Pysyvä hyöty Raamatun mukaisesta elämisestä perheenä
1. Mitä todisteita on siitä, että miljoonilla perheillä on vakavia pulmia?
ME VOIMME nykyään nähdä kaikkialla ympärillämme todisteita siitä, että miljoonilla miehillä, naisilla ja lapsilla on vakavia pulmia eläessään yhdessä perheryhminä. Useissa maissa lisääntyvät asumuserot, avioerot ja rikkoutuneet kodit hälyttävässä määrässä. Varsin monet naimisissa olevat juuri ja juuri sietävät puolisoaan, vaikka vielä asuisivatkin samassa talossa tai huoneistossa. Aviomiehillä, vaimoilla ja lapsilla on usein hyvin vähän yhteistä, kun jokainen perheen jäsen kulkee omaa erillistä tietään. Eikö näin ollen ole ilmeistä, että ihmiset kaikkialla ovat suuresti luotettavan ohjauksen tarpeessa?
2. Mikä on yksi Raamatun päätarkoituksista?
2 Yksi Raamatun päätarkoituksista on tarjota elämänohjeita, jotka hyödyttävät pysyvästi kaikkia, jotka niitä noudattavat. Ei ole sellaista puolta elämässä, jossa ei voitaisi soveltaa Raamatun neuvoa todella hyödyllisesti. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” – 2. Tim. 3:16, 17, Um.
3. Miksi voimme sanoa, että se, mitä Raamattu esittää ohjeeksemme, on realistista?
3 Se, mitä Raamattu esittää ohjeeksemme, on hyvin realistista. Se ei jätä meitä siihen luuloon, että niillä, jotka yrittävät noudattaa sen kehotusta, ei tule olemaan mitään pulmia. Ei, Raamattu myöntää avoimesti, että pulmia tulee olemaan. Mutta se ei jätä asiaa sikseen ja suosittele vain, että otamme kaiken vastaan niin kuin se on emmekä anna sen saattaa itseämme pois tolaltamme. Raamattu osoittaa, mitä myönteistä voimme tehdä selviytyäksemme pulmista ja iloitaksemme hyvistä suhteista lähimmäistemme, myös oman perheemme jäsenten, kanssa.
RAAMATUN AVIOLIITOLLE ASETTAMA MITTAPUU
4. Kuka on avioliiton alkuunpanija, ja mikä hänen tarkoituksensa oli tämän järjestelyn suhteen?
4 Raamatun aivan ensimmäisestä kirjasta saamme tietää, että Jehova Jumala on avioliiton Alkuunpanija. (1. Moos. 2:22–24) Koska hän on rakkauden Jumala, niin hänen tarkoituksensa oli, että avioliitto myötävaikuttaisi sekä aviomiehen että vaimon onnellisuuteen ja varaisi pysyvän järjestelyn lasten kasvattamista varten. Avioliiton piti olla kestävä liitto, niin kuin ilmenee siitä, mitä Jeesus Kristus sanoi eräille fariseuksille, jotka kysyivät häneltä avioeroasiasta: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4–6) Kunnioitus tätä alkuperäistä mittapuuta kohtaan olisi ilmeisesti voinut ehkäistä monet tunnepohjaiset pulmat ja vammat, jotka johtuvat avioeroista ja rikkoutuneista kodeista.
5. Miksi Jumalan israelilaisille antama laki suvaitsi moniavioisuutta samoin kuin muista syistä kuin aviollisesta uskottomuudesta johtuvia avioerojakin?
5 Se, että Jehova Jumala suvaitsi moniavioisuutta ja muista syistä kuin aviollisesta uskottomuudesta johtuvia avioeroja israelilaisten keskuudessa, ei merkinnyt sitä, että hän olisi hylännyt alkuperäisen avioliitolle asettamansa mittapuun. Siihen mennessä, kun Mooseksen välityksellä annettiin laki, oli moniavioisuudesta ja avioerosta tullut vakiintuneita tapoja. Tuntien israelilaisten taipumukset Jehova Jumala antoi viisaasti sellaiset käskyt, jotka parhaiten estivät väärinkäytökset silloisissa olosuhteissa. Jeesus Kristus osoitti tämän, kun hän sanoi: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.” – Matt. 19:8.
