-
’Älkäämme kadehtiko toisiamme’Vartiotorni 1956 | 15. marraskuuta
-
-
’Älkäämme kadehtiko toisiamme’
KYKY iloita toisten menestyksestä on tärkeä kristillisen kypsyyden merkki. Se ei ole kypsä, joka kadehtii toisen kykyä tai menestystä. Kun kaikki kristillisessä seurakunnassa eivät ole kypsiä, niin voi syntyä kateellisuuden pulma. Mutta se voidaan voittaa. Se saatetaan voittaa Jumalan hengen voimalla. Eräs Kristuksen apostoli kirjoitti siten: ”Jos me elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme jatkuvasti järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan. Älkäämme tulko itsekkäiksi ja herättäkö kilpailua toistemme kanssa kadehtien toisiamme.” – Gal. 5:25, 26, Um.
Mitä kateus on? Se on todellisuudessa itsekkyyden, liian suuren itserakkauden ilmaus. Se ilmenee tyytymättömyytenä tai nurjamielisyytenä toisen hyvän onnen takia, koska asianomainen toivoo, että se onni olisi ollut hänellä. Kateellinen ihminen harmistuu siis toisen menestyksestä. Jollei hän voi saada sellaista menestystä itse, niin hän ei halua nähdä sitä toisillakaan. Kateus on itsekkyyttä toiminnassa.
Kateus ilmenee eri tavoilla. Tavallisesti sen yhteydessä puuttuu ilo toisen henkilön menestyksen johdosta. Kateellinen ihminen on kateuden täyttämä, hän ei voi riemuita niiden kanssa, jotka riemuitsevat. Hän ei elä tämän Raamatun käskyn mukaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” (Room. 12:15) Kateellinen ihminen ei ole itse onnellinen, ja hän tekee toisetkin onnettomiksi. Kateelliselle on kidutusta hyvän puhuminen sellaisesta henkilöstä, jota hän kadehtii. Kateellinen ihminen karttaa sitä, jota hän kadehtii. Tämä johtaa toiseen kateuden ilmenemismuotoon.
Tämä on kylmyys. Kateellinen ihminen on kylmä ja epäystävällinen sitä kohtaan, jota hän kadehtii. Vaikka se, joka on kateellisuuden kohde, saattaa vaistota tämän kylmyyden ja ponnistella aivan erityisesti ollakseen ystävällinen, niin se ei auta. Kateellinen ihminen on sulkenut sydämensä oven. Tämä on julmaa, mutta ”kateus on julma kuin hauta”. – Kork. v. 8:6, Ts.
TAPPAVA SYNTI
Kateuden vaara on suuri. Se on kuin tulehtunut haava. Tulehdus leviää. Se synnyttää lisää tulehdusta. Se aiheuttaa kaikenlaisia hankauksen ja jakautumisen syitä kristillisessä seurakunnassa. Kateellinen ihminen haluaa mm. usein väheksiä kadehtimaansa henkilöä. Silloin on vaikuttamassa itsekäs, nuriseva henki. Kadehtiva haluaa tehdä kaikenlaisia huomautuksia toisille ihmisille yrittäen halventaa kadehtimaansa henkilöä, sillä kateelliset ovat taipuvaisia ylistämään ainoastaan sitä, minkä he voivat ylittää. Siitä he löytävät vikaa tai väheksittävää, joka ylittää heidät. Kateellinen ihminen osoittaa siten olevansa aivan tasapainoton: ”Joka väheksii lähimmäistään, on vailla arvostelukykyä.” – Sananl. 11:12, Ts.
Kun kateutta sattuu kristillisessä seurakunnassa, niin tilanne on hyvin vakava. Jos kadehdittu on seurakunnan palvelija, niin voi hyvän uutisen edistämistyö estyä. Miksi? Koska kateellinen ihminen ei ole kokosydämisesti yhteistoiminnassa kadehtimansa kanssa. Hän ei anna täyttä apua. Jollei kateutta ehkäistä, niin se voi jatkaa myrkyttävää kasvuaan. Se voi synnyttää vihaa, ja viha voi aiheuttaa riitaa. On totta, että ”missä on kateutta ja riitaisuutta, siellä vallitsee epäjärjestys ja kaikenlainen paha”. – Jaak. 3:16, Um.
