Raamatun periaatteitten soveltaminen jumalattomassa maailmassa

IHMISEN edessä on pulmia, mitkä näyttävät tulevan alinomaa kriitillisemmiksi, sen sijaan että ne ratkaistaisiin: särkyneet avioliitot, pahankurisuus ja rikollisuus, työnantajan ja -tekijän välinen kitka, yksinäisyys ja atomisodan pelko – ja näitä on siinä mitassa, että ne näyttävät nielevän koko ihmiskunnan. Mutta onko välttämätöntä, että nämä ahdistukset vahingoittavat elämääsi siksi, että ne ovat luonteenomaisia ajallemme? Onneksi Raamattu viitoittaa paremman tien, ei ainoastaan kohdistaen huomiota elämään Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa, vaan myös osoittaen meille, miten tulee elää juuri nyt tämän jumalattoman maailman keskellä sillä tavalla, että voi iloita turvallisuudesta, tyytyväisyydestä ja onnesta.

On ilmeistä, että kohdattavat pulmat ovat visaisia. Esimerkiksi Yhdysvaltoja sanotaan kaikista Raamatuista ja kirkoista huolimatta ”maaksi, jossa on enemmän avioeroja ja rikollisuutta kuin missään muualla maailmassa”. On arvioitu, että noin 10 000 000 elossa olevaa amerikkalaista on eronnut. Yksi jokaisesta neljästä avioliitosta päättyy eroon. Jokin on ilmeisesti vinossa. Raamattu sisältää vastauksen tilanteeseen, mutta jotta hyötyisit siitä, sinun täytyy tehdä muutakin kuin vain omistaa Raamattu; sinun täytyy soveltaa sen neuvoja.

Avioliiton menestymiseksi on tärkeätä ymmärtää, että se on Jumalan asettama. Kun mies ja vaimo hyväksyvät tämän seikan, he vahvistavat uudelleen aviositeen, koska he huomaavat, että he ovat tilivelvolliset jollekulle korkeammalle kuin itselleen. Heidän avioliitostaan tulee heille vastuu Jumalan edessä. Tältä näkökannalta katsoen miehet ja vaimot – jos he ovat antautuneet tälle Jumalalle – tottelevat käskyä: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (Hepr. 13:4) Rakkaus vetää heitä yhteen. Kristityt aviomiehet ’rakastavat vaimojaan kuin omia ruumiitaan’, ja kristityt vaimot ovat ’omille miehilleen alamaiset niin kuin Herralle’, kun Raamatun periaatteet johtavat heitä. Tämä aikaansaa keskinäisen yhteistoiminnan ja turvallisuuden aviosuhteissa. – Ef. 5:21–28.

Mutta entä jos toinen puoliso ei pidä kiinni kristillisistä periaatteista? On myönnettävä, että tilanne voi olla vaikea. Kuitenkin on uskovan Raamatun periaatteitten sovellutuksella parantava vaikutus. Se antaa sisäisen rauhan uskovalle ja saattaa voittaa epäuskoisenkin näkemään, mitä etua on siitä, että tekee niin kuin Jumala tahtoo. Siksi uskovia vaimoja kehotetaankin: ”Olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin.” – 1. Piet. 3:1–6.

Yhdessä rukoilemisellakin, kuten on tapana kristityissä kodeissa, on tervehdyttävä vaikutus, kun syntyy väärinymmärrystä. Kun miehet ja vaimot rukoilevat yhdessä ja pyytävät Jumalaa antamaan anteeksi heille niin kuin he antavat anteeksi toisilleen, niin se vetää heidät yhteen lähempään yhdyssiteeseen. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” – Jaak. 5:16.

