamme aluksi esimerkiksi apostoli Paavali, jota sanottiin Saulukseksi ja joka oli Tarson kaupungista Vähästä-Aasiasta, heprealainen heprealaisista vanhemmista, Jehova Jumalan erityiseksi kansakseen valitsemaan Israelin kansaan kuuluva juutalainen. Hän oli Benjaminin sukukunnan jäsen ja fariseusten muodostaman lahkon jäsen, joka innokkaasti yritti elää Mooseksen kautta annetun Jumalan lain vanhurskasten vaatimusten mukaan, mutta luuli, että hänen täytyi vainota vasta-alkanutta kristillistä seurakuntaa tehdäkseen siten. Saulus oli juutalaiselta näkökannalta katsottuna nuhteeton. Hän kävi Mooseksen lain opiskelijana koulua Jerusalemissa ja istui huomattavan lainoppineen Gamalielin jalkojen juuressa. Koettaessaan saada vanhurskautuksen Mooseksen lain perusteella Saulus Tarsolainen yritti elää vanhan liiton alaisena, minkä Jehova Jumala oli tehnyt israelilaisten kanssa Siinain vuoren luona Arabiassa. (Fil. 3:3–6; Apt. 22:1–5) Saulus halusi nähtävästi siihen aikaan olla Jumalan palvelija, Hänen Israelin kanssa tekemänsä vanhan lakiliiton palvelija, mutta tekikö kaikki tuo Sauluksen päteväksi eli sopivaksi, kykeneväksi Jumalan palvelukseen? Ei! Miksi ei?

³ Koska Jehova oli lakkauttanut vanhan liiton ja Mooseksen lain ja aloittanut uuden liiton ja valitun kansansa. Vanhan lakiliiton välittäjänä oli ollut Mooses. Sillä oli Aaronin perhe papistona ja Leevin sukukuntaan kuuluvat temppelipalvelijoina. Sillä oli kirjaimellinen temppelinsä Jerusalemissa sekä eläinuhrinsa. Sillä oli lakinsa, jonka kymmenet käskyt oli kirjoitettu ”Jumalan sormella” kahteen kivitauluun. Se saattoi Jehova Jumalan liittoyhteyteen Israelin kahdentoista sukukunnan kanssa, joihin oli liittynyt suuri joukko ei-israelilaisia muukalaisia eli tilapäisiä asukkaita. Mutta tuo laki kuvasi Jumalan suurempia järjestelyjä: se esikuvasi tulevia hyviä asioita. Oltuaan 1 545 vuotta toiminnassa se tuli vanhaksi ja piti poistaa, kun Kristus kuoli, herätettiin kuolleista, nousi taivaaseen ja ilmaantui Jumalan luo ihmisuhrinsa ansio mukanaan. Jehova Jumala vahvisti helluntaipäivänä v. 33 jKr. uuden liiton Jeesuksen Kristuksen toimiessa hänen Välittäjänään. Jehova oli jo vannonut valalla oman nimensä kautta, että Jeesus oli oleva Saalemin kuninkaan Melkisedekin kaltainen pappi, ja hän teki nyt tästä melkisedekiläisestä papista Jeesuksesta Kristuksesta uuden liiton Ylimmäisen Papin.

 4. Millä ehdoilla ja miksi Jehovan uuden liiton palvelijoista tuli sellaisia?

⁴ Maan päällä olevat kristityt, jotka hyväksyivät Jeesuksen Välittäjäkseen ja Ylimmäiseksi Papikseen, saatettiin tähän uuteen liittoon, heidän syntinsä annettiin heille anteeksi uuden liiton ehdoilla, ja heistä tehtiin tuon liiton kansa, hengellinen ”Jumalan Israel”. Heistä tuli Jehovan kansa, jonka piti tuntea hänet ”pienimmästä suurimpaan” ja joka kantoi hänen nimeään. Usko Jeesukseen Kristukseen, ei lihassa suoritettu ympärileikkaus, oli nyt heidän vanhurskautensa merkki. (Jer. 31:31–34; Gal. 6:15, 16) Heidät tehtiin Jehovan alipapeiksi Jeesuksen Kristuksen, heidän Välittäjänsä, ollessa heidän suuri Ylimmäinen Pappinsa, jonka kautta heidän piti uhrata ylistysuhreja ja hyviä töitä Jumalalle. Jumala ei siis tehnyt enää päteviksi vanhan lakiliiton palvelijoita, ja Saulus Tarsolaisen yritykset olla tuon liiton palvelija osoittivat hänen olevan vanhanaikainen. Jehova Jumala teki nyt päteviksi uuden liiton palvelijansa. Jumalan uuden liiton palvelijana oleminen merkitsi Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alipappina olemista, Jehova Jumalan ”kuninkaalliseen papistoon” kuulumista. (Hepr. 3:1; 1. Piet. 2:9; Ilm. 5:9, 10) Sauluksen riippuvaisuus lihan töistään ja siitä, mitä hän itse oli lihassa, ei merkinnyt enää mitään. Saulus ei voinut millään tällaisella tulla päteväksi Jumalan palvelijana. Eikä kukaan muukaan ihminen voi tehdä itseään eikä toista ihmistä päteväksi. Mutta mitä me emme voi tehdä, sen Jumala voi.