Harvat seikat voivat perusteellisemmin katkeroittaa ihmisen henkeä ja myrkyttää veljellisiä suhteita kuin kateuden henki. On erittäin kiinnostavaa huomata, minkä sijan Raamatun kirjoittajat antavat kateudelle paheitten luettelossa. Verratessaan vihaa ja kateutta viisas kuningas Salomo sanoi: ”Kiukku on säälimätön, ja viha on tulva, mutta kuka voi seisoa kateuden edessä?” (Sananl. 27:4, Ak) Viha on kuin tulvavirta. Tulva jättää tosin raunioita jälkeensä, mutta tulva ainakin laskee. Siinä on jotain helpotusta. Mutta kateus – se on musertava. Se on kuin veden lakkaamatonta tippumista kiveen. Se ei pysähdy koskaan, vaan jatkuu ja jatkuu. Niinkuin ei mahtava kivikään voi kestää loputonta veden tippumista, niin huomaa ihminenkin sietämättömäksi yhdessäolonsa kateellisen henkilön kanssa. Siinä ei ole mitään helpotusta.
Aabelillakaan ei ollut mitään helpotusta. Hänen veljensä Kain kadehti häntä. Aabel sai Jehova Jumalan siunauksen, mutta Kain ei saanut. Kainin kateus muuttui vihaksi, ja hänen vihansa synnytti riidan, ja riita johti murhaan. Kateus on tappava synti. Jos sitä ei voiteta, niin se aiheuttaa tuhon. Sillä ”luulevaisuus, vihanpurkaukset, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus” ovat kaikki ”lihan töitä”. Ja Kristuksen apostoli selittää näistä nimenomaan, että ”mitä tulee näihin, niin minä edeltävaroitan teitä, samalla tavalla kuin minä jo edeltävaroitin teitä, että ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. – Gal. 5:19–21, Um.
VETOOMUS OMAAN ETUUN
Miten kateus voidaan voittaa? Oman edun pitäisi riittää. On totta, että itserakkaus sytyttää kateuden. Mutta kun ymmärtää oikein, mihin kateus johtaa, miten tuhoisa se voi olla, niin aidon oman edun pitäisi saada kristitty ”panemaan pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus”. – 1. Piet. 2:1.
Ajatteleva kristitty ei halua mennä takaisin maailmaan. Miksi sitten mennä takaisin maailman tapoihin? Raamattu sanoo: ”Mekin olimme kerran mielettömiä, tottelemattomia, ollessamme harhaantuneita, erilaisten halujen ja mielitekojen orjia, pysyessämme ilkeydessä ja kateudessa, vihaisina, vihatessamme toisiamme.” (Tiit. 3:3, Um) Perkele haluaisi kääntää kaikki kristityt takaisin vanhaan maailmaan. Se merkitsisi iankaikkista kuolemaa. Kateellinen ihminen antaa nyt Saatanalle sillanpääaseman, sillä hän tekee pimeyden töitä. Raamatun käsky kuuluu: ”Pankaamme sentähden pois pimeyteen kuuluvat teot ja pukekaamme yllemme valon aseet. Vaeltakaamme niinkuin päivällä käyttäytyen hyvin, ei kemuissa ja juomingeissa, ei luvattomassa seurustelussa ja irstaassa käyttäytymisessä, ei riidassa ja kateudessa.” – Room. 13:12, 13, Um.
Sitten tulee oman edun kysymys ruumiillisen terveyden kannalta katsottuna. Nyt tiedetään, että tietyt tunteet, kuten kateus, tuska ja huoli, voivat aiheuttaa ruumiillisia häiriöitä. Väärät tunteet voivat siis vahingoittaa sinun ruumistasi. Jumalan Sana sanoo: ”Terve sydän on lihan elämä, mutta kateus luitten mätä.” (Sananl. 14:30, KJ) Se, jota kiinnostaa todellisesti oma henkinen ja ruumiillinen hyvinvointinsa, haluaa voittaa kateuden.
RAKKAUS EI OLE KATEELLINEN
On eräs voimallinen keino voittaa kateus: rakkauden avulla. ”Rakkaus ei kadehdi.” (1. Kor. 13:4) Rakkaus ei tiedä mitään kateudesta eikä tunne sitä. Rakkaus ajaa kateuden pois. Katso Joonatanin rakkautta Daavidiin. Joonatan oli kuningas Saulin vanhin poika, joka olisi perinyt isänsä valtaistuimen, mutta Jehova antoi kuninkuuden Daavidille. Inhimilliseltä kannalta katsoen olisi Joonatanin täytynyt olla kiihkeän kateellinen Daavidille. Niin ei kuitenkaan ollut. Miksi ei? Koska heidän välillään vallitseva rakkaus oli suuri. Rakkaus oli karkoittanut kaiken kateuden.
