Jumalallisten esikuvien mukainen avioliitto

KUN ajattelemme avioliittoa, niin on sopivaa ajatella Jehovaa. Hän on avioliiton alkuunpanija. Hän järjesti ensimmäisen avioliiton. Jumala näki Eedenissä, että miehen ei ollut hyvä olla yksin ja että hän tarvitsi auttajaa täydentämään itsensä: ”Ja Jahve Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä, että mies jää yksin, minä teen hänelle auttajan hänen vastineekseen’.” Jehova täytti tämän tarpeen, kun hän teki ”naisen ja toi hänet miehen luo”. Näistä kahdesta puhutaan heti sen jälkeen miehenä ja vaimona, ”yhtenä lihana”. – 1. Moos. 2:18–25, Ro.

Avioliittoa käytetään kuvaannollisesti esittämään läheisiä siteitä eräissä taivaallisissa suhteissa, ja näiden jumalallisten esikuvien lyhyt tarkastelu syventää meidän arvostustamme maallisia aviosuhteita kohtaan. Jehova Jumala käyttää ensiksi avioliittokuvausta osoittaakseen oman suhteensa yleisjärjestöönsä, viitaten itseensä vaimon kaltaisen järjestönsä Aviomiehenä. (Jes. 54:5) Avioliittosuhdetta käytetään jälleen valaisemaan Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä läheistä sidettä, ja hänestä puhutaan Ylkänä ja seurakunnasta hänen morsiamenaan, ja heidän häittensä sanotaan tapahtuvan taivaassa. – 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7.

Samoin kuin miehestä ja vaimosta puhutaan Eedenissä ”yhtenä lihana”, niinkuin ihmisaviopuolisoista sen jälkeenkin, niin sanotaan myös, että Jumala ja yleisjärjestön päämies, Kristus Jeesus, ovat yhtä. Ja Kristuksen ja hänen morsiamensa, seurakunnan, viitataan myös olevan yhtä. (Matt. 19:4–6; Joh. 14:10; 17:21–23) Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että Jehova ja Kristus eivät ole yhtä missään salaperäisessä pakanallisessa kolminaisuudessa. Eikä Kristusta ja 144 000 seurakuntaluokan jäsentä tehdä kirjaimellisesti yhdeksi, enempää kuin mies ja vaimokaan, nuo kaksi henkilöä, tulevat kirjaimellisesti yhdeksi avioliiton jälkeen. Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa on ykseys pyrkimyksenä, tarkoituksena, päämääränä, haluna ja ponnistusten suuntana. Ja nämä jumalalliset liitot, mitkä tekevät kaksi tai useampia yhdeksi, vaativat jonkinlaisen pään, sillä noiden yhteenliitettyjen voimia ohjaamaan tarvitaan järkevää johtoa. Päättömältä liitolta puuttuu oikea johtava voima. Toisaalta olisi taas kaksipäinen liitto eriskummallinen, epäilemättä eripurainen itsessään ja siksi kestämätön. (Matt. 12:25) Jokaisella on päänsä paitsi Jehova Jumalalla. ”Minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” – 1. Kor. 11:3; 15:28.

TIUKAT VELVOLLISUUDET AVIOMIEHILLE

Eräissä maissa, kuten Yhdysvalloissakin, missä monilla vaimoilla on voimakas taipumus yrittää olla osaltaan perheen päänä tai anastaa se asema kokonaan, pannaan äänekkäät vastalauseet sitä Jumalan järjestelyä vastaan, että mies on perheen pää ja vaimo hänen alaisensa. Sitä pidetään sortavana ja syrjivänä vaimoihin nähden ja liian vaikeana taakkana heidän kannettavakseen. Mutta raitis harkinta osoittaa kuitenkin, että juuri aviomies on ottanut itselleen vaikeamman osan aviojärjestelyssä. Hänen täytyy pyrkiä noudattamaan Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen virheettömiä esimerkkejä, niinkuin he näyttelevät aviomiehen kaltaisia osiaan kuvaannollisissa avioliitoissa.