Professori Lewis M. Termanin 792 avioparista suorittamien perusteellisten tutkimusten mukaan vaimot valittivat vakavimmin, kun heidän miehensä olivat ”itsekkäitä ja ajattelemattomia, eivät menestyneet liike-elämässä, olivat uskottomia, valittavia, vailla hellyyttä ja tylyjä lapsilleen”. Miehet panivat ”nalkutuksen” ensimmäiseksi valituslistalleen vaimoja vastaan, ja sitten tulivat järjestyksessään: ”ei osoita hellyyttä, on itsekäs ja ajattelematon, valittava, huolimaton, äkkipikainen, taipuvainen antautumaan mieliharrastuksiinsa”. Kaikissa näissä pulmissa voidaan kumminkin soveltaa Raamatun periaatteita, koska Raamattu auttaa epätäydellisiäkin ihmisiä ilmaisemaan jumalallisia hedelmiä, ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä, itsensähillitsemistä”. (Gal. 5:22, 23) Tosin sinä et voi Raamatun periaatteita soveltamalla omalta osaltasi poistaa kaikkea aviollista onnettomuutta maailmasta, mutta se voi tehdä sinun avioliittosi onnelliseksi ja sellaiseksi, että se koituu kunniaksi Jehova Jumalalle, avioliiton Alkuunpanijalle.

SUHTAUTUMINEN VÄÄRINTEKOIHIN JA RIKOKSIIN

Kun maailman ihmiset eivät sovella Raamatun periaatteita eivätkä siten menesty avioliitossa, he eivät ole ainoita, joita se vahingoittaa. Heidän lapsensakin saavat kärsiä. Yhdysvalloissa on nykyään 2–4 miljoonaa lasta, joiden vanhemmat ovat eronneet, asuvat erossa tai heidän avioliittonsa on julistettu pätemättömäksi. Ja tähän summaan tulee joka vuosi 300 000 kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä lisää. Monista näistä tulee pahantekijöitä, ja he ryhtyvät rikoksiin. Toiset ilmeisesti ”hyvistä” kodeista olevat lapset ovat myös täyttyneet aikamme kapinahengellä. Vakavat rikokset lisääntyivät vuosina 1950–1960 98 prosenttia, kun taas Yhdysvaltain väestö kasvoi vain 18 prosenttia samaan aikaan.

Jos tämä lapsirikollisuuskysymys on sinun kohdallasi pulmana, niin Raamatun periaatteet voivat auttaa. Sinulla saattaa olla kapinallinen lapsi, joka huolestuttaa sinua. Eräskin äiti sanoo: ”Olen menettänyt kyvyn hallita tytärtäni, joka ei ole aivan kuudentoistakaan vanha. Hän on hävytön isälleen ja kuuntelee minua vain kun haluaa. . . . Hän ei ole paha eikä ilkeä, mutta niin niskoitteleva ja kapinallinen, etten voi tehdä hänelle mitään. Onko mitään keinoa, millä saan hänet tottelemaan?” Toinen äiti valitti poliisille, että hän ei pysty hallitsemaan 10-vuotiasta poikaansa, josta on tulossa murtovaras. Lapsipsykologit ovat eri mieltä sen suhteen, kuinka lapsia tulee käsitellä, mutta Jumala, joka teki ihmisen, tietää, mikä on parasta, ja sanoo sen meille Sanassaan Raamatussa.

Hän käskee vanhempia uhraamaan aikaa Jumalan sanan opettamiseksi lapsilleen. ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Tämä on paras tapa muokata lapsen ajattelu jumalisiin uomiin ja suojella sitä sen maailman turmelevilta vaikutuksilta, jossa se elää. Opettamalla lapselle jumalisuutta, että on väärin valehdella, varastaa tai himoita, ja liittämällä tämän opetuksen omaan hyvään esimerkkiinsä vanhemmat herättävät lapsessa halun vastustaa kiusauksia. Se oppii itsehillintää. Ja kun tähdennetään, että nämä ovat Jumalan periaatteita, että Jumala sanoo: Älä tapa, varasta, valehtele äläkä himoitse; että Jumala sanoo: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” ja ”olkaa vanhemmillenne kuuliaiset”, niin lapsi oppii, että sen täytyy totella kaikissa tilanteissa, koska Jumala tarkkailee silloinkin, kun vanhemmat eivät sitä tee. – 2. Moos. 20:13–17; Ef. 6:1, 2; 1. Piet. 3:12.