Kristillinen rakkaus asettaa Jumalan ja hänen järjestönsä ihmisen yläpuolelle. Jotkut seurakunnan veljet ovat lahjakkaampia kuin toiset. Näillä saattaa olla joitakin synnynnäisiä kykyjä ja Jumalan hengen ilmaumia, joita toisilla ei ole. Näitä lahjakkaita ei pidä kadehtia. He ovat Kristuksen lahja seurakunnalle. Nämä ”lahjat ihmisinä” annetaan ”pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön”. (Ef. 4:7–12, Um) Mitä siis siitä, jos toisilla on kykyjä, joita sinulla ei vielä ole tai tule koskaan olemaankaan? Ole iloinen! Iloitse, koska nämä lahjakkaat ovat apuna seurakunnan rakentumisessa ja varustamisessa evankeliuminpalvelukseen. Hyödy siis tällaisista lahjakkaista veljistä. Iloitse heidän palveluksistaan. Riemuitse heidän kanssaan heidän menestyksestään. Heidät on annettu sinun hyödyksesi eikä siksi, että sinä kadehtisit.
Kateuden puuskia voi helposti ilmetä, kun me katselemme noita loistavampilahjaisia kuin mitä itse olemme, varsinkin jos he kuuluvat meidän ikäluokkaamme. Mutta tosi rakkaus on voimakas. Se on kyllin luja kestääkseen lahjakkuuden erot, samoin kuin kristillinen rakkaus on kyllin vahva ja puhdas osoittaakseen ystävällisyyttä ja nöyryyttä niitä kohtaan, jotka ovat saaneet tällaisia etuja. ”Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.” – 1. Kor. 13:4.
Rakkaus ei tunne kateutta. Rakkaus panee henkilön arvostamaan toisten kykyjä siitä huolimatta, millainen vaikutus sillä saattaa näyttää olevan hänen omaan asemaansa. Jos sinä ajattelet Jumalan järjestön rakentumista, niin sinä et ole arka itsestäsi. Ne, jotka ovat tosiaan kypsiä, iloitsevat toisen suuremmasta menestyksestä samanlaisellakin alalla, millä he itse ovat.
Kun kristitty seurakunta kokoontuu tutkimaan, niin käytä hyödyksesi veljiesi esityksiä. Älä kadehdi heitä. Mitä se tekee, vaikka jotkut voivatkin selittää sopivampaa kieltä, ilmaisuvoimaisempia sanoja käyttäen? Se kaikki on eduksi sinulle ja hyödyksi seurakunnalle. Kuunteletpa sinä tai esität selityksiä, niin pidä mielesi asiassa. Ajattele asioita persoonattomina, sellaisina, joista kaikki voivat hyötyä. Jos sinun mielesi on uponnut asiaan, niin ei jää sijaa sen asian lausuneen henkilön kadehtimiselle.
Entä jos jotkut veljet ovat pätevämpiä hyvän uutisen edistämisessä kuin toiset? Ole iloinen! Iloitse heidän tähtensä. Iloitse järjestön vuoksi.
Kun kateus ilmenee, niin se estää Jumalan työtä. Joku veli tai sisar seurakunnassa saattaa olla poikkeuksellisen innokas. Hän voi muuttaa uusintakäynnit tutkisteluiksi ja tutkijat Valtakunnan julistajiksi nopeammin kuin ketkään toiset siinä seurakunnassa. Jotkut veljet voivat panna merkille hänen intonsa ja pätevyytensä ja tuntea vertailuja tehdessään joutuvansa kärsimään. He tulevat kateellisiksi. He saattavat kohdella tuota innokasta tahdittomasti eivätkä anna tarvittavaa apua hänelle. Tällaiset kateelliset henkilöt ovat tasapainottomia. He asettavat itsensä Jumalan järjestön edelle. He eivät ymmärrä, että kristityt eivät kilpaile keskenään. Kypsät kristityt eivät yritä katsoa, kuka on innokkain, kuka paras julkinen puhuja, kuka voi esittää hienoimpia selityksiä tai kuka voi levittää enimmän kirjallisuutta. Siis ”älkäämme tulko itsekkäiksi ja herättäkö kilpailua toistemme kanssa kadehtien toisiamme”. (Gal. 5:25, 26, Um) Päinvastoin ”kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”. – Hepr. 10:25.