6. Miten Jeesuksen opetuslapset suhtautuivat avioliitolle asetetun alkuperäisen mittapuun saattamiseen uudelleen voimaan ja miksi?
6 Jeesuksen Kristuksen sanat ilmaisivat kuitenkin, että Jumalan alun perin avioliitolle asettamaa mittapuuta piti soveltaa hänen kristittyihin seuraajiinsa. Miten hänen opetuslapsensa suhtautuivat siihen? Ymmärsivätkö he täysin, että se oli paras järjestely? Se, mitä he sanoivat, osoittaa, ettei heillä ollut oikein tasapainoista näkemystä asiasta. He päättelivät: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida.” (Matt. 19:10) Opetuslapset olivat tietoisia avioliitossa esiintyvistä pulmista, jotka voisivat johtua inhimillisestä epätäydellisyydestä. Siksi heistä tuntui, että naimattomuus olisi parempi kuin antautuminen alttiiksi sille mahdollisuudelle, että on pysyvästi yhdistetty avioliittoon jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa olisi kovin vaikea tulla toimeen. Mutta kun Jeesus Kristus suositteli naimattomuutta, niin hän ei tuominnut avioliittoa. – Matt. 19:11, 12.
7. Miksi on oikein suhtautua hyvin vakavasti avioliittoon?
7 Jeesuksen opetuslapset eivät olleet tietenkään väärässä suhtautuessaan vakavasti avioliitolle annettuun alkuperäiseen mittapuuhun. Avioliitolla epätäydellisten ihmisten keskuudessa on kielteiset piirteensä, joita ei voida jättää huomioon ottamatta. Raamattu sanoo suoraan niille, jotka päättävät avioitua, että he ”joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa”. (1. Kor. 7:28) Avioliitto tuo tullessaan vakavia vastuita, pelkoja ja huolia. (1. Kor. 7:32–35) Esimerkiksi tapaturmat ja sairaus voivat aiheuttaa suunnattomia taakkoja ja rasituksia perheelle.
8. Mitä raamatullisen näkemyksen avioliiton vakavuudesta pitäisi saada tuleva aviomies tai vaimo tekemään, ja mitkä surulliset seuraukset saatettaisiin siten välttää?
8 Se, jota Raamattu ohjaa, toteaa sen tähden, että miehen ja naisen tulee olla sekä henkisesti että tunneperäisesti valmistautuneita avioliittoon. Niiden, jotka harkitsevat avioliittoa, tulee vakavasti punnita kykyään olla hyviä aviomiehiä ja isiä ja hyviä vaimoja ja äitejä. Heidän tulee yrittää etukäteen päästä perille sen henkilön pääheikkouksista, jonka kanssa he haluavat avioitua, ja siitä, pystyvätkö he selviytymään niistä rakkaudellisella ja ymmärtäväisellä tavalla elinikänsä. Heidän tulee kysyä itseltään, ovatko he todella halukkaita tekemään henkilökohtaisia uhrauksia ja tekemään kaiken voitavansa myötävaikuttaakseen tulevan puolisonsa onnellisuuteen. Monet miehet ja naiset olisivat säästyneet itse ja säästäneet puolisonsa suunnattomalta tuskalta ja murheelta, jos olisivat suhtautuneet vakavasti siihen, mitä Raamattu sanoo avioituneille olevan odotettavissa. Sen sijaan että olisivat rynnänneet sellaiseen, mihin olivat valmistautumattomia, he olisivat voineet odottaa siihen asti, jolloin olisivat olleet varustautuneet ottamaan vastaan avioliiton velvollisuudet ja jolloin heillä olisi ollut tarvittava arvostelukyky valitakseen elinikäisen puolison. Tällainen menettely olisi todella tuonut heille pysyvää hyötyä.
9. Mitä Raamattu sanoo siitä mahdollisuudesta, että epätäydelliset ihmiset löytäisivät onnellisuuden avioliitossa?
9 Se, että Raamattu ottaa huomioon nämä kielteiset puolet, ei merkitse kuitenkaan sitä, ettei epätäydellisten ihmisten keskuudessa voisi olla onnellisia avioliittoja. Päinvastoin, Raamattu osoittaa, että esimerkiksi hyvä vaimo on todellinen aarre ja suuri siunaus miehelleen. Me luemme: ”Joka [hyvän, Um] vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.” (Sananl. 18:22) ”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.” (Sananl. 31:10) Raamattu antaa myös seuraavan kehotuksen aviomiehelle: ”Iloitse nuoruutesi vaimosta.” (Sananl. 5:18) Epätäydellisyyksistä huolimatta voivat avioituneet saada tyytyväisyyttä, tyydytystä ja iloa keskinäisestä suhteestaan erityisesti, kun he pyrkivät soveltamaan Raamatun periaatteita.
