Osallistuvien ”yksi ruumis”

 1. Millaisia tulee Herran illallisen syöjien olla Jehovan palvonnassaan ja palveluksessaan, ja mitä ”yhtä ruumista” Paavali tarkoittaa todistellessaan tätä?

NIIDEN kristittyjen hengellisten israelilaisten, jotka ovat uudessa liitossa, tulee olla jakautumattomia palvoessaan ja palvellessaan Jehovaa sekä henkilökohtaisesti että seurakuntana. Siitä syystä sanoo apostoli heille puhuttuaan Herran illallisen leivästä ja maljasta: ”Koska leipä on yksi, niin vaikka meitä onkin monta, me kaikki olemme yksi ruumis, sillä me kaikki osallistumme tuohon yhteen leipään [syömme sitä].” (1. Kor. 10:17, Um) Mitä ruumista Paavali tarkoittaa tässä sanoilla ”yksi ruumis”? Hän ei tarkoita Jeesuksen henkilökohtaista liharuumista, mitä kuvataan happamattomalla leivällä, vaan hengellisten israelilaisten koko seurakuntaa, jonka hengellinen Pää Jeesus on. Tästä hänen alaisestaan seurakunnasta puhutaan myöhemmin samassa Paavalin kirjeessä Kristuksen ruumiina: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja henkilökohtaisesti jäseniä. Ja Jumala on asettanut asianomaiset seurakuntaan.” – 1. Kor. 12:27, 28, Um.

 2. Mitä ilmaistakseen Jeesus käytti vain yhtä leipää illallisella, ja miksi Jehova ei osallistu Paavalin mainitsemaan ”yhteen ruumiiseen”?

² Paavali osoittaa tämän kirjeen kolmessa ensimmäisessä luvussa, että seurakunnan, Kristuksen ruumiin, tulee olla jakautumaton ajattelussaan ja toiminnassaan. Sen täytyy olla siitä syystä jakautumaton asenteessaan Herran illalliseen nähden ja kaikkeen siihen nähden, millainen se velvoittaa seurakunnan jäsenen olemaan ja mitä tekemään. Jos kaikki jäsenet osallistuvat Herran illalliseen, niin heidän tulee silloin pysyä yhdessä ja olla yksi ruumis. Kun Jeesus asetti Herran illallisen, niin hän käytti vain yhtä leipää, ja hän teki sen osoittaakseen, että ne, jotka osallistuvat siihen leipään eli Jeesuksen liharuumiiseen, ovat ainoastaan ”yksi ruumis” hänen, Päänsä, alaisuudessa. Ne uudessa liitossa olevat hengelliset israelilaiset, jotka osallistuvat happamattomaan leipään, aterioivat yhdessä. He kuvaavat tällä olevansa ”yksi ruumis” ja osallistuvansa samoihin oikeuksiin ja etuihin ja syövänsä samassa hengellisessä pöydässä. Miten monta heitä onkin, niin he ovat silti yhä ”yksi ruumis”, sillä he kaikki ”osallistuvat tuohon yhteen leipään [syövät sitä]”. Jehova Jumala ei osallistu heidän kanssaan tähän ”yhteen ruumiiseen”, sillä hän ei ole sen jäsen. Jeesus Kristus on tämän ”yhden ruumiin” Pää, mutta Jehovan alainen. ”Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) Jehova hyväksyi Päänä Jeesuksen uhrin.

 3. a) Mikä teko osoittaa siis, että he kaikki ovat ”yksi ruumis”? b) Mitä he ovat saaneet Jumalalta osallistumalla Kristuksen lihaan ja vereen, ja minkä muitten etujen saavuttamiselle tämä on ollut astinlautana?

