Totuudenpuhuja puuttuu asiaan vannoen valan

1, 2. a) Miksi kymmenien käskyjen Antaja ei voinut valehdella? b) Mitä lisäyksiä tekemällä ihmiset ovat osoittautuneet valehtelijoiksi esimerkiksi kuvien käytössä?

YHDEKSÄS niistä kymmenistä käskyistä, jotka Jehova Jumala antoi profeettansa Mooseksen kautta, kuuluu: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” (2. Moos. 20:16) Tämän valehtelemista vastaan tähdätyn lain antamisella suuri Lainsäätäjä asettuu valehtelijoita vastaan. Siksi hän itsekään ei voi valehdella ja samalla olla sopusoinnussa oman lakinsa kanssa. (Room. 1:21–25) Hän vihaa valehtelemista eikä ole koskaan ollut yhdenkään valheen Isä. Hänen sanansa on kuin puhdasta kultaa, sulatettua ja siten kaikesta liasta puhdistettua. Muinaisaikain viisain mies sanoi ennen meidän ajanlaskuamme: ”Jokainen Jumalan sana on taattu [puhdistettu, Um]; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.” – Sananl. 30:5, 6.

² Lisäämällä ihmistekoisia perimätietoja ja käskyjä Jumalan puhtaaseen sanaan monet uskonnolliset johtajat ovat olleet ristiriidassa Jumalan kirjoitetun sanan opetusten ja käskyjen kanssa ja osoittautuneet valehtelijoiksi. (Matt. 15:1–9) Lisäämällä Jumalan kirjoitettuun sanaan uskonnollisen opetuksen, jonka mukaan Jumalaa voidaan palvoa suhteellisella tavalla kuvien välityksellä, sovittelevat uskonnolliset johtajat ovat valmistaneet uskonnollisille laumoilleen maaperää epäjumalanpalvelukselle. Kaikki, jotka siten käyttävät ihmistekoisia kuvia ja apukeinoja palvonnassaan, asettuvat Room. 1:25:ssä kuvattuun luokkaan: ”Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti.” Sellaiset luomukset eli ihmistekoiset uskonnolliset kuvat ovat valheita. Ne todistavat väärinä todistajina Luoja-Jumalaa vastaan. Hän ei voi sen tähden koskaan hyväksyä niitä.

 3. a) Miten Jumalan sana on totuus itsessään eikä valhetta? b) Mitä Jumala on siitä huolimatta toisinaan nähnyt hyväksi lisätä sanaansa?

³ Jumalan puhdas sana on totuus itsessään. Se ei voisi olla valhetta, koska 1. Joh. 2:21 sanoo, ”ettei mikään valhe ole totuudesta”. Jumalan sana ei ole valhetta siinäkään, mitä se sanoo, eikä jää koskaan toteutumatta. Jumalan lupaukset ja ennustukset täyttyvät varmasti. Siksi voidaan Jumalan sanaan itseensä luottaa totuutena, eikä se menetä koskaan mitään arvostaan totuutena. Jehova Jumala on kumminkin toisinaan nähnyt hyväksi lisätä jotakin omaan pelkkään lupaus- tai ennustussanaansa. Se ei ole vastakkainen lisäys, vaan vahvistava lisäys. Mikä se on? Se on Jumalan vala, hänen vannomansa lausunto. Hän vannoo sanansa vahvistukseksi.

 4. Kenen kerrotaan Raamatussa ensimmäiseksi vannoneen ja millaisissa olosuhteissa?

⁴ Ensimmäinen, jonka kerrotaan Pyhässä Raamatussa vannoneen, on Jumalan oma ystävä Aabraham. (Jaak. 2:23; Jes. 41:8; 2. Aikak. 20:7) Tämä tapahtui 20. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Patriarkka Aabraham oli ajanut pakoon neljä rosvokuningasta ja pelastanut veljenpoikansa Lootin perheineen sekä ne tavarat, jotka oli viety Sodoman kaupungista, minkä läheisyydessä Loot oli asunut. Kun Aabraham tarjoutui palauttamaan kaikki kuninkaan tavarat hänelle, niin Sodoman kuningas sanoi: ”Anna minulle väki ja pidä sinä tavara.” Mutta Aabraham vastasi: ”Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: ’Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi’. En tahdo mitään.” (1. Moos. 14:11–24) Aabraham vannoi täten korkeimman elävän Persoonan kautta. Hän ei voinut vannoa minkään korkeamman kautta.