AVIOMIEHEN OSA
10. Mitä siihen sisältyy, että aviomies käyttää johtoasemaansa Jeesusta Kristusta jäljitellen?
10 Raamattu kehottaa aviomiehiä jäljittelemään Jeesuksen Kristuksen täydellistä esimerkkiä johtoasemansa käytössä. Miehen asema päänä ei oikeuta häntä hallitsemaan vaimoaan ja saattamaan häntä alhaiseen, alennettuun asemaan. Se asettaa sen sijaan hänelle vastuun siitä, että hän on uhrautuva rakkaudessaan ja panee vaimonsa hyvinvoinnin ja edut omien halujensa edelle. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” (Ef. 5:25) Kristus Jeesus ei käytä johtoasemaansa seurakuntaan nähden mitenkään julmasti eikä itsevaltaisesti. Hänen uhrautuva rakkautensa yhtyneenä seurakunnan jäseniin kohdistuvaan luottamukseen todella ”pakottaa” heitä vastaamaan samanlaisella rakkaudella ja tekemään äärimmäisensä miellyttääkseen häntä. – 2. Kor. 5:14, 15, Um; vrt. 1. Joh. 5:2, 3.
11. Miten aviomiehet voivat osoittaa rakastavansa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan?
11 Valaisten sen rakkauden luonnetta, jota aviomiesten tulee osoittaa vaimoaan kohtaan, apostoli Paavali jatkoi: ”Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa.” (Ef. 5:28, 29) Aviomiehet eivät yleensä väheksy omia aikaansaannoksiaan, saata itseään näyttämään kykenemättömiltä, alista ruumistaan julmaan kohteluun eivätkä jätä huomioon ottamatta levon ja virkistyksen tarvettaan. He eivät halua saada ”tyhjäntoimittajan” mainetta, vaan haluavat kunnioitusta herättävää asemaa toisten silmissä. Raamatun neuvon soveltaminen merkitsee sen tähden sitä, että he osoittavat samanlaista arvonantoa ja huomaavaisuutta vaimolleen kuin he haluavat itselleen.
12. Mitä tarvitaan, jotta aviomies voisi ’osoittaa kunnioitusta vaimolleen niin kuin heikommalle astialle’?
12 Jotta aviomies voisi rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, niin hänen täytyy todella tuntea vaimonsa. Juuri näinhän Raamattu käskee aviomiehiä: ”Miehet, eläkää taidollisesti [tiedon mukaan, Um] kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta.” (1. Piet. 3:7) Kun aviomies tuntee vaimonsa tunteet ja hänen rajoituksensa – ruumiilliset, tunneperäiset ja muut – niin hän voi kohdella häntä huomaavaisesti kuin kallisarvoista astiaa. Jotta vaimo voisi tuntea, että hänellä on kunnioitettu asema kodissa, aviomiehen täytyy olla halukas keskustelemaan perheasioista hänen kanssaan tyynellä ja järkevällä tavalla ja ottaen selvää hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään. Vaimon tulee tuntea olevansa vapaa ilmaisemaan ajatuksensa ja vakuuttunut siitä, että sitä, mitä hän sanoo keskusteltaessa vakavista asioista, ei hylätä kevyesti vaan harkitaan asiallisesti. Edelleen aviomiehen täytyy olla valpas kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin puhuttuun sanaan. Syvät sisäiset tunteet voivat paljastua äänensävystä, kasvonilmeistä tai innostuksen tai välittömyyden puutteesta. Aviomies, joka on tullut tuntemaan vaimonsa, ei jätä huomioon ottamatta tällaisia seikkoja eikä jatka sokeasti sellaista, mikä voisi herättää tarpeetonta ärtymystä.
