Jumalan valtakunnalle soveliaan hedelmän korjaaminen

 1. Mihin Jehova kiinnitti huomion Jeremian 4:3, 4:ssä?

JEREMIAN 4:3, 4:ssä Jehova sanoo: ”Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan. Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.” Jehova kiinnitti huomion liittokansansa huonoon sydämentilaan.

 2. Miten kuvaus runsaasti orjantappuroita kasvavaan maahan putoavasta siemenestä osoittaa, että meidän pitäisi olla tarkkoja sen suhteen, mihin ympäristöön me teemme hengellisen kylvömme?

² Samoin Jeesus Kristus eräässä vertauksessa valaisi orjantappuroiden sekaan kylvämisestä aiheutuvia pettymystä tuottavia seurauksia. Sekä Matteuksen 13:1–9:ssä että Markuksen 4:1–9:ssä hän kuvasi, kuinka osa kylväjän käden viskaamasta siemenestä putosi alueille, joilla oli orjantappuroiden siemeniä. Sellaisilta alueilta hän ei saanut mitään, sillä orjantappurat nousivat ja tukahduttivat viljakasvit, niin ettei mitään viljasatoa voitu korjata. (Luuk. 8:4–8) Tämä valaisee sitä, että meidän täytyy olla huolellisia sen ympäristön suhteen, johon me teemme hengellisen kylvömme.

 3. Mitä siemen kuvaa Markuksen 4:26–29:ssä esitetyssä vertauksessa, ja mitä kristittyjen täytyy kehittää persoonallisuutensa ollessa kysymyksessä nykyään samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen täytyi tehdä?

³ Kylväjää ja siementä koskevassa vertauksessa, joka kerrotaan Markuksen 4:26–29:ssä, siemen kuvaa persoonallisuuden ominaisuuksia. Juutalaisille, jotka eivät kiinnittäneet huomiota kylväjää koskevaan vertaukseen eivätkä muihinkaan vertauksiin, Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matt. 21:43, 45, 46) Tämän mukaan on olemassa Jumalan valtakunnan ”hedelmiä”. (Luuk. 3:8) Näihin Valtakunnan hedelmiin liittyy niin sanottu ”hengen hedelmä”, nimittäin ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”. (Gal. 5:22, 23) Tuolloin ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjen, joille apostoli Paavali kirjoitti, täytyi kylvää ”siementä” ravitsemista tarvitsevina kristillisinä ominaisuuksina aivan samoin kuin kristittyjen nykyäänkin täytyy tehdä Jumalan valtakunnan yhteydessä. Tällaiset henkilökohtaiset ominaisuudet täytyy kehittää täyteen kypsyyteen, täydellisyyteen. – Sak. 8:12; Jaak. 3:18.

 4. Mitä henkilökohtaisten kristillisten ominaisuuksien ”siemen” tarvitsee saadakseen ravintoa?

⁴ Silloin kun ne ovat täysin kypsyneet, olisi niiden normaali elonkorjuuaika. Mutta mihin sellaisen ”siemenen” kristityn kylväjän pitäisi haluta kylvää se siinä toivossa, että hän lopulta voi korjata halutun sadon? Hän haluaa satonsa saavan Jumalan hyväksymyksen, jotta hänet voitaisiin arvioida hyväksytyksi Jumalan valtakunnan yhteydessä. Niin kuin kirjaimellinen siemen tarvitsee kasvualustan, niin henkilökohtaisten kristillisten ominaisuuksien siemenkin, ”hengen hedelmä”, tarvitsee kasvuympäristön. – Sananl. 18:1.

 5. Minkä suhteen täytyy olla huolellinen, jotta saataisiin odotusten mukainen sato, kuten tähdennetään Luukkaan 8:14:ssä?

⁵ Palauta mieleesi Jeesuksen vertaus neljänlaisesta maaperästä, joihin kylväjän siemen putosi. (Mark. 4:3–20; Luuk. 8:5–15) Tämä vertaus valaisee sitä, että siemenelle on valittava huolellisesti oikea kasvuympäristö, jotta korjattava sato olisi odotusten mukainen. Jeesushan selitti runsaasti orjantappuroita kasvavasta siemenen kasvualueesta: ”Mikä taas putosi orjantappuroiden sekaan, ne ovat ne, jotka ovat kuulleet, mutta koska tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät mukanaan, niin he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen.” – Luuk. 8:14.

