Milloin kristitty nainen tarvitsee päänpeitettä?
”Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.” – 1. Kor. 11:7.
1. a) Miten mies voi olla Jumalan kunnia, ja miten se, että hän on sellainen, auttaa hänen vaimoaan? b) Miten vaimo voi olla miehen kunnia?
KUN mies ja nainen palvelevat Jumalaa Hänen teokraattista järjestystä koskevien periaatteittensa mukaisesti, niin he tuottavat kunniaa ja ylistystä Hänelle Luojanaan. Kun mies täyttää uskollisesti osansa perheen päänä, ei ainoastaan velvollisuuttaan leivän hankkijana ja aineellisten tarpeitten varaajana, vaan myös perheensä hengellisten tarpeitten huoltajana rakkaudellisesti ja kärsivällisesti, niin hän on todella kunniaksi Jumalalle, jonka kuvaksi ja kaltaiseksi hänet luotiin. (1. Moos. 1:26) Hän on myös siunaus perheelleen ja tekee varmasti vaimolleen mieluisaksi osansa täyttämisen hänen apunaan ja vaimonaan. Kun vaimo vuorostaan tunnustaa suhteensa mieheensä, että tämä on hänen päänsä, ja kunnioittaa päätään tukemalla häntä uskollisesti ja kuuliaisesti, niin hän on kunniaksi miehelleen. – 1. Kor. 11:7.
2. a) Minkä periaatteen huomioon ottamisesta aiheutuu pään peittämisen tarpeellisuus? b) Mikä on tärkeätä päänpeitettä pitävälle naiselle?
2 Nainen voi olla ”miehen kunnia” ainoastaan, kun hän säilyttää Jumalan hänelle järjestämän suhteen mieheen anastamatta koskaan miehen johtoasemaa. Tästä syystä olosuhteet saattavat toisinaan vaatia naista kantamaan päänpeitettä. Kuten olemme nähneet edellisestä Vartiotornin numerosta, Paavalin todistelu 1. Korinttolaisten 11. luvussa päänpeitteen tarpeellisuudesta perustuu teokraattisen johtoaseman periaatteeseen, minkä hän esitti 3. jakeessa: ”Kristus [Jeesus, ei seurakunta] on jokaisen miehen pää ja . . . mies on vaimon pää ja . . . Jumala on Kristuksen pää.” Päänpeite käy siis tarpeelliseksi naiselle, kun hän suorittaa jotain tehtävää tai velvollisuutta, mikä tavallisuudessa pitäisi hänen miehensä tai jonkun antautuneen kristityn miehen suorittaa ja minkä hän täyttää tilapäisesti tai erikoisista olosuhteista johtuen. Tärkeä ei ole itse päänpeite, vaan sitä kantavan naisen sydämen asenne ja oikea teokraattinen omatunto. Hän ymmärtää, että tämä on Jumalan järjestely, ja pitää päänpeitettä etusijassa kunnioituksesta Häntä ja Hänen teokraattista asiainjärjestelyään kohtaan sukupuolten ollessa kysymyksessä. Naisella voi olla hyvä omatunto tässä asiassa ainoastaan, jos hän tuntee päänpeitettä sopivaan aikaan pitäessään oikeaa arvonantoa sitä kohtaan, jonka johtoasemaa siten kunnioitetaan.
3. Mitkä kolme pääasiallista tilannetta vaativat antautunutta naista pitämään päänpeitettä?
3 Vuoteen 1926 asti kaikki seurakunnan naiset pitivät päähineitä ollessaan kokouksissa. (Katso seuraavia julkaisuja: The Golden Age, 8.9.1926, s. 780–791; Uusi luomus, s. 325–327; Zion’s Watch Tower, 1.12.1907, s. 360, 361.) Näyttää olevan pääasiallisesti kolme tilannetta, mitkä vaativat antautunutta naista pitämään päänpeitettä. Ne voidaan esittää seuraavasti: 1) kun hänen on rukoiltava tai opetettava miehensä läsnä ollessa, 2) jos hän opettaa ryhmää, missä on antautunut veli, ja 3) kun hänen pätevän miehen poissa ollessa on rukoiltava tai johdettava seurakunnan kokouksessa. Tässä ja seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme kutakin näistä tilanteista erikseen.
