¹⁷ Hyvyys on ominaisuus, mitä täytyy varjella, ja sen täytyy ehdottomasti olla sen tavoite, joka omistaa elämänsä Jehovan palvelukseen. Ennen kuin ketään voidaan kutsua kristityksi, hänen täytyy panna pois häpeällinen käyttäytyminen. Jos me aiomme tuottaa itsessämme hengen hedelmiä ja osoittautua kelvollisiksi elämään Jumalan uudessa maailmassa, niin meillä täytyy varmasti olla tämä hengen hedelmä, hyvyys.

USKO

18. Millä sanoilla Paavali määrittelee uskon, ja miten välttämättömäksi hän osoittaa uskon ihmiselle?

¹⁸ ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” (Hepr. 11:1, Um) Paavali määritteli uskon tällä tavalla. Kristitty ei voi olla ilman uskoa, koska ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Opetuslapsi Jaakob ilmaisi uskonsa, ja hän osoitti, että töitten täytyy tukea uskoa. (Jaak. 2:26) Jos joku uskoo Jehova Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen sekä hänen valtakuntaansa, niin hän todistaa uskonsa sillä, mitä hän sanoo ja tekee ja miten hän elää.

19. a) Mikä liittyy läheisesti uskoon? b) Ketkä ovat uskon ja tekojen esimerkkejä toiminnassa?

¹⁹ Ihmisen usko saattaa kuolla tai tulla heikoksi. Monet henkilöt, jotka ovat kerran uskoneet Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan Lunastajana ja Pelastajana, ovat langenneet pois. He ovat kääntyneet kehitysoppiin. He hylkäävät Raamatun. Ja kuitenkin tällaiset ihmiset sanovat olevansa kristittyjä ja käyvät kristikunnan kirkoissa. Jaakob sanoo heille: ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Usko on itsensä ilmaiseva. Se julistaa. Paavali sanoi: ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:10) Usko vahvistuu, kun ihminen käyttää sydäntään, mieltään ja suutaan julistaakseen julkisesti uskoaan Jumalan valtakuntaan ihmisen ainoana toivona. Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Tätä saarnaamista ei suorita nykyään ainoastaan sen ”pienen lauman” jäännös, jolla on usko ja jota Jeesus alkoi koota tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, vaan myöskin kaikista kansoista tulevien ihmisten ”suuri joukko”, jolla on samanlainen usko. Tämän monien kristittyjen ihmisten omaaman uskon takia on suoritettu suuria tekoja juuri näinä ahdistuksen päivinä.

LEMPEYS

20. a) Miten Jeesus osoitti, ettei lempeys ole heikkoutta? b) Mitä Paavali sanoi tässä yhteydessä?

²⁰ Lempeys käsitetään toisinaan väärin heikkoudeksi. Kun luetaan Kristuksen elämästä neljän evankeliumin kirjoittajan kertomana, niin Jeesus nähdään lempeämielisenä ihmisenä. Mutta lue myös Matteuksen 23. luku ja näe Jeesus voimakkaana jumalattomuuden tuomitsijana. Hän oli peloton. Hänellä oli täydellinen rakkaus, ja sellainen rakkaus ajaa pelon pois. Niille, jotka halusivat oppia, hän oli rakastettavan lempeä, maltillinen tunteiltaan ja käytökseltään kaikkia kohtaan. Lempeytensä takia Jeesus saattoi opettaa ihmisiä. Hän sanoi heille: ”Tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, ja te löydätte virvoituksen sielullenne.” (Matt. 11:29, Um) He luottivat häneen. He eivät pelänneet, kun Jeesus puhui suoraa totuutta, koska hän teki sen rakkaudessa. He olivat valmiit kuuntelemaan. Paavali tunsi lempeyden arvon ja sanoi Timoteukselle: ”Herran orjan ei tarvitse taistella.” Taisteleminen ei ole se keino, millä ketään autetaan totuuden saamiseen. Paavali jatkoi sanoen: Herran orjan on ”oltava tahdikas kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan pitäen itsensä kurissa pahaa kärsiessään, opettaen lempeästi niitä, jotka eivät suhtaudu suopeasti”. (2. Tim. 2:24, 25, Um) Oikealla tavalla esitetty Jumalan sana saa ihmisen katumaan, ei pakko.

21. a) Onko katolisen kirkon historia osoittanut sen olevan lempeämielinen järjestö, ja miksi vastaat siten? b) Miten tosi kristillisyys on erilainen tässä suhteessa?