 6. Miten Paavali Galatalaiskirjeen 5:7–9:ssä kiinnitti huomion huonon ympäristön vaikutukseen?

⁶ Yhtäpitävästi tämän kanssa apostoli Paavali varoitti Galatian kristittyjä, joille hän kirjoitti ”hengen hedelmästä”, että väärä ympäristö vaikutti heihin haitallisesti. Hän sanoi: ”Te olitte juoksemassa hyvin. Kuka esti teitä edelleenkin tottelemasta totuutta? Tällainen suostuttelu ei ole Hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan.” (Gal. 5:7–9; Matt. 13:33) Noihin Galatian kristittyihin vaikuttivat ne juutalaisten tapoja noudattavat, joiden sydän ei ottanut vastaan täyttä kristillisyyttä, joiden korvat eivät kuulleet ja joiden silmät olivat ummessa. (Matt. 13:14, 15; Gal. 5:10) Sellaista häiritsevää seuraa täytyi karttaa, se täytyi hylätä.

 7. Miten Paavali ilmaisi samanlaista huolta huonon ympäristön vaikutuksesta Korinton kristittyihin?

⁷ Apostoli Paavali pelkäsi myös, ettei Korinton seurakunta ehkä kehittäisi ”hengen hedelmää”, sillä hän kirjoitti siihen kuuluville sanoen: ”Pelkään, että jollakin tavoin en saavuttuani tapaisi teitä sellaisina kuin tahtoisin enkä minä osoittautuisi teille sellaiseksi kuin te tahtoisitte, vaan että sen sijaan olisi jollakin tavoin riitaa, mustasukkaisuutta, vihanpuuskia, kinasteluja, parjauksia, kuiskutteluja, pöyhistymistapauksia, epäjärjestystä.” (2. Kor. 12:20) Lainattuaan niitä, jotka sanovat: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”, Paavali saattoi aiheellisesti esittää varoituksen: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” – 1. Kor. 15:32, 33.

 8. Miksi persoonallisuuden ominaisuuksien kasvu jatkuu kristityn nukkuessakin, ja miksi hän ei voi tehdä varmaa johtopäätöstä ensimmäisen kasvun perusteella?

⁸ Maaperän tavoin, johon siemen putoaa ja jolla on Jumalan antama voima suoda ravintoa joko vehnälle tai orjantappuroille, myös sillä ympäristöllä, jonka kristitty valitsee persoonallisuuden ominaisuuksien kehittämiseen, on häneen joko hyvä tai huono vaikutus. Vaikka hän nukkuukin ollessaan sellaisessa ympäristössä, ympäristövaikutuksen laki vaikuttaa häneen vääjäämättömästi, kunnes kasvu antaa aiheen sirpin pistämiseen, koska hänen henkilökohtainen elonkorjuuaikansa on tullut. Jeesus sanoi tässä yhteydessä: ”Itsestään maa kantaa hedelmää vähitellen: ensin oraan, sitten tähkän, lopuksi täyden jyvän tähkään.” (Mark. 4:28) Kylväjä tuskin huomaa kasvua, ja sen aikaansaa voima, jota hän ei voi käsittää. Kasvu suuntaan tai toiseen tapahtuu vähitellen: ensin kasvaa kuin oras, sitten kuin tähkä ja lopuksi kuin täysi jyvä tähkään.

 9. Miten vehnää ja rikkaruohoja koskeva vertaus valaisee johonkin ympäristöön tehdyn kylvön lopputulokseen liittyvää epätietoisuutta?

⁹ Kun siemen ensin itää ja alkaa orastaa, kylväjä ei ehkä ole oraan ulkonäön perusteella aivan varma siitä, mitä hän saa korjata. Kasvun alkuvaiheessa hän ei ehkä ole täysin varma siitä, mitä maasta nousee; hän muistaa vain millaista siementä hän kylvi. Tätä valaisee Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohoista, jonka Matteuksen 13:26–30 esittää ja jossa hän sanoi:

Kun oras nousi ja tuotti hedelmää, silloin rikkaruohotkin ilmaantuivat. Niinpä talonisännän orjat tulivat paikalle ja sanoivat hänelle: ”Herra, etkö kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Mistä siihen sitten on tullut rikkaruohoja?” Hän sanoi heille: ”Joku vihamies on tämän tehnyt.” He sanoivat hänelle: ”Tahdotko sitten, että menemme ja keräämme ne?” Hän sanoi: ”En, jottette vain sattuisi rikkaruohoja kerätessänne nyhtämään vehnää niiden mukana. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkaruohot ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun aittaani.”