PÄÄNPEITE JA VAIMON ALAMAISUUS
4. Missä miehen ja naisen välisessä erityisessä suhteessa päänpeittämistä ja alamaisuutta koskevat kysymykset tulevat esiin?
4 Naisen perussuhde mieheen on aviosuhde vaimona aviomieheen. Käsitellessään naisen alamaisuutta kristillisessä seurakunnassa Paavali viittaa 1. Timoteuksen kirjeen 2:11–13:ssä ja 1. Korinttolaiskirjeen 11:3–16:ssä ensimmäisen ihmisparin luomiseen osoittaakseen heidän suhteensa toisiinsa, kun mies luotiin ensin ja hänelle annettiin pään vastuu. Aviosuhteessa kristitty vaimo haluaa siis ehdottomasti osoittaa oikeaa alamaisuutta, olkoonpa hänen miehensä hyvän uutisen julistajatoveri tai ei.
5. a) Kenen tulee tavallisuudessa odottaa johtavan perheen raamatuntutkistelua ja rukousta? b) Onko siis naisen pidettävä päänpeitettä näiden seikkojen yhteydessä?
5 Milloin sitten aviosuhteissa naisen on välttämättä pidettävä päänpeitettä alamaisuuden merkkinä aviomiespäätään kohtaan? Ehkä erään toisen kysymyksen tekeminen auttaa nopeasti meitä saamaan vastauksen. Jos koko perhe on koolla, mies, vaimo ja lapset ja jos on johdettava perhetutkistelua tai esitettävä rukous, niin kenen luonnostaan olisi hoidettava nämä asiat? Tietysti miehen! Perheen päänä isän odotetaan tavallisesti ottavan johdon perheensä opettamisessa ja lasten kasvattamisessa Jehovan arvovaltaisessa ohjauksessa sekä heidän edustamisessaan Jumalalle esitettävässä rukouksessa. (Ef. 6:4, Um) Mutta jos mies ei ole antautunut kristitty ja suostuu kumminkin istumaan tutkistelussa, jota hänen antautunut vaimonsa johtaa ja jossa vaimo esittää rukouksen, niin vaimo pitää päänpeitettä suorittaessaan näitä toimituksia. Hän suorittaa velvollisuuksia, mitkä hänen miehensä tavallisesti suorittaisi ollessaan läsnä. Jollei mies ole läsnä, niin vaimon ei tarvitse tietenkään pitää päänpeitettä, koska lasten opettaminen on hänenkin etunsa ja velvollisuutensa, eikä hän tällöin anasta päänsä asemaa. Mutta kun mies on läsnä, niin jos vaimo johtaa tutkistelua ja pitää rukouksen, hän tekee sen pää peitettynä, koska hän palvelee tilapäisesti siihen asti, kunnes hänen miehensä omaksuu totuuden ja kykenee itse huolehtimaan näistä velvollisuuksista.
6. Mikä on tilanne, kun antautumaton mies lähtee vaimonsa mukaan toiselle perheelle pidettävään raamatuntutkisteluun?
6 Tämä periaate soveltuu kodin ulkopuolellakin. Jos myötämielinen aviomies seuraa vaimoaan toiseen kotiin, missä vaimo pitää raamatuntutkistelua, niin vaimo pitää päänsä peitettynä rukoillessaan ja johtaessaan tutkistelua. Vaikka läsnä olisi joku toinen mies, kuten sen kodin pää, missä tutkistelu pidetään, ja tämäkin mies on kiinnostusta osoittava mutta ei antautunut, niin vaimo ei pidä päänpeitettä tämän miehen tähden, koska hän ei ole vaimon pää eikä seurakunnan jäsen. Päänpeite tällaisessa tapauksessa on merkkinä alistumisesta ainoastaan hänen aviomiespäälleen.