 5. a) Millä eleellä Aabraham ilmaisi Sodoman kuninkaalle vannomisensa? b) Mitkä kaksi valamuotoa olivat olemassa, niin kuin kaksi käytettyä heprealaista sanaa ilmaisevat?

⁵ Aabrahamin vannomisen eli valan tekemisen ilmaisi hänen kädennostonsa, kun hän esitti ilmoituksensa vastaukseksi Sodoman kuninkaan tarjoukseen, ja hän kohotti kätensä ”Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan”, puoleen. Tämä osoittaa, mikä vala on. Eräs tyhjentävä Raamatun sanakirja sanoo hakusanan Vala alla:

(Juutalainen), vetoomus Jumalaan tai asianomaisten vannottajien hyväksymään auktoriteettiin tai mihin tahansa pyhänä pidettyyn jonkin vakuutuksen todistukseksi tai annetun lupauksen tai omaksutun velvollisuuden vahvistukseksi. . . . ”Vala” on Hyväksytyn käännöksen vastine kahdelle heprealaiselle sanalle alahʹ אלה ja šabuahʹ שבועה, joita kumpaakin käytetään kolmessa merkityksessä: . . .

1. Vala on vetoomus Jumalaan jonkin lausunnon totuudellisuuden vahvistukseksi (Neh. 10:29; 2. Moos. 22:11);

2. Vannottu lausunto (1. Moos. 26:28; 2. Sam. 21:7);

3. Kirous (4. Moos. 5:21; Dan. 9:11). . . .

Mutta nuo kaksi sanaa alahʹ ja šabuahʹ eivät ole suinkaan samaa merkitseviä. Ne ilmaisevat kahta eri vannomistapaa eli pikemminkin kahta valamuotoa. Niinpä alahʹ (sanasta alalʹ ’vaikeroida, valittaa, ilmaista murhetta’ . . .) merkitsee oikeastaan murheen rukoilemista itselleen ja osoittaa, että se valamuoto, mitä se kuvaa, liittyi Jumalan koston rukoilemiseen osapuolelle, jollei annettu vakuutus ollut tosi; jota vastoin šabuahʹ (sanasta šebaʹ ’seitsemän’) merkitsee kirjaimellisesti seitsenkertaistaa itsensä, tuottaa seitsemän, ts. antaa julistus seitsemän uhrin vahvistamana tai seitsemän todistajan edessä, koska . . . muinaisaikoina käytettiin seitsemää eläintä, kun annettiin keskinäisiä lupauksia ja kun tehtiin liittoja (1. Moos. 21:28–30) . . . Alkuperäinen ero näiden kahden valan välillä on siis, että edellisessä tapauksessa [alahʹ] käytettiin kirousta, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa [šabuahʹ] ei käytetty kirousta.a

6, 7. a) Kenen Raamattu ilmoittaa vannoneen enemmän kuin kenenkään muun? b) Miksei Jehovan tarvitse vannoessaan pyytää pahaa itselleen?

⁶ Tiedätkö, että Pyhässä Raamatussa Jumalan kerrotaan vannoneen enemmän kuin kenenkään muun? Tiedätkö, että henkeytetyissä Heprealaisissa kirjoituksissa on ainakin 70 mainintaa Jehova Jumalan vannomisesta? Kuitenkaan Hänen yhteydessään ei koskaan käytetä heprealaista sanaa alahʹ, nimittäin sanaa, joka ilmaisee vannojan pyytävän itselleen pahaa varmistukseksi siitä, ettei valehtele eikä ole täyttämättä lupaustaan. Kun Jehova Jumala vannoo, hänen ei koskaan tarvitse pyytää itselleen mitään pahaa siltä varalta, että hänen esittämänsä lausunto ei ole tosi tai ettei hän täytä lupaustaan tai ennustustaan tai suorita omaksumaansa velvollisuutta.