10. Milloin me havaitsemme erehtymättä johonkin ympäristöön tehdyn kylvön vaikutuksen?

¹⁰ Niinpä sen jälkeen kun me olemme kylväneet persoonallisuuden ominaisuuksiemme siemenet, siitä mikä nousee esiin kuin oras ei ehkä ensin ole havaittavissa, mitä maaperä on tuottanut. Vasta myöhemmin kun kasvi kasvaa täyteen mittaan ja tuottaa hedelmää, ei erehdytä sen suhteen, mitä maaperä on tuottanut yksilön kylvöstä.

11. Mikä muu kuin maan fysikaaliset ominaisuudet vaikuttaa ratkaisevasti maaperässä kasvaneen sadon laatuun?

¹¹ Maaperällä on tärkeä merkitys sille, mitä maa lopulta tuottaa. Jeesus sanoi: ”Itsestään maa [ei Jumala] kantaa hedelmää vähitellen: ensin oraan, sitten tähkän, lopuksi täyden jyvän tähkään.” (Mark. 4:28) Vertauksessa neljänlaatuisesta maaperästä Jeesus kuvaili vain maan fysikaalisia ominaisuuksia. Mutta maan kemiallisilla ominaisuuksilla on myös tärkeä merkitys sadon laadulle, esimerkiksi sillä onko maa hapanta tai suolapitoista tai onko sitä käsitelty epäorgaanisella vai orgaanisella lannoitteella.

12. Mitä maa eli multa sen tähden kuvaa?

¹² Koska maalla eli mullalla on niin tärkeä merkitys kasvulle ja sadon laadulle, se kuvaa sitä yhteiskunnallista, moraalista ja uskonnollista ympäristöä, jonka keskellä me ravitsemme persoonallisuuden ominaisuuksiemme siemeniä, ja siihen luonnollisesti liittyvät ihmiset.a Sen suhteen kannattaa olla valikoivia.

OMINAISUUKSIEMME VILJELYALUSTA

13. Voiko kristillisessä seurakunnassakin olla sellaista ympäristöä, joka ei edistä oikeaa kristillistä kasvua?

¹³ Jopa kristillisessä seurakunnassa voi olla sellaista ympäristöä eli seuraa, joka ei ole hengellisesti hyödyllisintä. Jotkut, jotka vastikään ovat tulleet maailmasta ja vertauskuvanneet antautumisensa Jumalalle vesikasteella, ovat ehkä taipuvaisia tuomaan seurakuntaan mukanaan jotakin mikä on heissä yhä tiukassa – jossain määrin maailmallisuutta. Muistakaamme, että apostoli Paavali kirjoitti kristilliselle seurakunnalle: ”Kirjoitin teille [edellisessä] kirjeessäni, että lakkaisitte seurustelemasta haureellisten kanssa. . . . Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Kor. 5:9–11.

14. Miten Paavali varoittaa Galatalaiskirjeen 6:7, 8:ssa kristittyjä kylvämästä väärälle taholle?

¹⁴ Myös Rooman provinssissa Galatiassa Vähässä-Aasiassa oleville seurakunnille sama apostoli kirjoitti: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, sillä se, joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, niittää lihastaan turmeluksen, mutta se, joka kylvää henkeä silmällä pitäen, niittää hengestä ikuisen elämän.” (Gal. 6:7, 8) Kristityksi tunnustautuva voi kylvää langenneeseen lihaansa pyrkimällä kehittämään persoonallisuutensa ominaisuuksia maailmallisessa ympäristössä, joka tyydyttää hänen langennutta lihaansa.

15. Mitä kysymyksiä sen tähden herää seuramme etsimisestä kristillisessä seurakunnassa?

¹⁵ Tunnemmeko me nykyään seurakunnassa vetovoimaa sellaisia jäseniä kohtaan, joissa on vielä maailmallisuuden häivä? He antavat säännöllisesti myöten maailmallisuudelle ja haluavat tehdä sen seurakunnan toisten jäsenten seurassa tunteakseen usein tapahtuvan maailmallisuuteen antautumisensa jossain määrin oikeutetuksi. Annammeko ympäröivän seuramme seurakunnan sisäpuolella estää meitä juoksemasta hyvin ikuisen elämän kilvassa? Annammeko yhä maailmallisuuteen taipuvaisten seurakunnan jäsenten houkutella meidät kulkemaan samaan suuntaan kuin hekin siksi, että se on niin miellyttävää langenneelle lihallemme?