13. Milloin aviomiehen tulee pysyä lujana vaimonsa tunteen ilmauksista huolimatta, ja miten tämä voi olla hyödyllistä?
13 Aviomies ei perheen päänä antaisi luonnollisestikaan periksi vaimolleen silloin, kun hän tietää ehdottomasti, että se vahingoittaisi perheen etuja. Hän ymmärtää olevansa Raamatun mukaan velvollinen pitämään voimassa sitä, mikä on oikein, vaimonsa tunteen ilmauksista huolimatta. Jos hän mukautuisi vaimonsa toiveisiin vastoin parempaa arvostelukykyään, niin hän häpäisisi Jumalaa, joka on uskonut hänelle perheen pään aseman. (1. Kor. 11:3) Ja jos seuraus olisi, että perhe sen jälkeen joutuisi vaikeuksiin, niin se voisi katkeroittaa häntä vaimoaan kohtaan. Kun hän toisaalta pysyy lujana sen puolesta, minkä hän uskoo ehdottomasti oikeaksi menettelyksi, niin se koituu perheen hyödyksi. Kun hänen vaimonsa myöhemmin näkee tehdyn ratkaisun viisauden, niin hän on iloinen, että hänen miehensä pysyi lujana. Tämä on omiaan lisäämään vaimon kunnioitusta miestään kohtaan ja tekemään hänet vähemmän taipuvaiseksi käyttämään naisellista vaikutustaan miehensä saamiseksi menettelemään hänen haluamallaan tavalla.
VAIMON OSA
14. Mikä on vaimon raamatullinen osa?
14 Raamattu sanoo vaimojen osasta: ”Olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. . . . teidän kaunistuksenne . . . olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa.” – 1. Piet. 3:1–4.
15. Miten vaimo voisi osoittaa alamaisuuttaan, ja mitä etuja hän saattaa siitä saada?
15 Vaimo, joka yrittää mukautua tähän Raamatun neuvoon, keskustelee miehensä kanssa tärkeistä asioista – suuremmista ostoksista, työpaikkatarjouksista yms. – ennen kuin toimii. Hän pyrkii tuntemaan miehensä mielipiteen asioista ja hoitamaan perheasioita sillä tavalla, jonka hän tietää miellyttävän häntä. Hän hyötyy paljon tekemällä näin. Hänen miehensä ei tunne tarvetta asettaa hänelle sääntöjä koettaen valvoa epäviisaita tekoja. Vaimolla on miehensä luottamus, ja mies sallii hänen käyttää kykyjään ja oma-aloitteisuuttaan täysin määrin perheestä huolehtimisessa. – Sananl. 31:11–31.
16. Mitä hyötyä vaimo voi saada, kun hän noudattaa Raamatun neuvoa siitä huolimatta, että hänen miehensä ei välitä siitä?
16 Vaimon alamaisuus ei ehkä ole aina helppoa, varsinkaan jos mies on harkitsematon, kohtuuton ja vastuuta vältteleväkin. On kuitenkin varmaa, että tilanne ei parane, jos vaimo yrittää omaksua johtoaseman ja alituisesti nalkuttaa tai arvostelee miestään sekä odottaa tämän tekevän sellaista, mikä ylittää hänen kykynsä. (Sananl. 21:9, 19; 27:15, 16) Vaimo saa paljon paremmat tulokset, jos hän yrittää kannustaa miestään ja säilyttää tyyneytensä ja tasaisen mielentilan koettelevissakin olosuhteissa, kuin jos hän ”räjähtää” miehen jonkin laiminlyönnin johdosta. Vaimon ”hiljainen ja rauhaisa henki” saattaa olla juuri se, mitä tarvitaan miehen saamiseksi ajattelemaan vakavasti sitä, millä tavalla hän käyttäytyy, ja alkamaan tehdä muutoksia elämässään. Vaikka edistyminen saattaakin olla hyvin hidasta, niin Raamatun neuvoa soveltava vaimo hyötyy. Hän välttää sen suunnattoman tunneperäisen paineen, katkeruuden ja epämiellyttävyyden, mihin avoimet yhteenotot hänen miehensä kanssa johtaisivat. – Sananl. 14:29, 30; 1. Piet. 3:10, 11.