⁷ Sellainen ei ole koskaan mahdollista. Jehova Jumalan ei sen tähden tarvitse pyytää mitään kauheaa tapahtumaan itselleen, jos hänen sanansa osoittautuisi valheeksi tai jollei hän toteuttaisi sanaansa tai ei eläisi sen mukaan. Sellaista hän ei voisi edes vihjatakaan itsestään. Siitä syystä käytetään kaikissa heprealaisen tekstin kohdissa, joissa Jumalan kerrotaan vannoneen, heprealaista sanaa šabaʽʹ refleksiivimuodossa, sillä se merkitsee ’seitsenkertaistaa itsensä’. Se merkitsee täydellisyyteen asti menemistä, sillä lukua seitsemän käytetään Raamatussa edustamassa täydellisyyden astetta.

 8. a) Milloin Jumala vannoi ensi kerran Raamatun mukaan? b) Miten tärkeä vannottu lausunto oli?

⁸ Raamatussa kerrotussa ensimmäisessä valassa Jumalan ystävä Aabraham vannoi Hänen nimensä kautta, kun taas siinä ensimmäisessä kerrotussa tapauksessa, missä korkein Jumala vannoo, hän vannoo ystävänsä Aabrahamin yhteydessä. Koska korkein Jumala, joka on ”totuuden Jumala”, tunsi halua vannoa, olosuhteitten täytyi olla poikkeukselliset, epätavalliset. Ne olivatkin. Sitä paitsi se Aabrahamille annettu lausunto, jonka Jumala vannoi, on tärkeä koko ihmiskunnalle maailman perustamisesta tähän asti, jopa siihen saakka, kunnes viimeinen ihmislapsi on syntynyt. Jumalan lausunnolla oli erityinen merkitys 144 000:lle ihmisperheen jäsenelle, joiden piti alkaa ilmestyä maan päälle tuhat yhdeksänsataa vuotta jälkeenpäin. Mikä tämä lausunto oli? Miten se syntyi?

 9. Milloin ja missä vannottu lausunto esitettiin, ja mitä Aabraham pysähdytettiin tekemästä?

⁹ Tämä vannottu lausunto annettiin 19. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua Moorian vuorella. Siihen aikaan eivät Saalemin (myöhemmin Jerusalemin) kaupungin muurit sulkeneet sisäpuolelleen Moorian vuoren huippua. Siellä oli alttari, mutta se ei ollut Jerusalemin kuninkaan Salomon temppelin alttari, koska se temppeli rakennettiin Moorian vuorelle vasta 11. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Se oli veistämättömistä kivistä rakennettu alttari, minkä Aabraham oli rakentanut uhratakseen sillä poikansa Iisakin ihmisuhrina Jehova Jumalalle. Totellen Jumalan käskyä Aabraham oli ryhtynyt uhraamaan ainoaa vaimostaan Saarasta saamaansa poikaa Iisakia. Mutta juuri kun Aabraham oli surmaamaisillaan Iisakin, joka lepäsi sidottuna alttarin päällä olevilla haloilla, enkeli huusi Aabrahamia ja sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.”

10. Minkä lausunnon Jehova vannoi?

¹⁰ Aabrahamin huomio kiinnitettiin nyt oinaaseen, joka oli takertunut kiinni läheiseen tiheikköön. Ottaen tämän eläimen Jumalan varaamana Aabraham uhrasi sen Iisakin sijasta. ”Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: ’Minä vannon [šabaʽʹ] itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.’” – 1. Moos. 22:1–18.

11. Miksi tällä vannotulla lausunnolla oli maailmanlaajuinen merkitys, mutta mitä joku vastaanpanija voi sanoa sen täyttymisestä?