7. Entä aterioilla?
7 Samoin oltaessa ruokapöydässä. Jos antautumaton aviomies pyytää vaimoaan rukoilemaan, hän voi tehdä sen, mutta pää peitettynä. Mutta miehen ollessa poissa, kun vaimo aterioi vain alaikäisten lastensa kanssa, hän ei tarvitse päänpeitettä rukoillessaan.
ANTAUTUNEITTEN POIKALASTEN SEURASSA
8. Millainen tilanne syntyy rukoukseen nähden, kun perheessä on antautunut poika, ja milloin äiti pitää päänpeitettä tässä tapauksessa?
8 Mutta jos läsnä olisi perheen antautunut poika, vaikka aviomies olisikin poissa, niin miten silloin on meneteltävä? Jos tämä poika on aikuinen, ei noudatettavasta menettelytavasta ole tietysti epäilystäkään, koska hän luonnollisesti esittäisi rukouksen. Mutta saattaa olla, että poika on vielä melko nuori vuosiltaan, ehkä hiukan toisella kymmenellä. Siinä tapauksessa tulee äidin käyttää arvostelukykyään, pyytääkö häntä rukoilemaan vai ei. Hän on vielä äidin huolenpidossa ja siitä syystä alamainen äidilleen, joten hänen täytyy todella ”kunnioittaa” äitiään tältä näkökannalta katsoen. (Ef. 6:2) Riippuu siis äidistä, pyytääkö hän tätä antautunutta poikaa rukoilemaan vai katsooko parhaaksi pitää itse rukouksen ajatellen, ettei poika ole vielä riittävän pätevä, tai joistakin muista senkertaisista erityissyistä. Mutta jos äiti rukoilee, hänen on sopiva pitää päänpeitettä, ja tämä on paikallaan hänen johtaessaan tutkisteluakin tällaiselle antautuneelle pojalle. Miksi?
9. Mitkä tekijät liittyvät äidin päänpeitteen pitämiseen alaikäisen antautuneen pojan yhteydessä, ja miten tämä vahvistaa äidin asemaa?
9 Antautunut poika on nyt seurakunnan jäsen, ja jonkun kypsän antautuneen miehen pitäisi oikeastaan opettaa häntä tai esittää rukous hänen läsnä ollessaan. Pojan kotona sen suorittaisi normaalissa tapauksessa hänen isänsä. Kun äiti pitää päänpeitettä tällaisissa olosuhteissa, niin hän tekee muutakin kuin toimii vain äidin ominaisuudessa, sillä päänpeite on merkki eli ilmaisu siitä, että hän toimii myös miehensä, pojan isän, puolesta. Voisimme siis sanoa, että tämä vahvistaa hänen asemaansa auttaen häntä menettelemään teokraattisesti antautunutta poikaa kohtaan hengellisissä asioissa, rikkomatta kuitenkaan mitenkään teokraattista järjestystä. Muina aikoina, kun perheen palvonta ei ole kysymyksessä, hän voi sopivasti käyttää asemaansa äitinä poikaansa kohtaan tarvitsematta pitää päänpeitettä, kun hän antaa tarvittavaa kuria ja neuvoa.
