Maailmanlaajuinen yhteenliittyminen ylistämään

 1. Mitä maallista kurssia ei tarvita oppiaksemme ylistämään häntä?

OTAKSUKAAMME nyt, kun sinä olet tarkastanut edelläolevat tosiasiat, jotka koskevat Jumalan ylistämisen tärkeyttä tässä maailman lopussa, että sinä haluat vakavasti etsiä Jumalaa ja pyrkiä saamaan hänen lupaamansa pelastuksen ja siunaukset. Mitä sinun on tehtävä? Onko sinun kirjoittauduttava johonkin uskonnolliseen seminaariin ja mentävä vaikealle opiskelukurssille sekä kulutettava vuosikausia valmistuaksesi palvelemaan Jumalaa tavalla, mikä tuottaa sinulle hänen antamansa pelastuksen? Täytyykö sinun hankkia ensin todistus, mikä näyttää sinun päässeen korkeisiin oppisaavutuksiin tämän maailman kouluissa, ennen kuin sinä saatat toivoa voivasi antaa ylistystunnustusta Jumalalle? Jos näin on, silloin monetkaan eivät voi toivoa olevansa arvollisia pääsemään Jumalan lupaamaan pelastukseen. Ja jos vain harvat ovat kelvollisia ja päteviä laulamaan Jumalan ylistystä oikealla tavalla, niin kuinka me voimme ymmärtää nämä Jeesuksen sanat: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi on saarnattava koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten on tuleva loppu”? (Matt. 24:14, Am. stand.–käänn., reunam.) Miten voitaisiin tällainen todistus antaa kaikille kansoille tämän sukupolven aikana, niinkuin Jeesus sanoi tapahtuvan, jollei olisi paljon, paljon ihmisiä laulamassa Jumalan ylistystä? Ei, tuollainen korkea maallinen koulutus ei ole välttämätön sinulle palvellaksesi Jumalaa. Siksi Jehovalle onkin mahdollista kutsua ”suuri joukko” kaikista kansoista näinä viimeisinä päivinä.

 2, 3. Miten Jeesuksen esimerkki näytti tämän?

² Kun tutkimme Raamatun kertomusta, niin huomaamme, että Jeesuskaan ei ollut opiskellut lakitieteitten tohtorin Gamalielin jalkojen juuressa Jerusalemissa, eikä hänen kerrota saaneen mitään jatko-opetusta missään yliopistossa tai koulussa, jotta hän olisi valmistunut aloittamaan sen saarnaamistyön, minkä Jumala, hänen Isänsä, oli määrännyt hänelle. Jehova Jumala tiesi, mitä ihmiset tarvitsivat: he tarvitsivat totuutta hänestä ja hänen pelastusvaltakunnastaan. He tarvitsivat tätä sanomaa puhtaassa ja väärentämättömässä muodossa, ilman maailmallisia koristuksia ja minkään ihmisviisauden himmennyksiä. Kun siis Jeesus ilmestyi Nasaretin synagoogaan, niin ihmiset eivät tunteneet häntä miksikään oppineeksi jumaluusopin tohtoriksi eikä filosofian tohtoriksikaan, vaan hän oli tunnettu puuseppänä, puusepän poikana. Mutta sehän ei pidättänyt Jeesusta ilmaisemasta aikomustaan ylistää Jumalaa tulemalla Jehovan Sanan saarnaajaksi, vai kuinka? Totisesti ei, koska hän otti Pyhät Kirjoitukset ja luki tehtävänsä profeetta Jesajan kirjasta: ”Herran [Jehovan] henki on minun ylläni, koska hän on voidellut minut julistamaan iloisia viestejä köyhille; hän on lähettänyt minut ilmoittamaan vapautta vangeille ja näön takaisinsaamista sokeille; suomaan vapauden sorretuille; julistamaan Herran hyväksymyskautta.” – Luuk. 4:16–21, Diaglott.

³ Kun Jeesus teki tämän, niin se aiheutti hämmästyksen ihmisissä, varsinkin koska he tiesivät, ettei hän ollut pätevä ihmisten senaikaisen mittapuun mukaan. ”Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ’Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?’” (Joh. 7:15) Ehkäpä Jeesus ei ollut saanut kaikkea aikansa oppia, mutta hänellä oli totuus, joka on Jumalan Sanaa. (Joh. 17:17) Hän tiesi, että totuus tekee ihmiset vapaiksi ja kykeneviksi yhtymään pelastavaan Jumalan ylistämiseen, ja hän oli täyttänyt sydämensä tällä Jumalan Sanan totuudella. (Joh. 8:32) Jeesus ei voinut niin ollen pidättyä tekemästä sitä, minkä hän tiesi koituvan ihmiskunnan suurimmaksi hyväksi ja, mikä vielä tärkeämpää, Jumalan iankaikkiseksi kunniaksi ja Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi. Jumalan ylistämishalu oli kuin polttava tuli hänessä, eikä hän voinut pysyä hiljaa. Jeremia tunsi samalla tavalla, koska hän sanoi: ”Mutta hänen sanansa oli sydämessäni kuin luihini suljettu polttava tuli, ja minä väsyin sen sietämiseen enkä voinut sitä kestää.” (Jer. 20:9, e. h. k.) Jeesus ei yrittänyt pidättää ylistämistään, vaan teki niinkuin on kirjoitettu: ”Ja tapahtui jälkeenpäin, että hän vaelsi läpi jokaisen kaupungin ja kylän ilmoittaen ja julistaen iloisia viestejä Jumalan valtakunnasta; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” – Luuk. 8:1, Diaglott.