Jehova Jumala on kaikkeuden Luoja ja kaikkien elävien Isänä koko luomakunnan, näkyvän niinkuin näkymättömänkin, ylin Pää. Hän saattoi kaiken olemassaoloon, määräsi ne lait, joita sekä elottomien että elävien luomusten täytyy noudattaa ollakseen olemassa, ja hän huolehtii niiden jatkuvasta olemassaolosta. Jehova seuraa omissa teoissaankin johdonmukaisesti vanhurskaita periaatteita ja toimii päänä oikeudenmukaisesti, viisaasti ja ennen kaikkea rakkaudellisesti. Kristus Jeesus noudattaa Jehovan esimerkkiä hoitaessaan pään tehtäviä seurakunnassa. Oikeus ja viisaus, rakkaus ja myötätunto ovat huomattavia. Eikö Jeesus työskennellyt uupumatta ruumiinjäsentensä hyväksi maan päällä ollessaan opettaen ja saarnaten, varaten hengellistä ravintoa, mikä on paljon tärkeämpää kuin kirjaimellinen leipä? Eikö hän osoittanut esimerkillistä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä toimiessaan maallisten opetuslastensa kanssa ja ottaessaan huomioon heidän lihalliset heikkoutensa? Eikö hän kestänyt vainoa ja kidutusta säilyttäessään nuhteettomuutensa Jumalan edessä ja tehnyt siten itsestään luotettavan esimerkin seuraajilleen? Ja eikö hän lopuksi mennyt äärimmäisyyteen asti ja antanut henkeään morsiamensa ja vaimonsa, seurakuntaluokan, puolesta?

Niin on ihmisaviomiestenkin ollessa kyseessä. Heidän täytyy koettaa noudattaa sitä täydellistä tapaa, millä Jehova näyttelee aviomiehen kaltaista osaansa vaimon kaltaisen yleisjärjestönsä Päänä, ja sitä erinomaista tapaa, millä Kristus Jeesus hoitaa pään tehtävää vaimonsa, seurakunnan, Aviomiehenä. Ihmisaviomiehen täytyy hankkia ruokaa, vaatetta ja suojaa vaimolleen. Hänen täytyy ohjata oikealla tavalla heidän yhteisponnistuksiaan tehden viisaat ratkaisut, ottaa vastuu näistä ratkaisuista ja kantaa kaikki seuraukset, mitkä niistä saattavat tulla. Ja hänen täytyy osoittaa päänä aina kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, armollisuutta ja anteeksiantavaisuutta sekä ennen kaikkea rakkautta, noudattaen esikuvanaan sitä, mitä Jehova osoittaa yleisjärjestöään kohtaan ja mitä Kristus osoittaa kristillistä seurakuntajärjestöään kohtaan. Näin korkeitten vaatimusten täyttäminen on totisesti vaikeampaa kuin alistuminen tällaiseen vilpittömään johtoon.

ESIMERKKEJÄ VAIMON ALISTUVAISUUDESTA

Jehovan yleisjärjestön huomattava jäsen, Kristus Jeesus, ei pitänyt tuon järjestön suuren Aviomiehen ja Pään alamaisuudessa olemista kiusallisena. Hän teki mielellään Jehovan tahdon sanoen sen työn, minkä Jumala määräsi hänelle, olevan tärkeää ruokaa ylläpidokseen. (Ps. 40:9; Joh. 4:34; Hepr. 10:7) Se, että hän kärsi vainon ja kidutuksen ja kuoleman, ei ollut ainoastaan hieno esimerkki hänen seuraajilleen, vaan myöskin eloisa todistus Jehovan hyväksi nuhteettomuutta koskevassa kysymyksessä, voimakas apu Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi. Se ilmaisi Jeesuksen olleen täydelleen alistunut Jehovan, Pään, alaisuuteen. Hän ei yrittänyt koskaan anastaa tuota pään asemaa Jumalalta eikä koettanut jakaa sitä Jumalan vertaisena: ”Säilytä itselläsi tämä mielentila, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että hän olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti.” – Fil. 2:5–8, Um.

Kristityillä vaimoilla tulisi olla Kristuksen mielentila, eikä monien maailmallisten vaimojen asennetta, jotka vaativat tasavertaisuutta miestensä kanssa ja usein heidän vallitsemistaankin. Kristityt vaimot eivät edes harkitse epäteokraattisesti osankaan anastamista siitä pään tehtävästä, minkä Jumala on määrännyt miehelle. He alistuvat aviojärjestelyyn sellaisena, miksi sen on määrännyt itse Jumala eikä kukaan ihminen. Kapinoiminen tätä järjestystä vastaan merkitsee kapinoimista Jumalaa eikä miestä vastaan. Jeesus teki mielellään Jehovan hyvän tahdon; kristittyjen vaimojen tulee olla tyytyväisiä siihen, että heidän miehensä on heidän teokraattinen päänsä. Eedenissä oleva suojaava kerubi oli uppiniskainen ja tunsi sen kahlehtivan ja sortavan häntä, kun Jehova oli pää, ja kapinoi sen jälkeen ja tuli kunniattomaksi Saatanaksi Perkeleeksi. Vaimot, jotka eivät alistu miehensä johtoon, noudattavat Saatanan eikä Kristuksen esimerkkiä.