³ Tuo yksi happamaton leipä ei kuvaa itsessään tätä Jeesuksen alaista ”yhtä ruumista”. Leipä kuvaa Jeesuksen uhraamaa ihmisruumista. Tuon leivän syöminen yhteisesti siihen osallistumalla ilmaisee, että kaikki syöjät ovat ”yksi ruumis”, ”Kristuksen ruumis”. Kun he osallistuvat Jeesuksen Kristuksen lihaan ja vereen, niin he kaikki ovat saaneet vanhurskautuksen Jumalalta, heidät on julistettu vanhurskaiksi. Tämä heidän vanhurskauttamisensa lihassa ei ole ollut päämäärä itsessään. Asia ei toisin sanoen pysähtynyt siihen, vaan tämä vanhurskautus eli vanhurskaaksi julistaminen annettiin heille erityistä tarkoitusta varten. Mitä tarkoitusta varten? Astinlaudaksi, mikä johtaa heidän uhraamiseensa Kristuksen kanssa ja tulemiseensa Jehova Jumalan siittämiksi, jotta heistä tulisi hänen hengellisiä lapsiaan, ”pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa”, joka on uudessa liitossa hänen kanssaan. (Room. 5:1, 2, 9; 8:15–17; Jaak. 1:18; 1. Piet. 2:9, Um) Kun he olivat sitten hänen hengellisiä lapsiaan, joilla on taivaallisen elämän toivo, niin Jehova Jumala voiteli heidät hengellään tehdäkseen heistä Kristuksen ruumiin jäseniä. Hän saattoi heidät täten taivaallisesta valtakunnasta tehtyyn liittoon, minkä Jeesus mainitsi kohta Herran illallisen jälkeen sanoen uskollisille apostoleilleen: ”Te olette niitä, jotka ovat pysyneet minun kanssani minun koetuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, samoin kuin minun Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta te saisitte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitaksenne Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:28–30, Um.

 4. Minkä kahden seikan kautta heidät on pyhitetty, ja miksi heidän osallistumisensa Herran illalliseen leimaa siis heidät?

⁴ Me voimme täten ymmärtää, miten tärkeä heidän vanhurskauttamisensa eli vanhurskaiksi julistamisensa uskon kautta nyt on. He ovat ”pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan”. Jokainen heistä pitää arvossa ”liiton verta, jossa hänet on pyhitetty”. (Hepr. 10:10, 29) He vertauskuvaavat tämän osallistuessaan leipään ja viinimaljaan. Kun he osallistuvat yhteisesti Herran illalliseen, niin se leimaa heidät Jeesuksen Kristuksen, Pään, alaiseksi erikoiseksi, yhdeksi pyhitetyksi ruumiiksi. Heidän täytyy säilyttää pyhityksensä. – 1. Tess. 4:3, 7.

 5. Mitä heidän vastuuvelvollisuuksiinsa tulee, niin miksi heidän täytyy muistaa Jeesusta lihassa?

⁵ He tunnustavat siis yhtenä yhdistettynä, pyhitettynä ruumiina, että he eivät ainoastaan nauti määrättyjä etuja yhdessä, vaan että heillä on myöskin määrättyjä vastuuvelvollisuuksia. Ja heidän täytyy muistaa tässä suhteessa Jeesusta lihassa. Hän ei tullut taivaasta maan päälle vain iloitakseen lihasta, nauttiakseen elämästä lihassa, niinkuin tottelemattomat ”Jumalan pojat” Nooan päivänä. (1. Moos. 6:1, 4; 1. Piet. 3:19, 20) Hän syntyi naisesta ja tuli lihaksi käyttääkseen sen lihan erityisesti Jehovan palveluksessa. Hän kärsi siinä ruumiissa kantaen pilkan kidutuspaalua ja jättäen siten esimerkin meille, jotka olemme lihassa. Hän suoritti siinä lihassa Jehovan maallista työtä antamalla kastaa sen vedessä ja saarnaamalla sen jälkeen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Hän antoi sen uhriksi, ja niin ei hänen ruumistaan heitetty Gehennaan, vaan se haudattiin uuteen, käyttämättömään muistohautaan. (Luuk. 23:53; Jes. 53:9) Niiden, joita hän hyödyttää, täytyy seurata hänen askeleissaan.

 6, 7. Minkä täytyy näin ollen olla totta heidän kuolevaisesta ruumiistaan, ja miten heidän kaikkien täytyy yhtenä ruumiina pysyä arvollisina syömään Herran illallista?

⁶ Niiden, jotka osallistuvat Herran illalliseen, täytyy Herran Jeesuksen tavalla palvella Jehova Jumalaa. Heidän kuolevainen ruumiinsa täytyy elvyttää eli tehdä eläväksi hänen heissä asustavan henkensä avulla. (Room. 8:10) Heidän täytyy totella kehoitusta: ”Tarjotkaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on järjen voiminenne suoritettua pyhää palvelusta.” (Room. 12:1, Um) Heidän täytyy luopua elämästään uhraten sen Jehovan palveluksessa, kuluttaen siten maallisen elämänsä, mutta myös eläen niinkuin Kristus eli. Paavali sanoo: ”Me kärsimme aina kaikkialla ruumiissamme Jeesukselle annettua kuolemaatuottavaa kohtelua, jotta Jeesuksen elämä tulisi myös ilmeiseksi meidän ruumiissamme. . . . jotta Jeesuksen elämä tulisi myös ilmeiseksi meidän kuolevaisessa lihassamme.” (2. Kor. 4:10, 11, Um) Herran illallista syövien kuolevainen ruumis täytyy pitää puhtaana siveettömyydestä. Paavali sanoo heille: ”Ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; . . . Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! . . . ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” – 1. Kor. 6:13, 15, 19, 20.