10. Minkä esimerkin äiti antaa täten antautuneelle pojalle, ja mikä raskas vastuu antautuneella isällä on?
10 Tällainen äiti on antautuneelle pojalleen oivallinen esimerkki siitä, miten teokraattisen naisen tulee toimia, ja tällä on suuri arvo hänelle, kun hänellä myöhemmin on vaimo ja oma koti. Eikä pojalla ole myöskään syytä valittaa, että hänen äitinsä menettelee sopimattomasti häntä, antautunutta miespuolista jäsentä, kohtaan. Samalla antautunut äiti haluaa auttaa poikaansa edistymään kypsyyteen, niin että tämä voi Jehovaa rukoiltaessa sopivasti edustaa perhettä tarvittaessa. Jos aviomies on myös antautunut Jehovan todistaja, niin hänellä on tietysti sitä suurempi syy täyttää henkilökohtaisesti niin pitkälle kuin mahdollista velvollisuutensa huonekunnan päänä, nyt kun hänellä on antautunut poika sen jäsenenä. Juuri hän voi ja hänen tulee antaa edistyneempää valmennusta, mitä poika nyt tarvitsee. – Sananl. 23:19, 24.
ANTAUTUMATTOMIEN RUKOUS
11. Miten antautunut vaimo voi suhtautua antautumattoman miehensä rukouksiin? a) jos mies on oikeamielinen ja esittää sopivan rukouksen? b) kun miehen rukoukset eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa?
11 Voi muodostua sellainen tilanne, missä vaimo omaksuu totuuden ja tulee Jehovan todistajaksi, mutta hänen miehensä ei, ja kuitenkin mies johtaa jatkuvasti perhettä rukouksessa aterioilla. Jos hän on oikeamielinen ihminen ja edistyy itse kohti antautumista, niin hän voi vilpittömästi esittää Jumalan sanan totuuden mukaisen rukouksen, mihin antautunut vaimo voi lausua omantuntonsa mukaisesti ”amen”. Mies on edelleen huonekunnan pää, ja hänen tulee asianmukaisesti odottaa johtavan perhettään palvonnassa. Mutta jos hän ei ilmaise lainkaan kiinnostusta Jumalan sanaan tai jos hän pitää kiinni sellaisista uskonnollisista vakaumuksista, jotka eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa ja mitkä kuvastuvat hänen rukouksistaan, niin valistunut vaimo ei voi sanoa ”amen” niihin. Hän voisi miehen rukoillessa pitää hiljaisen rukouksen itsensä ja lasten puolesta vakuuttuneena siitä, että Jehova kuulee hänen anomuksensa.
12. a) Missä olosuhteissa toistensa käsistä piteleminen pöydän ääressä rukouksen aikana ei ole sopivaa kristityille? b) Miksi tämä ei ole liiallisuuteen menemistä?
12 Joissakin perheissä on säännöllisenä tapana tarttua toinen toistaan kädestä rukoiltaessa, mutta koska tämä ilmaisee yksimielisyyttä rukouksessa, kristityn ei ole sopivaa osallistua siihen, kun rukouksen pitää antautumaton henkilö, jonka ajatukset eivät kohdistu Jehova Jumalan tosi palvontaan. Tätä on siis varottava, kun sellaiset henkilöt kutsuvat aterialle, jotka eivät ole totuudessa, ja sinä tiedät tämän olevan perheen tapa. Ensinnäkään sinä et tiedä, mitä rukouksessa saatetaan esittää, ja koska sinä et voisi sanoa ”amen” sen loppuun, niin sinä et haluaisi osoittaa suostuvasi rukoukseen olemalla käsikkäin pöydän ympärillä. Mutta joku saattaa kysyä: Eikö tämä ole jo liian pitkälle menemistä? Ei lainkaan. Rukous on palvonta-asia, mitä ei tule käsitellä keveästi, vaan minkä täytyy olla pyhä ja Jehovan tahdon mukainen. Hyvän omantunnon säilyttämiseksi kristitty ei halua edes näyttää osallistuvansa mihinkään muuhun palvontaan kuin Jehovan tosi palvontaan. – 1. Kor. 10:20, 21; 2. Kor. 6:14–18.