17. Miksi vaimon on viisasta olla tekemättä suurta asiaa miehensä harkinnassaan tekemistä erehdyksistä?
17 Samoin hyötyy vaimo tuskin mitään, jos hän miehensä tehdessä vääriä ratkaisuja tekee siitä suuren asian. Ihmiset ovat taipuvaisia puolustautumaan ollessaan väärässäkin. Jos siis vaimo tekee suuren asian siitä, että hänen miehensä on osoittanut huonoa harkintakykyä, niin hän saattaa aiheuttaa aivan päinvastaisen reaktion kuin mitä hän yrittää. Mies voi tulla päättäväisemmäksi sen halveksimisessa, mitä vaimo sanoo, osoittaakseen hänelle, ettei hän tarvitse vaimonsa neuvoja. Jos taas vaimon reaktio ilmaisee ymmärtämystä sitä kohtaan, että me epätäydelliset ihmiset emme voi täysin välttää erehdyksiä harkinnassamme, niin mies saattaa olla paljon taipuvaisempi ottamaan huomioon vaimonsa ajatukset seuraavalla kerralla. (Jaak. 3:2) Miehen ylpeys ei liittyisi silloin niin läheisesti asiaan.
LASTEN KASVATUS
18. Miten se, missä määrin vanhemmat soveltavat Raamatun neuvoja tai jättävät ne huomioon ottamatta, vaikuttaa lapsiin?
18 Se, missä määrin vanhemmat soveltavat Raamatun neuvoja kummallekin kuuluvan osan täyttämisessä tai jättävät ne huomioon ottamatta, vaikuttaa lapsiin joko edullisesti tai haitallisesti. Jos vaimo jäytää miehellään olevaa Jumalan antamaa valtaa, niin lapset saattavat aikanaan osoittaa hyvin vähän kunnioitusta vanhempia kohtaan. He voivat nostaa toisen vanhemman toista vastaan yrittäessään saada mitä haluavat. Mutta kun vaimo vahvistaa lasten arvostusta miehensä harkintakykyä kohtaan sanoin ja esimerkein, niin lapset rupeavat arvostamaan etua lähestyä isäänsä neuvon ja ohjeen saamiseksi. (Sananl. 12:4) Aviomiehen avomielisyys erehdysten myöntämisessä ja hänen halukkuutensa ottaa huomioon perheen ehdotukset ja tunteet voi auttaa paljon lämpimän perhehengen luomisessa. Kun ilmenee selvästi, että hän arvostaa vaimonsa harkintakykyä, niin lapsetkin alkavat kunnioittaa ja arvostaa äitinsä kehotusta. (Sananl. 6:20–23; 31:28, 29) Se lämmin, rakkaudellinen ja kunnioittava suhde aviomiehen ja vaimon välillä, johon Raamattu kannustaa, vetää todella perheen yhteen ja tekee lapset vastaanottavaisiksi vanhempiensa opetukselle.
19. Miksi lasten oikea kasvattaminen ei ole helppo tehtävä?
19 Lasten oikea kasvattaminen ei totisesti ole helppo tehtävä. Lapset ilmaisevat hyvin varhain elämässään sellaisia huonoja piirteitä kuin uppiniskaisuutta, kapinallisuutta ja itsekkyyttä. Vanhempien täytyy olla valppaita huomaamaan väärät taipumukset ja sitten ryhtyä sopiviin kuritoimiin lastensa oikaisemiseksi ja tehdä se kärsivällisesti. (Sananl. 22:15; 29:15) Heidän täytyy myös kyetä havaitsemaan pulmat, jotka saattaisivat syntyä asioista, jotka eivät itsessään ehkä näytä vääriltä. Usein on kysymyksessä vanhempien kyky nähdä, milloin jokin menettely ei ole enää terveellinen.
20. Miksi eristäytyminen on kartettava vaara?
20 Esimerkiksi yksinäisyydellä ja eristäytymisellä on ero. Tietty määrä yksinäisyyttä on hyödyksi syvällistä mietiskelyä, rakentavaa ajattelua ja suunnittelua varten. Mutta eristäytyminen on vaarallista, koska se riistää henkilöltä muiden ajattelun, kokemuksen ja arvostelukyvyn tasapainottavan vaikutuksen. Se voi saada henkilöstä itsekeskeisen ja sokean toisten tarpeiden ja tunteitten suhteen. Koska eristäytyvä näkee vain itsensä, niin hän saattaa sääliä itseään tai tulla itsepäiseksi, kovaksi ja raa’aksi. Raamatun sananlasku sanoo: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” – Sananl. 18:1, Um.