¹¹ Mitä luulet? Oliko tällä Jehovan lausunnolla maailmanlaajuista merkitystä? Oli, koska se koski ”kaikkia kansakuntia maan päällä”, nykyisiäkin. Sen täyttyminen merkitsee siunausta meille, mihin kansaan kuulunemmekin. Poikkeuksetta meidän kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita siitä siinä määrin, että teemme voitavamme tullaksemme siunatuiksi Aabrahamin luvatun siemenen kautta. Mutta joku voi sanoa, että Jehova antoi lausuntonsa lähes 3 900 vuotta sitten, eivätkä kaikki maan perheet ole vielä tulleet siunatuiksi Aabrahamin siemenessä Iisakin kautta. Katsohan nykyistä kauheaa kansainvälistä tilaa. Katso myös niiden luonnollisten ympärileikattujen juutalaisten tilaa, jotka väittävät olevansa Aabrahamin siementä syntymänsä perusteella.

12. Mitä vastaanpanija jättää huomioon ottamatta, kun on kysymys kansojen tulemisesta siunatuiksi?

¹² Mutta eikö vastaanpanija jätä kuitenkin jotain huomioon ottamatta? Hän sivuuttaa sen seikan, että kaikki maan kansat alkoivat tulla siunatuiksi Aabrahamin luvatussa siemenessä 1 900 vuotta sitten siitä huolimatta, että Jehova Jumala hylkäsi luonnollisten ympärileikattujen israelilaisten kansan. Ja nyt on yli miljoona henkeä lähes kahdestasadasta tunnetusta kansasta saanut siunauksia Aabrahamin todellisen siemenen kautta. Miten se voi olla mahdollista? Se on mahdollista henkeytetyn raamatunkirjoittajan, apostoli Paavalin, selityksen mukaan. Hän kirjoitti ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla.

13. a) Kenen apostoli Paavali muistuttaa galatalaisille Aabrahamin siemenen pääasiassa olleen? b) Kuinka lukuisa Aabrahamin siemen oli kuitenkin oleva?

¹³ Apostoli Paavali kirjoitti siihen aikaan Rooman provinssissa Galatiassa, Vähässä-Aasiassa, olevien kristittyjen tovereittensa seurakunnille. Joukko noista uskovista, jotka eivät olleet israelilaisia, oli saatu väärin ajattelemaan, että heidän oli tehtävä itsestään juutalaisia ja tultava ympärileikatuiksi sekä alistuttava sen vanhan lain alaisuuteen, minkä Jumala antoi profeettansa Mooseksen kautta. Apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä oikaistakseen heitä. Hän muistutti heille, että ensi sijassa Jeesus Kristus oli Aabrahamin luvattu Siemen. Tämä Jeesus oli todellisuudessa Jumalan ainosyntyinen Poika, ja Jehova Jumala oli patriarkka Aabrahamin tavalla uhrannut ainosyntyisen Poikansa ihmisuhrina Jerusalemin pohjoismuurin ulkopuolella eli lähellä Moorian vuorta, missä Aabraham oli tarjonnut Iisakin uhriksi. Jehova Jumala oli kuitenkin sanonut, että Aabrahamin tosi siemen ei ollut oleva yksi persoona vaan monta, ja sen lukumäärä oli silloin yhtä tuntematon kuin tähtien luku tai hiekkajyvästen määrä merenrannalla.

14. a) Pitikö Aabrahamin luonnollisten jälkeläisten kirjaimellisesti täyttää lupaus? b) Millaisia luvattuun siemeneen pääsevien Aabrahamin tosi lasten täytyy olla, ja mikä heidän täytyy kokea?

¹⁴ Jumalan Poika Jeesus Kristus syntyi ja ympärileikattiin tosi juutalaisena, joten hän oli patriarkka Aabrahamin luonnollinen jälkeläinen. Hänen kauttaan saattoi siis maanpäällisten kansojen siunaaminen kirjaimellisesti toteutua täsmälleen niin kuin pitikin. Aabrahamin siemenen muiden jäsenten ei tarvinnut olla luonnollisia juutalaisia lihallisesti. Miksi ei? Koska Aabrahamin siemenen kaikista muista jäsenistä täytyi tulla Aabrahamin lapsia uskon kautta. Aabraham oli Jehova Jumalaan uskova mies. Aabraham vanhurskautettiin eli julistettiin vanhurskaaksi uskonsa takia Jumalan silmissä jo ennen kuin hänet ympärileikattiin 99 vuoden vanhana. (Room. 4:9–22) Aabrahamin tosi lapsilla, jotka lasketaan kuuluviksi luvattuun siemeneen, täytyy olla usko Jehovaan, jotta heidät voitaisiin vanhurskauttaa uskosta Aabrahamin tavoin. Sitten, kun heidät on vanhurskautettu eli julistettu vanhurskaiksi, Jumala siittää heidät pyhällä hengellään, ja heistä tulee Jehova Jumalan lapsia, hänen, jota Aabraham esikuvasi.