 4. Miten apostolien esimerkki näytti tämän?

⁴ Entä mitä niistä kahdestatoista hänen mukanaan olleesta voidaan sanoa? Heistäkin tuli Jumalan ylistäjiä siten, että he saarnasivat hänen Sanaansa ja kertoivat hänen hyvistä töistään. He odottivat Jumalan pelastusta samoin kuin me odotamme sitä nyt näinä viimeisinä päivinä, jolloin se on niin lähellä. Miten heistä tuli päteviä ylistämään Jumalaa? Hekään eivät viettäneet vuosikausia valmistuakseen kertomaan toisille Valtakunnan ihanaa evankeliumia. Paavalia lukuunottamatta he eivät olleet maallisesti oppineita, mutta se ei estänyt heitä kuitenkaan antamasta tunnustusta suullaan. Ottakaamme esimerkiksi Pietari ja Johannes. Vaikka he olivatkin sivistymättömiä sen ajan mittapuun mukaan, niin he ylistivät Jumalaa niin mahtavasti julistaessaan hänen pelastustietään, että he herättivät suurta hämmästystä Jerusalemin korkeitten viranomaisten keskuudessa. ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Niin ”koulunkäymättömiä ja oppimattomia” kuin heidän katsottiinkin olevan, niin heidän sydämensä oli täynnä Jumalan ylistämishalua sen johdosta, mitä he olivat kuulleet Jeesukselta. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, ja niin he puhuivat ylistyssanoja Jehovasta. Noihin varhaiskristittyihin liittyi useita muitakin, jotka kuulivat totuuden heidän huuliltaan, ja he muodostivat suuren evankeliumin saarnaajain joukon. Heillä oli Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koskevan tiedon aarre, ja he toivat esiin hyviä asioita kaikkien ihmisten hyödyksi. Sillä ”hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. . . . Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12:34–37) He pysyttelivät erossa uskonnollisista kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka Jeesus tuomitsi pahantuojina ihmisille. – Matteus 23.

 5. Mitä vaaditaan, jotta olisi kykenevä saarnaamaan ja ylistämään?

⁵ Ei siis oppineisuus eikä sen puute voi estää ketään laulamasta ylistystä Jumalalle, eikä yhteiskunnallinen asema ratkaise kenenkään saarnaamispätevyyttä. Hänellä täytyy olla rehellinen sydän ja totuuden ja vanhurskauden kaipuu. Emme tahdo tällä sanoa, etteikö nykyään olisi välttämätöntä tutkia Jumalan Sanaa, sillä niinkuin opetuslasten piti oppia Jeesukselta, niin meidänkin täytyy oppia Raamatusta. Sinun olisi mahdotonta vastata kenellekään Jumalan töistä ja siitä toivosta, mikä sinulla on Jumalan lupauksien suhteen, jollet sinä harrasta sen tutkimista, mitä Jumala on kirjoittanut itsestään. Sinun täytyy olla aina valmis antamaan vastaus omaamastasi toivosta herättääksesi uskoa toisissa. (1. Piet. 3:15) Paavali kehoitti Timoteusta tässä suhteessa sanoen: ”Tutki osoittautuaksesi Jumalan hyväksymäksi, työmieheksi, jonka ei tarvitse hävetä ja joka jakelee oikein totuuden sanaa.” (2. Tim. 2:15, e. h. k.) Timoteus tarvitsi varustamista, ja mekin tarvitsemme varustamista nykyään.

 6. Miksi tutkiminen on välttämätöntä?

⁶ Suu ei voi ylistää Jumalaa, jollei sydän ole valmis tarjoamaan sanomaa yltäkylläisyydestään. Siksi ”vanhurskaan sydän tutkii antaakseen vastauksen”. (Sananl. 15:28, e. h. k.) Tutki siis! Sitä sinun on tehtävä palvellaksesi Jumalaa oikealla tavalla, ja opittuasi sinun on käytettävä tietoasi kertomalla toisille. Se vahvistaa sinun uskoasi, mikä on ”luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”, ja sinä olet kykenevämpi suosittelemaan toisillekin Jumalan hyviä töitä. Sinä saat henkilökohtaisesti tutkimalla perinpohjaisen tuntemuksen Jumalan kaikkivaltiudesta; sinä kuulet hänen muinaisina aikoina hyvätahtoisten ihmisten parhaaksi suorittamistaan ihmeteoista, ja sinä näet, mitä hän lupaa tälle päivälle ja nyt lähellä olevalle uudelle maailmalle. Paavali sanoo, että ”usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen [Jumalan] sanan kautta”. (Room. 10:17) Tutki sen tähden Jumalan Sanaa, mihin vaaditaan vain kykyä kuulla ja lukea omalla äidinkielelläsi.

