Lempeys on viisautta

KUINKA miellyttävä onkaan lauha tuulen henkäys, leuto talvi tai lauhkea kevät! Ja vielä miellyttävämpi on lempeä vastaus, lempeä mielenlaatu tai lempeä tapa käsitellä vaikeaa tilannetta. Niin, vaikka lempeyttä sanotaan olevan paras määritellä esittämällä mitä se ei ole – ei tyly, kärkevä, pureva, ärsyttävä jne. – niin lempeys on myös ”sitä, mikä aikaansaa hiljaisen tasaisen kauneuden tai rauhallisuuden tunteen”.

Lempeys on viisautta. Miksi? Ennen kaikkea siksi, että Jehova Jumala pitää sitä suuriarvoisena, se on erittäin arvokas hänen silmissään, kuten hänen Sanansa osoittaa. Lempeyden osoitetaan kuuluvan ”hengen hedelmiin”, kuten rakkaus, usko ja itsehillintäkin. Kristittyjä käsketään noudattamaan ”mielen lempeyttä” vanhurskauden, jumalisen antaumuksen, uskon ja rakkauden ohella. Ja kristittyjä naisia neuvotaan erityisesti olemaan ”hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa kaunistuksessa, mikä on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. – Gal. 5:22, 23; 1. Tim. 6:11; 1. Piet. 3:4; Um.

Lempeys ilmaisee viisautta senkin tähden, että se hyödyttää toisia. Se on empatian ilmaus, kyvyn asettua ikään kuin toisen sijaan. Se osoittaa huomaavaisuutta, rakkautta. Se on ominaisuus, mitä sellaiset muinaiset patriarkat kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob osoittivat, samoin kuin Mooses ja varsinkin Jeesus Kristus. Jeesus kutsui erittäin sopivasti: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, ja te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” Apostoli Paavali kirjoitti samaan tapaan: ”Minä, . . . kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta.” – Matt. 11:28–30, Um; 2. Kor. 10:1.

Lempeys on edelleen viisautta siinä, että se hyödyttää meitä itseämmekin. Eikö meille sanota: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he perivät maan.” (Matt. 5:5, Um) Mutta lempeys palkitaan jo ennen kuin Jumala palkitsee sen. Me korjaamme sitä, mitä kylvämme: toiset maksavat meille samalla mitalla. Jos olemme lempeitä heille, he ovat lempeitä meille. On viisasta tehdä äänensävymmekin lempeäksi. Lempeä ääni vetää puoleensa, tyly ääni karkottaa pois luotaan. Ihmisiä arvostellaan usein heidän äänensä perusteella, varsinkin puhelimessa. Viisas mies sanoo: ”Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.” – Sananl. 25:15.

Onpa lempeys hyvä ruumiilliselle terveydellemmekin! Se varjelee meitä hermostuneisuudelta ja mahahaavoilta sekä pelastaa meidät monilta tukalilta tilanteilta, mitkä voisivat saada meidät menettämään unemme.

Mutta lempeys ei ole kuitenkaan helppoa. Se vaatii itsehillintää, se kysyy harkitsevaisuutta ja huomaavaisuutta, epäitsekkyyttä, toisten eikä vain itsemme ajattelemista. Se edellyttää myös nöyryyttä. Raamattu yhdistää usein lempeyden mielen nöyryyteen. Ylpeät eivät ole juuri lempeitä.

Lempeyden osoittaminen ilmaisee viisautta erityisesti, kun kohdataan sellaisia, jotka eivät ole lempeitä. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” Kun toiset vaativat kristityltä syytä hänen toivoonsa, niin hänen ei pidä vastata samalla tavalla, vaan tehdä se ”lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen”. – Sananl. 15:1; 1. Piet. 3:15, Um.

Kun on välttämättä annettava nuhde, on helppo syrjäyttää lempeys. Mutta silloinkin lempeys on viisautta. Siksi onkin annettu neuvo: ”Vaikka joku ottaa väärän askeleen ennen kuin hän huomaakaan sitä, niin koettakaa te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa entiselleen sellainen henkilö lempeyden hengessä, samalla kun te kukin pidätte silmällä itseänne peläten, että tekin voitte joutua kiusatuiksi.” Niin, ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita”. Kuinka helppoa onkaan olla tyly hairahtuville, niille, jotka eivät suhtaudu suopeasti asiaan! Millaista ihmisluonteen ymmärtämistä, millaista jumalallista viisautta tällainen neuvo osoittaakaan! – Gal. 6:1, Um; 2. Tim. 2:24, 25.

Meidän ei tule kuitenkaan olla aina lempeitä. Kaikella on aikansa, niin on myös aika olla ankara ja antaa kirvelevä nuhde, niin kuin Jeesus teki sanoessaan toistamiseen aikansa uskonnollisille johtajille: ”Ulkokullatut!” Lempeys ei sovi joka tilanteeseen, niin kuin apostoli Paavali myös osoittaa Korinton materialistisille kristityille kirjoittamillaan sanoilla: ”Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden [lempeyden, Um] hengessä?” Mutta niiden kertojen, jolloin ei olla lempeitä, tulee olla poikkeuksia, huolellisesti punnittuja ja periaatteelle perustuvia. Jeesus osoitti lempeyttä silloinkin, kun hän kohtasi Pietarin tämän kiellettyä Mestarinsa kolmesti. – Matt. 23:13, 29; 1. Kor. 4:21; Joh. 21:15–19.

Jos olisimme sopimattoman tylyjä ja ilmenisikin, että olemme erehtyneet, kuinka paljon vaikeampaa olisikaan perua lausuntojamme kuin jos olisimme olleet lempeitä! Asiaton tylyys saattaa sitä paitsi tehdä hairahtuneen katkeraksi ja kovaksi, pahentaa häntä. Eihän nuhtelumme tarkoitus ollut sellainen! Kun lievitämme nuhdetta lempeydellä, hillityllä puheella, on todennäköisempää, että se hyödyttää hairahtunutta enemmän, kuin jos antaisimme hänen kuulla ”kaiken, minkä hän ansaitsee”. Tällaisen ankaruuden mukana seuraa sitä paitsi taipumus puhua vastoin totuutta, liioitella. Lempeys auttaa pysymään tyynenä, ajattelemaan selvästi, ottamaan totuuden asiallisesti huomioon.

Jumalan sana ei totisesti ilman hyvää syytä suosittele niin suuresti ja usein meille lempeyttä. Vaeltakaa ”kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa [lempeydessä, Um] ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa”. ”Pukeutukaa siis . . . sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen [lempeyteen, Um], pitkämielisyyteen.” – Ef. 4:1, 2; Kol. 3:12.

Emme voi muuta kuin sanoa, että lempeys on viisautta. Jumalan sana suosittelee sekä kehotuksin että esimerkein meille lempeyttä. Jehova Jumala vaatii sitä. Se tekee asiat helpommiksi, miellyttävämmiksi sekä toisille että meille. Siis, ”kuka on viisas ja ymmärtäväisen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä [eli lempeydessä]”. – Jaak. 3:13.