⁷ Meidän ruumiimme on Jeesuksen polttomerkitty orja. (Gal. 6:17) Meidän ruumiimme ei ole paholaistenpalvontaa varten, sillä Saatana Perkele on sen uskonnon pää, vaan Jeesus Kristus on ruumiinsa, seurakunnan, Pää. Tätä ruumista ei ole kutsuttu jakautumaan, ei rotuvihaan eikä kansalliskiihkoon, vaan rauhaan ja yksimielisyyteen. (Kol. 3:15; Ef. 2:14–18) Sen täytyy pysyä puhtaana kateuden ja jumalattomuuden hapatuksesta sekä yksimielisenä ”yhtenä ruumiina”, arvollisena syömään kuvaannollisesti ”yhdestä leivästä” Herran illallisella sekä uskossa joka päivä.

 8. Miksi heidän täytyy viinimaljaa juodessaan muistaa Kristuksen verta sekä myöskin niitä erityisiä vastuuvelvollisuuksia, mitkä he ovat saaneet?

⁸ Kun ruumiin jäsenet juovat viinimaljasta, niin heidän täytyy muistaa Kristuksen veri, sillä he ovat saaneet sen kautta syntien anteeksiannon, mikä johtaa heidän vanhurskauttamiseensa, ja heidät on otettu uuteen liittoon. He ovat saaneet siitä syystä erikoisvelvollisuuksia, ja kun he juovat maljassa olevaa viiniä, mikä malja kuvaa ”Jehovan maljaa”, niin he haluavat ymmärrettävän, että he tunnustavat nämä vastuuvelvollisuudet. Heidän täytyy toisin sanoen olla ”uuden liiton palvelijoita” ja palvella tämän liiton tarkoitusperiä. (2. Kor. 3:6) Heistä on tullut ”kuninkaallinen papisto”, koska he ovat Jumalan hengellisiä pappeja ja Jeesuksen Kristuksen, Ylimmäisen Papin, alipappeja. Tämä merkitsee sitä, että he uhraavat Jumalalle ylistyksen ja hyvien töitten ”hengellisiä uhreja”. Se sisältää myöskin kuoleman, niin että he kuolevat uhrikuoleman niinkuin Jeesuskin, osallistuvat hänen kärsimyksiinsä ja alistuvat hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden kunniaansaattamiseksi. Se merkitsee, että heillä ei pappeina ole mitään tekemistä ”paholaisten pöydän” eikä ”paholaisten maljan” kanssa, vaan että he omistavat Jehovalle yksinomaisen antaumuksensa ja asettavat hänen palvontansa ensimmäiseksi elämässä sekä säilyttävät hänen tuntemuksensa huulillaan ja palvelevat sananviejinä Jehovan puolesta kääntääkseen monta pois epävanhurskaudesta Hänen palvontaansa. (1. Piet. 2:5, 9; Fil. 3:9–11; Mal. 2:6, 7) On kirjoitettu, että he voittavat Saatana Perkeleen ”Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta”. – Ilm. 12:11.

MILLOIN JA MITEN VIETETTÄVÄ

 9. Miksi tämä illallinen ei ole kasteen kaltainen, mitä sen viettoon tulee?

⁹ Herran illallisen vietto ei ole kasteen kaltainen. Kaste veteen suoritetaan kerran kristillisen vaelluksen alussa julkisena kuvauksena siitä, että henkilö on antautunut Jumalalle Kristuksen kautta. Mutta mitä tulee Herran illallisen viettoon, niin Jeesus sanoi asettaessaan sen: ”Tehkää jatkuvasti näin minun muistokseni.” – Luuk. 22:19, Um.