 7. Mitä täytyy tehdä, jos on vain vähän aikaa käytettävänä?

⁷ Mutta sinä sanot, että sinun täytyy olla työssäsi kahdeksan tuntia päivässä viitenä tai kuutena viikonpäivänä, joten sinulle jää ainoastaan viikonloput ja viisi iltaa vapaiksi omavalintaiseen toimintaasi. Se on totta, ja ihmisten suuri enemmistö on samassa asemassa kaikissa kansoissa, mutta kuitenkin saarnataan Kristuksen verratonta evankeliumia juuri heille ja sinulle, ja sinulla on sama tilaisuus kuulla, uskoa ja ylistää Jumalaa pelastuaksesi. Jumala ei tee erehdystä saarnauttaessaan evankeliumia sinulle ja sinun kaltaisillesi ihmisille koko maailmassa, koska kaikkialla maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat ylistää Jumalaa ja pelastua. Jumala tietää, että sinulla on ne elämän ongelmat, mitkä ovat yhteisiä kaikille ihmisille, ja että sinun täytyy otsasi hiessä hankkia elatuksesi maasta. Mutta hän tietää myöskin sen, että sinulla on riittävästi aikaa kuulla hänen sanomaansa ja toimia sopusoinnussa sen kanssa antaen hänelle ylistystä, mikä hänelle kuuluu, muuten hän ei välittäisi saarnauttaakaan evankeliumia. Hän antaa sen tähden tässä maailmassa oleville rehellisille ihmisille seuraavan hyvän neuvon: ”Valvokaa sen tähden huolellisesti vaellustanne, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, lunastaen aikaa [ostaen tilaisuuksia, reunam.], koska aika on paha. Älkää siis olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” (Ef. 5:15–17, Am. stand.–käänn.) Sinä voit omistaa vähän aikaa joka viikko meidän päiviimme soveltuvan Jumalan sanan tarkastelemiseen, ja sinulle on myöskin mahdollista erottaa jonkin verran aikaa ylistyksen antamiseen Jumalalle. Mutta sinulla täytyy olla halu ja päättäväisyys omaksua Jumalan hyväksymä menettelytapa hänen armostaan.

 8. Miten tämän käytännöllinen mahdollisuus todistetaan?

⁸ Tämän johtopäätöksen käytännöllisyyden todistaa Jehovan todistajain ja niiden henkilöiden suuren joukon historia, jotka ovat nyt heidän mukanaan ylistämässä Jehova Jumalaa koko maailmassa. Useimmat näistä ihmisistä ovat aivan sinun kaltaisiasi: he ovat tehtaan työläisiä, maanviljelijöitä, vapaan ammatin harjoittajia, työmiehiä, taitavia kauppamiehiä, emäntiä – niin, he tulevat kaikilta elämän aloilta. Monilla heistä on perhe huollettavanaan, ja he työskentelevät jokapäiväisen leipänsä saamiseksi. Heillä on taloustehtävänsä, he tulevat silloin tällöin sairaiksi, he saapuvat joskus myöhään kotiin, ja hyvin usein he ovat väsyneitä, koska heidän täytyy tehdä pitkiä päiviä saadakseen kohtuullisen mukavan toimeentulon. Hekin taistelevat kaikkien niiden elämän ongelmien kanssa, mitkä sinunkin täytyy kohdata joka päivä, ja kuitenkin he tutkivat Jumalan Sanaa ymmärtääkseen sitä paremmin ja omistavat aikaa Jehovan ylistyksen laulamiselle. He odottavat sitä pelastusta, minkä Jumala on luvannut iankaikkisine siunauksineen. Siksi he ymmärtävät, että ihmisen ei tule ponnistaa kaikkia voimiaan mukavuuksien hankkimiseksi tässä nykyisessä pahassa maailmassa eikä pyrkiä kokoamaan aarteita tulevaisuuden turvaksi. Kun he työskentelevät jokapäiväisen elatuksensa hankkimiseksi, niin he pitävät mielessään Jeesuksen sanat: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matt. 6:19, 20) He pyrkivät kokoamaan näitä aarteita Jumalan tykö taivaaseen ylistämällä häntä täällä maan päällä, vakuuttuneina siitä, että he saavat nämä taivaalliset aarteet täysin määrin käyttöönsä.

Miten se tapahtuu?

 9. Miten Vuosikirja osoittaa hänen todistajainsa tehneen sen v. 1949?

⁹ Miten Jehovan todistajat ja heidän toverinsa ylistävät Jumalaa? Saarnaamalla Valtakunnan evankeliumia. Katsellessamme vuoden 1950 Vuosikirjaa (engl.) me huomaamme kertomuksen suuresta maailmanlaajuisesta toiminnasta tämän ylistyksen antamiseksi Jumalalle. Yli 317 000 eri henkilöä käytti lähes 53 700 000 tuntia saarnaamispalvelukseen vuonna 1949. He johtivat enemmän kuin 167 000 Raamatun tutkistelua ihmisten kodeissa joka viikko, laulaen Jumalan ylistystä niille, jotka halusivat kuulla. Kun he kulkivat talosta taloon kehoittaen ihmisiä ottamaan vaarin evankeliumin sanomasta, niin he jättivät ihmisten koteihin yli 15 000 000 Raamattua, kirjaa ja kirjasta monilla kielillä. Ihmiset, jotka halusivat tietää enemmän tästä ”lopun ajasta”, mitä uusi vanhurskas maailma seuraa, saivat lisäksi heiltä yli 13 000 000 lehteä, jotka sisälsivät ”hyviä uutisia”. He huomasivat tarpeelliseksi järjestää enemmän kuin 174 000 yleistä raamatullista esitelmää vuonna 1949, ja he ilmoittivat näitä kokouksia laajalti. Sanoman kuulleitten ihmisten ilmaisema kiinnostus pakotti nämä saarnaajat käymään uudelleen useammin kuin 15 800 000 kertaa kodeissa tuona vuonna. Kaikki tämä työ suoritettiin 104 eri kansassa, siirtomaassa, saaressa ja kansojen alueella. Miten Jehovan todistajat tekivät sen? Kulkemalla ”kaikissa kaupungeissa ja kylissä ilmoittaen ja julistaen iloisia viestejä Jumalan valtakunnasta”, niinkuin Jeesuskin teki. Ja muista, että suurimman osan tästä työstä tekivät henkilöt, joilla on perhe, toimi ja kaikki muutkin vastuut, mitkä ovat yleisiä kaikilla ihmisillä. Mutta he erottivat hiukan aikaa joka viikko Jumalan ylistämiseen koettaen olla ”täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi”. – Fil. 1:11.