Kuri kuuluu myös tärkeänä osana lapsen kasvatukseen, ja sitä suositellaan Raamatussa. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananl. 13:24) Tämän Raamatun periaatteen mukaisesti annettu kuri ei johdu ärtymyksestä eikä vihasta, vaan rakkaudesta, ja ”rakkaus rakentaa”. Se rakentaa oikeita käyttäytymistapoja ja lämpimät suhteet vanhempien ja lasten välille. Se on voimakas tekijä rikollisuuden ehkäisemiseksi kodeissa, joissa se vallitsee. – 1. Kor. 8:1; Hepr. 12:7–9.

YHTEISKUNNALLISTEN PULMIEN RATKAISEMINEN

Rotusyrjintä ja ihmisten huono kohtelu heidän kansallisuutensa takia ovat edelleen pulmia, jotka ovat vallalla siksi, ettei sovelleta Raamatun periaatteita. Raamattu ei ole kansallinen kirja, joka opettaisi, että ihmiset jossain maassa ovat parempia kuin jossain muualla, ja synnyttäisi kansallisuus- tai rotuylemmyyden tunteita ja saisi jonkin ryhmän halveksimaan toista. Se tekee päinvastoin selväksi, että Jumala ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä] asumaan kaikkea maanpiiriä”, ja käskee kaikkia: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Apt. 17:26; Matt. 22:39) Sen periaatteitten soveltaminen on tehnyt mahdolliseksi tosi kristittyjen vetäytymisen kaikista kansoista yhteen yhden suuren hengellisen perheen jäseninä. He voivat kokoontua yhteen, työskennellä yhdessä ja elää yhdessä rauhassa ja sopusoinnussa. He eivät ole tyytyväisiä ainoastaan samaan rotuun tai kansallisuuteen kuuluvien ihmisten keskuudessa, vaan kristittyjen veljiensä parissa kaikissa osissa maailmaa. – Jes. 2:2, 3; Ilm. 7:9.

Niihinkin, jotka ovat epäsuopeita heille, he suhtautuvat rauhaisasti. He noudattavat Jeesuksen neuvoa: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”, ja: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” He tietävät, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”. Näin he huomaavat, että Raamatun periaatteitten soveltaminen on käytännöllisintä tässä jumalattomassa maailmassa. – Matt. 5:44, 39; Sananl. 15:1.

Eräs ala, millä Raamatun periaatteitten sovellutus tuo suuria siunauksia, on työnantajien ja -tekijöitten väliset suhteet. Ajattelehan vain, miten paljon aikaa menetetäänkään, kun työntekijät eivät suorita täyttä ja kohtuullista päivätyötä. Ajattele myös, että erään korkean vakuutusvirkailijan, John S. Meen, mukaan Yhdysvaltain liikemiehiltä, järjestöiltä ja teollisuuslaitoksilta niiden työntekijät petkuttavat enemmän kuin 700 miljoonaa markkaa joka työpäivä. Mutta ne, jotka soveltavat Raamatun periaatteita, eivät osallistu mihinkään tällaiseen epärehellisyyteen. He noudattavat sääntöä: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on.” (Ef. 4:28) Kristityt eivät tunnusta varkaudeksi ainoastaan tavarain ja välineitten viemistä kaupasta, vaan myös ”vetelehtimisen työssä”, ja heitä kielletään varastamasta. He tietävät, että heidän on tehtävä Jumalalle tili siitä, mitä he tekevät, ja niin he suorittavat maallisen työnsäkin kuin Jumalalle eikä ihmiselle. Heillä on mielessä Raamatun työntekijöille antama neuvo: ”Olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön.” – Kol. 3:22–24.