²¹ Kuinka erilaisen menettelytavan roomalaiskatolinen pappisvalta, jolla on vielä suuri valta maailmassa nykyään, omaksuikaan inkvisitiovuosina! Tuo väärä uskonnollinen järjestelmä ei voi koskaan hävittää historiaansa, mikä on täynnä kidutusta, miesten ja naisten rääkkäämistä, heidän jäseniensä repimistä heidän ruumiistaan, ihmisten ripustamista peukaloistaan. Noilla inkvisiittoreilla, jotka väittivät olevansa kristittyjä – niin, papeilla, jotka järjestivät juutalaisia, maureja ja ”kerettiläisiä” kärsimään hirvittäviä tuskia – ei totisesti ollut lempeä henki! Nuo uskonnolliset johtajat taistelivat ajaakseen ihmisiä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Mitä he ovat aikaansaaneet sodillaan ja kidutuksillaan? Rauhaisan ja yksimielisen maailmanko? Eivät! Väärä uskonto on ajanut ihmisiä pois Jumalan luota sodillaan ja ristiretkillään. Kristillisyyttä ei koskaan aikaansaada käyttämällä lihallisia aseita. Jos joku ottaa totuuden vastaan, niin se johtuu siitä, että evankeliuminpalvelija on lempeä ja kärsivällinen niitä kohtaan, jotka eivät suhtaudu suopeasti Raamatun sanomaan. Jeesus käytti tätä menettelytapaa, ja niin tekivät apostolitkin. Tosi kristittyjen täytyy nykyään käyttää samaa menettelyä. Lempeys on Jumalan pyhän hengen hedelmä, ja sen käyttö saa aikaan pysyvät tulokset Jumalan valtakunnan julistamisessa.

ITSEHILLINTÄ

22. a) Missä määrin itsehillintä hallitsee kristityn elämää? b) Millaisten ihmisten joukkoon ne luokitellaan, joilta puuttuu itsehillintää?

²² Itsehillintä on vaikeata epätäydellisille ihmisille. Miksi puolustella? Yritä harjoitella sitä. Se on yksi hengen hedelmistä. Sen täytyy siis olla saavutettavissa. Itsehillinnän omaaminen merkitsee sitä, että pystyy hallitsemaan itsensä, tekonsa, sanansa, syömis- ja juomistapansa, niin tunteensakin. Paavalin silmissä sellainen, joka ei kykene omaamaan itsehillintää, joutuu melko viheliäisten ihmisten luokkaan. Hän luokittelee ne, joilla ei ole itsehillintää niiden perin huonossa maineessa olevien ihmisten joukkoon, joiden Raamattu sanoo olevan vallalla viimeisinä päivinä. Hän sanoi kirjoittaessaan Timoteukselle: ”Mutta tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, vailla itsehillintää, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta.” (2. Tim. 3:1–3, Um) Miksi sinun pitäisi joutua luokitelluksi tällaisten rikollisten joukkoon itsehillinnän puuttumisen takia? Salomo kirjoitti: ”Koko henkensä typerä päästää ilmi, mutta joka on viisas, hän säilyttää sen tyynenä viimeiseen asti.” (Sananl. 29:11, Um) Jos kristityllä ei ole itsehillintää tai jos hän menettää senkin, mitä hänellä on, niin kuinka helppoa hänen onkaan luisua takaisin lihan teille ja joutua hylätyksi, niin ettei hän peri Jumalan valtakunnan siunauksia! Miten tyhmää onkaan sen tähden, jollei pyri tuottamaan tätäkin hedelmää, nimittäin itsehillintää! Se, jolla on itsehillintää, ilmaisee rakkautta.