16. Mitä meidän täytyy ottaa huomioon siitä ympäristöstä, jossa me liikumme, kohdataksemme koetusten päivän menestyksellisesti?

¹⁶ Aluksi peräänantavan menettelymme vaikutuksista ei ehkä ole havaittavissa, millaisia kristityksi tunnustautuvia meistä lopulta tulee. Se johtuu siitä, että ”maa” eli ympäristö, jossa me haluamme liikkua, kantaa hedelmää vähitellen. ”Oras” näyttää katselijoista hyvältä eikä vaarallisen vahingolliselta. Me nukumme yöllä ja nousemme päivällä, ja henkilökohtaisten ominaisuuksiemme kasvu jatkuu vääjäämättömästi meidän tietämättä miten. Itsepintainen pysymisemme tällaisessa kursailemattomassa, suvaitsevaisessa menettelyssä johtaa väistämättömään lopputulokseen, nimittäin henkilökohtaisten ominaisuuksiemme täyteen kypsymiseen sen ympäristön vaikutuksesta, joka on kuin maa, josta olemme sallineet itsemme saada ravintoa. Osoittaako se, mitä me korjaamme pistämällä sirpin kypsyneeseen viljaan, meidät kelvollisiksi kohtaamaan tilinteon päivän koetukset menestyksellisesti?

17. Mitä meidän ei pitäisi unohtaa sen ympäristön suhteen, johon me panemme persoonallisuutemme ominaisuuksien siemenet?

¹⁷ Älkäämme unohtako, että samoin kuin ”maa” eli multa se ympäristö, johon henkilökohtaisten ominaisuuksiemme siemenet pannaan ja jossa niitä ravitaan, vaikuttaa meidän kehittymiseemme. Se voi tehdä meistä kehnon muunnoksen siitä todellisesta, joka oli tavoitteena, kun aloimme kylvää.

18. Mikä valaiseva esimerkki huonosta seurasta esitetään meille 4. Mooseksen kirjan 11:4–34:ssä?

¹⁸ Historiallinen esimerkki huonon seuran vaikutuksesta jopa Jehovan kansan keskuudessa saatiin Siinain erämaassa Mooseksen päivinä. Muistanemme, että ”paljon sekakansaa” lähti israelilaisten mukana Egyptistä ja ylitti Punaisenmeren. (2. Moos. 12:38) Profeetta Mooses kertoo meille tästä ei-israelilaisesta aineksesta:

Mutta heidän [israelilaisten] keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: ”Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.” . . . Sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava [merkitsee itsekkään halun hautapaikkoja]. – 4. Moos. 11:4–34; ks. myös 1. Kor. 10:1–6, 10, 11.

19. Miten israelilaisten kokemus ”paljon sekakansan” vaikutuksesta erämaassa osoittaa, että me emme voi pitää Jumalaa vastuullisena valitsemamme ympäristön huonoista vaikutuksista?

¹⁹ Täten ”paljo sekakansa” pani tapahtumat liikkeelle israelilaisten keskuudessa. Tyytymättöminä Jehovan antamaan taivaasta saatuun leipään nämä sekakansaan kuuluvat kääntyivät sydämessään takaisin Egyptiin, koska he halusivat itsekkäästi sitä, mistä he kerran nauttivat tuossa epäjumalia palvovassa maassa. (Ps. 105:40) He tekivät vatsastaan jumalansa, koska he ryhtyivät itsekkäästi kaipaamaan demonien valvoman Egyptin aineellisia nautintoja. (Fil. 3:19) Niinpä he tartuttivat sellaisen halun israelilaisiinkin. He osoittautuivat silloin huonoksi seuraksi Jehovan valitulle kansalle Israelille. Tämä historiallinen esimerkki on hyvä varoitus meille nykyään. Me emme voi syyttää Jumalaa niistä huonoista vaikutuksista, joita me niitämme valitsemastamme huonosta ympäristöstä.