13. a) Mitä tulee tehdä, kun erotettu mies pitää rukouksen ruokapöydässä? b) Entä jos hän pyytää antautunutta vaimoaan rukoilemaan perheen puolesta? c) Miten tämä vaikuttaa päänpeitettä koskevaan kysymykseen?
13 Tilanne muodostuu vaikeaksi, kun mies on erotettu kristillisestä seurakunnasta ja on yhä erotettuna. Vaikka vaimo on yhä alamainen hänelle, aviomiehelleen, niin hänellä ei voi kuitenkaan Raamatun mukaan olla mitään hengellistä yhteyttä hänen kanssaan. (Room. 16:17) Miten tämä vaikuttaa aterioilla pidettävään rukouskysymykseen? Jos mies tahtoo järkähtämättä rukoilla ruokapöydässä, niin vaimo ei voi mitenkään hyväksyä hänen rukoustaan lausumalla hiljaa eikä ääneen ”amen”. Hän voi pitää oman rukouksensa hiljaa Jehovalle miehen rukoillessa tai jälkeenpäin, niin kuin hänestä näyttää sopivalta. Jos erotettu mies pyytäisi vaimoaan rukoilemaan perheen puolesta hänen läsnä ollessaan, vaimon olisi kieltäydyttävä. Hän voisi kumminkin rukoilla hiljaa itsensä ja lasten puolesta, vaikka mies olisikin läsnä, mutta ei tämän pyynnöstä. Tästä voidaan nähdä, ettei päänpeittäminen ole koskaan tarpeellinen tässä tapauksessa, koska ei tule tilaisuutta, missä vaimo suorittaisi mitään opetus- tai rukoustehtävää ääneen erotetun puolisonsa läsnä ollessa.
KÄYTTÄYTYMINEN EPÄUSKOISTA AVIOMIESTÄ KOHTAAN
14. a) Vaikka kristityn vaimon on toisinaan pidettävä pää peitettynä, niin mitä hän erikoisesti pitää mielessään säilyttääkseen viehättävyytensä Jehovan silmissä? b) Entä jos miehen käytös ei ole sopusoinnussa hyvien periaatteitten kanssa?
14 Uskollinen naisevankeliuminpalvelija, joka on sellaisen miehen vaimo, joka ei ole totuudessa, so. joka on antautumaton mies – jolloin hänelle käy välttämättömäksi käyttää päänpeitettä toisinaan miehen läsnä ollessa, huolehtii siitä, että hänen käytöksensä on yhtäpitävä tämän ulkonaisen alamaisuusmerkin kanssa. Hänen viehättävyytensä Jehovan silmissä ei riipu vain muodollisesta alamaisuudenosoituksesta peittämällä pää, vaan se on siinä, että hän säilyttää vaatimattomasti asemansa vaimona aina syvästi ’kunnioittaen miestänsä’. (Ef. 5:24, 33) Mutta sinä saatat kysyä, miten vaimo voi kunnioittaa syvästi miestänsä, joka suhtautuu vihamielisesti totuuteen ja vaimonsa suorittamaan Jehovan palvontaan. Sinä et voi suinkaan kunnioittaa miehen mielipiteitä, kun ne ovat Jumalan vastaisia, etkä hänen sanojaan, kun ne ovat herjaavia ja kenties saastaisiakin. Kuitenkin on tällaisissakin olosuhteissa mahdollista käyttäytyä sellaisella tavalla, että välttää kaikkea kapinallisuutta Jehovan järjestelyä vastaan kunnioittamalla sitä johtoasemaa, mikä miehen pitäisi täyttää. Ensinnäkin vaimo karttaa puhumasta halveksivasti miehestään toisten seurassa, olkoonpa tämä miten paha tahansa.