 5. Mitkä rohkaisevat tulokset Saulus Tarsolainen, Jehovan kansan herjaaja ja vainooja, osoittaa Jehovan voivan saada aikaan?

⁵ Miten Jumala tekee jonkun päteväksi ja asettaa hänet kristilliseen evankeliuminpalvelukseen, niinkuin Saulus Tarsolaisen tapauksesta käy ilmi? Sauluksen tapaus osoittaa, että sellaisillakin ihmisillä on toivoa, jotka ovat nyt Jehovan kansan vainoojia, jos he ovat rehellisiä ja halukkaita tulemaan oikaistuiksi, sillä Sauluskin oli kristillisen ”Jumalan Israelin” verinen vainooja. Hän tarvitsi Jumalan armoa. Jumala pysähdytti hänet armosta asettaakseen hänet uuden liiton palvelukseen. Apostoli Paavali sanoo: ”Minä olen kiitollinen Kristukselle Jeesukselle, meidän Herrallemme, joka antoi minulle voimaa, koska hän katsoi minut luotettavaksi määräämällä minut palvelukseen, vaikka minä olinkin aikaisemmin pilkkaaja ja vainooja ja röyhkeä mies. Siitä huolimatta minulle osoitettiin armoa, koska olin tietämätön ja toimin uskon puutteesta. Mutta meidän Herramme ansaitsematon hyvyys uhkui ylenmääräisenä uskon ja rakkauden ohella, mikä on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Luotettava ja täyden hyväksynnän arvoinen on se sana, että Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Näistä minä olen ensimmäinen. Kuitenkin minulle osoitettiin armoa, jotta Kristus Jeesus voisi, käyttäen minua ensimmäisenä tapauksena, osoittaa koko pitkämielisyytensä esimerkiksi niille, jotka tulevat panemaan uskonsa häneen iankaikkiseksi elämäksi.” (1. Tim. 1:12–16, Um) Jos joku on ollut Jehovan kansan vainooja ja huomaa nyt erehdyksensä ja suuren syntisyytensä, niin rohkaiskoon mielensä. Katso Sauluksen esimerkkiä ja usko, että sinullekin voidaan osoittaa armoa.

 6, 7. a) Miten Saulukselle, tuolle pysähdytetylle vainoojalle, ilmoitettiin Jehovan tahto häneen nähden? b) Mitkä vaatimukset täyttäen hänestä tuli sitten Jumalan pätevä palvelija?

⁶ Muista, että Jeesuksen Kristuksen Välimiehenä antama ihmisuhri saattoi uuden liiton voimaan. Tämä salli Jumalan antaa tuossa uudessa liitossa synnit ja vääryydet anteeksi nimenomaisen lupauksensa mukaan. Tuon uuden liiton kirkastettu Välittäjä Jeesus pysähdytti sentähden vainooja Sauluksen Damaskoksen tiellä sokaisemalla hänet ja lähetti hänet kaupunkiin odottamaan uskollisen kristityn, damaskolaisen Ananiaksen, tuloa niiden joukosta, joita hän oli vainonnut. Kun Ananias tuli Sauluksen luo hänen kolmantena sokeanaolonsa päivänä, niin hän selitti, miten Jumala oli tekevä Sauluksen päteväksi uuden liiton palvelukseen. ”Hän sanoi: ’Meidän esi-isiemme Jumala on valinnut sinut tulemaan tuntemaan tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen, koska sinä tulet olemaan hänen todistajansa kaikille ihmisille siitä, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, miksi vitkastelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksesi hänen nimeään.’” (Apt. 22:14–16, Um) ”Ja heti putosi hänen silmistään sellainen, mikä näytti suomuilta, ja hän sai jälleen näkönsä, ja hän nousi ja hänet kastettiin”, ja hän ”täyttyi pyhällä hengellä”. (Apt. 9:17, 18, Um) Hän pesi syntinsä pois uuden liiton Välittäjän puhdistavassa veressä huutamalla avukseen uuden liiton suuren Alkuunpanijan, Jehova Jumalan, nimeä, hänen, joka oli tehnyt liiton antaakseen anteeksi vääryydet ja unohtaakseen synnit. – Hepr. 9:14–26.