20. Mikä Jumalan sijasta on vastuussa siitä, mitä meille aiheutuu valitsemastamme menettelystä?

²⁰ Jos me emme voi panna Jumalaa kuvaan mukaan, kun on kysymys neljänlaista maaperää ja vehnää ja rikkaruohoja käsittelevistä vertauksista, niin onko sitten johdonmukaista sijoittaa Jumala henkilökohtaisesti Markuksen 4:26–29:n täyttymykseen? Yleensä ”maa tuottaa kasvunsa” ja ”kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan”. (Jes. 61:11) Niinpä marihuana, hasis, tupakka ja oopiumin valmistusta varten kasvatettavat unikot kasvavat viljelymaasta aivan samoin kuin viljakasvitkin. On siis selvää, että se mitä satoa korjataan, riippuu siitä mitä kylväjä kylvää ja millaiseen maaperään hän viskaa siemenen.

21. Mikä Hollantia koskeva valaiseva esimerkki osoittaa, että ympäristö, johon siemen joutuu, vaikuttaa asioihin?

²¹ Se, mihin ympäristöön siemen joutuu, vaikuttaa asiaan. Älkäämme unohtako, ettei kaikella maaperällä ole samoja kemiallisia ominaisuuksia. Yksi maaperä on hapanta, toinen suolapitoista jne. Niinpä kun hollantilaiset halusivat kuivattaa maata Zuiderzeestä, he rakensivat patoja ja keräsivät murtovettä poldereihin. Sitten he pumppusivat meriveden pois, jolloin jäljelle jäi alava maa-alue. Mutta tällainen kuivattu maa-alue oli merisuolan kyllästämää. Se ei ollut heti sopivaa viljan viljelyyn. Niinpä heidän täytyi ensin mukauttaa maaperää istuttamalla siihen ruokokasveja, jotka kasvoivat hyvin suolapitoisessa maassa. Se aikaansai maaperän puhdistumisen. Sitten he voivat kasvattaa viljaa ja saada hyviä satoja.

22. Mihin meidän on yleensä pakko kylvää persoonallisuutemme ominaisuuksien siemen, ja mikä on varmaa sen lopputuloksesta?

²² Sama pitää paikkansa persoonallisuutemme ominaisuuksien siemenistä: meidän on pakko kylvää ne jonnekin, yleensä valitsemaamme ympäristöön. Meidän on pakko kohdata elonkorjuu. Tuleeko se, mitä me korjaamme, olemaan kelvollista hyväksytyn suhteen saamiselle Jumalan valtakuntaan nähden? Se ympäristö eli seura, jota me jatkuvasti tavoittelemme, vaikuttaa siihen suuresti. Kristillisen seurakunnan sisäpuolellakin me voimme pyrkiä sellaisten kastettujen seuraan, jotka pitävät edelleen kiinni maailmallisista asioista mutta eivät tunne mitään omantunnonpistoksia niiden tuomisesta seurakuntaan. Tällaiset helposti tarttuvat seikat vaikuttavat varmasti kristilliseen persoonallisuuteemme ja käytökseemme.

23. Mikä ratkaisee lopullisen onnellisuutemme siitä huolimatta, miltä tilanne alussa näyttää?

²³ Tällaisen tartunnan saaneen kristityn kasvu maailmalliseen suuntaan on vähittäistä, ja poikkeama kristilliseltä tieltä on aluksi niin pieni että sitä tuskin havaitsee. Se on kuin siemenen nousemista ”oraalle”. Mutta elonkorjuuaika osoittaa lopulta erehtymättömästi, mihin olemme kehittyneet, sillä silloin on maksettava seuraukset. Kun lopulta vain tosi kristillisyys kykenee kestämään kokeen, jokaisen yksilön täytyy pistää sirppinsä eloon ja korjata se, millaiseksi hän on kasvanut. Avaako se, mitä hän korjaa, hänen silmänsä ja paljastaako se vääriksi hänen väitteensä siitä, että hän on kristitty? Onnellinen on se kristitty, jolla on raamatulliset syyt olla tyytyväinen siihen, mitä hänen sirppinsä korjaa. – Vrt. Ps. 126:5, 6.