10. Miksi sitä täytyy viettää säännöllisesti, ja miten Paavali kuvaili tämän vahvistukseksi Herran illallisen?

¹⁰ Sitä täytyy viettää säännöllisesti, jotta hänet voitaisiin säilyttää jatkuvasti mielessä muistaen, mitä hän merkitsee muiston viettäjille. Paavali painottaa säännöllisen vieton vaatimusta. Kun Paavali sanoi Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, että se ei viettänyt sitä oikealla tavalla, niin hän lausui: ”Kun te tulette yhteen johonkin paikkaan, niin ei ole mahdollista syödä Herran illallista. . . . Tässä minä en kiitä teitä. Sillä minä sain Herralta sen, minkä minä myöskin tiedoitin edelleen teille, että Herra Jeesus otti sinä yönä, jona hänet piti luovutettaman, leivän, ja kiitettyään hän mursi sen ja sanoi: ’Tämä merkitsee minun ruumistani, mikä on teidän edestänne. Tehkää näin jatkuvasti minun muistokseni.’ Hän teki samoin myöskin maljalle, kun hän oli nauttinut illallisen, sanoen: ’Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni ansiosta. Tehkää jatkuvasti näin, niin usein kuin juotte sen, minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte jatkuvasti Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” – 1. Kor. 11:20–26, Um.

11. Mihin tapahtumaan saakka oli heidän välttämättä muistettava häntä, ja miten tämä osoittaa, keille tämä vietto oli tarkoitettu?

¹¹ Heille oli erityisesti Herran Jeesuksen ollessa poissa heidän luotaan lihassa välttämätöntä viettää sitä hänen henkilökohtaisen kuolemansa muistoksi, kunnes hän tuli jälleen ottamaan heidät luokseen taivaaseen. Ja koska hän ei alkanut koota ”muita lampaitaan” ennenkuin tultuaan takaisin, niin voimme ymmärtää, miksi Herran illallinen oli tarkoitettu Jeesuksen ”pienelle laumalle”, joka on seurakunta, ”hänen ruumiinsa”, mihin kuuluu 144 000 jäsentä. – Joh. 10:16; Matt. 25:31, 32.

12. Miten usein sitä täytyy syödä vuosittain, ja miten usein sitä on syöty tähän mennessä?

¹² Miten usein sitä täytyy viettää? Jeesus ilmaisi, miten usein, panemalla alulle Herran illallisen pääsiäisiltana, nisanin 14:ntenä Raamatun kalenterin mukaan, ja käskemällä sitten opetuslapsiaan viettämään sitä jatkuvasti, siis samana pääsiäispäivänä, mikä tuli vain kerran vuodessa. On mitä sopivinta viettää sitä joka vuosi siihen aikaan, koska Jeesus antoi sinä päivänä kirjaimellisen ruumiinsa uhriksi kidutuspaalussa ja vuodatti uuden liiton elämänverensä syntien anteeksiantamiseksi. Se oli ”Herran kuoleman” päivä ja ajankohta, jolloin tulee viettää hänen kuolemansa muistoa Herran illallisella ja siten julistaa hänen henkilökohtaista kuolemaansa. Mutta vaikka sitä syödäänkin vain kerran vuodessa nisanin 14:nnen iltana, niin sitä on syöty ”usein” kristillisen seurakunnan elinajan tuhantenayhdeksänäsatana vuotena tähän saakka. Ja ”Kristuksen ruumiin” jäsenten jäännös syö sentähden sitä tänä vuonna maanantai-iltana, maaliskuun 26:ntena 1956, auringonlaskun ja keskiyön välisenä aikana. Näin on Herran illallista syöty nisanin 14:nnestä v. 33 jKr. lähtien 1 923 kertaa tähän mennessä, ja nyt valmistaudutaan syömään sitä tänä vuonna.

13, 14. Miten hänen seuraajiensa jäännös on ollut poissa hänen luotaan vielä vuodesta 1914 ja 1918 lähtienkin?

¹³ Mutta miksi sen syömistä ei lopetettu lokakuun jälkeen v. 1914, kun Herra Jeesus tuli valtakuntaansa Jehovan oikealla puolella taivaissa? Miksi sitä ei lopetettu ainakin sen jälkeen, kun Jehova Jumala tuli hengelliseen temppeliinsä Jeesuksen Kristuksen seuratessa häntä ”liiton sanansaattajana” keväällä v. 1918? – Matt. 25:31; Mal. 3:1.