⁷ Kun Saulus oli nyt kastettu, saanut anteeksi ja täyttynyt pyhällä hengellä, niin hän tunsi, että Jumala oli tehnyt hänet päteväksi ja lähettänyt hänet. Siksi hän ryhtyi heti paikalla siihen palvelukseen, mihin hänet oli tehty sopivaksi. Huomaa, miten hän osoittautui päteväksi: ”Hän joutui olemaan muutamia päiviä opetuslasten kanssa Damaskuksessa, ja hän alkoi heti saarnata synagoogissa Jeesusta, että Tämä on Jumalan Poika. . . . Saulus sai jatkuvasti voimaa yhä enemmän ja saattoi ymmälle juutalaiset, jotka asuivat Damaskuksessa, kun hän todisti johdonmukaisesti, että tämä on Kristus.” Koska oli tehty salajuoni hänen tappamisekseen, niin ”hänen opetuslapsensa ottivat hänet ja päästivät hänet alas yöllä muurissa olevasta aukosta laskien maahan korissa”. Hän tuli sitten Jerusalemiin ja hänet esiteltiin apostoli Pietarille sekä Jeesuksen velipuolelle Jaakobille. ”Ja hän viipyi heidän kanssaan jatkaen jokapäiväistä elämäänsä Jerusalemissa, puhuen rohkeasti Herran nimessä, ja hän keskusteli ja väitteli kreikkaa puhuvien juutalaisten kanssa. Mutta nämä yrittivät raivata hänet pois tieltä.” Kristityt veljet lähettivätkin hänet siksi takaisin hänen kotikaupunkiinsa Tarsoon. – Apt. 9:19–30, Um.

ASKEL KOHTI PÄTEVYYTTÄ

 8, 9. Mitkä askeleet pätevyyttä kohti palvelijana edeltävät ”epäuskon verhon” poistamista?

⁸ Kukaan ei voi olla pätevä olemaan Jumalan palvelija hänen uudessa liitossaan, jollei hänelle loista samoin kuin Sauluksellekin valo Jumalalta Kristuksen kautta, jollei hän kadu syntistä vaellustaan, ota vastaan Jumalan armoa, huuda avukseen Jumalan, syntien Anteeksiantajan, nimeä saadakseen syntinsä pestyiksi pois Jeesuksen uhrin veressä ja tule kastetuksi vedessä ja siten osoita uskoa ja tunnusta julkisesti sitä uskoa. Apostoli Paavali tekee selväksi nämä kohdat meille käsitellessään edellytyksiään palvelukseen. Hän mainitsee epäuskon verhon, mikä kerran sokaisi hänet, ja sanoo:

⁹ ”Kun tapahtuu kääntymys Jehovan puoleen, niin verho otetaan pois. Mutta Jehova on henki, ja missä Jehovan henki on, siinä on vapaus. Ja me kaikki – kun me verhoamattomin kasvoin heijastamme kuin kuvastimet Jehovan kirkkautta – muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen täsmälleen Jehovan, hengen, aikaansaamana. Koska meillä on tämä tehtävä sen armon mukaan, mitä meille on osoitettu, niin me emme käyttäydy sopimattomasti, vaan me olemme hylänneet ne salakavalat asiat, joita on hävettävä, emmekä vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan teemme totuuden ilmeiseksi suositellen itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden. . . . Sillä me emme saarnaa itseämme, vaan Kristusta Jeesusta Herrana ja itseämme teidän orjinanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala sanoi: ’Loistakoon valo pimeydestä’, ja hän on loistanut meidän sydämiimme valaistakseen ne Jumalan suurenmoisella tuntemuksella Kristuksen kasvojen kautta. Meillä on kuitenkin tämä [palveluksen] aarre saviastioissa, jotta tavallisuuden ylittävä voima olisi Jumalan eikä meistä itsestämme tuleva. . . . Koska meillä on nyt sama uskon henki kuin sekin, mistä on kirjoitettu [Psalmi 116:10]: ’Minä uskoin, siksi minä puhuin’, niin mekin uskomme, ja siksi me puhumme tietäen, että hän, joka herätti Jeesuksen, herättää meidätkin yhdessä Jeesuksen kanssa . . . Siksi me emme hellitä.” – 2. Kor. 3:16–4:16, Um.