Vaimoille on jälleen esimerkkinä seurakunnan alistuminen Päänsä, Kristuksen Jeesuksen, johtoon. Kun otetaan vastaan velvollisuus saarnata Kristuksen voidellun ruumiin jäsenenä, niin se aiheuttaa jossakin määrin vainoa ja ahdistusta lihassa, mutta ilo palvella Kristuksen, rakkaudellisen Pään, alaisuudessa korvaa runsaasti lihalliset ahdistukset. Alistuminen tällaisen vilpittömän pään johtoon ei ole vaikeaa eikä alentavaa, vaikka tuittupäiset ja ylpeät ovat ajatelleet siten läpi vuosisatojen, ja tällaiset ovat tehneet itsestään näinä viimeisinä päivinä ”pahan orjan” luokan kapinoimalla Kristusta, Päätä, vastaan. ”Uskollinen ja arvosteluälyinen orja”-luokka saa todellista iloa alistuessaan Kristuksen johtoon. Kapinointi ei tuota onnea ”pahalle orjalle”, sillä hän joutuu ulkopuolelle ulkokullattujen kanssa, ja ”siellä on hänellä itku ja hammasten kiristys”. (Matt. 24:45–51, Um) Kristityt vaimot, jotka eivät alistu miestensä johtoon, noudattavat ”pahan orjan” eikä ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” esimerkkiä.

KUMPIKIN AVUKSI TOISELLEEN

Jumalallisen mallin summa on siis se, että oikein käytetty pään asema ei ole sortava sen alaisuudessa olevalle. Aviomiehen täytyy pyrkiä ahkerasti toimimaan oikeudellisena ja viisaana ja rakkaudellisena perheen päänä. Jos hän tekee näin parhaan kykynsä mukaan, ei vaimon alamaisuuden hänelle tulisi käydä liian vaikeaksi. Ja jos vaimo täyttää velvollisuutensa parhaan kykynsä mukaan, niin on miehen paljon helpompi käyttää johtoasemaansa oikeana päänä. Molemmat ovat epätäydellisiä. Molemmat tekevät erehdyksiä. Molempien tarvitsee saada ja osoittaa kärsivällisyyttä ja anteeksiantavaisuutta, rakkautta ja kunnioitusta. Koska kumpikin on erilainen henkisesti ja ruumiillisesti ja tunteiltaan, niin kumpikin tarvitsee toistaan, kumpikin voi täyttää toisessa olevan puutteen, kumpikin on tehty olemaan täydennyksenä tai lisänä toiselle. Mutta kaikkien näiden ominaisuuksien yhdistämiseen sopusointuisesti vaaditaan kummaltakin Jumalan hänelle määräämän osan näyttelemistä. Kumpikaan ei voi tarttua toisen velvollisuuksiin. Muista, että Aadam oli Eevan pää, mutta kun Eeva meni hänen edelleen ja söi hedelmää, niin hän tuli pois päänsä alaisuudesta ja menetti elämänsä. Ja kun Aadam suvaitsi hänen kapinaansa ja seurasi heikkona hänen astumiaan jälkiä, niin hän jätti osansa päänä, ja se maksoi hänelle hänen henkensä ja hänen jälkeläistensä elämän oikeudet. Ihmisen kaikki vaikeudet johtuvat kapinasta oikeaa päätä kohtaan siihen aikaan, jolloin suojeleva kerubi kieltäytyi Eedenissä alistumasta Jehovan johtoon ja jolloin Eeva astui Aadamin johdon ulkopuolelle.

Molempien aviopuolisoitten keskinäiseksi hyödyksi on, että he pysyvät niissä osissa, mitkä Jehova Jumala on heille määrännyt. Viisas perheen pää ansaitsee vaimon arvostuksen, ja alistuva vaimo lisää miehensä rakkautta. Jumalan Sana neuvoo: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin [pelastaja]. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myöskin miesten rakastaa vaimojaan niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon [syvästi] miestänsä.” – Ef. 5:22–25, 28–31, 33.

Diktaattorit hallitsevat alamaisiaan sortavasti ja näiden ruumiilliseksi ja henkiseksi ja hengelliseksi vahingoksi. Kristitty aviomies ei saa olla diktaattori tässä merkityksessä. Hänen määräämisensä pääksi ei oikeuta häntä olemaan hirmuhallitsija. Hän rakastaa lihaansa, huolehtii sen tarpeista, ei tee sille tahallaan mitään pahaa ja pyrkii pitämään sen hyvinvoipana. Hänen tulee osoittaa samaa rakkautta vaimoaankin kohtaan, joka on yhtä lihaa hänen kanssaan. Ja samoin kuin miehen liha ei taistele koskaan hänen päätään vastaan, vaan ottaa vastaan sen ohjaukset hermojen välityksellä päästä, niin täytyy vaimonkin, joka on osa hänen lihaansa, osoittaa samanlaista alamaisuutta. Kaikkeen tähän kahden erilaisen taipumuksen ja luonteenlaadun ja persoonallisuuden yhdistämiseen tarvitaan suuri määrä rakkautta. Miten suuri tämän rakkauden täytyy olla, se osoitetaan 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–8: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” Eikä tällaiselle rakkaudelle perustettu avioliittokaan epäonnistu koskaan.