¹⁴ Jeesus Kristus ei ottanut kummallakaan noilla kerroilla seuraajiaan heidän maallisesta tilastaan luokseen. Hän jätti heidät lihaan, ja he olivat siitä syystä yhä ”poissa Herran luota”. Paavali sanoo heille tästä: ”Me tiedämme, että jos meidän maallinen huoneemme, tämä teltta, hajoitettaisiin, me saamme rakennuksen Jumalalta, huoneen, joka ei ole käsin tehty, joka on iankaikkinen taivaissa. Sillä me huokaamme tosiaan tässä asuinhuoneessa haluten vakavasti pukeutua siihen, mikä on meitä varten taivaasta, niin että meitä, pukeuduttuamme siihen todellisesti, ei havaita alastomiksi. . . . Kun meillä on kotimme ruumiissa, niin me olemme poissa Herran luota, sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme rohkealla mielellä ja hyvin tyytyväiset mieluummin olemaan poissa ruumiista sekä tekemään kotimme Herran luona. Siksi me myös otamme pyrkimykseksemme, että, olipa kotimme hänen luonaan tai olimmepa poissa hänen luotaan, me olisimme otollisia hänelle.” – 2. Kor. 5:1–3, 6–9, Um.

15. Mitä he siis viettävät jatkuvasti, jotta he olisivat ”otollisia hänelle”, ja mihin asti?

¹⁵ Vaikka jäännös onkin siis yhä poissa hänen luotaan lihansa takia, niin se koettaa olla ”otollinen hänelle” tottelemalla hänen käskyään ja syömällä Herran illallista hänen muistokseen, josta he ovat erossa. Jos he ovat tässä merkityksessä vielä poissa hänen luotaan, niin hän ei ole tältä näkökannalta katsoen tullut heihin nähden eikä muuttanut pelkkää muistoa itsensä todelliseksi näkemiseksi hänen luonaan taivaassa. ”Hänen ruumiinsa” jäännöksen täytyy sentähden syödä jatkuvasti Herran illallista maan päällä, kunnes sen jäsenet on kirkastettu, vieläpä eloonjäätyään Harmagedonin ylikin.

16. Millaisessa tilassa heidän tulee sisäisesti olla tullessaan viettämään Herran illallista, ja mitä Paavali sanoi korinttolaisille tästä?

¹⁶ Kun he tulevat viettämään Herran illallista tämän nisanin 14:ntenä eli maaliskuun 26:ntena 1956, auringonlaskun jälkeen, niin heidän tulee saapua viettämään sitä oikeassa mielentilassa ja asianmukainen arvonanto sydämessään sellaisella tavalla, mikä on tuolle tilaisuudelle arvollinen, ymmärtäen täysin Herran illallisen merkityksen. Paavali neuvoi huolettomia, ajattelemattomia, omakeskeisiä korinttolaisia siten sanoen: ”Kuka tahansa siis syö leipää ja juo Herran maljan arvottomasti, hän on syypää Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ensin ihminen itsensä tarkan tutkistelun jälkeen, ja niin hän syököön leivästä ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, jos hän ei erota ruumista. Siksihän monet teistä ovat heikkoja ja sairaalloisia ja melko monet nukkuvat [hengellisessä] kuolemassa. Mutta jos me ymmärtäisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä, jottei meitä tuomittaisi tuhoon maailman kanssa. Siis, veljeni, kun te tulette yhteen syömään sitä, niin odottakaa toisianne. Jos joku on nälkäinen, niin syököön [ensin] kotona, jotta te ette tulisi yhteen [yhteen paikkaan] tuomiolle [maailman kanssa].” – 1. Kor. 11:27–34, Um.

17. Miksi Herran illallinen täytyy pitää erossa tavallisista aterioista, vaikka Jeesus asetti tämän illallisen heti pääsiäisen jälkeen samassa pöydässä?

¹⁷ Jeesus asetti Herran illallisen tosin sen jälkeen, kun he olivat syöneet pääsiäisaterian ja samassa pöydässä. Mutta se johtui olosuhteista ja näiden kahden asian välisistä suhteista. Mutta älkäämme me syökö tavallista ateriaa yhdessä seurakunnan kokouspaikassa täyttääksemme itsemme ruoalla ja juomalla ja lisätäksemme sitten siihen Herran illallisen jonkinlaisena syömisen ja juomisen huippukohtana. Herran illallinen täytyy pitää erossa tavallisista illallisista, sillä me käytämme hänen illallisellaan leipää ja maljaa kuvaamaan osallistumistamme hengellisiin etuihin, mitkä merkitsevät jäännöksen ollessa kysymyksessä iankaikkista elämää sen jäsenille. Heidän täytyy käsitellä sitä tilaisuutta ja vertauskuvia, leipää ja maljaa, arvokkaalla tavalla. Arvoton osallistuminen niihin on pahempi kuin kokonaan osallistumatta jääminen, sillä osallistuminen arvottomalla, epäkunnioittavalla tavalla tuottaa henkilölle Jumalan tuomion, kuoleman maailman mukana.