21. Mitä vanhemmat voisivat tehdä auttaakseen lapsiaan välttämään eristäytymistä?
21 Lapset, joilla on taipumusta eristäytymiseen, täytyy saada tuntemaan, että he ovat haluttuja ja arvostettuja perheen jäseniä, että heidän ajatuksensa, tunteensa ja kokemuksensa ovat tärkeitä heidän vanhemmilleen. Heidän tarvitsee nähdä vanhempiensa antamassa esimerkissä selvä todiste siitä, että tosi onnellisuus tulee itsensä antamisesta toisten hyväksi. (Apt. 20:35) Vanhemmat voivat antaa tällaisen todisteen, ei ainoastaan ilmaisemalla aitoa kiinnostusta ja myötätuntoa tarpeessa olevia kohtaan, vaan myös tekemällä kaiken voitavansa ollakseen avuksi. Tarvitaan ehkä vain ostosten tekemistä, siivoamista tai muita jokapäiväisiä askareita vanhahkojen, raihnaisten tai vammaisten henkilöitten puolesta. Lasta voidaan opettaa jo hyvin varhaisessa iässä osallistumaan tällaiseen toimintaan. Tämä voi aikaansaada paljon lapsen saamiseksi ymmärtämään, miten tärkeätä on osoittaa halua huolehtia toisten hyvinvoinnista.
22. Miten lapset saattaisivat eristäytyä aikuisista, ja millainen vaikutus sillä saattaisi hyvinkin olla, heihin?
22 Vanhempien täytyy myös varoa, että he eivät rohkaise tai salli poikiensa ja tytärtensä eristäytymistä oman ajanvietteensä, omien ystäviensä, aatteittensa tai kuvitelmiensa pariin. Perheen on toimittava yhdessä hyvän kanssakäymisen säilyttämiseksi. Vanhempien on oltava varuillaan, että he eivät vain näytä toimivan perheenä. Kun vieraita tulee kotiin tai kun perhe vierailee muualla, niin ehkä lapset itsestään selvänä asiana säännöllisesti vetäytyvät aikuisten seurasta erilleen ja pysyttelevät poissa koko vierailun ajan. Saatetaanpa heitä käskeäkin tekemään niin. Jos lapset siten päätyvät olemaan vain omaan ikäluokkaansa kuuluvien kanssa, niin miten heidän on mahdollista kehittää arvostusta sitä viisautta kohtaan, joka tulee iän ja kokemuksen mukana? (Sananl. 1:20, 21; 8:1–11) Miten he voivat oppia käymään mielekästä keskustelua aikuisten kanssa ja ymmärtämään vanhempien ihmisten pyrkimyksiä, kiinnostuksen kohteita, tunteita ja tarpeita? (3. Moos. 19:32) Eivätkö heidän näkemyksensä tule ahtaiksi, niin että he katselevat asioita ainoastaan kokemattomien nuorten silmin? Ja eivätkö samaan aikaan vanhemmatkin tule rajoittuneiksi katsomukseltaan tietämättömiksi lastensa ajattelusta? Eikö heidän kodissaan ole sukupolvien välinen kuilu?
23. Miksi vanhemmat voisivat jäädä tietämättömiksi lastensa todellisista ajatuksista ja tunteista?
23 On muitakin tapoja, joiden vuoksi vanhemmat eivät ehkä pääse selville lastensa todellisista tunteista ja ajatuksista ja siten menettävät kosketuksen heihin. Miten se voisi tapahtua? Syventyneinä henkilökohtaisten päämääriensä tavoittelemiseen vanhemmat eivät ehkä käytä aikaa lastensa kuuntelemiseen ja heidän suhtautumisensa huomioimiseen. (Vrt. Sananl. 27:23.) He saattavat kysyä lapsiltaan, miten koulussa sujuu tai mitä he ajattelevat tupakoinnista, huumausaineitten nauttimisesta jännittävien elämysten saamiseksi, käyttäytymisestä toista sukupuolta kohtaan jne. Vaikka vanhemmat ehkä aavistavatkin, että he eivät saa selville täyttä totuutta asiassa, niin he voivat tyytyä lastensa lyhyihin vastauksiin ja huomautuksiin. Koska tällaiset vanhemmat yhä uudelleen jättävät huomioon ottamatta todisteet lastensa syvemmistä tunteista, joita heidän äänensävynsä, kasvonilmeensä ja innostuksensa tai välittömyytensä määrä kuvastavat, he eivät ehkä aikanaan huomaa edes niitäkään asenteita ja tekoja, jotka ilmaisevat, että heidän poikansa ja tyttärensä eivät todellisuudessa tarkoita sitä mitä sanovat. Vanhemmat saattavat ajatella, että heidän lapsillaan menee hyvin, kun heistä pidetään aineellisesti hyvää huolta. Mutta todellisuudessa lapset saattavat olla hyvin tyytymättömiä ja ajatella, että heidän vanhempansa eivät ole suurestikaan kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan. Tällainen vanhempien laiminlyönti johtaa selvästi tärkeän perheenkeskisen yhteydenpidon katkeamiseen.