10. Minkä kurssin avulla he auttavat ihmisiä tutkimaan? Millä ehdoilla?

¹⁰ Vartiotorni-Seuran johdolla työskentelevät Jehovan todistajat ovat valmiit auttamaan jokaista etsivää ihmistä tässä Raamatun tutkistelussa. Heillä on järjestelmällinen ja säännöllinen tutkistelukurssi raamatullisissa asioissa, ja se on suunniteltu sopivaksi sellaisen miehen tai naisen kiireiseen elämäntahtiin, jonka täytyy työskennellä jokapäiväisen leipänsä hankkimiseksi. Tämä tutkistelukurssi kestää yhden tunnin joka viikko, ja sinä itse saat valita sen tunnin. Sinä voit saada omassa kodissasi muutaman kuukauden aikana enemmän tietoa Raamatusta ja sen nykyisestä soveltamisesta, kuin mitä olet koskaan uneksinut saavasi elinaikanasikaan. Mitä se maksaa sinulle? Ei kerrassaan mitään muuta kuin tutkisteluun käyttämäsi ajan ja vähäisen ponnistelun. Niin, Jehovan todistajat, joista monet oppivat itse tuntemaan Raamatun totuuksia samalla tavalla, ovat halukkaita tulemaan kotiisi tunniksi joka viikko ja auttamaan sinua käsittämään, mitä Raamattu sanoo ja merkitsee nykyään, eivätkä he veloita sinua pennilläkään tästä Raamatun tutkimispalveluksestaan. Tämä on sen kehoituksen mukaista, minkä Jumala itse lähettää jokaiselle: ”Joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm. 22:17) Kun Jeesus lähetti ne kaksitoista saarnaamaan, että ”taivasten valtakunta on tullut lähelle”, niin hän muistutti heille vielä, että he eivät olleet maksaneet mitään siitä hyvästä totuudesta, minkä he olivat saaneet häneltä. Siksi hän sanoikin heille: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Tämä tuottaa ylistystä Jumalalle, koska se on epäitsekästä antautumista auttamaan toisia oppimaan Häneltä. – Matt. 10:7, 8.

11. Mitä tietoa siten saadaan? Millaisen tutkimisjärjestelyn avulla?

¹¹ Käyttäessäsi Vartiotorni-Seuran varaamaa tekstikirjaa sinä ryhdyt tutkimaan Raamattua aihejärjestyksessä. Vuoden kuluessa sinä olet käsitellyt monta aihetta. Sinä tiedät, kuka Jehova Jumala on todellisuudessa; miksi hän lähetti Poikansa Kristuksen Jeesuksen maan päälle ja mitä Jeesus teki; miten tottelemattomasta kerubista tuli Saatana Perkele, Jumalan vastustaja, ja miksi hän koettaa niellä kaikki ihmiset. Helvetti, ”kolminaisuus”, Herran paluu, ylösnousemus, maailman loppu, tuomiopäivä, kuvat, sapatti, rukous, Valtakunta, ”uusi maa”, vihkiytyminen – kaikki nämä ja monet muut aiheet joutuvat tutkittaviksesi vuoden aikana, ja sinä ymmärrät, mitä Raamatulla on sanottavaa niistä kaikista. Kuinka paljon sinä olet oppinut näistä uskonnon avulla monina vuosina? Nyt sinä saat hyvän perustiedon siitä, mitä Raamattu opettaa, ja sinä olet lukenut raamatunkohtia omasta Raamatustasi. Kukaan ei ole pettänyt sinua ovelasti punotuilla taruilla, vaan sinulle on jaeltu oikein totuuden Sanaa. Koko sinun näkemyksesi maailman olosuhteista muuttuu, ja sinä saat uuden toivon, koska Jumala on paljastanut nyt sinulle Sanansa kautta syyn nykyisiin ahdistuksiin. Mutta sinä et tyydy pysähtymään tähän, vaan sinä haluat kasvaa tiedossa ja ymmärtämisessä. Sinä yhdyt psalminkirjoittajan Jumalalle esittämään rukoukseen sanoen: ”Saata minut ymmärtämään ohjeittesi tie, niin minä puhun sinun ihmeellisistä töistäsi.” – Ps. 119:27, e. h. k.