18. Miksi ihminen syö ja juo tuomion itselleen, jos hän ”ei erota ruumista”, ja mitä sen tulee siis tehdä, joka saa Jehovan kurittavan tuomion?

¹⁸ Miksi niin? Koska hän, joka on kerran tuntenut Herran, ei nyt ”erota ruumista”, minkä Herra antoi uhriksi. Se on samaa kuin hän sanoisi: ”Jehovan pöytä on halveksittava”, ja niin ei sillä oleva uhri ole tahraton, täydellinen: ”Jehovan pöytä on saastutettu.” (Mal. 1:7, 12, As) Se lähentelee niiden ihmisten syyllistä tekoa, jotka ”paaluunnaulitsevat Jumalan Pojan uudelleen itselleen ja asettavat hänet julki häpeälle”, samoin kuin senkin, joka on ”tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja . . . katsonut tavallisen arvoiseksi liitonveren, minkä kautta hänet pyhitettiin”. Hän on siis syyllisenä menossa rangaistukseen, mikä on paljon ankarampi kuin sen rikos, joka rikkoi vanhan lakiliiton. Hän on menossa kuolemaan, mistä ei hänen tahallisen syntinsä tähden ole uhria hänen vapauttamisekseen. Hän tekee itsensä alttiiksi Jehovan ”tuliselle kiivaudelle, mikä on kuluttava ne, jotka vastustavat”. (Hepr. 6:4–8; 10:26–31, Um) Ottakoon hän siis hyödyn siitä oikaisevasta, kurittavasta tuomiosta, minkä Jehova antaa hänelle. Ymmärtäköön hän, mitä hän itse on, ja uudistukoon. Jos hän on ollut väärässä, niin hänen tulee kumminkin totella käskyä ja syödä Herran illallista, mutta tehköön sen erottaen Herran uhratun ruumiin ja pyytäen anteeksiantoa synnilleen. Vahvistakoon sitten hänen muistonviettonsa häntä seuraamaan Kristuksen askeleissa kiinteämmin tulevana vuonna.

19. Mitä tulee kaikista kansoista saapuvan ”suuren joukon” ymmärtää tullessaan Herran illalliselle, ja miten siihen kuuluvat saavat suurimman siunauksen tästä vietosta?

¹⁹ Vain niiden hengellisten israelilaisten jäännös, jotka ovat uudessa liitossa Kristuksen ruumiin jäseninä, saa nyt osallistua Herran illalliseen. Kuitenkin voi kaikista kansakunnista, kansoista, heimoista ja kielistä saapuvien Jehovan palvojien muodostama ”suuri joukko” olla mukana tarkkailemassa tapahtumaa. He ovat tulleet korotetun ”Jehovan vuoren, Jaakobin Jumalan huoneen”, luo, ja kun he nyt tulevat Herran illalliselle, niin heidän on ymmärrettävä tulevansa kuvaannollisesti ”Jehovan pöydän” ja ”Jehovan maljan” luo. (Ilm. 7:9; Jes. 2:2, 3, As) Heidän tulee täten tehdä tunnetuksi, että he karttavat ”paholaisten pöytää” ja omistavat yksinomaisen antaumuksensa Jehovalle sekä että he tunnustavat Jehovan lähestymisen ainoan tien kulkevan hänen suuren Ylimmäinen Pappinsa uhrin, Herran Jeesuksen Kristuksen, kautta. Kun he tekevät näin, niin he huomaavat olevansa sopusoinnussa osanottajien jäännöksen kanssa, ja he liittyvät heidän kanssaan ”yhdeksi laumaksi” Jehovan yhden Oikean Paimenen alaisuudessa. (Joh. 10:14–16) He nauttivat näiden kanssa mitä suurimpia siunauksia Herran illallisen vietosta, ja he sanovat ”Jehovan pöytää” kunnioitettavaksi ja sillä olevaa Kristuksen uhria saastuttamattomaksi ja alttaria kunnioittavaksi, mikä kaikki koituu ainoan elävän tosi Jumalan, Jehovan, ylistykseksi ja kunniaksi.