15. Mikä esimerkki antautuneilla naisilla on pahan kärsimisestä?
15 Sellaiselle vaimolle, joka on naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen ja joka saattaa olla jopa raaka käytöksessään, on lohdutusta Jeesuksen esimerkissä. Pane merkille 1. Pietarin kirjeen 3. luvun alkusanat: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne.” Millä tavalla? Ensinnäkin Pietari on juuri käsitellyt sellaisten kristittyjen palvelijoitten tapausta, jotka ovat kärsineet väärin noudattaessaan Jeesuksen esimerkkiä, kun hän jätti mallin siitä, miten meidän tulee käyttäytyä kärsiessämme syyttä. Pietari kirjoittaa hänestä: ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” Vaimot, joiden on kestettävä epäoikeudenmukaista kohtelua, voivat siis tehdä niin kuin noita kristittyjä palvelijoita käskettiin tekemään ja niin kuin Jeesus teki: jättäytymään Jehovan haltuun, joka aikanaan palkitsee heidän uskollisen käyttäytymisensä. – 1. Piet. 2:18–23.
16. a) Millaista kristittyjen alamaisuutta Pietari käsittelee ja minkä hyödyllisen neuvon hän antaa? b) Vaikka kristitty vaimo on alamainen miehelleen suhteellisessa merkityksessä, niin mitkä kaksi asiaa hänen on otettava huomioon ja mitä päättäen?
16 Mutta palvelijain alistuminen omistajiensa tahtoon voi toisinaan merkitä alamaisuutta ”nurjillekin”. Silloin hän sanoo: ”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.” (1. Piet. 2:18–20) Samoin kuin palvelijain, niin vaimojenkin tapauksessa heidän alamaisuutensa on suhteellista, koska Jumalan tahto ja omatunto on otettava huomioon. Jos vaimon mies osoittautuisi siis vaikeasti tyydytettäväksi, jopa siinä määrin, että hän on avoimesti antautuneen kristityn vaimonsa asennetta vastaan, niin uskollinen naisevankeliuminpalvelija pitää aina kiinni antautumisestaan Jehovan tahdon tekemiseen. Hän koettaa samalla uskollisesti pitää voimassa suhdettaan mieheensä sellaisena, miksi Jehova on sen järjestänyt, vaikka se osoittautuukin hyvin vaikeaksi toisinaan.
17. Millaisella käytöksellä voidaan epäuskoinen aviomies mahdollisesti voittaa totuudelle?
17 Onneksi eivät kaikki aviomiehet ole niin pahoja. Mutta hyvin usein tapahtuu niin, että miehellä ei näytä olevan lainkaan kiinnostusta totuutta kohtaan ja että hän ei osoita haluavansa ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin päästäkseen yhteyteen uuden maailman yhteiskunnan kanssa. Miten on silloin meneteltävä? Palauta mieleesi, mitä olemme aikaisemmin lukeneet 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2:sesta: ”Te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa [syvässä kunnioituksessa, Um].” Eräs seikka, mikä saattaa voittaa tällaiset aviomiehet totuudelle, on heidän vaimonsa käytös, vaimon uskollinen alistuminen syvässä kunnioituksessa. – 1. Kor. 7:16.
18. Minkä kristitty vaimo säilyttää uskollisella alistuvaisuudellaan vaimona, ja keille se on erityinen siunaus?
18 Tämän uskollisuuden tähden kristitty vaimo säilyttää aina hengellisen viehättävyytensä Jehovan ja kristillisen seurakunnan edessä. Tällaisen vaimon kanssa naimisissa olevan antautuneen miehen tulee arvostaa mitä suurimmassa määrin tällaista siunausta, sillä hänen vaimonsa on todella kunniaksi hänelle. Jollei hänen miehensä ole vielä omaksunut totuutta, niin tällainen kristitty vaimo säilyttää siveän käytöksensä syvässä kunnioituksessa, sillä se saattaa avata miehen silmät näkemään, kuinka erinomainen vaimo hänellä on, ja se voi johtaa hänet ottamaan totuuden vastaan. Kuinka ihmeelliseksi siunaukseksi se osoittautuukaan hänelle ja hänen vaimolleen!