12. Miten näin hankittu ja arvostettu tieto vaikuttaa meihin?

¹² Sinä huomaat, että sinä et voi olla kertomatta toisille niitä hyviä uutisia, joita olet oppinut. Ne täyttävät sinun sydämesi ja polttavat sinussa, ja sinä saat suuren ilon puhuessasi totuutta ystävillesi ja naapureillesi. Totisesti, ”autuaampi on antaa kuin ottaa”, ja niin sinä haluat noudattaa Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä ja kertoa julkisesti, että ”valtakunta on läsnä”. Vaikka tietosi onkin mielestäsi vähäinen, niin sinulla on sama tunne kuin profeetta Jesajalla, joka sanoi: ”Herra Jumala on antanut minulle kielen opettamista varten.” (Jes. 50:4, Amer. käänn.) Sinä haluat opettaa toisia, jotta hekin ylistäisivät Jumalaa. Profeetta Sakarja tiesi etukäteen, mitä sinä ja toiset sinun kaltaisesi tekevät näinä viimeisinä päivinä, ja siksi hän selitti: ”Näitä teidän tulee tehdä: puhukoon jokainen totuutta lähimmäisensä kanssa.” (Sak. 8:16, Am. stand.–käänn.) Ja sinä teet siten tietäen varmasti, että se on hyväksytty Jumalan ylistämistapa ja että sinulla on hänen suosionsa ja siunauksensa. Sinä täytät nyt toiminnassa kristillisyyden alkuperäisen tarkoituksen, mikä on todistuksen antaminen Jehovan ja hänen Jeesuksen, Messiaan, hallitseman valtakuntansa puolesta.

Auttavassa yhteistoiminnassa

13. Miksi meillä on yhteistoimintavastuu?

¹³ Ne, jotka ryhtyvät ylistämään Jumalan nimeä, ovat muustakin vastuussa. Jokaisella on henkilökohtainen velvollisuus Jumalaa kohtaan käyttää kieltään Jumalan ylistyksen laulamiseen toisille. Mutta koska hän kuuluu nyt ”valitun kansan” Jumalan perheeseen, jolle Jehova antaa henkensä ja siunauksensa sen palvellessa häntä uskollisesti, niin tämä Valtakunnan uusi julistaja ei saa pysytellä erossa toisista, jotka palvovat Jumalaa samalla tavalla. Totuus levisi Kristuksen Jeesuksen ja apostolien päivinä laajalle alueelle silloista tunnettua maailmaa juuri heidän saarnaamisensa kautta. Monet kuulivat, tulivat vakuuttuneiksi, uskoivat ja alkoivat liittyä Jumalan ylistämiseen aivan samoin kuin he tekevät nytkin. Koska nämä uskovat olivat maailmassa, joka suhtautui yleensä vihamielisesti totuuteen, niin he vetäytyivät luonnollisesti yhteen yhteisen vakaumuksensa ja uskonsa perusteella. Näin näemme varhaiskristittyjen muodostaneen seurakuntia eli ryhmiä, joita Raamattu nimittää ”seurakunniksi”. – Ilm. 1:4 ja 1. Kor. 16:1.

14. Miten tämä yhteistoiminnan tarve osoitettiin varhaisseurakunnassa?

¹⁴ Todistukset osoittavat, että Jumalan varhaiset ylistäjät olivat liittyneet yhteen näissä ”seurakunnissa” eli ryhmissä, ja ”seurakunnat” olivat yhteydessä Jerusalemin päämajan kanssa, missä oli monta apostolia ja vanhempaa veljeä. Samalla tavalla on kaikilla Jehovan todistajilla nyt kautta koko maailman kosketus keskuspäämajaan ollessaan yhteydessä paikallisseurakuntien kanssa. Tämä keskinäinen yhteys on erittäin hyödyllinen yksilölle ja saa Jumalan siunauksen, sillä me luemme Paavalin ja Timoteuksen lähetyspalveluksesta: ”Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.” (Apt. 16:4, 5) Jumala katsoi sen lisäksi viisaaksi, että eri kirkoille eli seurakunnille osoitettiin kokonaisia Kreikkalaisten Kirjoitusten kirjeitä, joissa annetaan ohjeita, kehoituksia ja ojennuksia koko palvojain ryhmälle. Tällä tavalla saivat seurakunnat sen rohkaisun ja avun, minkä päämajan henkilökunta voi antaa, ja tämä vahvisti niitä uskossa ja auttoi yhteenliittyneitten ylistäjäin ruokkimista ja lisääntymistä.

15. Miksi emme voi laiminlyödä tätä yhdessäoloa?

¹⁵ Mikä oli oikein apostolien päivinä, se on vieläkin oikeampaa tänä aikana, koska me näemme Harmagedonin ahdistuksenpäivän lähestyvän nopeasti. Kukaan, joka haluaa nyt palvella Jumalaa otollisesti, ei voi syrjäyttää Heprealaiskirjeen 10:25:nnen (Amer. käänn.) arvovaltaista käskyä: ”Älkäämme laiminlyökö kokoontumista yhteen, kuten eräät tekevät, vaan rohkaiskaamme toisiamme sitä enemmän, kun näette sen suuren Päivän lähestyvän.” Jumalaa miellyttää meidän kokoontumisemme tutkimaan yhdessä hänen Sanaansa ja toimimaan yhdessä kenttäpalveluksessa, ja hänen siunauksensa näkyy häntä ylistävien ihmisten suuressa kasvussa kaikissa kansoissa. Me emme voi jäädä pois Jehovan todistajain kokouksista, joissa veljemme saavat opastusta ja suunnittelevat järjestelmällistä ylistämistään. Jumala on selvästi osoittanut suosivansa ryhmätoimintaa ja niitä järjestelyjä, mitkä tehdään jokaviikkoisen Vartiotornin tutkistelun, palveluskokouksen sekä teokraattisen virantoimituskurssin hyväksi, mitkä pidetään Jehovan todistajain paikallisissa Valtakunnansaleissa kaikkialla maailmassa. Jokaisella on velvollisuus auttaa näitä kokouksia seurakunnan yleiseksi hyödyksi ja omaksi hengelliseksi hyvinvoinnikseen. Jos nämä seurakunnan toiminnat laiminlyödään, kun ne ovat käytettävissämme, niin se osoittaa, ettei arvosteta Jumalan järjestelyä meidän auttamiseksemme hänen ylistyksensä voimassapitämiseksi, mikä varmistaa meidän pelastuksemme. Tällainen laiminlyöminen saattaa johtaa meidät vaaralliseen Herran pöydän halpanapitämiseen, ja me voimme langeta lopulta kokonaan ylistäjäin riveistä pois.