15. Millaiseksi piti Jeesuksen tulla kaikkien muiden siemenen jäsenten lailla, vaikka hän olikin Aabrahamin luonnollinen jälkeläinen?

¹⁵ Heistä tulee siten Suuremman Aabrahamin Jehova Jumalan hengellisiä lapsia, ja heidät lasketaan osaksi Aabrahamin luvatusta siemenestä. Jeesus Kristus itsekin, vaikka hän olikin maallisen esi-isänsä Aabrahamin luonnollinen poika, siitettiin Jumalan hengellä ja tuli siten Suuremman Aabrahamin hengelliseksi pojaksi. Hänen sikiämisensä tapahtui silloin, kun hän nousi kastevedestä ja kun Jumalan henki laskeutui hänen päälleen ja Jumala ilmoitti hänen olevan hengellinen poika sanoen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:13–17) Lopulta on Aabrahamin siemen maan kansojen siunaamiseksi oleva kauttaaltaan hengellinen luokka.

16. Oliko Aabrahamin siemeneen kuuluminen siunaus kenelle hyvänsä? Kenen kautta tämä jäsenyys varattiin ja keille ensin?

¹⁶ Jumalan hengestä sikiäminen ja pääseminen Aabrahamin luvattuun siemeneen Jeesuksen Kristuksen ohella on sanomaton siunaus kenelle tahansa. Tämä siunaus tulee Suuremmalta Aabrahamilta, Isältä Jehova Jumalalta, ja hänen ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen, Suuremman Iisakin, kautta. Ensimmäiset, jotka saivat tämän siunauksen tulla Aabrahamin siemenen jäseniksi taas toisten siunaamiseksi, olivat luonnollisia juutalaisia, ja aluksi heitä oli satakaksikymmentä henkeä, yleisen ajanlaskumme vuoden 33 helluntaijuhlan päivänä. Myöhemmin näihin lisättiin juutalaisia käännynnäisiä ja samarialaisia. Mutta Aabrahamin siunauksen ei kuitenkaan selitetty olevan yksinomaan juutalaisia, vaan kaikkia kansoja varten, vaikkeivät ne olekaan ympärileikattuja.

17. Keille tämä erikoissiunaus tuli Jumalan määräaikana, ja mitä noista täten siunatuista tuli?

¹⁷ Tämän mukaisesti kolme ja puoli vuotta tuosta vuoden 33 helluntaista eteenpäin siunaus ulotettiin ympärileikkaamattomille pakanoille, ja Juudean Kesareassa asuvat italialaiset saivat ensimmäisinä Aabrahamin siunauksen. Tämä avasi tien siunauksen leviämiselle erotuksetta kaikkien kansojen ihmisille, jolloin ne, jotka saivat siunauksen Aabrahamin Siemenen kautta, sikisivät Suuremman Aabrahamin Jehova Jumalan pyhästä hengestä tullakseen osaksi Aabrahamin Siemenestä aikana, jota on kestänyt tähän asti. Jumala ei siis ole jättänyt täyttämättä Aabrahamille vannomaansa lupausta.

18, 19. a) Tuleeko Aabrahamin siunaus niille, jotka ovat riippuvaisia lain teoista? b) Missä suhteessa ihmisistä tulee Aabrahamia jäljitellen hänen siemenensä jäseniä?