23. Mitä meidän täytyy tehdä rakentaaksemme itseämme ja pysyäksemme Jumalan rakennustyössä?

²³ Paavali asettaa kaikki nämä hengen hedelmät lihan tekojen vastakohdaksi. Muutoksen täytyy tapahtua, kun uskova antautuu tekemään Jumalan tahdon. Hän ei voi enää menetellä niin kuin maailma, vaan ”ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen”. (Gal. 5:24) Täytyy tapahtua muutos, henkilön rakentuminen. ”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.” (Gal. 5:25, 26) Hengen hedelmien tuottaminen tekee henkilön päteväksi Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan. ’Alituisen huomion kiinnittäminen itseesi ja opetukseesi’ aikaansaa siis jotain sinussa. Sinä ”olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat”. (1. Tim. 4:16) Rakenna itseäsi kiinnittämällä huomiota hengen hedelmiisi ja auta samalla Jehovan uuden maailman yhteiskuntaa kasvamaan. Kristittyjen täytyy olla ykseydessä keskenään osoittaen sitä ”niin kuin lammaslauma tarhassa, niin kuin karja keskellä laidunta”. Ravitse itseäsi Jehovan lammasten kanssa ja pysy ykseydessä, sillä ”vanhurskaan huoneessa on runsas varasto, mutta jumalattoman tuotannossa on harmillisuutta”. – Sananl. 15:6, Um.

Mukauttakaa sydämenne!

 1. Mikä on seurauksena Jumalan Sanan ilmaisesta antamisesta, ja minkä palkan se tuo?

KUN joku pitää Jumalan Sanan ensimmäisenä mielessään, niin hän kokoaa hyvää aarretta. Jatkuva työskentely Jumalan Sanaa käyttäen tuo suuren hyödyn ja lisää asianomaisen aarretta. Siitä huolimatta, miten paljon hän antaa tästä aarteesta pois suusanallisesti tai kirjoitettuna, aarre itse tulee yhä suuremmaksi. Mooses tiesi hyvin tämän tosiasian. Juuri ennen kuin Israelin lasten piti mennä Jordanin poikki Luvattuun maahan hän sanoi israelilaisille henkeytyksestä: ”Mukauttakaa sydämenne kaikkiin niihin sanoihin, mitkä minä puhun teille tänään varoitukseksi. . . . Sillä se ei ole arvoton sana teille, vaan se merkitsee teidän elämäänne, ja te voitte tämän sanan avulla pidentää päiviänne siinä maassa, minne te olette menossa Jordanin ylitse ottaaksenne sen haltuunne.” – 5. Moos. 32:45–47, Um.

 2. Mistä elämän sanat löydetään nykyään, ja mitä osaa ihmisen sydän näyttelee hyvän aarteen esilletuomisessa?

² Jehovan sanoissa on verratonta tietoa, ja ne ovat todellisuudessa elämän sanoja. Niiden kuunteleminen merkitsee suurta rikkautta, aarretta. Henkilö, joka mukauttaa sydämensä kaikkiin Jehovan puhumiin sanoihin, on sellainen, joka tuo esille hyvän aarteensa elinaikanaan ja on siunaukseksi muille ihmisille. Jeesus sanoi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta [hyvästä aarteesta, Um] esiin hyvää, . . . sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:45) Miten tärkeätä onkaan näin ollen mukauttaa sydämemme Jumalan Sanaan saadaksemme tämän hyvän aarteen! Tämä hyvä aarre on Jumalan Sana.

 3, 4. a) Mikä Jeesuksen suorittama ihmetyö osoittaa ilmaisen antamisen hyödyn? b) Kun me annamme alituisesti, niin mitä mahdollisuuksia meillä on menettää aarteemme?

³ Kun muille tehdään hyvää, niin siihen liittyy sellainen ihme, että hyvyys täydentää aina itsensä. Kun me annamme sydämessämme olevan totuuden tulvia ylitse toisille ja saarnaamme Jumalan Sanaa, niin totuus ei koskaan vähene, vaan se päinvastoin lisääntyy, niin että voidaan antaa ilmaiseksi vielä suurempia rikkauksia. Tämä saa meidät ajattelemaan Jeesuksen suorittamaa ihmetyötä, kun hän ravitsi suuren ihmisjoukon ja sanoi opetuslapsilleen: ”’Antakaa te heille syödä’. He sanoivat hänelle: ’Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa’. Mutta hän sanoi: ’Tuokaa ne tänne minulle’. Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat ne kansalle. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.” (Matt. 14:16–20) Jeesus oli hyvin aulis antamisessaan. Hän aloitti viidellä leivällä ja kahdella kalalla Jehovan siunaamana. Ja niin hän saattoi antaa ja antaa, ja kun hän oli antanut heille kaiken, mitä he halusivat, niin hänelle jäi jäljelle enemmän kuin alussa oli ollut. Hänellä oli todella ylijäämänä kaksitoista korillista täynnä ruokaa!

⁴ Jehova on varannut Pyhät kirjoitukset