24. Minkä kehotuksen Ef. 6:4 antaa isille, ja mitä saattaa tapahtua, jollei sitä noudateta?
24 Sen lisäksi että vanhemmat ponnistelevat kovasti, jotteivät menettäisi yhteyttä lastensa ajatuksiin ja tunteisiin, heidän tarvitsee osata kurittaa heitä oikein. Raamattu neuvoo isiä: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Ef. 6:4, Um) Miten isän kuri voisi ärsyttää hänen lapsiaan? Hän saattaa olla kohtuuton käskyissään, tarpeettoman ankara tai epäjohdonmukainen. Rangaistuksia saatetaan antaa vihanpuuskassa. Koska viha synnyttää vihaa, niin lapset saattavat kehittää vihaa ja kaunaa sisimmässään isäänsä kohtaan. He saattavat alistua hänen kuriinsa vain siksi, että heidän on pakko taipua hänen ylivaltaansa. Jos näin tapahtuu, niin kuri ei saa todellisuudessa heitä tekemään sitä, mikä on oikein. Se saattaa hyvinkin vetää esiin pahimman heistä – kaunan, katkeruuden ja kapinallisuuden.
25. Mitä isän tulee tehdä, jotta hänen kurinsa vaikuttaisi hänen lastensa hyväksi?
25 Isä, joka yrittää saada lapsensa tietoisiksi syvästä rakkaudestaan heitä kohtaan ja joka teroittaa heidän mieleensä, miten arvokas ja oikea on sellainen elämän tie, joka on sopusoinnussa Raamatun kanssa, saa aivan toisenlaiset tulokset. Lapset eivät ehkä tosin aina heti ymmärrä, että heidän isänsä antama kuri on oikein. Mutta kun he ajattelevat sitä jälkeenpäin, niin he voivat ruveta arvostamaan sitä ilmauksena siitä, että heillä on sellainen rakastava isä, joka todella välittää heistä. – Hepr. 12:5–11.
26. Miksi on erittäin tärkeää, että isä käyttää kohtuullisesti aikaa lastensa kanssa olemiseen?
26 Kurin pitäminen on vain vähäinen osa isän raamatullisesta vastuusta lapsiaan kohtaan. Hänen velvollisuutensa on myös käyttää kohtuullisesti aikaa heidän kanssaan olemiseen, niin että hänen esimerkkinsä ja opetuksensa voi olla niiden väärien vaikutteiden vastapainona, joiden alaisiksi he joutuvat koulussa ja muualla. Isä, joka suhtautuu tähän vakavasti, ei ajattele suorittaneensa koko velvollisuuttaan, jos hän ehkä johtaa viikoittaista raamatuntutkistelua perheelleen. Hän ymmärtää, että lasten kasvattaminen ’Jehovan mielenohjauksessa’ on vastuu, josta on huolehdittava joka päivä mikäli suinkin mahdollista. – 5. Moos. 6:6, 7.
27. Mitä siihen sisältyy, että isä antaa päivittäistä opetusta lapsilleen?
27 Päivittäinen opetus ei merkitse sitä, että isän täytyy lainata alituisesti raamatunpaikkoja lapsilleen. Mutta hänen on tiedettävä, mitä Raamattu sanoo, ja välitettävä sen sanoman henki lapsilleen. Hänen oman asenteensa, omien sanojensa ja tekojensa tulee olla sopusoinnussa Raamatun kanssa. Milloin tahansa lapset tarvitsevat ohjausta, hänen tulee kyetä auttamaan heitä näkemään asiat Raamatun kannalta. Tällä tavalla Jumalan sana on huomattavana lasten edessä. Vaimo voi suuresti auttaa miestään tällaisen tärkeän valmennuksen antamisessa. – Sananl. 1:8; 6:20; 31:26.
