Kapinan aikakausi

MIKÄÄN sukupolvi ei ole nähnyt enemmän kapinaa kuin meidän – kaikenlaista kapinaa ja erityisesti nuorten kapinoimista. Nykyistä kapinan aikakautta voitaisiin hyvin kutsua ”nuorison kapinaksi”, jollei olisi niin, että aikuisten kapinointi on synnyttänyt koko surullisen asian. Yksi kapina laskee perustuksen toiselle.

”Mikä tekee nykyisen nuorison kapinallisuuden niin vakavaksi”, selittää tuomari Elijah Adlow Bostonin kaupungin tuomioistuimesta, ”on se, että se muistuttaa vain vähän sitä, mitä pidettiin kerran nuorisorikollisuutena.” Hän sanoo, että niitä ”väkivaltarikoksia, joihin nuoret nyt ryhtyvät, ei voida koskaan erehtyä pitämään poikamaisina ilveilyinä” kuten ennen muinoin. ”Totuus asiassa on”, sanoo psykologi, toht. Robert Lindner, ”että nuorten kapinointi ei ole tavallista yhteiskunnallista sairautta, vaan tarttuvaa kulkutautia, mikä vaikuttaa ihmisrotuun.” Jokaisella maalla onkin näin ollen oma sanastonsa nykyisiä nuorisorikollisia varten, ja Yhdysvalloissa he ovat tulleet tunnetuiksi ”aiheetta kapinoivina”.

Nuoret kapinoitsijat on jaettu kahteen yleiseen luokkaan. Toisen ryhmän muodostavat ne rikolliset, jotka ovat taipuvaisia väkivaltaan. Toinen koostuu niistä, jotka kapinoivat rajoitusta vastaan, jotta he voisivat elää aistillisten halujensa mukaan nauttien hetken kiihotuksesta. Tätä jälkimmäistä ryhmää on Amerikassa alettu kutsua ”beat-sukupolveksi”, missä ”beat” tarkoittaa mm. iskemistä, kuljeskelua, ymmälle saattamista ja pohdiskelua. Sen jälkeen kun Neuvostoliiton sputnikit lähtivät radoilleen, näitä nuoria kapinallisia on kutsuttu yleisesti ”beatnikeiksi”. Viranomaiset tekevät eron nuorisorikollisten ja ns. beatnikien välillä, koska jälkimmäisillä on tiettyjä uskomuksia, asenteita ja vakaumuksia elämään ja yhteiskuntaan nähden. Beatnikin tapa elää hetki kerrallaan on heidän uskontonsa.

Kirjoitus nimeltä ”’Beat’-sukupolvi” ilmestyi Current Affairs Bulletin -lehden joulukuun 7. päivän numerossa 1959. Sitä julkaisee Sydneyn yliopiston opettajakurssien osasto Australiassa. Kirjoitus esittää, että ”beat-sukupolvi” ilmestyi kohta toisen maailmansodan jälkeen. ”Jack Kerouac, parhaiten tunnettu romaanikirjailija ja profeetta Amerikan ryhmästä, muodosti sanonnan ’beat-sukupolvi’. Hänen romaaninsa On the Road (Tiellä) kuvailee hänen omaa ja ystäväpiirinsä elintapaa ja yrittää kuvata heidän äärimmäisen omintakeista näkemystään. Ryhmä uskaliaita nuorukaisia matkustaa edestakaisin yli Yhdysvaltojen joko peukalokyydillä tai käyttäen vanhoja autoja, liittyen villeihin joukkueisiin, eläen hyvin vähällä tai tyhjästä, varastaen silloin tällöin ja puhuen aina kiihkeästi rakkaudesta, Jumalasta ja pelastuksesta, kuunnellen hartaasti jatsia pienissä, tungokseen asti täynnä olevissa kapakoissa ja käyttäen hyväkseen vapaasti satunnaisia, anteliaita ja kauniita tyttöjä. . . . ’välittömän kokemuksen’ etsintä merkitsee sitä, että ensi sija annetaan sukupuoliselle vapaudelle. . . . Monien jatsi-intoilijoiden tavalla beat-sukupolvi voi nauttia marihuanaa, morfiinia ja muita huumausaineita. . . . Beatnik ei ole niinkään paljon huumausaineiden orja kuin autuaallisen tilansa ivallinen ja huoleton ihailija.”