¹⁸ Huomaa nyt, miten Paavali selittää asian kirjoittaessaan Galatiassa asuville Siemenen jäsentovereille. Hän viittaa itseensä sinä, ”joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne”, ja sen jälkeen kysyy:

¹⁹ ”Saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee’. [Tarkoitus oli, Um] että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

20. Onko vahvistettu liitto muutettavissa, ja miten monesta siemenestä lupaus annettiin Aabrahamille?

²⁰ ”Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.

21. Miten voi olla ainoastaan yksi siemen, vaikka siinä on monta jäsentä?

²¹ ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

22. Miten apostoli Paavalin veljet ovat sellaisia ”lapsia” kuin Iisak oli?

²² ”Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.” – Gal. 3:5–10, 14–16, 26–29; 4:28.

23, 24. a) Kuinka monta Aabrahamin siemenen jäsentä täytyy nyt olla? b) Mistä tiedämme siemenen jäsenten tarkan lukumäärän, ja miksi heidän kaikkien täytyy olla uskollisia kuolemaan asti?

²³ Kuinka monta täytyy nyt tänä vuonna, 1966, olla tähän Aabrahamin siemeneen kuuluvia, kun laskemme mukaan kaikki ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien? Raamatun vastaus on: Ei enempää kuin 144 000 Aabrahamin hengellistä lasta. Tämä täsmällinen luku on ilmoitettu Pyhän Raamatun viimeisessä kirjassa. Luku 144 000 ei ole mitenkään verrattavissa niiden tähtien lukumäärään, jotka tiede on kyennyt tähän mennessä laskemaan. Mutta todellinen luku pysyi tuntemattomana kristityille ainakin 40 vuotta sen jälkeen, kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Galatian kristilliselle seurakunnalle, samoin kuin niiden tähtien lukumääräkin oli pysynyt, jotka Aabraham näki luonnollisilla silmillään.

²⁴ Sitten, noin vuonna 96, paljastettiin niissä kahdessa näyssä, jotka apostoli Johannes kertoi Ilmestyskirjassa, niiden Aabrahamin hengelliseen siemeneen kuuluvien täsmällinen lukumäärä, jotka liitetään Pääsiemeneen, nimittäin täysin tasasuhtainen luku 144 000. (Ilm. 7:1–8; 14:1–3) Nämä hengestä siinneet 144 000 Pääsiemenen Jeesuksen Kristuksen seuraajaa täytyy kaikki uhrata hänen kanssaan maan päällä. Kun he osoittautuvat uskollisiksi lihansa kuolemaan asti, heistä tulee perijätovereita hänen kanssaan taivaan valtakunnassa kuolleista nousemisen kautta. – 1. Kor. 15:29–57; 2. Kor. 5:1–9.

25. Mitä ne 11 500 ilmaisivat, jotka nauttivat leipää ja viiniä Herran illallisella vuonna 1965, ja miten Jumalan Aabrahamille vannoman valan pitäisi vaikuttaa heihin?

²⁵ Kun Herran illallista vietettiin niisanin 14. päivänä viime vuonna, 1965, niin noin 11 500 nautti vertauskuvallista leipää ja viiniä ilmaisten siten olevansa Aabrahamin hengellisen siemenen jäseniä, taivaallisen perinnön saajia Pääsiemenen Jeesuksen Kristuksen kanssa. (Luuk. 22:14–30; 1. Kor. 11:20–32) Tälle vähäiselle 144 000:n jäännökselle pitäisi valan, jonka Jehova Jumala lisäsi Aabrahamille Moorian vuorella antamaansa lupaukseen, olla erikoinen lohdutus ja kannustin pysymään uskollisena. Miksi?

VANNOTUN VALAN TARKOITUS

26. Mikä vannotun valan tarkoitus on, kuten sanotaan Hepr. 6:16:ssa?

²⁶ Mikä on sitten vannotun valan tarkoitus? Sen henkeytetty selitys on annettu meille Hepr. 6:16:ssa (Um) seuraavin sanoin: ”Ihmiset vannovat suuremman kautta, ja heidän valansa on kaiken kiistelyn loppu, koska se on heille laillinen tae.”