VARO KATEUTTA
Kateus on niin halveksittava, häpeällinen tunne, että ne, jotka ovat kateellisia, eivät halua myöntää sitä itselleenkään. Heidän omatuntonsa saattaa halveksia ja inhota kateutta. Miksi he sitten tulevat kateellisiksi? Se johtuu usein siitä, että he eivät ole varuillaan sen suhteen. Kateus on häijy. Se voi luikahtaa jonkun mieleen hänen tietämättään. Ihmisen ei tarvitse sanoa itselleen: ”Minä kadehdin tuota ihmistä”, ennenkuin hän osoittaa kateutta teoillaan. Sinä tiedät, millaisia kateuden ilmaukset ovat: mm. kylmyys, epäystävällisyys, toisten väheksiminen. Jos sinä havaitset itsessäsi näitä ilmaumia jolloinkin, niin pysähdy ajattelemaan. Ajattele kyllin syvälle repiäksesi pois kaikki kateuden juuret, jotka ovat saattaneet löytää hedelmällistä maata mielessäsi tietämättäsi. Jeesus sanoi: ”Olkaa varuillanne ja valppaat kaikenlaista ahneutta vastaan.” – Luuk. 12:15, Um.
Keino olla valpas kateutta vastaan on ”panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne”, ja ”pukeutua uuteen henkilöllisyyteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa”. (Ef. 4:22–24, Um) Silloin sinä olet aseistettu oikealla mielentilalla, mikä on ystävällinen. Roomalaiskirjeen 12:16 (Um) sanoo: ”Olkaa samanmielisiä toisia kohtaan kuin itseännekin kohtaan.” Sinä et kadehdi toisilta sitä, mistä sinä iloitset ja mitä sinä arvostat itsessäsi. Tosiaankin: ”olkaa samanmielisiä toisia kohtaan kuin itseännekin kohtaan.”
Varo edelleen kateutta, niin että olet, niinkuin apostoli sanoo, ”tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan mielen nöyryydessä pitäen toisia itseänne ylempinä”. (Fil. 2:3, Um) Tämä ei merkitse sitä, että kristityn tulisi puhua halveksien omista kyvyistään, aina väheksien itseään. Sellaisesta nöyryydestä puuttuu vilpittömyys. Se ei ole tavallisesti mitään muuta kuin turhamaisuuden verho. Mutta apostoli tarkoittaa sitä, että kristityn tulee katsoa laajempaa hyvää jättäen itsensä kokonaan pois laskuista, ”mielen nöyryydessä pitäen toisia itseänne ylempinä”. Tosi nöyryys varjelee rakkauden tavoin kateudelta.
Kateus ei hyödytä ketään. Perkele kadehti Jehovaa, ja Perkele menettää kaiken. Kateus saattaa ihmisen tuhoon. Miksi siis kadehtisimme toisiamme? Jo nyt ovat kateelliset surullisessa tilassa: heitä eivät kiduta ainoastaan vanhan maailman tuomat ahdistukset, vaan myöskin kaikki se hyvä, mitä tapahtuu toisille. Miten kurjaa elämää! Älkäämme siis kadehtiko toisiamme! Osoita tosi kypsyyttä. Iloitse iloitsevien kanssa. Rohkaise toisia suurempaan menestymiseen Jehovan palveluksessa. Se on tosi kristillisen rakkauden menettelytapa.
-
-
Teokraattinen avioliitto muukalaismaailmassaVartiotorni 1956 | 15. marraskuuta
-
-
Teokraattinen avioliitto muukalaismaailmassa
”Sinä et saa solmia avioliittoa heidän kanssaan. Sinä et saa antaa tytärtäsi hänen pojalleen, etkä sinä saa ottaa hänen tytärtään pojallesi. Sillä hän kääntää sinun poikasi seuraamasta minua, ja he palvelevat varmasti muita jumalia.” – 5. Moos. 7:3, 4, Um.
1. Miksi avioliitto on hyvin arvokas, ja mikä tekee sen turvalliseksi ja takaa sen onnen?
IHMISAVIOLIITTO tuli Korkeimman Jumalan ylevistä ajatuksista. Hän pani sen alulle maallisessa paratiisissa täydellisestä avioparista. Koska se tuli puhtaasta, jumalallisesta lähteestä, niin se on jotain hyvin arvokasta. Siihen pitäisi mennä ja se pitäisi toteuttaa sen Lähteen arvolle sopivasti sen Jumalan tahdon mukaisesti, joka siunasi tämän avioliiton. Se tekee siitä teokraattisen eli Jumalan hallituksen alaisen. Se saa sentähden hänen siunauksensa ja tekee avioliiton turvalliseksi ja takaa sille onnen.
2. a) Mitä meidän on tehtävä saavuttaaksemme avio-onnen ja viisauden käsitellä avio-ongelmia ja miksi? b) Mikä on tehnyt asian niin monimutkaiseksi, ja miten voimme antaa sekä Jumalalle että keisarille heille kuuluvan?
2 Jumalan tahto ja hallitus on kirjoitettu rakkaudellisesti kaikille naineille ihmisille tai kaikille, jotka ajattelevat mennä avioliittoon, hänen henkeytetyssä
-