16. Miten meidän täytyy kantaa vastuumme? Kehen verraten?

¹⁶ Kun me työskentelemme seurakunnan yhteydessä osallistuen saarnaamiseen kentällä, niin ”kunkin on kannettava oma vastuutaakkansa”. (Gal. 6:5, Moffatt) Se on, jokainen Valtakunnan sanoman julistaja on suoranaisesti vastuussa Suurelle Tuomarille tekemästään tai tekemättä jättämästään työstä seurakunnassa ja sen yhteydessä. Jumala vaatii jokaiselta ”järkevää palvelusta” ylistämisessä, ja kunkin tulisi tehdä se sopivan suunnitelman mukaan. Jos hän voi Jumalan armosta tehdä paljon Valtakunnan palveluksessa, niin hän ei vertaa ansioitaan kenenkään toisen tuloksiin, joka pystyy tekemään ehkä vähemmän, niin että hän käyttäisi tilaisuutta saadakseen aihetta kerskua ystävien keskuudessa. Hän ymmärtää, että ”jokaisen tulee koetella oma työnsä, ja minkä tyydytyksen hän sitten saakin, se koskee häntä itseään eikä sitä ole verrattava kehenkään toiseen.” (Gal. 6:4, Amer. käänn.) Jos sinun täytyy verrata itseäsi toisiin, niin ota Jeesus mittapuuksesi ja katso, miten sinä täytät hänen esimerkkinsä. Se hävittää kaiken kilpailuhengen seurakunnasta ja siitä johtuvan lannistumisen, alemmuuden tai masentuneisuuden tunteen, mikä tulee helposti niille, jotka kykenevät syystä tai toisesta suorittamaan vähemmän palvelusta kuin toiset. Saadaksesi todellisen tyydytyksen palveluksestasi sinun täytyy noudattaa sitä hengellistä neuvoa, minkä Paavali antoi kolossalaisille: ”Mitä teetkin, olkoon sydämesi työssäsi, niinkuin siinä, mikä tehdään Herralle eikä ihmisille. Sillä sinä tiedät saavasi perinnön palkaksesi Herralta. . . . Henkilö, joka on syypää vääryyteen, saa vääryyttä palkakseenkin.” – Kol. 3:23–25, Weymouth (viides painos); 1. Kor. 10:31.

17. Miten voimme kantaa toisen taakkoja ja heikkojen taakkoja?

¹⁷ Samalla kun jokaisen täytyy kantaa oma taakkansa Jumalan edessä, niin hänellä on myös vastuu toisista seurakuntalaisista, joilla on sama usko ja jotka hekin pyrkivät ylistämään Jumalaa. Paavali ilmaisee tämän sanoessaan: ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” Tämä osoittaa, että kun me itse ylistämme Jumalaa, niin emme voi olla muistamatta niitäkään, jotka meidän kanssamme juoksevat uskon kilpailussa. Jos mielessämme on ensimmäisenä Jehovan nimen ja hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaansaattaminen, niin me tunnustamme, että työtovereittemme alinomainen palvelus myötävaikuttaa yhtä paljon Jehovan nimen kunnioittamiseksi kuin oma ylistystunnustuksemmekin. Toiselta puolen taas tuottaa kenen laiminlyönti tahansa häpeää Jumalan asialle. Jos me siis olemme vahvoja Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa ja kannamme omat taakkamme hyvin, ollen ehkä paremmassa asemassa aineellisestikin tehdäksemme tämän, niin meidän täytyy täyttää määrätty velvollisuus niitä kohtaan, joilla on ehkä vaikeampi jatkaa kanssamme Jumalan palvelusta. Me emme voi tulla kärsimättömiksi niitä kohtaan, jotka ovat keskuudessamme heikkoja, sen vuoksi, että olemme vahvoja, emmekä voi tyrkkiä heitä syrjään ikään kuin heillä olisi hyvin vähän merkitystä Jumalan järjestelyissä. Jos teemme siten, niin menemme suoraan päinvastaiseen suuntaan, kuin Herra neuvoi apostoli Paavalin kautta. Hän sanoo: ”Meidän, jotka olemme vahvoja, tulee kantaa niitä taakkoja, mitkä heikot aiheuttavat itselleen ja meille. Meidän ei tule miellyttää itseämme; kunkin meistä täytyy miellyttää lähimmäistään tehden hänelle hyvää rakentamalla hänen uskoaan. Kristus ei totisesti miellyttänyt itseään, vaan kuten on kirjoitettu: ’Niiden herjaukset, jotka herjasivat Sinua, ovat kohdistuneet minuun.’ – Kaikki nämä sanat kirjoitettiin muinoin meidän opetukseksemme.” – Room. 15:1–4, Moffatt.