TEOKRAATTINEN AVIOLIITON VAHVISTAJA

Avioliiton merillä tapahtuu nykyään haaksirikkoja monien avioliittojen ajautuessa karille. Usein tulee avioliiton ulkopuolelta vieras liha väijymään ja vetämään tuon liiton lopulliseen tuhoon. Tällaiset kolmen osallisen avioliitot ovat yleisiä tässä rikollisessa maailmassa, ja niitä sattuu, kun avioliitto on rakennettu oikullisen lihan lentohiekalle. Turvakeino on rakentaa avioliitto Jumalan Sanan kallioperustalle, mukautua sen vaatimuksiin. Täyttäköön kumpikin Jumalan mittapuun, ja suorittakoon hänelle määrätyn osan vaatimukset. Silloin avioliitto kestää, eivätkä ne myrskynpuuskat, mitkä tuhoavat niin monta avioliittoa nykyään, aja sitä haaksirikkoon.

Vieras liha ei tunkeudu muodostamaan himokasta kolmen osakkuutta, koska sen rakkauden sija, mikä on voimakkaampi kuin miehen ja naisen välinen, on jo täytetty. Sitä ei ole täyttänyt se virkamies, joka toimii tuon liiton solmiamisessa, eivätkä valtion vaatimat lailliset paperit, vaikka sellaiset palvelukset ja asiakirjat ovatkin välttämättömät. (Luuk. 20:25; 1. Tess. 5:22) Sen on täyttänyt Jehova Jumala. Hän on teokraattisen avioliittotoimituksen todellinen todistaja. Se ei ole pelkästään miehen ja naisen välinen sopimus, vaan näiden kahden sopimus Jumalan edessä. Hän on teokraattisten avioliittolupausten todistaja ja niiden kahden todellinen yhdistäjä, koska Jeesus sanoi: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6) Jos aviopari pysyy siis näissä avioliittoa koskevissa säädöksissä, niin Hänestä tulee teokraattisessa avioliitossa epäitsekäs Ystävä, ja hän vahvistaa sen maailman puristusta ja sitä vastaan kohdistettua painostusta vastaan. Jos mies ja nainen varaa suurimman rakkautensa Jumalalle, asettaa hänet ensiksi, kiinnittää hänelle ensimmäiseksi aikansa, tarmonsa ja omaisuutensa, niin heidän avioliittonsa ei lisää vesiajopuita avioliiton merille.

Apostoli Paavali osoittaa, miten avioparin tulisi asettaa Jumala ensi sijalle, 1. Korinttolaiskirjeen 7:29–31: ”Mutta sen minä sanon, veljet; aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman [näyttämö on muuttumassa].” Paavali ei käske tässä pidättymään erilaisista aviollisista velvollisuuksista ja vastuista, sillä hän kehoittaa tässä samassa luvussa täyttämään ne. (1. Kor. 7:3–5) Hän kehoittaa, että koko päähuomiota ei tule kiinnittää henkilökohtaisiin, itsekkäisiin lihan asioihin, olkootpa nämä sitten miehen tai vaimon omistamisesta nauttimista tai liiallista huvien etsimisestä riemuitsemista tai antautumista murheittemme ja surujemme nielemiksi tai epäterveen tyydytyksen hankkimista itsesäälistä tai suurten omaisuuksien kokoamista sekaantumalla asiattomasti maallisiin liikeasioihin – mikä kaikki liiallinen lihasta huolehtiminen on luonteenomaista tälle vanhalle maailmalle ja häviää sen mukana. Kristityn ei tule sentähden hautautua eikä vajota liian syvälle näihin asioihin laiminlyöden sen, mikä on iankaikkista, varsinkaan nyt, jolloin ”aika on lyhyt”. Minkään ei tule antaa vallata kristityn aikaa siinä määrin, ettei hänelle jää sitä lainkaan Jehovan palvelukseen. Aviopari elää siis tältä rajoitetulta kannalta katsoen ikään kuin naimattomana, asettaen aina Jehovan ensimmäiseksi.

Ainoastaan edellämainitut Jumalan vaatimukset täyttävät avioliitot ovat todellisesti menestyksellisiä avioliittoja, ja niillä on mahdollisuus menestyä loistavasti. Ne saattavat kestää Jehovan uuteen maailmaan, missä maalliset avioparit täyttävät lopulta Jumalan ensin Eedenissä lausuman toimeksiannon: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa.” – 1. Moos. 1:28.