Työnantajillakin on heitä hallitsevat Raamatun periaatteet. Ensimmäisen vuosisadan orjanomistajille annettu neuvo antaa ajateltavaa nykyisille työnantajille: ”Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa.” (Kol. 4:1) Heidän vilpitön lähimmäisenrakkautensa ja tietoisuus siitä, että he ovat tilivelvolliset Jumalalle, panee heidät johtamaan liikeasioitaan siten, että heillä on puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä ja että he voivat iloita hyvistä suhteista työntekijöittensä kanssa. Niin, Raamatun periaatteitten soveltaminen kantaa hyvää hedelmää keskellä jumalatonta maailmaakin.

YKSINÄISYYS JA PELKO

Nykyään näyttää yksinäisyyden ja sen mukana usein tulevan masentavan ikävystymisen pulma olevan laajemmalle levinnyt kuin koskaan aikaisemmin. Miten Raamatun periaatteitten sovellutus voi auttaa ihmisiä voittamaan nämä pulmat?

Kristillisen elämän perustana on keskinäinen yhteys. Kristittyjen elämäntapana on olla hyödyksi ja avuksi toisilleen. Heitä kehotetaan ’valvomaan toinen toistaan rohkaisuksi toisilleen rakkauteen ja hyviin tekoihin, eikä jättämään omaa seurakunnankokoustaan’. (Hepr. 10:24, 25) Ollen säännöllisesti yhteydessä keskenään seurakunnan kokouksissa useita kertoja viikossa he nauttivat niiden toveruudesta, jotka ovat kiinnostuneita heistä, ja muinakin päivinä heidän kristillinen toimintansa vetää heitä lähelle perhettään ja pitää heidät kosketuksissa toisten seurakunnassa olevien kristittyjen kanssa. Jumalan kristittyjen tehtäväksi antaman työn laatu täyttää mielen arvon tunteella, ja se tuo tyydytyksen. Heidän Jumalan vanhurskaan uuden maailman kirkas toivonsa täyttää heidät ja tulvehtii toisillekin heidän ympärillään. Antaen itseltään ja jakelemalla toisille Jumalan sanasta oppimiaan hyviä asioita he saavat onnen, sillä eikö Jeesus sanonut: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”? (Apt. 20:35) Raamatun periaatteita soveltavina ihmisinä he ovat toimelias, onnellinen kansa.

Pelko on eräs valtava pulma – maailmansodassa atomiaseiden käytöstä aiheutuvan tuhon pelko. Se, että sinä sovellutat Raamatun periaatteita, ei estä jumalattomia käyttämästä aseitaan, mutta ne, jotka luottavat Jumalaan, eivät pelkää, mitä kansat saattavat tehdä. He tietävät, että Jumala ei salli tuhota maata ihmisen asuinpaikkana, koska hän on luvannut hävittää jumalattomat ja tehdä tästä paratiisikodin tottelevaiselle ihmiskunnalle. (Ilm. 11:18; Ps. 37:10, 11) He eivät menetä toivoaan kuolemankaan edessä. He tietävät, että elämän Luoja, Jumala, voi antaa heille uuden elämän kuolleistanousemuksen kautta. Siksihän apostoli Paavali sanoi: Me emme murehdi ”niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan”. – 1. Tess. 4:13, 14; Apt. 24:15.

Onko nykyään tosiaan maan päällä ihmisiä, jotka uskovat ja elävät sopusoinnussa näiden Raamatun periaatteitten kanssa? On tosiaan! Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunta. Tämän tähden sanoi Milwaukeen Sentinel 24. elokuuta 1961 Jehovan todistajista puhuessaan: ”He eivät ole yksimielisiä vain elämän pikkuseikoista, vaan tärkeistä asioista – käyttäytymissäännöistä, periaatteissa pysymisestä, Jumalan palvonnasta.” Totea se itse. Käy Jehovan todistajain Valtakunnansalissa paikkakunnallasi. Sinä havaitset Jehovan todistajien iloiten esittävän itsellesi ja muille Raamatun vastaukset niihin pulmiin, mitkä ovat meidän kaikkien edessämme tässä jumalattomassa maailmassa.