Yhteisylistyksemme helpottaminen

18. Minkä hengen täytyy opastaa meitä yhteistoiminnassamme? Miten?

¹⁸ Tämä merkitsee todellisuudessa sitä, että meitä ei saa hallita ryhmäyhteisössämme se mittapuu eikä henki, mikä vallitsee epäuskoisia maailman ihmisiä. Maailma toimii itsekkyyden periaatteen mukaan, ja ihmistä suositaan saavutustensa perusteella siitä välittämättä, keitä hän vahingoittaa tai loukkaa edetessään. ”Väkevimmän henkiinjääminen” on tämän pahan maailman motto, ja jotta maailman ihmiset pääsisivät taistelussaan huipulle, he purevat ja nielevät toisiaan, riitelevät ja kamppailevat, antautuvat kinastuksiin ja katkeriin kiistoihin. He omaksuvat usein sen kannan, että ”tarkoitus pyhittää keinot”, ja ajavat hyöryjyrällä kaiken tiellensä tulevan ylitse. Niin ei saa kuitenkaan olla Jumalan kansan keskuudessa, koska sen jäsenet tietävät, että ne, jotka moista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal. 5:21) Jokaisen, joka koettaa ylistää Jehovaa, täytyy olla Jumalan hengen johtama. ”Nyt sanon: Vaeltakaa hengen mukaan älkääkä täyttäkö lihan halua. Sillä liha haluaa hengen vastaista ja henki lihan vastaista, koska nämä ovat toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä haluatte.” (Gal. 5:16, 17, Diaglott) Ollen Jumalan hengen johtamia hänen palvelijainsa täytyy vaeltaa yhteisjärjestössään hengen mukaan ja tuottaa hengen hedelmiä. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22, 23) Ei ole sellaista lakia, joka kieltäisi kristittyä kantamasta yltäkylläisesti näitä hengen hyviä hedelmiä, mitä tehdessään hän on siunauksena niille, joiden yhteydessä hän on. Se merkitsee sitä, että me emme toimi epäsiveellisesti, päihdytä itseämme, antaudu huvitusten pyörteisiin niinkuin maailma yleensä tekee, vaan kiinnitämme raittiisti ensiksi huomion hengellisiin asioihin.

19. Miksi emme saa olla arkoja, herkkiä, nopeita kostamaan?

¹⁹ Tähyillen Jumalan hengen johdatusta me emme käyttäydy Jumalan kansan joukossa ikään kuin aina varoen liikavarpaitamme. Ei ole hyvä olla niin arka ja herkkä, että pidämme joka ainoaa huomautusta tai lausuntoa hyökkäyksenä itseämme vastaan ja koetamme maksaa samalla mitalla. Me emme saa antaa ennakkoluulojen patoutua sisimmässämme ketään toista veljeä tai sisarta kohtaan ryhmäjärjestössä, niin ettemme voi puhua hänelle tai kuunnella hänen puhuvan saamatta niin ylivoittoista vastenmielisyyttä, että suljemme mielemme niiltä hyviltä Jumalan Sanan asioilta, joita hän saattaa jaella seurakunnalle yhteisestä palveluksestamme. Tällainen pyrkii myrkyttämään mielemme ja vääristelemään ajatuksemme, ja sitä seuraava henkinen kuohunta estää meitä hyötymästä kokouksissa olostamme. Sen sijaan että keskittäisimme ajatuksemme Jumalan palvelemisen tärkeisiin asioihin, yhteispalvelus unohtuu henkilökohtaisten itsekkäitten mielteitten takia. Lisäksi on olemassa vaara, että tämä asenne voi syöpäkasvin tavoin levitä toisiinkin seurakuntalaisiin ja siten aiheuttaa hengellistä tuhoa useammille kuin vain itsellemme. Meidän täytyy pyrkiä vastustamaan noita epätäydellisyyden taipumuksia rakkaudella ja kärsivällisyydellä.

20. Miksi ei tule olla vahingoniloisia toisten harha-askeleista, vaan koettaa auttaa heitä?

²⁰ Kun Jumalan henki opastaa meitä, niin me emme tule koskaan ylimielisiksi ja ylpeiksi luullen edistyneemme siihen kohtaan, missä meidän on mahdotonta tehdä rikkomusta tai joutua vastustajan yllättämäksi. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Ymmärtäen kaikki olevamme alttiita kiusaukselle me emme tunne sisäistä tyydytystä kenenkään toisen järjestöön kuuluvan veljen harha-askeleesta, vaan jos meillä on rakkautta, ystävällisyyttä ja itsehillintää, niin me olemme halukkaita auttamaan häntä nousemaan onnettomasta tilastaan. Me emme lisää hänen taakkaansa menemällä toisten seurakuntalaisten luokse kuiskailemaan, mitä vaikeuksia hänellä on ja missä hän on hairahtunut, ei, jos me rakastamme häntä ja haluamme auttaa häntä pitäen häntä yhtenä Jumalan ”lampaista”. Me yritämme kuvitella itsemme samaan asemaan ja toimimme sitten hänen suhteensa niinkuin haluaisimme itse tulevamme kohdelluksi, jos tekisimme saman erehdyksen. Tämä on apostolin Galatalaiskirjeen 6:1:sessä antaman neuvon ydin: ”Jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.”