27. Mikä kiistely Jehovan Aabrahamille vannoman valan olisi siis pitänyt lopettaa?

²⁷ Kun Jehova Jumala vannoi sanoen: ”Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra”, niin kaikkeuden Korkein Tuomari antoi siten laillisen takeen. Sen olisi pitänyt lopettaa koko ihmiskunnasta, meidät mukaan lukien, kaikki kiistely siitä, pitäisikö siunauksen tulla kaikille maan kansoille, ei ainoastaan Aabrahamin luonnollisille jälkeläisille, vaan myös kaikille muille maan sukukunnille. – 1. Moos. 12:1–3; 22:16–18.

28. Minkä Jumalan valaa koskevan seikan pitäisi antaa meille lisävarmuutta?

²⁸ Miksi kukaan meistä kiistelisi siitä nykyään? Miksi kenelläkään meistä pitäisi olla epäilyksiä sen suhteen nykyään? Jumalan oman vapaaehtoisen valan pitäisi päinvastoin antaa meille lisävarmuutta. Hän ei ollut velvollinen vannomaan Aabrahamille siunauksen siemenestä antamansa lupauksen todenperäisyyttä. Aabrahamilla ei ollut oikeutta vaatia Jumalaa vannomaan lupaustaan. Jumala näki omasta puolestaan hyväksi vannoa itsensä kautta, ja hänellä oli rakkaudellinen syy siihen. Paavali selittää sen näin:

29. Miksi Jumala puuttui asiaan vannoen valan, kun hän antoi lupauksen Aabrahamille, ja millaisia meidän pitäisi sen tähden olla, sen sijaan että olisimme velttoja?

²⁹ ”Jotta ette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät lupaukset. Sillä kun Jumala antoi lupauksensa Aabrahamille, niin hän vannoi itsensä kautta, koska hän ei voinut vannoa kenenkään suuremman kautta, sanoen: ’Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan ja lisäämällä minä sinut lisään.’ Ja näin Aabraham kärsivällisyyttä osoitettuaan sai tämän lupauksen. Sillä ihmiset vannovat suuremman kautta, ja heidän valansa on kaiken kiistelyn loppu, koska se on heille laillinen tae. Kun siis Jumala päätti tehokkaammin osoittaa lupauksen perillisille neuvonsa muuttumattomuuden, niin hän puuttui asiaan vannoen valan, jotta me, jotka olemme paenneet turvaan, saisimme kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, voimakkaan kehotuksen tarttua eteemme asetettuun toivoon. Tämä toivo meillä on sielun ankkurina, sekä varmana että lujana, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle [kaikkein pyhimpään] asti, mihin edelläjuoksija on mennyt meidän puolestamme, Jeesus, josta on tullut ylimmäinen pappi Melkisedekin tavoin iankaikkisesti.” – Hepr. 6:12–20, Um.

30. Miksi jäännöksen toivon tulee pysyä lujana ja varmana ja mitä varten?

³⁰ Tämän johdosta Aabrahamin luvatun siemenen 144 000 vähäisemmän jäsenen vielä maan päällä oleva jäännös saa voimakasta kehotusta eli rohkaisua korkeimman Jumalan vannomasta valasta, hänen, joka ei koskaan vanno väärin eikä tee väärää valaa, koska hän on ”totuuden Jumala”. Jäännöksen toivon, joka on ankkuroitu kaikkein pyhimpään eli Jehova Jumalan taivaalliseen pyhäkköön, tulee aina pysyä lujana ja varmana, niin että se jatkaa kärsivällisyyden ja kestävyyden osoittamista samoin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob aikanaan.

31. Keillä muillakin on nyt oikeus saada voimakasta rohkaisua Jumalan lupauksensa vahvistukseksi vannomasta valasta ja minkä Johanneksen saaman näyn mukaan?