28. Mitä vaimon täytyy tehdä, jos hänen miehensä ei noudata Jumalan sanan neuvoja?
28 Entä jos aviomies ei suhtaudu Jumalan sanaan vakavasti? Jos vain vaimo arvostaa sen neuvoja? Siinä tapauksessa on vastuu lasten kasvattamisesta ’Jehovan mielenohjauksessa’ vaimolla. (Vrt. Sananl. 31:1.) Tämä ei ole ihannetila, mutta ei myöskään toivoton. Monien naisten on onnistunut auttaa lapsiaan tulemaan Jehova Jumalan esimerkillisiksi palvelijoiksi.
29. Miten Timoteuksen tapaus osoittaa, että äiti voi antaa erinomaista raamatullista valmennusta aviomiehensä epäuskosta huolimatta?
29 Ottakaamme esimerkiksi ensimmäiseltä vuosisadalta Timoteuksen tapaus. Hän rupesi arvostamaan Raamattua äitinsä Euniken ja todennäköisesti myös isoäitinsä Looiksen vaivannäön johdosta. Hänen äitinsä alkoi opettaa Raamattua pojalleen hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka se on saattanut olla vaikeata hänelle hänen epäuskoisen miehensä takia. Siksihän apostoli Paavali voi sanoa Timoteukselle: ”Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset.” (2. Tim. 3:15) Niin, Timoteuksen varhaisimpiinkaan muistikuviin ei liittynyt aikaa, jolloin Pyhä Raamattu ei olisi ollut hänelle tuttu. Sellainen oivallinen valmennus myötävaikutti suuresti siihen, että hänestä tuli hyvä esimerkki nuoruudessaan. Kaikki, jotka tunsivat hänet hyvin, antoivat hänestä hyvän lausunnon. (Apt. 16:1, 2) Apostoli Paavali sanoi Timoteuksesta Filippin seurakunnalle: ”Minulla ei ole ketään [muuta, Um] samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; . . . hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.” – Fil. 2:20–22.
30. Mitä vanhempien tulee ajatella lasten kasvatuksesta, vaikka he olisivat vasta äskettäin ruvenneet ymmärtämään Raamatun arvoa?
30 Lasten kasvattaminen Raamatun viitoittamalla tavalla vaatii epäilemättä paljon aikaa ja ponnistelua. Mutta eikö se ole hyvinkin käytetyn ajan ja suoritetun ponnistelun arvoista? Eikö se tule palkituksi, kun lapset osoittautuvat kunniaksi vanhemmilleen? Vaikka vanhemmat olisivatkin epäonnistuneet aiemmin, koska eivät ole ymmärtäneet Raamatun arvoa, niin he voivat silti kyetä tekemään tyhjäksi oikean ohjauksen ja kurin puuttumisesta koituvan vahingon. Raamatun periaatteitten soveltaminen voi myös tavoittaa vanhempien lasten sydämen, kun he näkevät, että heidän parhaat etunsa ovat todella heidän vanhempiensa sydämellä.
31. Mitä vaaditaan henkilöltä, joka koettaa elää Raamatun mukaisesti, ja miten hän hyötyy siitä?
31 Raamatun mukaan eläminen tuo todella pysyvän hyödyn. Voidaksemme elää näin meidän täytyy todella tietää, mitä se sanoo, ja koettaa antaa sen opetuksen hengen ohjata itseämme kaikessa mitä teemme. Tämä ei voi tapahtua yhdessä hetkessä. Se vaatii Jumalan sanan jatkuvaa tutkimista ja palavaa halua mukautua sen viisaisiin neuvoihin. Tämä johtaa vuorostaan tosi onnellisuuteen, turvallisuuteen, tyytyväisyyteen ja rauhaan. Raamatun Sananlaskujen kirja sanookin: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa kalliimpi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka pitävät siitä kiinni.” – Sananl. 3:13–18.