21. Miten vältämme ryhmän häiritsemisen henkilökohtaisten rikkomusten sattuessa?

²¹ Otaksukaamme, että joku veli tekee jonkinlaisen vääryyden meitä kohtaan, ehkä pahaa aavistamatta. Mitä meidän on tehtävä? Onko meidän kannettava kaunaa ja oltava peräänantamattomia asenteessamme odottaen hänen tulevan lyötynä ja katuvana jalkoihimme? Pitääkö meidän vaatia julkista anteeksipyyntöä ennen kuin yritämme tehdä mitään sovituksen aikaansaamiseksi? Ei, me voimme mennä hänen luokseen ja sovittaa asian yksityisesti, välttäen julkisuutta, mikä voisi saattaa hänet tukalaan asemaan. Me lähestymme häntä lempeässä hengessä Jeesuksen neuvomalla tavalla, pyrkien selvittämään asian mahdollisimman pienin häiriöin. Jollei hän kuule meitä, silloin voimme asettaa asian seurakuntaa edustavain jäsenten eteen, niin että he voisivat nuhdella hillitysti ja lempeässä hengessä sitä, joka on loukannut meitä. (Matt. 18:15–17) Me emme saa antaa seurakunnan yleisen hyvän ja hyvinvoinnin väistyä mielestämme, ja meidän tulee pyrkiä selvittäessämme mitä kiistaa hyvänsä pitämään ensi tilalla ryhmän rauhaa ja ykseyttä, niin ettei Jumalan ylistyspalvonta ehkäisty. Tällä tavalla koetamme varjella Jumalan järjestöä ja samalla pysyä niiden yhteydessä, jotka ovat veljiämme, eikä ainoastaan saarnata muille järjestön ulkopuolella oleville saattaaksemme uusia jäseniä Jumalan laumaan. Kaikki tämä laskee taakan harteillemme, mutta meidän täytyy kantaa se halusta auttaaksemme toisia heidän taakkoineen.

22. Miksi meidän tulee olla armollisia eikä myöskään käyttää väärin toisten armoa?

²² Meidän täytyy muistaa, että Jeesus ei säästänyt itseään, vaan ’antoi henkensä ystäväinsä edestä’. Hän vaelsi varmasti Jumalan hengen mukaan, kun hän sälytti vapaaehtoisesti kannettavakseen meidän suuren syntitaakkamme samalla kun hän kantoi ne häväistykset, mitkä kohdistettiin Jumalaan. Hän heijasti meidän hyväksemme sitä suurta armoa, mitä Jumala itse osoittaa, ja siten hän ylisti Jehova Jumalaa. Meidän täytyy olla halukkaita ulottamaan sama armo veljiimme, jotka tekevät virheitä ja erehdyksiä. Älä unohda tätä Jumalan lakia: ”Autuaita ovat armolliset, sillä heille osoitetaan armoa!” (Matt. 5:7, Amer. käänn.) Mekin tulemme tekemään erehdyksiä jonakin aikana, ja me kaipaamme anteeksiantoa ja ennallistamista ”lempeyden hengessä”. Mutta meidän täytyy osoittaa aina edistyvämme, koska tuota armoa tuhlataan meille muuten hukkaan.

23. Miksi meidän täytyy ylistää Jumalaa tänä Harmagedonia edeltävänä väliaikana?

²³ Kaikkien meidän, jotka olemme kuulleet totuuden Jumalan armosta ja laupeudesta, täytyy olla nyt alituisesti tietoisia siitä tosiasiasta, että Jehova on sallinut tämän lyhyen väliajan Kuninkaansa valtaistuimelle noususta Harmagedonin väkivaltaiseen puhkeamiseen, jotta ”tämä valtakunnan evankeliumi” saarnattaisiin. Kolmekymmentä kuusi vuotta on jo kulunut, ja Jumalan ylistämistilaisuus tulee yhä ohikiitävämmäksi vuosi vuodelta. Sen tähden kaikuu meille yhä ponnekkaampana käsky: ”Ylistäkää Jehovaa! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen voimansa taivaanvahvuudessa. Ylistäkää häntä hänen mahtavien tekojensa tähden, ylistäkää häntä hänen erinomaisen suuruutensa mukaan. . . . Ylistäkää Jehovaa kaikki, joissa henki on. Ylistäkää Jehovaa!” (Ps. 150:1–6, Am. stand.–käänn.) Tämä ei ole mikään paikallinen Jumalan ylistämiskutsu, vaan yleinen vetoomus kaikille luomuksille, että niiden tulee yhtyä laulamaan Jehovan ylistystä. Kaikkien ihmisten, jotka tuntevat Jehovan, täytyy ylistää nyt häntä, niin että toisille hyvätahtoisille tarjoutuisi suurin mahdollinen tilaisuus oppia tuntemaan häntä ja liittyä ylistykseen. Jokainen käytettävissä oleva väline on pantava palvelukseen kaiuttamaan Jehovan loistoa. Kukaan ei saa välttää etuaan yhtyä ”Halleluja”-kuoroon, koska vain ne luomukset säilyvät hengissä ikuisuuteen, jotka antavat lakkaamattoman ylistyksen Jehovalle tänä ”Jehovan päivänä” ja iankaikkisesti, kun sen kauhea huippukohta on sivuutettu.