³¹ Mutta vielä lihassa oleva 144 000:n jäännös ei ole nykyään ainoa, jolla on oikeus saada voimakasta rohkaisua valasta, mikä sitoo Jumalan lupausta. Nykyään on suurella joukolla muita, jotka uskovat Jumalaan ja hänen Karitsaansa Jeesukseen Kristukseen, myös oikeus saada sitä. Miksi? Lueteltuaan ensimmäisen kerran Raamatun historiassa Aabrahamin hengellisen siemenen jäsenten täsmällisen määrän Ilm. 7. luku jatkaa sanoen: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Ilm. 7:9, 10) Jumalan Aabrahamille antaman valallisen lupauksen piti todellakin täyttyä useammalle kuin vain niille, joista oli tuleva Aabrahamin hengellisiä lapsia ja joiden lukumäärä on 144 000. Se oli täyttyvä myös niille maallisille kansoille ja sukukunnille, jotka ovat tämän Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144 000:n perijätoverinsa muodostaman siemenen ulkopuolella. Tähän sisältyvät sekä kuolleet että nykyään elävät ihmiset.

32. Mikä on ilmeistä sen perusteella, että ”suuren joukon” nähdään nyt antavan kunnian pelastuksestaan Jumalalle ja hänen Karitsalleen?

³² Tämä kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä olevien uskovien ”suuri joukko” on alkanut jo tulla siunatuksi Aabrahamin siemenen välityksellä. He tietävät kokevansa jo nyt, ennen kuin jäännös on siirtynyt taivaan valtakuntaan, kalliita siunauksia Suuremman Aabrahamin Jehova Jumalan lupaaman siemenen kautta. Sen tähden tämä kaikista roduista, kansoista, sukukunnista ja kielistä oleva ”suuri joukko” antaa kunnian pelastuksestaan taivaallisella valtaistuimellaan istuvalle Jehovalle ja hänen Karitsalleen Jeesukselle, Aabrahamin Pääsiemenelle.

33. Miksi tämä ”suuri joukko” tarvitsee myös kehotusta, ja mitä senkin on näin ollen pidettävä mielessään?

³³ Suuren Babylonin hävitys ja ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” ja Saatanan ja hänen demoniensa sitominen ja vangitseminen ei ole vielä tapahtunut kaikkien vihollisten ja vainoojien, niin näkyvien kuin näkymättömienkin, poisraivaamiseksi. Siksi tätä ”suurta joukkoa”, joka toivoo pääsevänsä maalliseen paratiisiin Jumalan valtakunnan alaisuudessa, on kehotettava välttämään velttoutta ja olemaan uskollinen ja kestämään hengellisen jäännöksen tavoin. Tästä syystä ”suuren joukon” on pidettävä mielessään, että Jumala vannoi Itsensä kautta vahvistavansa murtumattoman lupauksensa sen iankaikkiseksi siunaukseksi.

34. a) Minkä kahden seikan perusteella Jehovan neuvo on tehty muuttumattomaksi? b) Millaisena Jumalana Jehova on jo saattanut itsensä kunniaan, ja minkä me Paavalin kanssa julistamme asenteemme olevan Jumalaan nähden?

³⁴ Jumalan sana on muuttumaton. Jumalan vala on muuttumaton. Koska nämä kaksi, Hänen sanansa ja valansa, annettiin hänen neuvonsa yhteydessä, minkä hän on nähnyt hyväksi paljastaa meille, niin se tekee hänen neuvostaankin muuttumattoman. Jo nyt korkein Jumala Jehova on sen perusteella, mitä hän on tehnyt paljastetun neuvonsa suhteen, tullut kunniaan saatetuksi koko taivaan ja maan edessä. Kieltäkööt demonit, kieltäkööt kaikki demoneitten valvonnassa olevat ihmiset sen ja olkoot siihen uskomatta – korkein Jumala Jehova on siitä huolimatta paljastettu ja todettu ”totuuden Jumalaksi”. Mitä me siitä välitämme, vaikka tämän maailman valtavan suuri enemmistö ei usko. Me uskomme ja hyväksymme Jumalan sanan sen oman totuudenmukaisuuden tähden. Me myös pidämme arvossa sen Jumalan valan murtumattoman sitovaa voimaa, minkä hän vannoi suurimman ja korkeimman olemassaolevan kautta. Siksi me julistamme päättävästi, että asenteemme on sama, minkä kristitty apostoli Paavali omaksui kirjoittaessaan: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” – Room. 3:4, Um.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 213]

Jumala vannoo valan Aabrahamille