Iloitakseen omatekoisesta paratiisista maan päällä beatnikit elävät hetken aistimuksia varten. Sydneyn yliopiston julkaisu selittää, että tämä ”uusi kapinallisten ryhmä” eli maanalaista elämää vuoteen 1957 asti, jolloin Kerouacin romaanin julkaiseminen antoi heille eräänlaisen raamatun: ”’Ainoa kansa minulle on nämä mielettömät’, sanoo Sal Paratiisi, kirjassa On the Road esiintyvä kertoja, ’ne, jotka ovat mielettömiä elämään, mielettömiä puhumaan, mielettömiä pelastumaan, haluavat kaikkea samalla kertaa, ne, jotka eivät koskaan haukottele eivätkä sano mitään kulunutta, vaan palavat, palavat, palavat kuin suunnattomat keltaiset roomalaiset kynttilät, mitkä räjähtävät kuin hämähäkit tähtitaivaan poikki.’ . . . Kirja yrittää myöskin ilmaista sitä auttamatonta kiinnostuksen vastakohtaisuutta, mikä vallitsee niiden ihmisten välillä, jotka huvittelevat ilman ehkäisyjä, jotka ottavat kaiken, mitä elämästä voidaan saada, ja halveksivat turvallista elämää, ja niiden ihmisten, joita arkailu ehkäisee noudattamasta mielijohteitaan ja tyydyttämästä kaikkia halujaan.”

Kirjoitus sanoo, että beatnikien kapina ”heijastaa laajalle levinnyttä teollisen sivistyksen epäilyä” ja lisää: ”Romanttinen vakaumus, että jokaisella nuorella ihmisellä on täytettävänään ainoalaatuinen tehtävä, jos hän vain tietäisi, mikä se on, on luonut yleisen innostuksen epämääräisiä ajatuksia kohtaan, osaksi kuolevan uskonnon korvikkeena. Kerouac on tunnettu hellittämättömästä väitteestään, että beat-sukupolven perusvaikutin on uskonnollinen: itsensä löytäminen merkitsee Jumalan löytämistä.”

Missä on sitten syy nykyisiin nuorisokapinoitsijoihin? Aikuisten – aviomiesten, vaimojen ja, niin, kristikunnan pappien kapinassa.

Miestensä päänasemaa vastaan kapinoivat vaimot ovat todellisuudessa kapinoineet Jumalaa vastaan, joka käskee Sanassaan: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.” (Ef. 5:22) Isät, jotka eivät kasvata lapsiaan ”kurissa ja Jehovan arvovaltaisessa ohjauksessa”, ovat kapinoineet Jumalaa vastaan. (Ef. 6:4, Um) Kun vanhemmat itse ovat kapinassa, niin kodin kuri, yhtenäisyys ja onni ovat järkkyneet; on laskettu perustus nuorison kapinoimiselle.

Papit ovat olleet voimattomia nuorison kapinan ehkäisemisessä, sillä he itsekin ovat kauan olleet kapinassa Jumalaa vastaan. Fundamentalistipapit ovat suorassa ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa lisänneet siihen perimätietoja ja ihmisten filosofiaa. Modernistipapit ovat kapinoineet Jumalaa vastaan hylkäämällä Raamatun ja panemalla nykyaikaisen ihmisen jalustalle palvottavaksi. Pitäessään kristikunnan uskontoja ”kuolevana uskontona” beatnikit ovat kehittäneet oman uskontonsa. Heidän kapinansa on myös Jumalaa ja hänen käskyjään vastaan kohdistunut, mutta he eivät ole saaneet ohjausta nykyiseltä yhteiskunnalta, mikä itse on hylännyt Jumalan teoillaan.

Kristikunta on myös kapinassa Jumalaa vastaan, sillä nimikristittyjen suuresta joukosta on tullut Raamatun sanoin ”valoa vastaan kapinoitsijoita”. (Job 24:13, Um) Pyhä Raamattu on Valon Kirja, ja se ”valtakunnan evankeliumi”, mikä Jeesuksen sanojen mukaan ”pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”, on valon sanoma. (Matt. 24:14) Hylkäämällä Jumalan perustetun valtakunnan nimikristikunta tekee itsestään ”valoa vastaan kapinoitsijan”.

Nuorison kapina on näin ollen syntynyt tänä kapinan aikakautena. Se on kapina Jumalaa, hänen jumalallisia käskyjään ja perustettua valtakuntaansa vastaan.