24. Tekeekö meidän henkilökohtainen pyhyytemme tehottomaksi sen ympäristön vaikutuksen, jossa me jatkuvasti olemme?

²⁴ Me kasvamme jatkuvasti suuntaan tai toiseen, maailmalliseen suuntaan tai hengelliseen suuntaan. Voi meitä, jos erehdymme tai annamme toisten erehdyttää meidät ajattelemaan, että voimme olla huonossa seurassa hyödyllisten kristillisten tapojemme turmeltumatta. (1. Kor. 15:33) Me emme voi pitää Jumalaa pilkkana yrittämällä tehdä tyhjäksi hänen sitä koskevan muuttumattoman lakinsa, että kylvöä seuraa myös korjuu ja että se, mihin me kylvämme, vaikuttaa siihen, mitä me niitämme. Hän varoittaa meitä siitä, ettei meidän henkilökohtainen pyhyytemme automaattisesti siirry meistä tekemään toisia pyhiksi. Sen sijaan varomaton jatkuva yhteytemme epäpuhtaisiin maailmallisiin ihmisiin johtaa siihen, että mekin tulemme epäpuhtaiksi. – Hagg. 2:10–14.

25. Mikä Galatalaiskirjeen 5:19–24:n mukaan pitää meidät kelvollisessa suhteessa Jumalan valtakuntaan?

²⁵ Harkitsemalla asioita ennakolta Raamatun avulla me voimme päätellä, mikä on menettelymme lopputulos. Tavoittelemmeko jatkuvaa rauhallista suhdetta Jumalan valtakuntaan? ”Lihan teoilla” me emme koskaan saavuta sitä! Toisaalta on olemassa ”hengen hedelmä”, ja jos kehitämme sitä, emme anna periksi lihan intohimoille ja teoille. Kun noudatamme tätä huolellista menettelyä, niin ilahduttava seuraus siitä on, että saamme korjata Kristuksen johdossa olevaan Jumalan valtakuntaan soveltuvaa hedelmää. – Gal. 5:19–24.

26. Mistä menettelystä me saamme palkaksi hyväksyttyjen persoonallisuuden ominaisuuksien sadon?

²⁶ Jumalan valtakunta, jota Kristuksen opetuslapset ovat kauan rukoilleet, on nyt tulemaisillaan kaikkia vihollishallituksia vastaan Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi. Sen lisäksi meidän jokaisen edessä on henkilökohtainen elonkorjuuaika tämän valtakunnan yhteydessä. Meidän on oltava erittäin huolellisia sen ympäröivän ”maan” suhteen, johon me upotamme persoonallisuutemme ominaisuuksien siemenet. Kun on kysymys seuranpidosta, virkistäytymisestä, moraalista ja uskonnosta, niin meidän pitäisi olla vain niiden seurassa, jotka kannattavat Kristuksen johdossa olevaa Jumalan valtakuntaa kaiken aikaa. Kun kiinnitämme vakavaa huomiota ennakolta siihen, mitä ja mihin kylvämme, ja pidämme aina silmällä Jumalan valtakuntaa, niin saamme palkaksi runsaan sadon Kristuksen kaltaisen kypsyneen ja aktiivisen persoonallisuuden hedelmää. Miten mielistynyt Jehova Jumala tuleekaan olemaan siihen! Hän suo meille varauksettoman hyväksymyksensä ilmauksen ja kaikki ne siunaukset, joihin hänen hyväksymyksensä johtaa.

27. Mistä aiheutuu meille Markuksen 4:26–29:ssä esitetyn kuvauksen suotuisa täyttymys?

²⁷ Ajan käydessä yhä painostavammaksi meidän on hyvä ottaa varteen ajankohtainen kehotus: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25) Tämä johtaa siihen, että voimme kokea Markuksen 4:26–29:ssä esitetyn kylväjää ja siementä koskevan lyhyen mutta voimakkaan vertauksen suotuisan täyttymyksen. Voimme kokea silloin, miten ”elonaikana iloitaan”. Sykähdyttävää riemua tuntien ymmärrämme täysin sen, että ”se, joka kylvää henkeä silmällä pitäen, niittää hengestä ikuisen elämän”. – Gal. 6:8; Jes. 9:2.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 19]

Maaperän tavoin, johon siemen putoaa, ympäristöllä, jonka kristitty valitsee persoonallisuuden ominaisuuksien kehittämiseen, on häneen joko hyvä tai huono vaikutus

[Kuva s. 21]

”Itsestään maa kantaa hedelmää vähitellen. . . . Mutta heti kun hedelmä sallii, hän pistää sinne sirpin, koska elonkorjuuaika on tullut.” – Mark. 4:28, 29.