10. Mikä vaikutus Jehovan kirkkaudella oli näiden kahden liiton, vanhan ja uuden, välittäjiin ja Paavaliin?

¹⁰ Paavali viittasi tässä Moosekseen, vanhan lakiliiton välittäjään. Koska Mooses seurusteli Jehovan enkelin kanssa Siinain vuorella, niin hän ikäänkuin latautui kirkkaalla valolla, niin että hänen tullessaan alas vuorelta ”hänen kasvojensa iho levitti säteitä” (Um) ja hänen oli verhottava kasvonsa niin kauan kuin hän puhui kauhistuneitten juutalaisten kanssa ja kunnes hän palasi puhumaan Jehovan enkelin kanssa. (2. Moos. 34:29–35) Apostoli Paavali itse heijasti nyt kuvastimen tavoin Jehovan kirkkautta, mikä loisti Jeesuksen Kristuksen, uuden liiton Välittäjän, kasvoilla. Paavali muuttui saman kuvan kaltaiseksi hengellisen kirkkauden asteesta toiseen, niinkuin tekee Jehova, henki, jota hän tuli tuntemaan yhä enemmän.

11. Miten Paavali ’piti virkansa kunniassa’?

¹¹ On varmaa, että Paavali ei voinut käyttäytyä sopimattomasti palveluksessaan niin kauan kuin hän heijasti siten kirkasta valoa ja muuttui. Hän ei voinut vaeltaa viekkaudessa eikä väärentää Jumalan sanaa millään saastaisuudella. Hänen oli luovuttava niistä salakavalista asioista, joita olisi pitänyt hävetä. Tekemällä totuuden ilmeiseksi puhtaudessa hänen piti suositella itseään jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan silmissä. Hän ei voinut verhota mitään niiltä, joille hän saarnasi uuden liiton palvelijana. Jos se hyvä uutinen, mitä hän saarnasi, oli verhottu, niin Paavali ei ollut siihen syypää. Saatana Perkele, tämän asiainjärjestelmän jumala, oli verhonnut sen sokaisemalla kaikkien niiden mielen, jotka eivät uskoneet, ”jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan ihanan hyvän uutisen valo ei loistaisi läpi”. (2. Kor. 4:3, 4, Um) Koska Paavali ei verhonnut mitään, niin hän ei voinut olla Jumalan Sanaa myyskentelevä kaupustelija, jollaisia kristikunnan palkatut papit ovat. Paavalin oli puhuttava vilpittömästi sanomaa, mitä Jumala lähetti hänet viemään. Tietäen olevansa ”Jumalan tarkkailun alaisuudessa, Kristuksen yhteydessä”, Paavalin oli ’pidettävä virkansa kunniassa’. – 2. Kor. 2:17, Um; Room. 11:13.

12. Kenet täytyy kaikkien uuden liiton palvelijoitten tuntea, samoin kuin Paavalikin tunsi, ja miksi?

¹² Uusi liitto, minkä palvelija Paavali oli, selitti: ”He kaikki tuntevat minut, heidän pienimmästään heidän suurimpaansa, sanoo Jehova”, ja apostoli Paavali lainasi juuri nämä sanat Heprealaiskirjeen 8:11:nteen. (Jer. 31:34, As) Paavali tunsi Jehova Jumalan ja oli sentähden yksi Jehovan todistajista. Kaikkien uuden liiton palvelijoitten täytyy tuntea Jehova, koska he eivät voisi muuten olla päteviä hänen uuden liittonsa palvelukseen. Heidän täytyy olla sen todistajia, mitä he tietävät, siis Jehovan todistajia. Tämä mielessään Paavali sanoi palvelijatovereilleen: ”Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.” (1. Kor. 4:16) Seuratessaan Paavalia kaikkien uuden liiton palvelijoitten täytyy olla Hänen todistajiaan, jonka he tuntevat tuon liiton Jumalaksi, Jehovaksi, heidän syntiensä Anteeksiantajaksi. Jumala itse sanoi lakiliitossa olevalle esikuvalliselle kansalleen: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä [olen] HÄN.” Nämä todistajiksi asettamista koskevat sanat soveltuvat voimakkaammin nyt Jumalan palvelijaluokkaan, joka on uudessa liitossa ja josta hän sanoi profeetallisesti: ”Tämän kansan olen minä muodostanut itseäni varten; he esittävät minun ylistystäni.” (Jes. 43:10, 21, Da) Ottaen vastaan Jehovasta tulevaa kirkasta valoa, mikä heijastuu ihmiskunnalle ilmestyneen Jeesuksen Kristuksen kasvoista, uuden liiton nykyisten palvelijoitten täytyy kuvastimien tavoin heijastaa tätä Jumalan kirkkauden tuntemuksen valoa toisille, jotta hän tulisi ylistetyksi ja jotta he tulisivat valistetuiksi. Tänä pimentyneenä aikana on hyvin tarpeellista tehdä näin.